Pitkä paluumatka pohjoisesta

Jatkoa täältä. Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.

Prince Rupertista palattuamme keskustelimme Niinan kanssa iltanuotion äärellä loppulomamme suunitelmista. Tarkoituksenamme oli viettää vielä yksi päivä Terracen seudulla, mutta aloimme miettiä tämän mielekkyyttä kun tiedossa oli kolea sadepäivä. Pienen pähkäilyn jälkeen päätimmekin muuttaa suunnitelmaamme ja aikaistaa kotiinpaluutamme kahdella päivällä, jotta kotonakin odottaisi vielä muutama vapaapäivä.

Teimme illan aikana pari puhelua ja onnistuimme muuttamaan hotellivarauksiamme niin, että 1400 kilometrin paluumatka tapahtuisi seuraavien kahden päivän aikana. Onneksemme hotelleissa oltiin koronan vuoksi hyvin joustavia ja saimme rahat takaisin öistä joita emme käyttäisi.

Pitkä paluumatka alkoi heti seuraavana aamuna leiritarpeiden pakkauksella autoon. Edessä olisi pitkä kotimatka pienellä kiertotiellä lisättynä. Terracesta pääsee nimittäin kaikkiin neljään ilmansuuntaan ja pohjoiseen johtava tie oli meiltä vielä näkemättä. Korkean vuorijonon kiertävä maantie tunnetaan nimellä Nisga’a Highway ja se kulkee suureksi osaksi samannimisen heimon syrjäisillä mailla.

Syrjäinen Nisga’a Highway

Syrjäisen reitin ainut nähtävyys on Nisga’a Memorial Lava Bed Provincial Park, joka on Kanadan viimeisimmän tulivuorenpurkauksen sekä laavavirran sijainti. Purkaus tapahtui ennen eurooppalaisten saapumista, joten sen tarkasta ajankohdasta ei ole tietoa, mutta sen arvellaan tapahtuneen vuoden 1700 tienoilla. Ajankohta saattaakin tarkoittaa, että purkaus on liittynyt vuoden 1700 tunnettuun megamaanjäristykseen, joka ravisutti koko länsirannikkoa.

Polku Tseax Conelle

Monet alueen vuoret ovatkin nukkuvia tulivuoria, mutta Nisga’an alueella sijaitseva Tseax Cone on poikkeuksellinen alhaalla laaksossa sijaitseva kartiotulivuori. Nykyisin metsän peittämä kraateri puski purkauksessa sisuksistaan suuret määrät erityisen juoksevaa laavaa, joka valui alamäkeen peittäen alleen lukuisia alemman laakson alkuasukaskyliä. Purkauksesta syntyneen myrkkykaasut surmasivat aikalaiskertomusten mukaan jopa 2000 alkuasukasta, mikä on Kanadan historian vakavin luonnonkatastrofi.

Luonto ei ole peittänyt laavakenttää vieläkään

Kolmesataa vuotta sitten tapahtuneen purkauksen jäljet ovat edelleen nähtävissä, sillä luonnon ei ole onnistunut peittää laajoja laavakenttiä alleen. Valitettavasti keli oli kuitenkin hyvin sateinen ja puisto koronan vuoksi suljettu, joten emme päässeet tutustumaan alueeseen sen enempää.

Järkevä matkaaja olisi tässä vaiheessa uskonut kylttejä ja kääntynyt takaisin Terraceen paluumatkalle kohtiin. Me päätimme kuitenkin jatkaa tietä kohti noin 50 kilometrin päässä sijaitsevaa Highway 37 joka kiertäisi vuorten ympäri. Tämä oli kuitenkin huono valinta, sillä tämä etappi on äärimmäisen kuoppainen hiekkatie ja melkoinen erämaataipale. Tunnin ajomatkan aikana emme nähneet toista autoa, mutta sen sijaan näimme peräti kolme karhua. Täällä jos puhkaisisi renkaan, voisi apua joutua odottamaan apua tovin, sillä alueella ei ole kännykkäverkkoa. Oltiin siis todellisessa erämaassa.

Kuoppainen ja karhuja täynnä oleva hiekkatie

Maailman suurin vapa Houstonin pikkukaupungissa

Hitaasti ajaen selvisimme kuitenkin tiestä ja Yukonista tulevan Highway 37 asvalttipinta tuntui sileältä kuin vauvan takapuoli. Ajoimme illaksi aina Prince Georgeen, jossa yövyimme samassa keskustahotellissa kuin vuosi sitten. Visiitti on jäänyt harmillisesti mieleemme, siellä siellä meiltä varastettiin polkupyörät yön aikana. Tällä kertaa pysäköimme automme mahdollisimman näkyvään paikkaan suoraan valvontakameran alle, minkä lisäksi toimme autosta kaiken mahdollisen sisälle hotellihuoneeseen.

Highway 37 erämaamaisemia

17Prince Georgen keskustassa

Yö sujui ilman häiriöitä ja aamulla pakkasimme automme viimeiselle 800 kilometrin päivämatkalle kotiin. Kyseessä oli reissumme pisin ajopäivä jolloin vain ajoimme ja ajoimme. Matka eteni kuitenkin nopeasti ja nyt jo tutut maisemat kertoivat sen meille koko ajan matkan etenemisestä.

Paluumatkalla sivistykseen

Kellertävä laidun

Lähemmäs Vancouveria tultaessa aloimme myös nähdä metropolista ulospäin suuntaavaa lomaliikennettä, sillä Kanadan kesälomat alkavat varsinaisesti heinäkuun ensimmäisenä päivänä vietettävästä itsenäisyyspäivän pitkästä viikonlopusta. Olikin hitusen apeaa palata kotiin samalla kun kaikki muut näyttivät suuntaavan lomalle.

Jo lähellä kotia

Pitkä reissumme oli jälleen ohitse ja tasan viikon aikana ajoimme peräti 3400 kilometriä. Se oli myös melkoinen matka kohta palautettavalle vanhalle autollemme ja matkan pituuteen vaikuttivat eniten pitkät siirtymät pohjoisen paikkakuntien välillä. Pohjoisessa etäisyydet ovat vain todella pitkiä eikä sata kilometriä ole siellä matka eikä mikään.

Lomaliikennettä toiseen suuntaan

Reissumme oli suunniteltu olevan kaksi päivää pidempi, mutta huonoksi käynyt sää sai meidät lyhentämään reissuamme. Takaisin kotona päätös tuntui kuitenkin oikealta, sillä meillä oli edessä vielä koko viikonloppu. Minulla vapaata jatkui vielä seuraavalle viikollekin, sillä aloitin uudessa työssäni vasta viikkoa myöhemmin.

Tämän kesän reissun sekä viime vuoden kesälomamatkamme myötä olemme nyt nähneet melkoisen palan British Columbiaa ja seuraaville uusille paikkakunnille alkaa olemaan melkoinen ajomatka. Mieli tekee kuitenkin yhä pohjoisemmas ja matka Yukoniin ja vielä edemmäs Alaskaan ovatkin varmasti vain ajan kysymys.

Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.

(Visited 57 times, 1 visits today)
 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.