Pohjoisen buumikaupunki Kitimat

Jatkoa täältä. Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.

Ensimmäinen telttayömme Lakelse Lake Provincial Parkissa ei sujunut aivan niin kuin olimme toivoneet. Leirintäalue oli vielä juhannuksen aikoihin lähes tyhjä koronaepidemian vuoksi ja varaamamme telttapaikka sijaitsi kaukana muista leiriytyjistä. Tämä oli hyvä yksityisyyden ja luonnonrauhan vuoksi, mutta tuota rauhaa riitti niin paljon, että ensimmäisenä yönä meitä valvotti jokainen ympäröivästä metsiköstä kuulunut rasahdus.

Äänimaailma sai mielikuvituksemme laukkaamaan varsinkin kun olimme nähneet tulomatkalla maantien varressa useammankin karhun, joita riittää pohjoisen erämaassa. Onneksi kaikki oli kuitenkin vain kuvitelmaa ja seuraaviksi öiksi viereiselle telttapaikkalle majoittui nelihenkinen perhe, kolminkertaistaen karhulle tarjolla olevan valinnanvaran yöpalasta.

Elinvoimainen pohjoisen keskus

Tiistaiaamu valkeni useamman sateisen päivän jälkeen kauniina ja päätimme päiväretkemme suuntautuvan etelään Kitimatiin. Kitimat on 8300 asukkaan pikkukaupunki, joka on kuitenkin paljon kokoaan merkittävämpi ja usein uutisissa. Kaupunki sijaitsee pitkän ja leveän laakson perällä aivan Douglas Channelin vuonon perukalla, mikä tekee Kitimatista Vancouverin ja läheisen Prince Rupertin kanssa ainoan ideaalin syväsataman koko Kanadan pitkällä länsirannikolla.

Maisema Coghlin Parkista

1920-luvulla Kanadan hallitus laati suuria suunnitelmia siitä miten länsirannikon vuoristot valjastetaan vesivoiman käyttöön ja toisen maailmansodan jälkeen British Columbiassa tehtiinkin lukuisia suuria vesivoimahankkeita, joiden ansiosta merkittävä osa provinssin sähköstä tuotetaan nykyisin puhtaalla vesivoimalla.

Yksi tällainen hanke oli suurhanke oli Kitimatista kaksisataa kilometriä sisämaahan sijaitsevan Nechako Laken ja siitä laskevan joen patoaminen, millä käännettäisiin järven laskusuunta kohti rannikon vuoria. Suurprojekti sai hyväksynnän kun suuri kanadalainen alumiinijätti Alcan teki vuonna 1951 päätöksen jättimäisen alumiinisulaton rakentamisesta Kitimatiin, mikä oli lähtölaukaus kaupungin perustamiselle.

Rio Tinton suursulatto

Alumiinisulatto on yksi eniten sähköä vaativista teollisuudenaloista ja toiminnan mahdollistamiseksi Kitimatissa vaati meriyhteyden lisäksi sähköntuotantoa. Sen turvaamiseksi vuorten keskellä sijaitsevaan pieneen Kemakon kylään rakennettiin kahdeksan generaattorin ja yhteensä 896 megawattin vesivoimala, paikkaan jonne ei ole vielä tänä päivänäkään tieyhteyttä. Vesi voimalaan johdettiin korotetusta Nechako Lakesta vuorten lävitse 16 kilometrin mittaista tunnelia pitkin. Kemakosta sähkö kuljetettiin 80 kilometrin matkan poikki vuorien aina Kitimatiin, jossa sulatto sijaitsee. Hanke oli haastava ja yksi 1900-luvun suurimmista rakennushankkeista Kanadassa, joka koki useita takaiskuja esimerkiksi lumivyöryjen muodossa, jotka pyyhkäisivät sähkölinjan mukanaan 1955 ja sulkien sulaton kuukausiksi.

Kemakon voimalaitos

Haastavat olosuhteet sähkönsiirrolle

Sähköntuotannon ja hyvien yhteyksien varmistamisen lisäksi Alcanille aiheutti ongelmia myös riittävän työvoiman ja tuhansien työntekijöiden houkutteleminen kaukana pohjoisessa sijaitsevalle tehtaalle. Yhtiö palkkasikin New Yorkissa asuvan kaupunkisuunnittelija Clarence Steinin suunnittelemaan uutta tuhansien työntekijöiden kaupunkia. Stein oli tullut 1940-luvun lopulla kuuluisaksi vallankumouksellisen puutarhakaupunki konseptin kehittäjänä, jonka esimerkkejä löytyy Suomesta ja ympäri maailmaa. Steinin suunnitelmassa meluisa ja saastuttava tehdas sijoitettiin laakson toiseen reunaan, asuinalueiden sekä keskustan sijaitsessa upeiden maisemien ääressä vehreän luonnon keskellä. Kitimatin puutarhakaupunkisuunnitelma oli niin 1950-luvun maailmassa edistyksellinen, että sitä tultiin katsomaan ulkomailta saakka.

Kitimat on vehreä puutarhakaupunki

Alcan myytiin lopulta vuonna 2008 osaksi australialaista Rio Tinto megakonsernia, mutta sen Kitimaton tehdas jatkaa edelleen täydessä toiminnassa. Tehtaaseen on viime vuosina investoitu miljardeja dollareita sen modernisoimiseksi ja se tuottaakin merkittävästi provinssin vientituotteeseen. Sen esimerkki on myös innoittanut muita yhtiöitä investoimaan Kitimatiin ja päivämme aikana saimmekin nähdä valtavia rakennushankkeita kaupungin liepeillä.

Kitimatin satama

Kitimatiin suunnitellaan muun muassa kahden eri öljyputken terminaalia sekä nestemaakaasuterminaalia, joista jokainen on monen miljardin hanke ja erittäin tärkeitä koko provinssille. Suunnitelmia on tietenkin vastustettu ja viime viestissäni mainittu Wet’suwet’en mielenilmaukset liittyivät juuri näihin hankkeisiin. Mainittakoon myös, että kyseessä on eri öljyputkista kuin Trans Mountain Pipeline, joka ajoi viime vuonna British Columbian ja Albertan kahdenväliseen kauppasotaan.

Lukuisia suurhankkeita 

Jättihankkeet ovatkin todella huomattavia ja ne näkyvät kaikkialla Kitimatissa. Maata siirretään paikasta toiseen ja pikkukaupunkiin on noussut useita upouusia hotelleja työntekijöiden ja työnjohdon majoittamiseksi. Suurin osa tuhansista rakennustyöntekijöistä asuu kuitenkin valtavissa kolmikerroksisissa parakkikylissä työmaiden lähettyvillä. Kitimatissa näkemämme täytyy muistuttaa 1950-luvun suurista infrastruktuuri hankkeista joiden avulla rakennettiin tämän päivän teollinen hyvinvointi niin Kanadassa kuin Suomessakin. Olikin mielenkiintoista nähdä erittäin elinvoimainen syrjäseutu, jossa työntekijät nauttivat korkeista palkoista ja edullisesta asumisesta, ympärillään upeat vuoret ja laajasti koskematon luonto. Kukapa sanoisi ei tällaiselle yhtälölle?

Alumiinisulatto tuottaa edelleen hyvinvointia

Kitimatin viime vuosien kasvu on ollut jopa niin kiivasta, että talvella 2014 kaupungin satamaan saapui kaukaa pohjoisesta Silja Linen entinen risteilylautta M/S Silja Festival jolla sadat alueen raakennustyöntekijät majoittuivat. Itämereltä saakka seilannut laiva oli tehnyt paikan päälle erittäin pitkin matkan ja se pysyi ankkuroituna Kitimatin rannassa aina seuraavaan kevääseen, jolloin laiva myytiin uudelle omistajalle.

Siljan entinen lautta kaukana kotoa

Vaikka Kitimatin historia ja rakennushankkeet ovatkin kiintoisia, ei kaupungissa muuten ole kovin merkittävää nähtävää. Sulaton lähistöltä löytyy pieni vesiputous ja pienen rauhoitetun ikimetsän keskeltä löytää ikiaikaisen jättipuun, joka on saanut todistaa alueen muutosta. Jättipuu on kyllä näkemisen arvoinen ja jää koossaan ainoastaan Tofinossa näkemiemme todellisten jättiläisten varjoon.

Pieni vesiputous Kitimatissa

Kehityksen keskellä säilynyt ikipuu

Kitimatin päivä olikin sangen lyhyt mikä teki vain hyvää edellispäivien pitkien ajomatkojen jälkeen. Seuraavana päivänä suuntaisimme kohti länttä ja rannikolla sijaitsevaa Prince Rupertia, mistä seuraavassa kirjoituksessa.

Seuraavaan osaan tästä. Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.

(Visited 76 times, 1 visits today)
 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.