Uskomaton Mount Baker

Vancouver on vuorten ympäröimä kaupunki. Vuoret ovat osa koko Kanadan länsirannikkoa kulkevaa noin 1600 kilometrin mittaista Rannikkovuorten vuorijonoa, joka ulottuu pohjoisen Yukonista aina tänne British Columbian etelärajalle saakka. Vancouverin liepeillä sijaitsevat vuoret kohoavat North Shore Mountainsien noin 1300 metrin korkeudesta aina Lower Mainlandin itäosien noin 2000 metriin saakka. Korkeuseroista huolimatta lähivuorten huiput eivät juuri erottaudu kumpuilevasta vuorijonosta, yhtä erittäin näkyvää poikkeusta lukuunottamatta.

Vain noin kymmenen kilometriä Yhdysvaltojen puolella sijaitseva ja siitä alkavaan erilliseen Kaskadivuoristoon kuuluva jättimäinen Mount Baker on etelänaapurin puolella sijaitsemisestaan huolimatta Vancouverin metropolialueen todellinen kruunu. Noin 120 kilometriä Vancouverin keskustasta itään sijaitseva tällä hetkellä uinuva tulivuori kurkottaa peräti 3286 metrin korkeuteen ja erottuu selvästi ympäröivistä vuorista. Bakeria on vaikea uskoa aktiiviseksi tulivuoreksi sen huippua paksulti peittävän jättimäisen jäätikön vuoksi, mutta sen sivussa sijaitseva sijaitseva Sherman Crater on tupsuttanut savua tälläkin vuosituhannella. Mount Baker onkin Kaskadivuoriston toiseksi aktiivisin tulivuori heti Washingtonin osavaltion etelälaidalla sijaitsevan Mount Saint Helensin jälkeen.

Mount Baker Vancouverin taustalla

Ajoittaisesta aktiivisuudestaan huolimatta vuoren huippulle on viimeisen sadantuhannen vuoden aikana yhtinyt syntyä valtava jäätikkö, jolla on tilavuutta 1,79 kuutiokilometriä. Lumen ja jään määrässä Mount Baker häviää vain Seattlen eteläpuolella sijaitsevalle Mount Rainierille, joka on Bakeria hieman yli kilometrin korkeampi. Vaikka ilmastonmuutos onkin saanut Mount Bakerin jäätikön vetätymään viimeisten vuosikymmenien ajan, on se edelleen ikuinen ylimmän noin kilometrin alueelta. Jäätikkö saa myös merkittävää täydennystä joka vuosi, sillä sademäärät Mount Bakerilla ovat huikeita. Keskimäärin vuorella sataa talven aikana lunta huikeat 19 metriä, mikä on melkein tuplat lähivuoriin verrattuna. Erot vuosien välillä ovat kuitenkin voimakkaita ja talvella 98-99 lunta satoi peräti 29 metriä. 8O Lukema on edelleen voimassaoleva lumentulon maailmanennätys.

Kaikista näistä syistä meitä on jo pitkään kiinnostanut vierailla tällä jättimäisellä vuorella. Vuoren huipulle ei ole pääsyä kuin kiipeilyvälineillä, mutta vuoren takana sijaitseva pienehkö laskettelukeskus on vain pienen ajomatkan päässä Vancouverista. Keskuksen mäet pitää käydä kokeilemassa tulevana talvena sukset jalassa, mutta meitä on kiinnostanut nähdä Mount Baker myös näin keskikesällä. Niinpä pakkasimmekin kaksi viikkoa sitten lauantaina automme ja otimme suunnaksi horisontin jättivuoren.

Tietä pitkin matkaa kertyy noin 150 kilometriä, minkä ajaa noin kahdessa tunnissa. Sumasin raja-asemalla Abbotsfordissa meillä kului kuitenkin vain parikymmentä minuuttia, minkä jälkeen olimme Yhdysvaltojen puolella.

Sumasin raja-asema

Tie Mount Bakerille on pieni ja mutkainen, mikä tekee siitä erittäin nautinnollisen ajettavan kauniina kesäpäivänä. Lehvästöjen varjossa ylöspäin nouseva tie on varsinkin kanadalaisten polkupyöräilijöiden suosiossa, joille 70 kilometrin mittainen matka vuorelle on todellinen voimankoitos. Matkassa on poljettavaa, sillä varsinkin viimeiset kymmenen kilometriä ovat todella raskasta nousua. Paluumatka on kuitenkin melkein yhtämittaista alamäkeä ja varmasti ihanan tuntuinen raskaan menomatkan jälkeen. :o

Kauniin vehreä alkumatka

Mutkainen tie Mount Bakerille

Talvisin tie päättyy laskettelukeskuksen luo, noin 1350 metrin korkeuteen. Tie jatkuu siitä vielä toistasataa metriä ylöspäin, mutta tämä mutkainen loppupätkä on talvisin niin paksun lumen peitossa, ettei sitä saada auki kuin vasta kesäksi. Tien päätepiste sijaitsee 1540 metrin korkeudessa ja on nimeltään Artist Point. Vielä näin heinäkuun puolivälissäkin lunta oli tien varrella metrikaupalla ja parkkipaikalla lumivallit olivat jopa seitsenmetrisiä, peittäen kokonaan parkkipaikan huoltorakennuksen. Vaikka lunta olikin vielä näin mahdottomasti, ehtii se silti sulaa parkkialueen luota kokonaan syyskuuhun mennessä, vain hetkeä ennen ensilumen tuloa.

Laskettelukeskus taustallaan Mount Shuksan



Loppumatkan hulppea maantie

Hanget korkeat nietokset

Keli oli lauantaina kerrassaan upea ja aurinko paistoi lämpimästi melkeinpä siniseltä taivaalta. Lämpötila oli auton mittarin mukaan +16 astetta, mikä oli noin kymmenen astetta laaksoa viileämpi. Jo parkkipaikalta aukesi kertakaikkisen upea maisema ympäröiville vuorille. Vaikka Mount Baker onkin alueen korkein huippu, ei se näin ”takaapäin” nähtynä näytä niin korkealta tai erikoiselta. Suuria korkeuseroja on toki hankala hahmottaa, mutta on pakko sanoa ettei Baker ollut meistä yhtä näyttävä tästä vinkkelistä nähtynä.

Ikuisesti jäätynyt Mount Baker

Parkkipaikalta katsoen alueen näyttävin huippu on Mount Bakerin naapurissa kohoava 2991-metrinen Mount Shuksan. Shuksania sanotaan maailman valokuvatuimmaksi vuoreksi ja siinä onkin hyvin valokuvauksellisia piirteitä varsinkin pienen Picture Laken rannalta katsottuna. Tyynenä päivänä vuori heijastuu kauniisti järven pinnasta, mutta valitettavasti lauantaina heijastuksen rikkoi hento tuuli.

Ei tyyni Picture Lake

Valokuvauksellinen Mount Shuksan

Mount Shuksan panoraama

Kesäisin Mount Bakerilla ei ole mitään palveluja, vaan kaikki alueen ravintolat ovat kiinni. Lähin ruokapaikka löytyykin Glacierin taajamasta, noin 30 kilometriä tulosuuntaan. Tämän vuoksi olimme pakanneet mukaamme eväät, joita vaelsimme nauttimaan jonkin matkaa parkkipaikalta syrjään. Varsinaista patikointipolkua oli kuitenkin paikoin vaikea seurata, sillä polku vain pilkisti paikoin metrien paksuisen hangen alta. Löysimme kuitenkin lopulta kauniin paikan, jossa nautimme mukanamme olleet mansikat upeita alppimaisemia ihaillen.

Eväshetken alppimaisemia XL-koossa

Mount Baker ja alapuolinen laakso

Mount Bakerin alueella on paljon upeita vaelluspolkuja joita olisi kiintoisa kiertää. Kuitenkin runsaan lumen vuoksi paras vaellusaika on elokuun loppupuolella. Mekään emme viitsineet lähteä hankeen kahlaamaan, joten reissumme anniksi jäikin käynti paikan päällä ja alueen kartoitus tulevia reissuja varten. Seuraava matka Bakerille tulee varmaan tehtyä jo tulevana talvena, jolloin meitä kiinnostaa suuresti päästä kokeilemaan paikallisen laskettelukeskuksen hullun lumiset rinteet.

Table Mountain sekä lauma vuorikauriita

Mount Bakerilla vierailevan on muuten hyvä tietää, että pysäköinti vuorta ympäröivän luonnonpuiston alueella vaatii monin paikoin pysäköintilippua. Päivälipun hinta on kohtuulliset viisi dollaria ja vuosilippukin on vain $30. Samalla lipulla voi vierailla kaikissa Washingtonin ja Oregonin osavaltioiden luonnonpuistoissa, joten ainakin paikalliselle vuosilippu saattaa kannattaa. Lipun ostaa kesäisin helpoiten Glacierin taajamassa sijaitsevasta vierailukeskuksesta, Mount Bakerille johtavan tien varresta.

Suuri puunrunko vierailukeskuksella

Vaikka reissumme ei ollutkaan muutaman tunnin mittainen, pidimme maisemista erittäin paljon. Maisemat ovat jylhemmät kuin Whistlerissä ja niissä oli jotain sveitsimäistä, tosin ilman lehmäkelloja. Me tulemmekin varmasti palaamaan Bakerille vielä useaan otteeseen, nyt kun olemme saaneet maistiaisen mitä alueella onkaan tarjottavanaan. :-)

(Visited 430 times, 1 visits today)
 

3 vastausta artikkeliin “Uskomaton Mount Baker”

  1. Upea, paikoitellen jopa hengästyttävä blogi K! Löysin seikkailusi puolisen vuotta sitten etsiessäni tietoa Vancouverista. Mukavaa iltalukemista ja haaveilua, josko itse saisi jokin päivä mahdollisuuden lähteä Vancouveriin tutustumaan ja Whistlerin seuduille laskemaan. Kaupunki on pitkään kiehtonut minua ja olisi mahtavaa kokea se vielä nuorella iällä. Toivottavasti pääsen itsekin mahdollisimman pian British Columbiaan! 8)

     
    1. Kiitos kommentistasi, Sebastian. Hauska kuulla, että blogistani on ollut iloa ja se on tarjonnut jonkinlaista osviittaa asumisesta täällä Vancouverissa. Blogini yksi tarkoitus onkin innostaa ihmisiä ulkomailla asumisesta ja tarjota erilaista tietoutta arjen ihmeistä ja hankaluuksista niin Kanadassa kuin Saksassakin.

      Vancouveriin on helppo rakastua, sillä kaupunki on kaunis ja ympäristö tarjoaa niin paljon harrastusmahdollisuuksia. Viihdyimme loistavasti Berliinissäkin, mutta Vancouver on vain mahtava varsinkin näin kesällä. Vancouver on toki kallis kaupunki asua, mutta jos siihen on tilaisuus (ja varaa), kannattaa se minusta ehdottomasti hyödyntää! Tätä kaupunkia ei suotta sanota Destination Cityksi, jonne ei muutetaan vain vähäksi aikaa, vaan jonne jää helposti loppuelämäksi. :idea:

       

Vastaa käyttäjälle Klaus Johansson Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

:D :-) :( :o 8O :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen:

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.