Kenkää tykkää-napille – Vuosia Maailmalla

Monille ystävilleni on ainainen ihmetyksen aihe, miten en ole vieläkään liittynyt ”kaikkien käyttämään” Facebookiin. Tai miksi en ole mukana uudessa ja ”trenditietoisten edeltäkävijöiden” suosimassa Google+ palvelussa? Päätökseni olla liittymästä molempiin on perustunut moneen syyhyn, mutta tässä kaksi painavinta.

Suurin syyni on, että mielestäni yli 90% ajasta Facebookin kautta jaetut asiat ovat turhaakin turhempaa tietoa, jota ilman pärjään vallan hyvin. Minua ei suoraan sanoen kiinnosta tietää jokaisen ihmisen, edes tutun, jokaisesta arkipäiväisestä asiasta. Facebookin kautta linkitetään myös valtavat määrät turhaa sisältöä, kuten raflaavia nollauutisia, hassuja kuvia ja videoita sekä muuta turhanpäiväistä. Vaikka näitä onkin virkistävää katsoa aina joskus, löytää niitä helposti niin halutessaan ja säästäkin mielummin aikaani ja valitsen missä ja milloin tällaista sisältöä kaipaan.

Tämän lisäksi Facebook on kasvanut aivan liian suureksi tietokannaksi ihmisten ajatuksista, tekemisistä sekä mieltymyksistä. Kun sadat miljoonat ihmiset jakavat elämästään melkein kaiken Facebookin kautta, voi vain miettiä millainen määrä tietoa se on ja mitä kaikkea siitä voikaan ihmisistä päätellä. Ensisijaisestihan tätä tietoa käytetään mainostamiseen, mikä on nettipalveluiden ensisijainen (ja monesti ainoa) tulonlähde. Facebook ei ole poikkeus, eikä palvelu pyörisi ilman mainosmiljoonia päivääkään. Kuitenkin Facebookin tapauksessa käyttäjien profilointi on viety jo niin pitkälle, että minusta on melko puistattavaa ajatella millaisen ”virtuaalisen kansion” jätät itsestäsi tämän amerikkalaisen suuryrityksen palvelimille. Mitään Facebookiin laittamaasihan et saa koskaan täysin pois, minkä lisäksi palvelu pidättää oikeuden käyttää sisältöä ja levittää sitä niin halutessaan ”yhteistyötahoilleen”.

Tähän ongelmaan puuttui viime viikolla myös saksalainen Schleswig-Holsteinin tietosuojaviranomainen, jonka tykkää-nappille antamasta kiellosta uutisoitiin viime viikolla laajasti eri verkkomedioissa. Nappi ei ollut ainoa syy kiellolle, mutta se on erittäin keskeinen osa Facebookin käyttäjien profilointia, sillä se löytyy nykyisin lähes jokaisen verkkomedian ja blogin sivuilta. Sen avulla artikkeleita ja sisältöä on helppo jakaa Facebookiin, mutta samalla jokaisesta käymästäsi sivusta, artikkelista, kuvasta ja aiheesta jää myös merkintä Facebookin sinusta laatimaan profiiliin. Tietoa käytetään ensisijaisesti kohdennettujen mainosten tuputtamiseksi (mikä on jo sinällään rikos ihmiskuntaa vastaan), mutta sitä on mahdollista käyttää monella muullakin tavalla. Kun miettii minkälaisen määrän tietoa Facebook sisältää, ei ole vaikea arvata ovatko erilaiset tiedusteluinstanssit siitä kiinnostuneita vai eivät. Ja kun johonkin erittäin houkuttelevaan on mahdollisuus, sitä todennäköisesti jossain vaiheessa myös hyödynnetään.

Jokainen voi itse päätellä millaiset mahdollisuudet minkälaisiin rekistereihin yli 700 miljoonan ihmisen aktiivisesti käyttämä palvelu mahdollistaa. Eipä ollut todellakaan ihme, että Googlekin halusi osingoille ja perusti oman kopiopalvelunsa. Heidän käsissään vastaava datamäärä voidaan (niin haluttaessa) näppärästi yhdistää Google Accountin kautta Googlen kymmeniin muihin palveluihin ja niiden käyttöhistoriaan. Se jos mikä on helposti pelottava määrä tietoa sinusta ja melkein jokaisesta meistä. Ja kaikki tämä tietomäärä yhden yksityisen amerikkalaisen suuryrityksen käsissä. Tiedon sanotaan olevan valtaa, joten kyseessä on valtavasta vallasta niin haluttaessa. Ei ole siis ihme, että esimerkiksi suurvallaksi janoava Kiina on ollut poikkiteloin monien näiden palveluiden kanssa vuosien mittaan. Voisikohan olla, että Kiina ymmärtää asiassa olevan jotain, minkä vuoksi sikäläisille markkinoille on kehitetty omia ei-amerikkalaisia palveluitaan…

Aiheesta voisi spekuloida kymmenien viestien edestä, mutta minulle jo edellä mainittu riittää siihen, etten tule liittymään Facebookiin taikka Google+:aan. Enkä halua näitä palveluita myöskään edesauttaa, joten poistan tällä istumalla tykkää-napin blogistani. Nappi onkin ollut täysi turhake ja pahimmillaan se on vain jumittanut koko netin. Tekoni ei tietenkään ole kuin pelkkä symbolinen ele, mutta ainakin se on linjassa henkilökohtaisen näkemykseni kanssa näistä palveluista.

16.8.2015 päivitys

Vaikka lopulta neljän vuoden jälkeen päädyinkin palauttamaan sivulleni Facebookin tykkää-napin, näyttää että olin kuitenkin ounasteluissani oikeassa. Viime vuosien NSA-paljastukset ovat osoittaneet että amerikkalaiset palvelut kuten Facebook ja Google ovat osa Yhdysvaltojen hallinnon maailmanlaajuista vakoilua, jossa jokaista ihmistä profiloidaan heidän internet-jalanjälkensä perusteella. Ja vaikka tällä blogilla onkin nykyään edustus Facebookissa ja Twitterissä, eivät ne kuitenkaan ole henkilökohtaisia sivujani, vaan palvelevat lähinnä tämän blogin sisältöä seuraavaa yhteisöä.

Kaikkea vastaan ei voi yksin taistella, mutta on silti hyvä ymmärtää mitä kulissien takana tapahtuu ja miksi saamme nauttia ilmaisista palveluista internetissä. Mikään ei kuitenkaan ole oikeasti ”ilmaista” vaan kaikella on lopulta jokin hinta ja tässä tilanteessa se on ihmisten yksityisyys. Huolestuttavaa kehitystä.

(Yhteensä 308 lukukertaa, 1 lukijaa tänään)