Pitkäkyntisten pyörävarkaiden uhrina

Sanotaan, että jotta voisi tuntea itsensä todelliseksi vancouverilaiseksi, on jokaisen käytävä läpi ainakin kertaalleen paikallinen riitti pyörävarkauden uhriksi joutumisesta. Vain muutama viikko sitten kirjoitin minun ja Niinan mukavasta pyöräilykesästä uusilla sähköpyörillämme. Enpä arvannut tuota kirjoitusta laatiessani, että polkupyörämme varastettaisiin vain muutamaa päivää myöhemmin…

Pyörävarkauden uhka on Vancouverissa todella suuri, sillä kaupungissa varastetaan vuosittain yli 2000 polkupyörää. Ja tämä siis pelkästään Vancouverin alueella, mihin ympäryskaupungeissa tapahtuvat varkaudet lisäävät entisestään. Pyörän menetys jossain kohtaa onkin lähes vääjäämätön kohtalo, minkä vuoksi emme ostaneet kalliita pyöriä, sillä normivakuutusten katto tulee vastaan noin tuhannen dollarin tienoilla.

Pyörä ennen varkautta

Uskoimme silti pyöriemme olevan sangen hyvässä turvassa, sillä pyörävarastoomme on pääsy vain kännykkäapplikaatiolla, jolla jokainen käynti rekistetöidään tietojärjestelmään. Varaston sisällä jokainen pyörä on omassa metallihäkissään, jonka ovet lukitsimme kaksilla lukoilla. Lopulta vielä itse häkin sisässä molemmat pyörämme olivat lukittuja järeällä U-lukolla sekä paksulla ketjulla.

Pyörävaraston ulko-ovea tuijottaa myös valvontakamera ja rakennuksen tiloissa kiertää aktiivisesti vartija, joten meidän oli kohtuullista olettaa pyöriemme olevan sangen turvassa, mutta kuinka sitten kävikään. Niina tuli eräänä iltapäivänä kertomaan, että pyörävaraston seinässä oli aukko ja pyörämme olivat kadonneet yön aikana varkaiden matkaan. Varaston ulkoseinään leikattu käden mentävä reikä oli mahdollistanut varkaan avata ovi sisäpuolelta ja näin ohittaa sen lukitus. Pyörähäkkien lukot oli puolestaan napsaistu pihdeillä todennäköisesti muutamassa sekunnissa, minkä jälkeen röyhkeä varas oli yksinkertaisesti kantanut vielä lukitut pyörät mukanaan yön pimeyteen.

Voroa ei ovet ja lukot pidätelleet

Tapauksesta oli tallentunut videokuvaa, mutta yövartija ei ollut tapausta havainnut. Meille videokuvaa ei suostuttu näyttämään, sillä varasparoillakin on Kanadassa oikeus yksityisyyteen. Niinpä poliisi kirjasi tapauksen järjestelmäänsä ja me ilmoitimme siitä harmistuneina vakuutusyhtiöömme. Teimme myös ilmoituksen polkupyörärekisteri Project 529:een jossa on tallessa kymmenientuhansien polkupyörien tiedot ja kuvat, joita poliisi hyödyntää pyörien omistajan löytämiseksi.

Yksi neljästä on saatu takaisin

Minä olin täysin varma, ettei pyöriä nähtäisi enää koskaan, mutta kaksi viikkoa myöhemmin puhelin pirisi myöhään illalla. Henkilö Burnabyn RCMP:ltä soitti, että tuntomerkkejämme vastaava polkupyörä oli löytynyt Itä-Vancouverin kodittomien telttakylästä ”tutun yksilön” hallusta. Sarjanumero mätsäsi minun pyörääni ja niinpä kävin torstaina noutamassa pyöräni poliisilaitokselta.

Pyörä oli ilahduttavasti hyvässä kunnossa, eikä sillä oltu ajettu metriäkään. Varkaiden ei ollut nimittäin onnistunut rikkoa pyörääni suojellutta U-lukkoa, melkoisesta yrittämisestä huolimatta. Lukkoa oli sahattu, murskattu ja poltettu, mutta se ei ollut antanut kusipäille periksi. Lopulta pyörä oli kiinnittänyt poliisien huomion, jotka olivat takavarikoineet sen.

Lukko pisti vastaan

Meillä oli siis puoliksi onni onnettomuudessa, kun minun onnistui saada polkupyöräni takaisin. Niinan pyörä on kuitenkin edelleen teillä tietämättömillä ja sitä tuskin enää nähdään. Ehkä varkaiden onnistui rikkoa samanlainen lukko hänen pyörässään tai ehkä pyörä on vain toisen huumehörhön hallussa. Pyörävarkaudet ovat Vancouverissa erittäin yleinen riesa, sillä varkailla ei ole lähes minkäänlaista pelkoa seurauksista paikallispoliitikkojen ja tuomareiden silittäessä näiden ”epäonnisten poloisten” päitä joka käänteessä. Niinpä kadulla rälläkkä käsissään kävelevä narkkari onkin valitettavan yleinen näky.

Onneksi Niinan pyörästä ei kuitenkaan ole varkaille iloa sähköpyöränä, sillä meillä oli molempien pyörien akut sisällä asunnossamme. Kyseistä akkumallia on löydettävissä täkäläisittäin heikosti ja se maksaa erikseen ostettuna lähemmäs 300 dollaria, mikä tekee varastetusta pyörästä vähemmän haluttavan ostaa.

Onneksi ehjä pyörä

Nyt pyörän takaisin saatuani uusi ongelmani onkin mihin pyörän uskaltaa enää varastoida kaikkien suojausten petettyä? Pyörävarastoomme en ainakaan luota enää ilman selkeitä turvallisuusparannuksia, joista taloyhtiössämme nyt keskustellaan. Siihen saakka pidän pyörääni korkealla sijaitsevalla parvekkeellamme, josta se ei kyllä katoa, mutta mikä tekee myös pyörän käyttämisestä haastavaa. Tässä pitääkin katsoa tilannetta ja miettiä suunnitelmia talven ylitse, josko ensi vuonna tulee pyöräiltyä lainkaan. Harmi jos ei tule, sillä pyöräily on kaikesta tästä harmista huolimatta todella mukavaa ja mieli tekee kyllä pyöräteille.

(Visited 73 times, 1 visits today)
 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.