Sateiseen marraskuun säähän osui eilen lauantaina sopivasti tauko, mikä sai meidät lähtemään ulkoilemaan useamman sisällä vietetyn päivän jälkeen. Lupsakan kelin innoittamana päädyimme ajaa Surreyhin, jossa sijaitsee Guildfordissa Tynehead Regional Parkina tunnettu metsäpuisto. Puisto on yksi pohjoisen Surreyn suurimpia, edellään vain hieman idempänä Fraser Riverin rannassa sijaitseva metropolialueen uusin puisto Surrey Bend Regional Park.
Puiston kartta
Laajalle alueelle levittäytyvä Surrey on jäänyt meille osin tuntemattomaksi ja niinpä emme ole huomanneet puistoa ennen tätä kesää, jolloin se tuli noteerattua suurella kolmen sillan pyöräilyllämme. Tuolloin puistoa tuli suureksi osaksi vain sivuttua, joten olikin mukava palata paikalle tekemään päiväkävely uusissa maisemissa.
Polkuja Tynehead Regional Parkissa
Puistossa on kävelyreittejä yhteensä kymmenen kilometrin verran ja näistä mukavimmat seurailevat puiston läpi virtaavan Serpentine Riverin mutkittelevaa uomaa. Joki saa alkunsa puistoa ympäröivistä puroista ja se laskee lopulta mereen Boundaryn Bayn luona, lähellä Crescent Beachiä. Kokonaan Surreyn maaperällä mutkitteleva joki kerää vetensä laajalta alueelta pienistä puroista, minkä vuoksi sen uomaa ole näin ollen tullut huomattua alueella autoillessa.
Alati kapeneva jokiuoma
Vesireitti on kuitenkin merkittävä lohennousun tapahtumapaikka ja yllätykseksemme pääsimmekin ihastelemaan lohien sinnikästä nousua alati kapenevaa puroa pitkin. Jokeen nousee kutemaan hopealohi, kuningaslohi sekä koiralohi, jotka jokainen laskevat mätinsä sen virtaukseen. Puistoon onkin rakennettu vapaaehtoisten pyörittämä kalankasvattamo tukemaan lohien lisääntymistä, luemma hyvin tuloksin.
Jokeen nousee kolme eri lohilajia
Vaikka lohennousu onkin hyvin yleistä täkäläisissä joissa, emme ole kuitenkaan sattuneet näkemään tätä omin silmin. Ehkä juuri siksi emme olleet varautuneet siihen tälläkään kertaa ja jouduinkin ottamaan valokuvia kännykälläni. Meistä oli silti mielenkiintoista seurata isojen lohien työlästä pyrkimystä kohti ylävirtaa, halki kivikkojen sekä alati hupenevan virtaaman. Meidän onnistui löytää yhden uoman todennäköisesti korkein kohta johon lohi voi realistisesti nousta ja uomassa kävikin kuhina lohien laskiessa kilpaa mätiään.
Vipinää pinnan alla
Nyt kun paikka on tullut löydettyä, sinne pitää palata joku syksy uudelleen paremmin varustautuneena, sillä lohien uurastusta on yllättävän hauska seurata ja toivottavasti näiden vaiva palkitaan uuden sukupolven muodossa.
