Maahanmuutto bisnesluokassa

Viime viikko meni hujauksessa, sillä tiistaina saapunutta tietoa työluvasta seurasi viimeinen Berliinin työpäivä jo keskiviikkona. Keskiviikkoiltana varasin lennot lauantaille reitille Berliini – Lontoo – Vancouver. Torstai ja perjantai menivät Bürgeramtilla maastamuutosta ilmoittaessa, Sparkasselta muutamia papereita noutaessa sekä tietenkin pakatessa. Pakkauksen helpottamiseksi varasin liput Premium Economy -matkustusluokasta, sillä se mahdollistaa paitsi hieman mukavamman jalkatilan että taipuisamman istuimen, mutta myös kahden 23-kiloisen matkalaukun mukaan ottamisen. Siitä on apua, sillä mukaan lähti täysi matkalaukku, tupaten täysi rinkka sekä käsimatkatavarana reppu. Tavaraa on pakko pakata mukaan paljon, sillä varsinaisessa muuttokuormassa kulkeviin tavaroihin on seuraavan kerran pääsy vasta huhtikuussa.

Kuten aina, tavaroiden pakkaaminen tasaisesti eri laukkuihin ei ole niin yksioikoista ja niinpä sainkin kuulla Berliinin kentällä pientä napinaa 26-kiloisen matkalaukkuni ja 8-kiloisen rinkkani välisestä epäsuhdasta. Onneksi check-in virkailijalla oli kuitenkin pelisilmää ja One World -jäsenenä sain laukut sisään ilmaiseksi. Vähän alta kaksituntinen lento Berliinistä Lontooseen sujui sangen nopeasti, vaikka voimakas vastatuuli sekä huonot olosuhteet Heathrowlla lentoa hieman myöhästyttivätkin. Arvioidusta aikataulustamme myöhässä saapuva koneemme joutui kiertämään Lontoon itäpuolella kolme silmukkaa, jotta meille sovittu uusi aikaikkuna avautui.

Vaikka Heathrowlla lennon vaihtaminen onkin sangen työlästä ja aikaa vievää moneen muuhun lentokenttää verrattuna, on kyseessä silti erittäin hyvin opastetusta kentästä. Koska lentoni sekä saapui että lähti terminaalista 5, olisin pärjännyt huomattavasti varaamaani viittä tuntiakin lyhyemmällä ajalla. Koska minulla ei ollut kiire, päätin kokeilla brittiläisen julkkiskokki ja yhteensä 12 Michelin-tähden edestä ravintoloita omistavan Gordon Ramsayn terminaali 5:ssä sijaitsevaa (tähdetöntä) Gordon Ramsay Plane Food -ravintolaa. Kyseessä on hieman normia lentokenttäravintolaa fiinimmästä ravintolasta, mutta ei todellakaan mistään fine dining kokemuksesta. Nauttimani lohi- ja koljapallot olivat kuitenkin erittäin hyviä, samoin jälkiruokana tarjoiltu valikoima jäätelöä. Koska loppulaskukaan ei ollut mikään aivan älytön, voi ravintolaa suositella layoverin aikana.

Lounas Gordon Ramsay Plane Food -ravintolassa

Vancouverin lennon lähtöaika 16:55 alkoi lähestyä, joten siirryin oikealle portille odottamaan koneen boardausta. Siinä odotellessa huomasin, että matkustajien joukossa oli jälleen kolme suomalaista, aivan kuten ensimmäiselläkin matkallani Vancouveriin. Vaikka Vancouver ei mikään suuri turistikohde olekaan, näyttää kuitenkin siltä että suomalaisia matkustaa sinnekin jatkuvasti. Reissuilla on tullut huomattua, että suomalaisia on kaikkialla, joten ei tämä mikään yllätys ollut.

Portilla kävi sitten jotain, mitä luulin tapahtuvan vain elokuvissa. Minulle epäselväksi jääneestä syystä minut nimittäin siirrettiin Premium Economystä bisnesluokkaan! Oli syy mikä hyvänsä, ei tällaisen tilaisuuden syytä kysellä, vaan siitä nautitaan. Ja nautittavahan tuo 9:30 mittainen lento olikin, ensimmäistä kertaa elämässä (kuvia British Airwaysin bisnesluokasta). Bisnesluokan istuimet ovat ehdottomasti se kaikkein paras asia, sillä mukava istuin säätyy sähköisesti normaalista istumisasennosta aina täysin lättänään makuuasentoon saakka. Koska bisnesluokassa on matkustajapaikkoja huomattavasti turistiluokkaa vähemmän, on siellä myös ihanan hiljaista. Palvelukin on eri luokkaa, sillä esimerkiksi heti koneeseen saavuttua tarjoillaan matkustajille virvokkeita sekä shampanjaa. Lennolla tarjoiltava menu muodostuu kolmesta ruokalajista ja tarjoiluun käytettävä astiasto ei ole mitään pahvia.

Ruoka oli erittäin hyvää ja huomaamatta olimmekin jo ohittaneet Islannin ja matkalla kohti Grönlantia. Ennen Grönlantia säädin istuimen makuuasentoon, vedin päälleni tarjotun mukavan peiton, laitoin silmilleni silmälaput ja korvilleni loistavat ulkopuolisen metelin eristävät kuulokkeet. Ensimmäistä kertaa nukuin yläilmoissa hyvin ja reilun neljän tunnin jälkeen heräsin sopivasti puolitoistatuntia ennen Vancouveriin laskeutumista. Loppuaika meni äkkiä, sillä melkein heti tarjoiltiin viimeinen ateria ennen laskeutumista.

On pakko myöntää, että bisnesluokassa pitkän matkan lentokaan ei tunnu raskaalta. Aika kului itse asiassa niin nopeasti, etten ehtinyt edes katsoa yhtäkään elokuvaa. Toki British Airwaysin käyttämä Boeing 747 -jumbojetti on jo iäkäs kone, mutta koneen bisnesosasto oli silti hyvässä kunnossa ja elämys todella miellyttävä. Ainoa pieni jupinan aihe on, että 190-senttisenä ihmisenä jalkatila aivan makuuasennossa on todella jämpti. Asia ei haitannut minua, mutta hiemankin pidemmällä ihmisellä nukkuminen voi olla astetta hankalampaa. Toki silloinkin se voittaa matkustamisen turistiluokan milloin vain. Bisnesluokassa matkustaminen on normaalisti noin kolme kertaa turistiluokkaa kalliimpaa (istuin viekin samassa suhteessa enemmän tilaa), mutta ainakin oman kokemukseni perusteella hintaa vasten selviää pitkistäkin lennoista mukavasti. Ainoa mieleen jäänyt kysymys onkin, millaistahan vielä astetta paremmassa ykkösluokassa onkaan? 8)

Lento oli Vancouverissa lauantaina iltaseitsemältä. Paperit kourassa kävelin hyvin opastetulle maahanmuuttoviranomaiselle. Siellä minulla vierähti noin puoli tuntia, jonka aikana virkailija lueskeli hakemustani ja esitti joitain kysymyksiä. Kaikki oli kuitenkin kunnossa, joten sain passini väliin pienen paperin, joka on nyt viimein se kaikkein tärkein ja noin kolme kuukautta odotettu työlupa.

Lentokentältä suunnistin muistilla autovuokraamolle, josta sain alle tälläkin kertaa Nissan Sentran. Ihan pätevä perusauto, joka on käytössämme nyt kuusi viikkoa. Tuona aikana meidän on tarkoitus saada hommattu oma auto Vancouverista. Ajelin Nissanilla tuttua reittiä viime kerrasta tutulle Hiltonille Burnabyn Metrotownissa.

Ilta meni kaupassa käydessä ja hotellille asettautuessa. Sunnuntaina minulla ei ollut ohjelmassa muuta kuin lepäämistä, joten ajelin huvikseni keskustaan, jossa kävelin hieman paikkoja katsellen.Tärkein asia keskustassa oli katsastaa mahdollisen tilapäisen asuntomme alue, josta myöhemmin llisää. Tarkoitus on, että olen hotellissa ensimmäiset viisi yötä, minkä aikana minun tulisi järjestää meille valmiiksi kalustettu kämppä ensimmäiseksi kahdeksi kuukaudeksi. Niina saapuu Vancouveriin 3. helmikuuta, minkä jälkeen alamme etsiä myös sitä varsinaista asuntoa. Keli oli sunnuntaina tuulinen ja sateinen, joten palasin parin tunnin reissun jälkeen takaisin hotellille.

Näin sujui oma maahanmuuttoni Kanadaan. Edessä on vielä paljon asioita näin ensimmäisellä viikolla ja lähdenkin tästä muutaman tunnin päästä kanadalaisen sosiaaliturvatunnuksen metsästykseen. Jet lag on herättänyt minut kahtena viime yönä aamuyöstä ja kirjoitan tätäkin viestiä virkeänä aamuneljältä. Tästä se kuitenkin lähtee, elämämme Kanadassa, josta tässä blogissa tulevaisuudessa vielä paljon lisää.

(Visited 255 times, 1 visits today)
 

2 vastausta artikkeliin “Maahanmuutto bisnesluokassa”

  1. Oioi. Täytyykö tästä eteenpäin lentää aina bisnesluokassa? :) Laittelehan kuvia Vancouverista heti kun ennätät!

     
    1. Kyllähän sitä mieluusti lentelisi, mutta taitaa jäädä haaveeksi niillä hinnoilla. Eniten tuskaa tuottaa kuitenkin se, että nyt tietää jostain paremmasta ja asiaa ei voi välttyä muistelemasta kun jatkossa taas kykkii tuolla karjaluokassa… :roll:

       

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

:D :-) :( :o 8O :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen: