Fifth Avenue ja vierailu YK:n päämajalla

Jatkoa täältä. Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.

Erittäin toimeliaiden ensipäivien jälkeenkään meillä ei ollut tiedossa lepoa, sillä New Yorkissa riittää ensikertalaiselle lähes loputtomasti nähtävää. Alkavan päivän vierailukohteemme olisikin maailmankuulu ostoskatu Fifth Avenue sekä sen itäpuoleinen Turtle Bayn alue Midtownin itälaidalla, jossa sijaitsee suurkaupungin lukuisia kuuluisia nähtävyyksiä.

34th Streetin ja Eight Avenuen kulmauksella sijaitsevalta hotelliltamme oli Fifth Avenuelle lyhyt kävelymatka. Poikkesimme kuitenkin matkalla sisällä Macy’s Herald Squaren kuuluisassa tavaratalossa, joka mainostaa itseään maailman suurimpana. Rakennus onkin valtava, yhteispinta-alaltaan huikeat 230 000 neliömetriä, josta myyntialaakin on reippaat 116 000 neliötä – enemmän kuin yhdessäkään Suomen kauppakeskuksessa! Väite maailman suurimmasta on kuitenkin tulkinnanvarainen, sillä Etelä-Korean Busanissa sijaitseva Shinsegaen kauppakeskus on pinta-alaltaan Macysiä suurempi, mutta Macys on silti selvästi Amerikan suurin tavaratalo.

Ainakin Amerikan suurin tavaratalo 

Historiallinen rakennus on valmistunut vuonna 1902 ja se on sisältä melkoinen ostosparatiisi josta löytyy kaikkea yleellisistä luksustuotteista aina päivittäisiin tarvikkeisiin. Kisa maailman suurimman tavaratalon tittelistä oli kuitekin verinen 1900-luvun taitteessa, sillä vuonna 1896 valmistunut Siegel-Cooperin tavaratalosta Sixth Avenuella oli tullut juuri maailman suurin. Jotta Macysin ei onnistuisi rakentaa vieläkin suurempaa tavarataloa, osti kilpailija Macysin tontilla sijainneen pienen viisikerroksisen rakennuksen tuohon aikaan valtavalla miljoonalla dollarilla. Suunnitelma ei kuitenkaan onnistunut, sillä Macys rakensi liikkeensä rakennuksen ympäri ja nykyisin pientä rakennusta peittää Macysin kuuluisa punainen kyltti muistuttamassa juuri Macysin olevan maailman suurin tavaratalo. Kyltti on jopa osa pienen rakennuksen vuokrasopimusta, kertoen miten tosissaan Macys oli voittonsa suhteen.

Tavaratalon sisällä katsastamisen arvoinen erikoisuus ovat edelleen käytössä olevan puiset rullaportaat, jotka olivat käyttöön tullessaan edistykselliset ja ovat tänä päivänä harvinainen pala historiaa.

Puiset rullaportaat

Herald Squarelta on lyhyt matka upean Empire State Buildingin ohitse Fifth Avenuelle, jota aloimme kulkea kohti pohjoista. Washington Square Parkilta alkunsa saava katu on alkumatkasta matalien toimistorakennusten rajaama, mutta muuttuu näyttävämmäksi 40th Streetin kohdalla, kun edessä kohoaa art deco tyylisuuntaa edustava 212 metriä korkea ja 60 kerrosta käsittävä upea 500 Fifth Avenue. Vuonna 1931 valmistunut pilvenpiirtäjä jäi kuitenkin valmistuessaan samana vuonna valmistuneen ja melkein kaksi kertaa korkeamman Empire State Buildingin varjoon, sillä maailman korkeimman rakennuksen kanssa ei ollut kilpailemista. Nykyisinkään korkea torni ei erotu sen suuremmin ympäristöstään, mutta se kiinnittää silti ohikulkijan katseen upeana aikalaisena.

Aina upea Empire State Building

Matalampi mutta upea 500 Fifth Avenue

Suuren aukion todellinen maamerkki on vuonna 1911 valmistunut New York Public Libraryn päähaaran massiivinen marmorirakennus, joka on yksi kaupungin rakastetuimmista rakennuksista. Kirjaston paikalla sijaitsi aikoinaan valtava tiilirakennelma Croton Distributing Reservoir, joka oli 1800-luvulla Manhattanin alueen tärkeä juomavesivarasto. Rakennuksesta tuli kuitenkin tarpeeton kahden pohjoisesta saapuvan akveduktin valmistuttua, joiden kautta suurkaupunki saa nykyisin juomavetensä.

Uusi pääkirjasto vuonna 1911

Kirjaston upea sisäänkäynti

Nelikerroksisen rakennuksen ylvästä portaikkoa valvoo kaksi leijonapatsasta, Astor ja Lenox, jotka ovat tulleet kuuluisaksi monesta elokuvasta. Kirjaston massiivinen ulko-ovi johtaa sisälle holvimaiseen Astor Hall nimellä tunnettuun eteiseen. Sivustan portaikko johdattaa ylös kolmanteen kerrokseen, jossa sijaitsee rakennuksen päälukusali Rose Main Reading Hall. 24 metriä leveä ja 91 metriä pitkä sali on kerrassaan upea näky ja yleensä täynnä ihmisiä lukemassa teoksia kirjaston yli 2,5 miljoonan kappaleen kokoelmasta. Lukusalia on kunnostettu useaan otteeseen, viimeeksi vuonna 1999. Lukuisista rahavaikeuksista kärsineen kirjastolaitoksen on onnistunut houkutella lahjoituksia miljoonien arvosta kaupungin rikkailta, kuten 100 miljoonaa maailman suurimman pääomasijoitusyhtiö Blackstonen perustajalta Stephen A. Schwarzmanilta, jonka nimeä koko upea rakennus nykyisin virallisesti kantaa.

Massiivinen Astor Hall

Upea, upea lukusali

Pääkirjastolla kannattaa ehdottomasti vierailla upean arkkitehtuurin sekä tunnelman vuoksi, mikä henkii historiaa ja on niin tuttu elokuvista ja televisiosarjoista, kuten koko New Yorkin kaupunki.

40th Streetiltä jatkettaessa Fifth Avenue muuttuu huomattavasti vilkkaammaksi ja jalkakäytävät täyttyvät asioilleen kiirehtävistä ihmisistä ja turisteista, keltaisten taksien tööttäillessä kadulla. Katua reunustavat lukuisten luksusketjujen lippulaivaliikkeet sekä suuret tavaratalot. Katua kehutaankin maailman kalleimmaksi sijainniksi, sillä liikkeiden vuokrat ovat tähtitieteellisiä.

Fifth Avenuen vartta

Yleellinen katu on ollut rikkaisen suosiossa aina 1900-luvun alusta saakka, sillä jo tuolloin kadun varrella sekä hieman pohjoisempana Upper East Siden varrella sijaitsi valtavia kartanoita, joista monet ovat säilyneet tähän päivään saakka. Kadun pohjoispäätä kutsutaankin nimellä Millionnaires’ Row, samalla kun Central Parkin eteläpuolelle rakentuvaa superkorkeiden asuintornien 57th Streetiä kutsutaan Billionaires’ Rowksi.  Fifth Avenue oli myös New Yorkin ensimmäisiä katuja jolle asennettiin 1920-luvulla liikennevalot kontrolloimaan alati lisääntyvää liikennettä.

Lippulaiva liikkeitä ja ikonisia takseja

Fifth Avenue on ostoskadun lisäksi myös New Yorkin paraatikatu, sillä sen varrella järjestetään vuosittain lukuisia suuria paraateja sekä kaupunkijuhlia. Näistä tunnetuimpia ovat vuosittainen St. Partick’s Day Parade sekä kuuluisa Macy’s Thanksgiving Day Parade, jossa nähdään valtavia ilmapalloja.

Rockefeller Center

Merkittävä kompleksi Fifth Avenuen varrella on laajalle levittäytyvä Rockefeller Center, jonka edustalla sijaitsee taitelija Lee Lawrien vuonna 1937 tekemä Atlas-patsas, joka kannattelee taivaita hartioillaan. Patsas sopii erinomaisesti kompleksin upeaan klassiseen art deco -tyyliin, josta enemmän myöhemmässä viestissä.

Taivaita kannatteleva Atlas

Kompleksia vastapäätä kohoaa ympäristöstään selkeästi erottuva St. Patrick’s Cathedral. Tämän vuonna 1879 valmistuneen katedraalin kaksoistornit kohoavat tasan sadan metrin korkeuteen ja olivat hetken aikaa kaupungin korkeimmat rakennelmat. Nyt upea kirkko on kuitenkin korkeiden pilvenpiirtäjien ympäröimä ja siellä toimii New Yorkin roomalaiskatolinen piispanistuin. Kirkko onkin katolisen kirkon kenties merkittävin rakennus Yhdysvalloissa.


Historiallinen St. Patrick’s Cathedral

121 metriä pitkä kirkko on sisältä kuin Euroopan upeat kirkot ja kirkossa on pitänyt messua jopa itse paavi. Kirkkoa on kunnostettu useaan otteeseen ja se on erinomainen paikka pysähtyä hektisen kaupungin keskellä nauttimaan hartaasta tunnelmasta sekä ihailemaan veistoksellista taidetta.

Upeaa veistostaidetta

Valitettavasti itse upea kirkko ei ole saanut nauttia rauhasta, sillä se on jopa yritetty räjäyttää useita kertoja erinäisten anarkistitahojen toimesta. Onneksi teoissa ei ole kuitenkaan onnistuttu, sillä upealla rakennuksella on huomattava kulttuurihistoriallinen arvo.

Katedraalin jälkeen jätimme Fifth Avenuen ja suuntasimme kaksi katua itään Park Avenuelle. Alueen toimistokorttelit tunnetaan nimellä Terminal City ja äkkiseltään ei arvaisi että koko alue sijaitsee valtavan ratapihan päällä. Maanalla nimittäin sijaitsee Grand Central Terminalin rautatieasema, jonka historiallinen päärakennus löytyy 42nd Streetin varresta.

Park Avenuea kohti Grand Central Terminalia

New Yorkin historia on erittäin vivahteikas ja kaupungissa toimi aikoinaan lukuisia yksityisiä raideyhtiötä, tarjoten asukkaille juna-, metro- sekä raitiovaunuyhteyksiä eri puolille kaupunkia sekä ympäröivää metropolialuetta. Hollantilaista sukujuurta oleva ja New Yorkissa asuva bisnesmagnaatti Cornelius Vanderbilt osti raihnaisen alueen vuonna 1869 ja rakennutti paikalle kaksi vuotta myöhemmin juna-aseman. Vanderbiltin suunnitelmana oli keskittää uudelle asemalle kaikki suuren raideimperiuminsa yhteydet ja tehdä siitä New Yorkin päärautatieaseman.

Matkustajaliikenteen voimakkaan kasvun myötä alkuperäisen asemarakennuksen rajat tulivat vastaan jo 1897, kun aseman kautta kulki 11,5 miljoonaa matkustajaa. Rakennusta päätettiinkin laajentaa samalla kun aloitettiin työt valtavan ratapihan siirtämiseksi maanalle jalankulkijaonnettomuuksien vähentämiseksi. Ongelmana kuitenkin oli höyryvetureiden savu, joka teki maan alla liikennöinnistä vaikeaa ja uudessa Park Avenuen alaisessa tunnelissa sattuikin tuhoisa junaonnettomuus vuonna 1902. Onnettomuuden jälkeen kaupunki päätti kieltää höyryjunat New Yorkissa vuoteen 1908 mennessä ja Grand Central Terminalin raiteet sähköistettiinkin vuotta tätä ennen .


Massiivinen päähalli

Samassa yhteydessä Vanderbilt päätti rakentaa uuden terminaalin olemassaolevan asemarakennuksen tilalle. Uudesta asemasta oli tuleva maailman suurin ja yli 10 000 työntekijää työskenteli kymmenen vuoden ajan kolmessa vaiheessa rakentuneen jättiaseman parissa. Liikenteelle uusi hulppea rautatieasema avautui lopulta helmikuun 2. päivä 1913.

Uusi asema saavutti nopeasti suuren suosion ja sen avittamana koko ympäröivä alue kukoisti 20- ja 30-lukujen suuren rakennusbuumin aikana. Ratapihan siirtäminen maanalle mahdollisti rakentaa suuren määrän uusia toimistotiloja alueelle, jonka nimeksi tuli Terminal City. Alunperin uuden aseman ei ollut tarkoitus olla pääteasema ja Vanderbilt visioi yhteyden rakentamista aina New Yorkin kaupungintalolle saakka Lower Manhattanilla, mutta suunnitelma jäi toteuttamatta. Nykyisin yhteys Manhattanin eteläkärkeen hoituu metron kyytiin vaihtamalla.

Paikalla oli turvattu olo

Grand Central Terminal oli nimensä mukainen suureellinen mega-asema, jolle ei löytynyt vertaa edes Euroopan vanhoista suurkaupungeista. Kahdessa kerroksessa sijaitsevat 44 junalaituria on edelleen eniten maailmassa ja niille johtaa yhteensä 43 matkustajaliikenteessä olevaa raidetta. Kaikkiaan raiteita kulkee maanalla peräti 67 kappaletta, osan toimiessa junien varastointiraiteina vuorojen välillä. Vilkkaimpaan ruuhka-aikaan asemalla käy nimittäin todellinen kuhina, kun lähijunia saapuu ulkolähiöistä jopa 58 sekunnin välein.

Alunperin kaukojunaliikenne oli keskitetty maanalaisista kerroksista ylimmäiseen ja paikallisjunat alimmaiseen. Asemalta lähti kaukojunia kaikkialle Yhdysvaltoihin ja Kanadaan, aina Los Angelesia ja Vancouveria myöten. Sittemmin junaliikennettä hallinnoiva Amtrak on siirtänyt kaiken kaukojunaliikenteen hotellimme viereiselle Pennsylvania Stationille, joka ei ole Grand Central Terminalin tapaan pääteasema, vaan jonka kautta junien on mahdollista jatkaa matkaansa eteenpäin. Se ei ole kuitenkaan tehnyt asemasta hiljaista, päinvastoin, sillä sen kautta kulkee vuosittain yli 67 miljoonaa matkustajaa.

Satavuotisen historiansa aikana Grand Central Terminal on ehtinyt kokea kukoistuksen lisäksi myös vaikeita aikoja. 1950- ja 60-luvuilla uusi ilmailuaikakausi sekä Interstate-järjestelmän rakentaminen söivät junamatkustamisen suosiota ja asemaa ympäröivästä alueesta tuli nuhjaantunut ja jopa vaarallinen. Se tarjosi mahdollisuuden hyviin kauppoihin, kuten nuoren rakennuttajan Donald Trumpin ostaa edullisesti aseman vieressä ollut Commodore Hotel, josta Trump remontoi kaupungin ensimmäisen Grand Hyatt -hotellin. Projekti oli merkittävä lähtölaukaus liikemiehen menestyksekkäälle uralle ja auttoi ympäröivää aluetta siistiytymään 90-luvulle tultaessa. Nykyisin alue on jälleen kaupungin halutuimpia työskennellä ja asua.

Entisajan reliikkejä

Ulkoa Grand Central Terminalia on aavistuksen vaikea lähestyä, sillä kaikki valtavat raidetoiminnot sijaitsevat syvällä maanalla. Rakennus on myös pilvenpiirtäjien ympäröimä ja terminaalia ympäröi 42nd Streetin siltaa pitkin ylittävä Park Avenue, joten keskeisiä oviaukkoja on aavistuksen hankala löytää.

Sisällä rakennuksen koko loisto kuitenkin paljastuu, sillä 3300 neliömetrin kokoinen päähalli on mahtava. Rakennus on remontoitu hiljattain ja hallin päädyn lehtereiltä onkin hauska seurata aseman loputonta vilinää, ihmismassojen matkatessa kuka mihinkin.

Päähalli on jälleen kerran todella tuttu elokuvista ja televisiosta, sillä se on ollut vuosikymmenien ajan kaupunkilaisten tapaamispaikka. Kultainen kello keskellä hallia sijaitsevan infotiskin yläpuolella on jotain minkä jokainen newyorkilainen tietää ja jonka luokse löytää.

Juna-aseman kellon löytävät kaikki

Aikojen saatossa aseman toiminnot ovat vaihdelleet ja esimerkiksi lipputiskit ovat nykyään vain muistuttamassa aiemmasta, sillä lipunmyynti on korvattu automaateilla. Myös aseman näyttötaulut on nekin korvattu LCD-näytöllä ja useat rakennuksen toimistotiloista on muutettu ravintoloiksi. Alakerran hallista löytyy myös suuri ravintolamaailma eli tänne kannattaa suunnata lounaalle tai vaikka illalliselle.

Valtavaa juna-asemaa aikamme tutkittuamme ja ilmansuunnista jo sekaisin mentyämme, löysimme lopulta itsemme 42nd Streetiltä. Tämä oli hyvä, sillä vain korttelin päässä sijaitsee yksi New Yorkin ikonisimmista rakennuksista, vuonna 1931 valmistunut 77-kerroksinen ja antenninsa kanssa yhteensä 318,9 metriä korkea Chrysler Building. Korkea pilvenpiirtäjä on autoyhtiö Chryslerin perustaja Walter Chryslerin omilla rahoillaan rakennuttama toimistotorni, jonka tämä tarkoitti lahjaksi jälkipolvilleen. Chrysler halusi rakennuksen symboloivan menestyksekkään autoyhtiönsä edelläkävijyyttä ja siksi rakennuksen kanssa ei säästetty kustannuksissa.

Pieni ubaani puisto

Ikoninen Chrysler Building

Rakennus valmistui 1920 ja -30 lukujen taitteen kiivaan rakennusbuumin sekä suuren pörssiromahduksen lomassa. Alunperin paikalle suunniteltiin sangen vaatimatonta 40-kerroksista tornia, mutta suunnitelmaa rukattiin lukuisia kertoja, kun kilpailu maailman korkeimman rakennuksen tittelistä kuumensi New Yorkin. Titteliä oli pitänyt hallussaan vuodesta 1913 Lower Manhattanilla sijaitseva 241 metriä korkea Woolworth Building, mutta tittelistä kisasi samoihin aikoihin peräti kolme huomattavaa pilvenpiirtäjähanketta. Jännästi kaikista kolmesta ehti myös tulla vuorollaan maailman korkein, sillä 283 metriä korkea 40 Wall Street piti titteliä hallussaan alle vuoden ajan ennen Chrysler Building valmistumista.

Hetken aikaa maailman korkein rakennus

Chrysler kävi tittelistä kovaa kilpailua rakenteilla olevaa Empire State Buildingiä vastaan. Kummankin lopullinen korkeus oli tarkkaan varjeltu salaisuus ja Chryslerin salainen suunnitelma oli rakentaa rakennuksen huipulle asennettava antenni salaa kattorakenteiden sisällä. Kun rakennuksen valmistuminen ja sen antenni tekivät siitä sitten maailman korkeimman, päättivät Empire State Buildingin rakentajat lisätä vielä rakenteilla olevaan pilvenpiirtäjäänsä vielä viisi lisäkerrosta (sekä myöhemmin korkean maston), mikä vei lopulta maailman korkeimman rakennuksen tittelin vain 11 kuukauden jälkeen.

Chrysler Building onnistui kuitenkin taloudellisesti huomattavasti Empire State Buildingiä paremmin, sillä vuonna 1935 rakennuksesta oli vuokrattuna peräti 70%, verrattuna Empire State Buildingin surkeaan 23% lukemaan. Rakennuksen päävuokralaisena toimi aina 1950-luvulle saakka Chryslerin oma autoyhtiö, jonka peruja ovat rakennuksen julkisivun useat yksityiskohdat pölykapselikuvioista aina sen aikaisten autojen keulakoristeita muistuttaviin patsaisiin.

Julkisivun yksityiskohtia

Walter Chrysler kuoli vuonna 1940, mutta ehti asua pilvenpiirtäjän huipulla usean vuoden ajan. Huipulla toimi myös 71. kerroksen korkeudella näköalatasanne, jonka suosio tosin lopahti Empire State Buildingin avattua omansa 86. kerroksen korkeudelle. Kerroksissa 66-68 toimi aina vuoteen 1979 saakka eksklusiivinen herrojen lounasklubi Cloud Club, joka oli öljy-yhtiö Texacon asettama ehto muuttaa vuokralaiseksi torniin. Yhtiön johtoryhmällä piti nimittäin olla fiini paikka ruokailla, minkä lisäksi klubiin hyväksyttiin 300 muuta silmäätekevää. Klubi sulki lopulta ovensa kun Texaco siirsi toimintonsa Midtownista lähiöihin.

Pilvenpiirtäjään on yleinen pääsy ainoastaan sen hulppeaan aulaan, jota on syytä käydä katsomassa. Tarkoituksella hämärästi valaistu aula on täynnä harvinaista graniittia ja art decon upeita yksityiskohtia on nähtävissä seinissä, valaisimissa sekä hisseissä. Rakennus edustaakin tyylisuunnan huipentumaa ja on newyorkilaisten laajasti rakastama siitäkin huolimatta, että se on joutunut aina seisomaan suuremman Empire State  Buildingin varjossa. Silti yksikään New Yorkin matka ei ole täydellinen ilman vähintään yhtä valokuvaa tästä ikonisesta tornista.


Kustannuksista ei ole säästelty rakennuksen aulassa

Upeita art deco yksityiskohtia

Toimeliaan päivämme viimeinen kohde sijaitsi lähistöllä East Riverin rannassa. Olimme nimittäin varanneet liput kierrokselle Yhdistyneiden Kansakuntien eli YK:n päämajaan, joka on vuodesta 1951 saakka sijainnut seitsemän hehtaarin suuruisella tontilla joen rannassa. Alue jolla rakennus seisoo on määritelty erityiseksi kansainväliseksi alueeksi Yhdysvaltojen maaperällä ja rakennuksessa toimii ja kokoontuu YK:n kaksi tärkeintä toimintoa: sen yleiskokous sekä turvallisuusneuvosto, joissa maailman maat ratkovat sotaa ja rauhaa käsitteleviä aiheita.

YK:n kuuluisa päämaja

New York ei ole YK:n ainoa toimipiste, sillä Hollannin Haagissa sijaitsee YK:n kansainvälinen tuomioistuin. Tämän lisäksi muita toimintoja löytyy Genevestä, Wienissä sekä Nairobissa, mutta New Yorkin päämaja on kuitenkin näistä keskeisin ja usein polttavien uutisten keskellä.

Sangen pienellä alueella sijaitsee vain muutama rakennus, joista näkyvin on 154 metriä ja 39 kerrosta korkea päärakennus. Rakennus on paraikaa suuren remontin keskellä, mutta toimii siitä huolimatta täysillä tarkkojen turvatoimien saattelemana. Päämajan sijainniksi ehdotettiin 40-luvun lopulla useita paikkakuntia eri puolilla Yhdysvaltoja ja maailmaa, muun muassa järjestön perustuskaupunki San Franciscoa, mutta valinta New Yorkista sinetöityi öljypohatta John D. Rockefeller Juniorin lahjoitettua tontin järjestölle.

Kansainvälinen tontti

Vaikka kompleksin näkyvin osa onkin sen korkea toimistotorni, sijaitsevat yleiskokouksen ja turvallisuusneuvoksen suuret istuntosalit pienemmässä rakennuksessa tornin juurella. Näistä molempiin on kierroksella pääsy näkemään missä historiaa kirjoitetaan. Suuremmassa yleiskokoussalissa on 1800 istumapaikkaa ja jokaisella järjestön 193 jäsellä on salissa oma paikkansa. Jokainen jäsenvaltio voi osallistua yleiskokouksiin ja niissä käsitellään kansainvälistä yhteisöä koskettavia asioita turvallisuusasioita lukuunottamatta, mikä kuuluu turvallisuusneuvostolle. Kokoukset ovat kaikesta tärkeydestään huolimatta kuitenkin vain neuvoa-antavia ja niissä syntyneet päätöslauselmat ovat vain poliittiisia suosituksia jäsenmaille.

Yleiskokouksen kuuluisa istuntosali

Yleiskokousta vaikutusvaltaisempi onkin turvallisuusneuvosto, jonka viisitoista jäsentä (joista viisi pysyvää) tekevät rauhanturvaoperaatioihin, kansainvälisiin sanktioihin sekä sotilastoimiin vaikuttavia ja jäsenmaita sitovia päätöksiä. Neuvosto  kokoontuu pienemmässä istuntosalissa pyöreän pöydän äärellä yleensä kahden viikon välein, sekä tarpeen vaatiessa. Pysyvät valtiot omaavat kaikkiin päätöksiin veto-oikeuden, mikä toisinaan vaikeuttaa tavoitetta rauhallisesta yhteisymmärryksestä.

Turvallisuusneuvostossa ratkotaan vaikeita aiheita

Yleiskokouksia järjestetään tätä harvemmin ja yleensä tarpeen mukaan. Vierailumme aikana menossa ei ollut kokousta, mikä oli tietenkin harmi, mutta mahdollisti nähdä tilat kaikessa komeudessaan. Olikin hieno tunne astella kuuluisalla maailmannäyttämöllä, jolla tehdään useasti historiaan jääviä päätöksiä.

Taidetta päämajan tiloissa

Museon näyttelykappaleita

Virallinen tarkastaja

Kierroksella nähdään istuntosalien lisäksi runsaasti ainutlaatuista taidetta sekä  YK:n toimintaan liittyvää esineistöä kompleksin kattavassa museossa. Nähtävillä on esimerkiksi Nobelin rauhanpalkinnon mitali sekä edellisten pääjohtajien muotokuvia. Reilun tunnin mittainen kierros oli meistä erittäin mielenkiintoinen ja hieman erilainen pala New Yorkia.

Taidetta kompleksin edustalla

Vastapuolen rakennuksia

Kierroksen jälkeen hämmästelimme vielä hetken aikaa YK:n kompleksin vierellä kohoavaa Trump World Toweria. 262 metriä korkea rakennus on valmistunut vuonna 2001 ja sen tummanpuhuva olemus herättää kunnioitusta 72 kerroksen korkuisena kapeana monoliittina. Rakennus oli muutaman vuoden ajan maailman korkein kokonaan asuinkäytössä oleva pilvenpiirtäjä ennen kuin titteli siirtyi Dubaihin.  Tornin asukkaina on monia maailman rikkaita ja sen asuntojen hinnat huitelevat kymmenissä miljoonissa dollareissa, mutta sijainti ja maisemat ovat sen arvoiset.

Korkea Trump World Tower

Aiemmin maailman korkein asuinrakennus

Pitkä päivämme Fifth Avenuen varrella sekä tutkimassa Midtownin itäpuolta oli tähän mennessä uuvuttanut meidät, joten edessä oli paluu hotellille suunnittelemaan seuraavan päivän retkeä New Yorkin kuuluisaan Central Parkiin keskuspuistoon. Siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa!

Seuraavaan osaan tästä. Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.

(Visited 45 times, 1 visits today)
 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.