Kevään merkittävin juhlapyhä pääsiäinen oli ja meni viikko sitten. Pääsiäinen osui tänä vuonna sangen myöhäiseen ajankohtaan huhtikuun puolivälin kieppeille ja saimme silloin luoksemme katraan vieraita. Tämän vuoden vieraskauden avasivat Niinan vanhemmat sekä hänen veljensä perhe, jotka vierailivat luonamme kuuden päivän ajan. Appivanhemmat kävivät luonamme viimeeksi viime toukokuussa, mutta veljen perhe on vieraillut luonamme edellisen kerran Berliinissä.
Ajankohta vierailulle oli otollinen, sillä meillä oli pitää pääsiäisenä neljä päivää vapaata. Vieraamme saapuivat viime viikon torstaina ja lähtivät pitkälle paluumatkalle nyt keskiviikkona. Jo ennakkoon arvasimme, että kymmenen tunnin aikaero tekisi kiusaa näin lyhyellä matkalla, mutta siitä huolimatta kerkesimme tehdä ja nähdä vieraidemme kanssa monenlaista.
Pääsiäisen sääennuste oli ennakkoon sangen sateinen, mutta ilahduttavasti perjantai valkeni kuitenkin kauniina. Teimme vieraidemme kanssa pienen kaupunkikierroksen Coal Harbourin alueella kaupunki- ja vuorimaisemia ihaillen. Parin tunnin kierroksen jälkeen palasimme asunnollemme ja pakkaannuimme kahteen autoon, joilla lähdimme kohti Whistleriä.
Kaupunkikierroksella
Matkalla Whistleriin pysähdyimme ihailemaan matkalle osuvia kauniita vuoristomaisemia sekä Shannon Fallsin vesiputouksia. Perillä Whistlerissä koko konkkaronkkamme majoittui suureen mökkiin lähellä Blackcombin laskettelurinteitä. Mökki oli sijainniltaan ja pohjapiirustukseltaan oikein kiva, mutta hieman nuhjuisessa kunnossa. Mökki lienee rakennettu joskus 90-luvulla ja sen sisustus ja varustelu heijastelivat voimakkaasti tuota ajanjaksoa. Nuhjuisuudestaan huolimatta mökki kuitenkin toimi pätevänä tukikohtana viikonlopun puuhailuille.
Mökin ulkopuolella
Ysärimökki
Perjantaina emme kerenneet tehdä enää sen enempää ennen jetlagin iskemistä, mutta lauantaina lähdimme ulos heti aamusta. Suunnitelmissa oli ollut lähteä rinteeseen, mutta koska taivaalta satoi sakeasti tiskirätin kokoisia lumihiutaleita, päätimme siirtää rinteeseen menoa seuraavaan päivään. Kävelimme kuitenkin mökin läheisyydessä sijaitsevalle pienelle Lost Lakelle, jonka alueella kulkee paljon hiihtolatuja. Latukausi oli jo ohitse, mutta näimme kävelyllä lintuja ja ja muita pieniä metsäneläimiä.
Kadonnut ja löydetty järvi
Iltapäivästä naisväki meni ostoksille Whistlerin keskustaan ja me miehet kävimme ajelulla Pembertonissa. Matkalla Pembertoniin vuoristomaisemat olivat todella upeat, sillä vuorilla oli myöhäisestä ajankohdasta huolimatta paljon tuoretta lunta. Pembertonissa ajelimme hieman matkaa kylästä lähteviä sivuteitä paikallisia tiluksia katsellen.
Maisemia Pembertonin lähettyvillä
Sunnuntai valkeni kauniina ja sinisen taivaan rohkaisemana lähdimme heti aamusta rinteeseen. Vaikka Whistlerin kylän tasolla rinteet olivatkin jo laskettelukelvottomat, lisääntyi lumen määrä nopeasti ylöspäin mentäessä. Yläasemalla vastassa olikin todellinen talven ihmemaa ja täydelliset olosuhteet. 😛
Runsaasti uutta lunta
Koska olimme Blackcombin puolella, päätimme siirtyä nopeasti seitsemännen taivaan puolelle, jossa rinteet ovat puhdasta parhautta. Näin oli nytkin, sillä rinteitä peitti kerros uutta lunta. Puurajan yläpuolella tuuli oli kinostanut rinteisiin lunta jopa toistakymmentä senttiä, mikä ei ollut aivan kaikkien laskijoiden mieleen. Meillä oli kuitenkin niin hauskaa, että siirryimme toisiin rinteisiin vasta iltapäivällä.
Taivaallinen laskettelukeli
Lounaan jälkeen keli muuttui hieman hankalammaksi, kun pilvet peittivät osan rinteistä. Valkeuden keskellä oli erittäin haastavaa nähdä rinteiden pinnanmuotoja, joten siirryimme puurajan alapuolelle, missä varjot antavat jonkinlaista osviittaa rinteestä. Iltapäivän päätteeksi matkasimme vielä Peak 2 Peakillä Whistlerin puolelle, jossa laskimme porukalla aina alas kylään saakka.
Kauden viimeinen laskettelupäivämme oli erittäin onnistunut ja kaikki olivat uupuneita, mutta tyytyväisiä. Mahtavaa oli, ettei rinteissä ollut minkäänlaista ruuhkaa ja emme joutuneet jonottamaan yhdellekään hissille. Paluumatkalla Vancouveriin autoissa oli sangen hiljaista, kun jetlagin edelleen painamat vieraat nauttivat torkuista. 🙄
Maanantaina minulla ja Niinan veljellä oli ohjelmassa kiertää paikallisissa kalastusliikkeissä. Veli on kova kalamies ja British Columbia on kalastajan taivas, minkä vuoksi paikallisista liikkeistä löytyykin vaikka mitä – ja halvalla! Laadukkaatkin kalastusvälineet olivat veljen arvion mukaan helposti puolet halvempia kuin Suomessa ja tarjonta aivan eri tasolla. Yllättäen paras kalastustarvikekauppa oli Army & Navy niminen liike keskustan liepeillä. Tämä hieman halpahallimainen kauppa myy vaikka mitä roinaa, mutta kalastustarvikkeet olivat priimatavaraa. Suomen kalavesiin lähtikin veljen mukana matkalaukullinen kalastustarvikkeita.
Iltapäivästä kävimme koko porukalla kutkuttavalla Capilano Suspension Bridgellä sekä läheisellä Cleveland Damilla. Näistä pitkä riippusilta sekä siellä olevat toteemipaalut olivat suuresti vieraidemme mieleen ja lapsilla oli hauskaa ravata korkealla kulkevia kulkureittejä.
Capilano Suspension Bridgellä
Hirmuisia toteemipaaluja
Tiistaina meillä oli Niinan kanssa jälleen työpäivä, minkä aikana vieraamme kävivät Vancouverin akvaariossa. Töistä päästyämme lähdimme koko porukalla juhlaillalliselle Queen Elizabeth Parkiin. Appiukolla oli nimittäin tiistaina merkkipäivä, jota juhlistimme koko perheen voimin loistavassa Seasons maisemaravintolassa. Pöydästämme aukeni hieno maisema pimenevän Vancouverin keskustan suuntaan.
Valokuvaajat valokuvattavana
Juhlaillallinen
Illallispaikka maisemalla
Keskiviikkona vieraamme vierailivat vielä omin nokkinensa Granville Islandilla, minkä jälkeen illalla koitti paluumatkan aika. Vaikka heidän vierailunsa olikin vain kuusipäiväinen, kerkesimme kuitenkin tehdä monenlaisia asioita ja kokonaisuutena aika tuntuikin pidemmältä kuin se olikin. British Columbia teki vaikutuksen vieraisiimme ja nämä jo haaveilivatkin palaavansa tänne uudelleen. Seuraavan kerran kenties vain lämpimään kesäaikaan. 🙂
