Laskettelua sadepilvessä

Edellisenä viikonloppuna päätimme ensimmäistä kertaa nauttia uuden kotikaupunkimme tarjoamista ulkoilumahdollisuuksista. Pakkasimme lauantaiaamuna tavarat autoomme ja lähdimme ajamaan kohti itäistä North Vancouveria. Siellä sijaitseva Mount Seymour on yksi kolmesta Vancouverin välittömässä läheisyydessä sijaitsevasta laskettelukeskuksesta, joista kaksi muuta ovat Grouse Mountain ja Cypress Mountain. Näistä kolmesta Mount Seymour on vaatimattomin ja ”kesyin”, mikä oli tässä tilanteessa oikein hyvä.

Niina oli nimittäin juuri ennen Vancouveriin saapumistaan viettänyt pitkän viikonlopun Sveitsin Engelbergissä lasketellen. Tuon reissun toisena päivänä hän kuitenkin valitettavasti kaatui mäessä, satuttaen vasemman polvensa niin ettei voinut jatkaa laskettelua tuona viikonloppuna. Koska tästä oli kulunut vasta reilu kuukausi, halusimme käydä kokeilemassa miten polvi oli tervehtynyt ja siksi Mount Seymourin tapainen simppelimpi (ja halvempi!) laskettelukeskus olisi meille oikein hyvä.

Sääennuste tuolle lauantaille lupasi pilvistä, mutta iltapäivää kohden poutaantuvaa keliä. Vuorta kohti ajaessamme näimme että lännessä keli näytti poutaantuvan ja niinpä ajattelimme että sillä hetkellä vuoret sisäänsä kätkevä pilvi katoaisi parissa tunnissa. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ollut… :|

1449-metriselle Mount Seymourille johtava tie kipuaa keskellä vehreää havumetsää kohti 1020 metrin korkeudessa sijaitsevaa parkkialuetta. Vaikka alhaalla kaupungissa olikin +7 astetta lämmintä, viileni keli parkkialueelle mennessä nollan kieppeille. Puolimatkassa alkoi tien vieressä näkyä myös kinoksia, jotka kasvoivat ylöspäin mentäessä niin, että keskuksen ala-asemalla lunta oli yli kolme metriä. Mount Seymourin lumivarmuus onkin hyvällä tolalla, sillä vuosittain lunta sataa keskimäärin kymmenen metriä.

Keli ala-asemalla oli sanalla sanoen pilvinen, sillä siellä oltiin sadepilven sisällä. Näkyvyys oli ehkä parikymmentä metriä. Noudimme vuokraamosta hieman päiviä nähneet, mutta ihan sopuisaan hintaan vuokrattavat välineet ja lähdimme sivakoimaan kohti hissejä.

Vuoden ensimmäinen mäki

Mount Seymourilla on ainoastaan kolme kahden hengen tuolihissiä, joiden kapasiteetti on sangen pieni. Huono kelisenä päivänä jonoja ei muodostunut, mutta lukemieni kommenttien mukaan kauniina päivänä voi joutua seisoskelemaan hissijonossa. Keskimmäinen tuolihisseistä on keskuksen päähissi ja se vie hieman puolivälin yläpuolelle.

Jo hississä totesimme että onpahan huono näkyvyys ja ylhäällä totesimme että näkyvyys oli melkeinpä nolla. Kauden ensimmäinen lasku tuolla näkyvyydellä, vieraassa rinteessä, olikin hiuksia nostattava kokemus. Valitettavasti keli ei tuosta parantunut, mutta onneksi rinteiden profiili alkoi pian painua mieleen. Silti oli hurja laskea olosuhteissa joissa paikoitellen ei nähnyt muuta kuin valkoista. Tummat ihmishahmot pystyi rinteessä sentää erottamaan, vaikka välillä tihkusadetta ja jäätävää vettä tarjoava keli tekikin hankalaksi katsoa eteenpäin.

Hissimatkalla tuntemattomaan

Näkyvyys: nolla

Huonon näkyvyyden lisäksi laskemisen teki hankalaksi erittäin huono rinteiden viitoitus. Rinnekartta löytyi vain ala-aseman ravintolan läheltä, joten laskimme mäkiä haalean muistikuvan mukaan. Oli vähintäänkin haastavaa muistaa mikä rinne voisi johtaa jyrkille mustille osuuksille ja välttää niitä. Sellaisen rinteen laskeminen kun ei olisi kovin mukavaa sillä näkyvyydellä, jos muutoinkaan. Heikosta viitoituksesta siten pitkä miinus laskettelukeskukselle.

Muuten Mount Seymouria ei voi sanoa huonoksi, sillä sieltä löytyi monia mukavia rinteitä, joita olisi varmasti hauska päästellä kauniin kelin vallitessa. Yhteensä keskuksessa on 39 rinnettä, joista 12 on valaistuja. Korkeusvaihtelu on suurimmillaan 330 metriä ja pisin rinne on 1,6 kilometriä. Korkein yläasema on 1265 metrissä. Suosittu paikka tuntui olevan ja varsinkin lumilautailijoita oli todella paljon. Lisäksi täytyy sanoa, että ensimmäistä kertaa rinneravintola ei ryöstänyt hinnoillaan, vaan hintataso oli todella kohtuullinen. Hintaansa nähden Mount Seymour vaikuttikin meistä ihan pätevältä diililtä.

Vaikka keli olikin katastrofaalisen huono, oli kokemuksemme silti mukava. Laskettelu on mukavaa puuhaa ja olikin hauskaa päästä rinteeseen ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Koska North Shore Mountainsin kaikki kolme rinnettä ovat meitä niin lähellä, ehdimme varmasti vielä ainakin kerran käymään mäessä tämän kauden aikana. Toivon mukaan se kuitenkin tapahtuu paremman kelin vallitessa.

(Visited 81 times, 1 visits today)
 

2 vastausta artikkeliin “Laskettelua sadepilvessä”

    1. Mount Seymour vaikutti tosiaan ihan mukavalta laskettelukeskukselta. Tosin sittemmin Cypress Mountainilla käytyämme, tuntuuhan se vähän pieneltä. Tosin paikan koon arvioiminen oli hieman hankalaa noissa olosuhteissa… :)

      Kuvissa sokaiseva valkeus näyttää ehkä ihanalta, mutta todellisuudessa se ei ollut niin kovin mukavaa.

       

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

:D :-) :( :o 8O :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen:

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.