Kaksi päivää Osakan pyörteissä

Jatkoa täältä. Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.

Matkamme seitsemännen päivän aamuna pakkasimme kimpsumme ja kampsumme ja lähdimme kohti Tokion päärautatieasemaa. Sieltä meidän oli määrä ottaa Shinkansen eli luotijuna Keski-Japanin Osakaan, joka sijaitsee 515 kilometriä Tokiosta. Kätevästi Japan Rail Passin omaavina olimme oikeutetut ottamaan Tokiosta melkein minkä tahansa junan kohti Osakaa ja ainoastaan kaikkein nopein Shinkansen-yhteys Nozomi ei ole passilaisten käytettävissä. Niinpä päädyimme varaamaan paikat toiseksi nopeimman yhteyden Hikarin kyydistä.

Ainoa ero Nozomin ja Hikarin välillä on pysähdysten määrä ja itse junat ovat samaa tyyppiä ja kulkevat täten täsmälleen yhtä nopeasti. Matkalla Tokiosta Osakaan Nozomi pysähtyy vain neljällä pysäkillä, Hikarin pysähtyessä muutamalla muullakin asemalla. Täten Hikarilla matka-aika Osakaan on noin kolme tuntia ja Nozomilla matkan 515 kilometrin matkan taittaa aikaan 2:25! Kelpaisi Suomeenkin tällaisen matka-ajat!

Japanissa junat kulkevat lujaa ja järjestelmä toimii erittäin tehokkaasti. Maailman ensimmäinen vartavasten suurnopeusjunille rakennettu ratayhteys avauttiin vuonna 1964 juuri Tokion ja Osakan välille, jolloin 210 km/h kulkeneella junalla matka-ajaksi tuli neljä tuntia. Viisi vuotta myöhemmin tehtyjen parannusten jälkeen matka-aika laski kuitenkin lähelle nykyistä kolmea tuntia.

Suurnopeusjuniin panostaminen ei ollut Japanissakaan aina selvää ja 50-luvun Japanissa monet kuvittelivat, että tulevaisuuden matkustaminen perustuisi moottoriteihin sekä lentoyhteyksiin, kuten muun muassa Amerikassa päädyttiin rakentamaan. Onneksi nopea yhteys kuitenkin rakennettiin, sillä se oli valmistuessaan välitön menetys. Rata kuljetti sadannen miljoonannen matkustajansa vain kolmen vuotta liikennöinen alettua ja tähän päivään mennessä tätä maailman vilkkainta suurnopeusyhteyttä Osakan ja Tokion suurmetropolien välillä on käyttänyt jo lähemmäs viisi miljardia matkustajaa. Vuosittain kaupunkien välillä matkustaa junalla peräti 152 miljoonaa ihmistä, eli enemmän kuin Japanissa on asukkaita (127 miljoonaa)!

Vanhempia 200- ja 500-sarjan Shinkanseneita

Junamatkustamisen suosio on johtanut siihen, että tällä Tokaido Shinkansen nimellä tunnetulla ratayhteydellä kulkee junia todella tiheään. 16 vaunun mittaisia ja 1300 matkustajaa kuljettavia luotijunia kulkee tunnissa peräti kymmenen kappaletta eli yksittäiset junat ajavat vain noin viiden minuutin etäisyydellä toisistaan. Vain japanilaiset voivat saada tällaisen järjestelmän toimimaan luotettavasti!

Junia on monen mallisia ja erikoisimmat Shinkansenit ovat muodoiltaan kuin tieteiskirjoista. Erilaisia malleja on kokeiltu ilmanvastuksen ja tunneleista syntyvän melun vähentämiseksi, mutta jälkimmäinen on edelleen syynä siihen ettei nopeuksia pystytä juuri nostamaan nykyisestä 300 km/h tasosta. Näin ollen Shinkansenit eivät ole nopeudeltaan saksalaisia, ranskalaisia tai espanjalaisia luotijunia nopeampia, vaan osittain jopa hitaampia. Muutos voi kuitenkin olla jo tulossa, sillä Japanilla on kunnianhimoinen suunnitelma rakentaa ruuhkaisten Tokion ja Osakan välille uusi maglev-yhteys vuoteen 2025 mennessä. Jopa yli 500 km/h vauhdilla liikennöivä ja suurimmaksi osaksi tunnelissa kulkeva yhteys kutistaisi matka-ajan noin tuntiin.

Uusimpia 700- ja N700-sarjan Shinkanseneita

Japanilaisen täsmälliseen tyyliin Shinkansenit kulkevat minuutilleen aikataulussa ja pysähtyvät prikulleen niille merkityille kohdille. Niinpä oman vaunun löytäminen onkin helppoa laitureilla olevien opasteiden avulla. Oikean vaunun kohdalle onkin syytä hakeutua, sillä pysähdykset ovat vain noin kahden minuutin mittaisia, joten junan väärästä päästä ei ehdi siirtyä toiseen päähän tuossa ajassa! Sisältä junat ovat hieman karuja, mutta erittäin käytännöllisiä. Kaikki penkit on käännetty menosuuntaan ja jalkatilaa on todella runsaasti. Esimerkiksi pystyin itse pitämään helposti jalkojani täysin suorassa, mikä oli erittäin mukavaa.

Shinkansenin kyydissä noin 300km/h vauhdissa

Kun sitten lähdetään liikkeelle, kiihdyttää juna hyvin nopeasti 300km/h vauhtiin. Vauhti tuntuu melkoiselta keskellä suurta kaupunkialuetta ja aivan radassa kiinni oleva asutus vilisee ohitse maisemien vaihtuessa ripeään. Vauhdista huolimatta Shinkansenin kyyti on sangen tasaista ja kohtuullisen hiljaistakin, hyvin samanlaista kuin saksalaisen ICE:n kyydissä. Kulttuurillisena erona Japanissa junan kyydissä on kuitenkin melkein hipihiljaista, koska suurin osa käyttää matka-ajan nukkuen. Lisäksi monet vaunuista ovat niinkutsuttuja hiljaisia vaunuja, joissa keskustelu tulee pitää pienenä.

Maisemat reilun 500 kilometrin etapilla ovat sangen tylsät. Pian Yokohaman jälkeen maisemaan ilmestyvät Keski-Japanin vuoret, mutta niistä ei paljon ehdi nauttia junan sukeltaessa jatkuvasti tunnelista toiseen. En valehtele jos sanon että ainakin neljännes matka-ajasta vietetään pitkissä vuoria halkovissa tunneleissa! Tunneleissa kohtaavat, 300 km/h vastakkaisiin suuntiin kulkevat junat ovat melkoinen suhahdus ja sitä säikähtää melkoisesti sisälaidalla istuessaan. Tunneleiden ulkopuolella maiseman täyttävät kaupungit ja asutus. Japanin maasto on niin vuoristoista, että melkein kaikki jokainen laakso on asutettu umpeen. Toki junamatkamme Japanin halki käsittää juuri maan asutuimman osan, mutta silti ei voi kuin ihmetellä missä kaikille niille kymmenille ja kymmenille miljoonille ihmisille tuotetaan ruoka. Näkemämme pellot kun olivat vain pieniä tilkkuja asutuksen puristuksessa, joten kaipa Japanissa iso osa ruoasta tuodaan ulkomailta. Lisäksi merestä nouseva ravinto on myös ihmisten pääasiallista ruokaa.

Keski-Japanin maisemat: taloja, taloja, taloja

Noin kolme varttia Tokiosta matkustettua on syytä katsoa menosuunnassa oikealle. Hetken aikaa siellä on mahdollista nähdä lähellä rataa kohoava Japanin korkein vuori, lumihuippuinen Fuji. Tällä kertaa onnistuimme vihdoinkin näkemään Fujin, mutta tarkempi tutustuminen siihen sekä sen valloittaminen saivat jäädä seuraavaan Japanin matkaan.

Useilla pysähdyspaikoilla Hikari päästää ohitseen Nozomin, joka ei matkallaan juuri pysähtele. Junien keskinäinen aikatauluttaminen toimii hyvin ja missään vaiheessa kummankaan junan ei tarvitse odottaa toista. 342 kilometrin kohdalla ohitetaan Nagoyan suurkaupunki, jonne Finnair lentää Suomesta. Vain vähän ennen Osakaa on matkan viimeinen pysähdys Kiotossa, jonne palaisimme Osakassa vietettyjen kahden päivän jälkeen. Lopulta, prikulleen aikataulun mukaisesti, saavuimme perille Osakaan.

Osaka on Japanin kolmanneksi suurin kaupunki ja 2,6 miljoonan asukkaan koti. Alueensa selkeänä keskuksena sen väkimäärä nousee kuitenkin päivisin 3,7 miljoonaan, kun ihmiset saapuvat työpaikoilleen. Yhteen kasvanut metropolialue mukaan laskettuna Osakan väkiluku on peräti 18,6 miljoona, mikä on valtava lukema, mutta vain puolet käsittämättömästä Tokiosta.

Perillä kello oli vähän yli puolenpäivän, joten otimme juna-asemalta metron kohti keskustassa sijaitsevaa hotelliamme. Osakan metro käsittää laskentatavasta riippuen yhdeksän tai kymmenen linjaa ja Tokion tapaan liikenne on ruuhkaista. Tokion alueen Suica-kortti toimii Osakankin alueella, mutta koska sitä ei ole mahdollista palauttaa (ja saada siihen kiinnitettyä panttia) kuin vain Tokion alueella, olimme palauttaneet Suicamme ennen Tokiosta lähtöä. Osakan seudulla käytännössä on täysin samanlainen oma korttinsa nimeltä ICOCA, jonka hankimme heti Shin-Osakan asemalta.

Hotellimme sijaitsi Namban kaupunginosassa. Metroasemalta hotellille kuljetaan valtaisan maanalaisen ostoskeskuksen läpi, jollaisia tuntui olevan Osakan alueella runsaasti. Hotellimme sijaitsi aivan kauppakeskuksen päällä ja se on virallisesti kaiketi neljän tähden paikka, mutta täytyy sanoa, että tämä uusi designhotelli vaikutti tätäkin hienommalta. Upealla hissillä noustiin hotellin 22. kerroksessa sijaitsevaan aulaan. Ylhäällä sijaitsee myös kivinen kappeli, joka oli melko erikoinen näky niillä korkeuksilla. Hotelli onkin suosittu hääpaikka, eikä ihme, sillä puitteet ovat todella upeat.

Kivinen kappeli 22. kerroksessa

Harmillisesti hotelli oli todella varattu noina päivinä, mutta saimme silti huoneen 27. kerroksesta. Huoneemme vain sijaitsi U:n muotoisen rakennuksen pohjukassa, eikä sieltä auennut siten kovin laajoja näkymiä yli suurkaupungin. Huoneemme oli kuitenkin kaikin puolin siisti, mutta todella pieni, kuten on normaalia japanilaisissa hotelleissa. Tokion hotellimme valtaisa huone olikin melkoista luksusta tähän sillipurkkiin verrattuna!

Erikoinen rakennus hotellin lähellä

Tavarat jätettyämme lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Päädyimme tylsästi mäkkärille, joka kuitenkin ajoi asiansa. Iltapäivän kohteeksi olimme valinneet Minaton kaupunginosassa, aivan Osakanlahden äärellä, sijaitsevan kuuluisan Kaiyukanin akvaarion. Alueelle pääsee keskustasta kätevästi Chuo Line -metrolinjan kyydillä. Hieman ennen Osakakon asemaa tarjolla on hurjia maisemia alueella risteävien moottoriteiden ramppien kiintoisiin rakennelmiin, jotka kohoavat monikerroksisina korkealle ilmaan. Perillä Osakakon asemalta on lyhyt kävely Kaiyukanille. Alueelle on helppo suunnistaa 112,5 metrisen Tempozan Ferri Wheel -maailmanpyörää kohti suuntaamalla. Itse Kaiyukan on erikoisen muotoinen rakennus, jossa toimii maailman yksi suurimmista julkisista akvaarioista. Kalalajeja akvaarion 27 altaassa uiskentelee 470 ja yhteensä kaloja on yli 29 000.

Moottoritiespagettia Osakakon aseman lähettyvillä

Ulkoa erikoinen Kaiyukan

Rakennus on suunniteltu loistavasti. Aulasta pitkät liukuportaat vievät vierailijan rakennuksen ylimpään kerrokseen, josta sitten laskeudutaan hitaasti altaiden ohi sekä ympäri aina alas saakka. Matkan varrella nähdään monenlaisia mereneläviä erityisesti Tyynen valtameren alueelta, mutta nähtävillä on myös pingviinejä ja merileijonia etelämpää. Rakennuksen keskellä sijaitseva jättimäinen keskusallas on korkeudeltaan yhdeksän metriä ja tilavuudeltaan huikeat 5400 kuutiometriä. Suuret lasipinnat omaavan jättialtaan lasi onkin peräti 30 senttimetriä paksua akryylilasia. Sitä on vaikea uskoa, sillä näkymä altaaseen on todella selkeä.

Uskomattoman paksu pääakvaarion lasi

Pingiivinin poikanen ja aikuinen levolla

Kaiyukanin monia asukkaita

Juuri keskusaltaassa on nähtävissä muun muassa valtavia paholaisrauskuja sekä kaksi valashaita. Rauskut saattavat kasvaa jopa 7,6 metriä leveiksi ja painaa yli kolme tonnia. Valashait puolestaan saattavat kasvaa peräti 12 metrisiksi ja painaa yli 36 tonnia! Kyseessä onkin melkoisen kokoiset kalat, joiden sulavaa uiskentelua voi vain ihmetellä viereltä. Keskusaltaassa uiskentelee monia muitakin kalalajeja rinnatusten, muun muassa lukuisia eri hailajeja. Yksi erikoisimman näköinen kala Kaiyukanissa on möhkäkalana tunnettu erikoinen lituska kala, jonka evät sijaitsevat sen päällä ja alla, ei sivuilla, kuten kaloilla normaalisti. Kieltämättä kala näyttää jotenkin sangen nurinkuriselta uiskennellessaan altaassa. Erikoinen kala keräsikin paljon huomiota ja onkin yksi Kaiyukanin pidetyimmistä asukkaista.

Pieni rausku

Valtava valashai

Symppis möhkäkala

Reitin lopussa olevassa hämärästi valaistussa altaassa on nähtävillä kymmenkunta jättiläistaskurapua. Kyseessä on maailman suurin niveljalkainen, joka normaalisti elää satojen metrien syvyydessä. Ravun eturaajojen kärkiväli voi olla jopa 3,8 metriä, mutta esillä olevien mitta oli ehkä puolet tuosta. Silti kyseessä on valtava rapu, jonka kanssa ei tahtoisi samaan altaaseen. Rapujen jälkeen on vielä nähtävissä lukuisia meduusoja omissa altaissaan. Värikkäiden ja niin hennon näköisten meduusojen uiskentelua olikin hauska katsella.

Valtavia jättiläistaskurapuja

Yksinäinen meduusa

Kierros Kaiyukanissa vie reilun tunnin, mutta jos haluaa nähdä eläinten ruokintahetkiä, menee aikaa helposti huomattavasti enemmänkin. Kaiyukan oli meistä ehdottomasti suositeltava akvaario, jossa on paljon harvinaisia kaloja, joita ei ole missään muussa maailman akvaariossa. Lisäksi koko paikka on rakennettu nerokkaasti ja altaiden eri osiin näkee hyvin ja lasiin pääsee aivan kiinni.

Kaksi möllöttäjää

Ja jos joku on todellinen kalojen ystävä, niin tiedoksi tälle, että Kaiyukanissa voi myös järjestää omat häänsäkin. Esittelykuvien perusteella jotkut ovat niin tehneetkin ja nuori morsiuspari näytti onnelliselta suurten petokalojen vierellä.

Kaiyukanin jälkeen palasimme takaisin keskustaan. Ennen hotellihuoneeseen paluuta kävimme vielä syömässä maanalaisessa kauppakeskuksessa, josta löysimme mukavan japanilaisen ravintolan, missä nautimme japanilaisen päivällisen. Illalla katselimme hotellihuoneessa japanilaista telkkaria. Kaikki ohjelmat ovat täysin japaniksi, joten niistä ei paljoa ymmärrä, mutta mesoamista ja tapahtumia on silti hauska katsella. Varsinkin erilaiset lasten- ja kisailuohjelmat ovat värikkäitä ja hyvin erikoisia. Erilaisia hahmoja sekä värikästä japanilaista tekstiä on ruudulla täydeltä, mutta mistään ei tajua mitään. Kaikilla tuntuu kuitenkin olevan hauskaa ja varsinkin ihmisten ilmeitä ja reagoimista kuvataan ohjelmissa lähietäisyydeltä. Valitettavasti monien hotellien tv-tarjonta kattaa lähinnä japanilaisia kanavia ja vain muutamassa hotellissa löytyi BBC World tarjoamaan edes jotain englanninkielistä sisältöä.

Japanilainen päivällinen

Japanilaista tv-tarjontaa

Osaka illalla ja aamulla

Seuraava päivä valkeni kauniin poutaisena ja lämpimänä, ja matkustimme heti aamusta Chuo-kun kaupunginosaan keskustan itälaidalle. Siellä sijaitsee Japanin yksi kuuluisimmista linnoista, Osaka Castle. Linna sijaitsee noin neliökilometrin kokoisen suuren puiston keskellä, kahden täyttömaakukkulan huipulla ja näkyy siksi kauas. Linnan rakentaminen aloitettiin jo 1500-luvun lopulla, minkä jälkeen se toimi daimioiden eli lääninherrojen sekä muiden alueen hallitsijoiden asuinlinnoituksena aina 1800-luvun lopulle saakka.

Komea Osaka Castle

Linna on palanut ja tuhoutunut historian saatossa moneen otteeseen ja viimeisin rakennus on rakennettu toisen maailmansodan tuhojen jäljiltä niinkin vähän aikaa sitten kun 1990-luvulla. Rakennus on jälleenrakennettu betonista, mutta sen ulkoasu on pidetty alkuperäisenä, käsittäen edelleen viisi ulkokerrosta sekä kahdeksan sisäkerrosta.

Linnan ulkomuurilla

Linnan juurella

Osaka Castlen puutarhaa

Reitti linnalle mutkittelee ylös kukkulaa läpi lukuisten sitä ympäröivien muurien. Matkalla voi ihastella linnanpuiston satoja kirsikkapuita, jotka kukkivat edelleen todella kauniina. Lukuisat paikalla olleet japanilaiset olivatkin saapuneet paikalle viettämään hanamia. Onneksi itse linnalla ei kuitenkaan ollut ruuhkaa ja pääsimme nopeasti sisään. Sisällä ei kuitenkaan ole paljoa nähtävää, mitä nyt lähinnä erilaisia esineitä vitriineissä. Mutta maisemat yläparvekkeelta ovat kuitenkin todella upeat yli ympäröivän Osakan.

Maisemia linnan huipulta

Perijapanilainen pariskunta

Linnassa vierailun jälkeen kävelimme hetken aikaa sitä ympäröivässä puistossa, jossa oli valtavasti ihmisiä nauttimassa ympäröivästä sakurasta. Puiston ympäri käveltyämme suuntasimme läheiselle metroasemalle, josta ajelimme Osakan päärautatieasemalle. Siellä sijaitsevalla valtavalla maanalaisella ostoskeskuksella ruokailimme japanilaisessa MOS Burgerissa. Sieltä jatkoimme kävellen läheiselle Umeda Sky Buildingille.

Tämä vuonna 1993 valmistunut 173-metrinen rakennus yhdistää yhteen kaksi 40-kerroksista lasista pilvenpiirtäjää niiden huipulta. Lopputulos on erittäin futuristinen rakennus, joka Osakan seitsemänneksi korkeimpana näkyy kauas. Rakennuksen huipulla sijaitseva näköalatasanne ei kuitenkaan ole kaupungin korkein (korkein on 256 metrinen WTC Osaka lähellä Kaiyukania, sangen kaukana keskustan ulkopuolella), mutta varmasti kiintoisin. Ylös nimittäin mennään lasiseinäisellä hissillä rakennusten välissä, mikä on jo itsessään vatsanpohjia kutittava kokemus. Pääsylippujen oston jälkeen matka jatkuu toisen tornin puolelle noin 150 metrin korkeudessa lasiputkessa kulkevia liukuportaita pitkin.

Erikoinen Umeda Sky Building

Rullaportaat korkeuksiin

Laajalle levittäytyvä Osaka

Ylhäällä on pääsy ulkotilaan, josta aukeaa huikea 360 asteen näkymä yli Osakan. Tuuli tuivertaa kauniinakin päivänä melko lujaa katolla käveltäessä, joten lakki on syytä ottaa päästä. Maisemat ovat kuitenkin huimat yltäen aina Kiotoon sekä Kobeen saakka. Myös valtava Akashi Kaikyo Bridge näkyy utuisena noin 40 kilometriä Osakasta länteen. Huomattavasti lähempänä on kaksi sangen erikoista rakennusta. Ensimmäinen on Osakan toinen Hotel Monterey, jonka keltainen rakennus kohoaa viereisten pilvenpiirtäjien välissä. Myös tällä hotellilla oma kivikirkkonsa, joka sijaitsee rakennuksen katolla. Jos on tämä outo näky, niin sitäon myös lieriömäinen rakennus, jonka läpi kulkee korotetun tien yksi kaista. Hulluja nuo japanilaiset…

Kirkko katolla

Tie läpi talon

Maisemat ovat todellakin pääsylipun arvoiset ja avotila rakennuksen katolla mahdollistaa hyvien valokuvien ottamisen. Jalustan on silti syytä olla tarpeeksi korkea, sillä reunoja ympäröivät aidat ovat ymmärrettävästi sangen korkeat ja tulevat helposti mukaan kuvaan.

Maisemia aikamme katseltuamme palasimme maantasolle ja suuntasimme Shinsaibashin ostoskadulle. Kyseessä on melkein kahden kilometrin mittainen katettu ostoskäytävä, jonka varrelta löytyy kaikkea mahdollista. Kävelimme käytävän melkeinpä päästä päähän, mikä olikin melkoinen urakka muutenkin jo raskaan ja paljon kävelyä vaatineen päivän päätteeksi. Koska kello alkoi olla iltapäivällä neljän paikkeilla, oli alueella kauhea kuhina, kymmenientuhansien osakalaisten tungeksiessa kauppoissa matkallaan kotiin.

Osakalainen sivukatu

Shinsaibashin eteläosassa alueen nimeksi muuttuu Dotonbori, joka on Osakan vilkas ostos- ja turistialue. Alueella on runsaasti valomainoksia, muun muassa Osakan kuuluisa Glico Man sekä mekaanisesti liikkuavia mainoksia, kuten punainen Kani Doraku Crab. Nämä ovat helposti nähtävissä aluetta halkovan pääkadun varrella, jolla riittää kuhinaa. Katselimme iltapäivän ratoksi myös hieman ympäröiviä seutuja ja vierailimme muun muassa Bic Cameran suuressa elektroniikkaliikkeessä. Liikkeestä löytyi ihan mitä vain ja oli kiintoisaa nähdä muun muassa suunnilleen täydellinen Canonin linssivalikoima vitriinissä.

Kuuluisa Glico Man ja paikallisia ravintoloita

Kanaali Dotonborissa

Vilinää Dondorin alueella

Kauppoja ja aluetta aikamme kierrettyämme päätimme vetäytyä hotellille lopuksi iltaa huilaamaan. Seuraavana aamuna olisikin sitten aika jättää Osaka taakse ja palata hieman taaksepäin, naapurikaupunki Kiotoon. Kaksi päivää oli Osakassa tavallaan riittävästi, joskin siellä voisi helposti kuvitella viettävänsä enemmänkin aikaa. Osakaanhan on myös suora Finnairin lento, joten Suomesta on helppo matkustaa paikalle. Osaka on myös loistava tukikohta koko ympäröivän Kansain maakunnan tutkimiseen, joka meillä jatkuisi seuraavaksi Kiotosta.

Seuraavaan osaan tästä. Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.