Ensipäivät jättikaupunki Soulissa

Jatkoa täältä. Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.

Kahden Busanissa vietetyn vuorokauden jälkeen oli vielä kerran pakattava kimpsut ja kampsut selkään, ja suunnattava Busanin päärautatieasemalle. Sieltä nousimme Niinan kanssa Etelä-Korean kansallisen junayhtiö Korailin liikennöimän KTX-luotijunan kyytiin suuntanamme pääkaupunki Soul! :P

KTX perustuu melkein täysin ranskalaiseen esikuvaansa TGV:hen ja ulkoa junat näyttävätkin hyvin samalta. KTX:n nykyinen operointinopeus on 305 km/h, mikä on alhaisempi kuin 350 km/h nopeus jolle maan uusimmat suurnopeusradat on rakennettu. Korailin suunnitelmissa kuitenkin on, että lähivuosina uudemman sukupolven KTX-II ja KTX-III junat tulevat liikennöimään tällä suuremmalla nopeudella.

Vaikka jo 305 km/h on korkea nopeus, voivat junat liikennöidä sitä vain puolivälistä eteenpäin Daegun ja Soulin välillä. Busanin ja Daegun välinen uusi suurnopeusyhteys on vielä rakenteilla ja sen arvioitu valmistumisaika on tämän vuoden marraskuussa eli vain parin viikon päässä. Silloin operointinopeus koko pitkällä Busan – Soul välillä nousee 305 km/h vauhtiin. Tällöin näiden kahden Korean suurimman kaupungin välinen matka-aika laskee 22 minuutilla 2 tuntiin ja 18 minuuttiin. Ja kunhan nopeudet aikanaan nousevat suunnitellulle 350 km/h tasolle, on matka-aika enää vain 1:56. :idea:

Kuten Japanin osuuden yhteydessä kerroin, on KTX japanilaisen Shinkansenin tapaan onnistunut valtaamaan merkittävän markkinaosuuden suurkaupunkien välisestä liikenteestä. Esimerkiksi Busan – Soul välillä KTX:llä on 65% markkinaosuus, mikä tarkoittaa noin 37 miljoonaa vuosittaista matkustajaa. Nopeutuvan yhteyden myötä markkinaosuuden voi vain olettaa kasvavan, mikä on jälleen hieno osoitus suurnopeusjunien houkuttelevuudesta lento- ja autoliikenteen sijaan. Suuren kysynnän ansiosta junia kulkeekin 20-30 minuutin välein ja ne ovat pituudeltaan jopa 18-vaunuisia. Asemilla kannattaa siis seurata opasteita oikean vaunun kohdalle, sillä junan saapuessa ei ole enää hirveästi aikaa vaihtaa oikean vaunun kohdalle.

Todella pitkä KTX

Pääsimme matkaan ja pian Busan valtaisine betonilähiöineen jäi taaksemme. Kaupungin ulkopuolella maisemat muodostuvat lähinnä kukkuloista, joiden lomassa juna mutkittelee. Maisemat ovat sangen tylsät ja ainakin omaan silmään hieman ankeatkin. Alkumatka Daeguun on hidas, sillä vielä toukokuussa KTX liikennöi mainittua vanhaa rataa pitkin. Uusi suurnopeusrata pidentää Busanin ja Soulin välistä yhteyttä noin kymmenellä kilometrilla 418 kilometriin, mutta on silti huomattavasti vanhaa nopeampi. Valittu ratalinjaus vie radan vuorten ja laaksojen halki, minkä vuoksi pitkät pätkät radasta ovat tunnelia ja siltoja.

Mitähän lie osunut junan ikkunaan?

Matkan varrelle osuvat kaupungit eivät tajoa ainakaan junasta nähtynä paljoa nähtävää. Kaupungit alkavat kuin tyhjästä valtavien kerrostalojen ilmaantuessa äkillisesti maisemaan. Samaan tapaan kaupungit myös päättyvät kuin seinään. Daegun miljoonakaupungin jälkeen matka alkaa joutua, kun juna pääse vihdoinkin ajamaan 305 km/h vauhtia. Daegusta onkin vain lyhyt matka ennen pääkaupungin uloimpien lähiöiden ilmestymistä.

Vihdoinkin vauhdikasta menoa

Etelä-Korean pääkaupunki Soul on yli 12 miljoonan asukkaan megakaupunki. Kun mukaan lasketaan kaupungin koko metropolialue, kohoaa väkiluku laskutavasta riippuen aina 24 miljoonaan asukkaaseen saakka. Se tarkoittaa, että melkein puolet Etelä-Korean 48,7 miljoonasta asukkaasta asuu pääkaupungin alueella. Tällä lukemalla Soulin metropolialueen väentiheys vastaa prikulleen Tokiota (noin 4048 ihmistä neliökilometrillä). Kokonaisväkimäärässä Soul jää kuitenkin Tokiolle, ollen kuitenkin maailman toiseksi väkirikkain metropolialue. Soul on siis myös valtavan kokoinen suurkaupunki, jossa on tiettyä tokiomaista megakaupungin tuntua. :o

Soulin päärautatieasemalla

KTX:n pääteasema Soulissa on Seoul Station Jung-gunin kaupunginosassa, aivan suurkaupungin keskustassa. Kuten Tokiossa, ei Soulissakaan ole mahdollista yksiselitteisesti määrittää kaupungin keskustaa, sillä merkittäviä keskustoja on lukuisia. Soulin tapauksessa Jung-gun alue on kuitenkin yksi parhaiten kaupungin keskustaksi miellettävistä, sillä siellä sijaitsee muun muassa monia turistille mielenkiintoisia kohteita. Ensiksi hakeutuisimme kuitenkin hotellillemme.

Monen muotoisia pilvenpiirtäjiä

Vetoketjutalo

Koska painavien rinkkojen kanssa metrolla sompailu ei houkuttanut meitä, otimme juna-asemalta taksin. Tiesin noin suunnilleen missä suunnassa hotellimme sijaitsi, joten olikin hämmentävää kun taksikuski lähti täysin eri suuntaan. Ymmärsimme tältä, että tämä tiesi jonkinlaisen ”oikoreitin” hotellillemme. Ehdimme jälleen hetken miettiä, että niinkö sitä nyt viedään suomalaisia pitkää ja kallista reittiä, mutta toden totta reitti oli loppujen lopuksi nopean tuntuinen. Uskon sen todellakin kiertäneen ruuhkaisan kaupunginosan, sillä kaupungilla seuraavina päivinä liikkuessamme näimme valtavia ruuhkia juuri tuolla suunnalla.

Onkin pakko antaa tunnutusta taksipalveluille Etelä-Koreassa. Ne ovat halpoja käyttää ja ainakin neljän taksimatkamme perusteella myös rehtejä. Pieniä kieliongelmia on tosin syytä varautua kohtaamaan, sillä englanninkielisen palvelun taso vaihtelee. Soulissa on mahdollista bongata oransseja takseja, jotka ovat ”kansainvälisiä takseja”. Niissä englannilla asioinnin pitäisi sujua ongelmitta, mutta en osaa sanoa ovatko nämä miten paljon kalliimpia käyttää. :?

Hotellille oli hieman jännittävää saapua, sillä olimme varanneet huoneen neljäksi yöksi kuuluisasta The Shilla -hotellista, jota pidetään yhtenä koko Etelä-Korean hienoimpana hotellina. Kyseessä on todellinen viiden tähden hotelli, jossa majoittuu säännöllisesti valtiovieraita sekä kuninkaallisia. Valitsimme näin hienon hotellin koska koimme saaneemme hyvän tarjouksen (180€/yö). Lisäksi halusimme hieman hemmotella itseämme pitkän matkamme päätteeksi. Emme kuitenkaan ole olleet koskaan tämän tasoisessa hotellissa, joten mietimme olisiko sinne noloa saapua kulahtaneella taksilla. Asiaa ei kuitenkaan auttanut miettiä, sillä olimme perillä.

The Shilla

The Shilla sijaitsee rauhaisalla alueella kaupungin keskustassa kohoavan 262-metrisen Namsan vuoren itäkulmalla. Heti hotellin portista ajettuamme alkoi parkkialueella näkyä mustia mersuja, bemareita ja muita luksusautoja. Hotellin pääovien luona parkissa oli puolestaan muutama Ferrari. Heti auton pysähdyttyä oli ovimies välittömässä avaamassa ovea meille samalla kun toinen nappasi takaluukusta rinkkamme. En tiedä mitä kaveri ajatteli meistä rinkkoja kantaessaan, mutta meidät ohjattiin ystävällisesti hotellin hienoon aulaan. Siellä joka puolella päivystävä henkilökunta toivotti meidät hymyillen tervetulleeksi The Shillaan. :-)

Kuten aina, esitimme toiveemme huoneesta mahdollisimman korkealta ja millainen tuuri meillä kävikään. Saimme nimittäin huoneen ylimmästä 22. kerroksesta! Itse asiassa naapurihuoneemme oli yksi hotellin kahdesta Executive Grand Deluxe -huoneesta, jotka ovat parasta mitä rahalla saa. Joku sielläkin vietti yönsä Soulissa oloaikanamme, sillä näimme huonepalvelun aamuisin siivoavan huoneessa. Jälkikäteen mietimmekin, kuka mahtoikaan majailla seinänaapurinamme noina öinä. :o

Oma Superior -huoneemme ei ollut mikään maailman suurin, mutta sisustukseen kuuluivat tummasta puusta olevat kaapistot, valtava sänky (joka muuten tarjosi parhaat unet ikinä!) sekä marmorinen kylpyhuone. Ja se näkymä, no, se oli parasta tarjolla ja ylsi pitkälle yli Itä-Soulin.


Hieno viiden tähden huoneemme

Jätimme tavarat huoneeseemme ja suuntasimme takaisin hotellin aulaan. Hienon hotellin tapaan The Shillassa on tietenkin saatavilla henkilökohtaista concierge palvelua. Tämä tarkoittaa henkilötä joka järjestää vieraan kaikki mahdolliset toiveet. Tämä erittäin ystävällinen nuori nainen antoikin meille kattavat esitteet Soulista ja antoi avuliaasti vinkkejä paikoista missä vierailla ja missä ruokailla. Hänen vinkkiensä perusteella otimmekin hotellilta suunnaksi Gyeongbokgungin palatsin. Hotellilta lähtiessämme pihaan kaartoi juuri letka tummia autoja jonkin maan liput keulalla liehuen. Emme kuitenkaan kehdanneet jäädä tuijottamaan, joten tulijan (ja mahdollisesti naapurimme) henkilöllisyys jäi mysteeriksi. :-)

Gyeongbokgungin palatsi on yksi viidestä suuresta palatsista, jotka rakennettiin Koreaa vuosina 1392-1897 hallinneen Joseon-dynastian kuninkaiden käskystä. Kyseessä on valtava palatsialue, joka kuitenkin harmillisesti tuhoutui lähes kokonaan vuonna 1911 alkaneen japanilaismiehityksen aikana. Vain kymmenen rakennusta säilyi tuholta, mikä on vähän, sillä alkuperäinen kokonaisuus käsitti peräti 330 rakennusta ja 5792 huonetta. :!: Vuonna 1989 Etelä-Korean hallitus aloitti peräti 40 vuotta kestävän hankkeen, jonka aikana palatsialue tullaan palauttamaan japanilaismiehitystä edeltäneeseen asuun. Tähän päivään mennessä rakennuksista on ehditty uudelleenrakentaa noin 40% ja rakennustyömaita onkin käynnissä kaikkialla palatsialueella.

Palatsirakennus Gyeongbokgungin alueella

Itsenäisesti palatsialueella haahuillessa kaikkien niiden kymmenien rakennusten tarkoitus jää hieman avoimeksi. Paikka on silti mukava ja kunhan hakeutuu pääportin seudulta kauemmas, jää väkijoukon tungostkin taakse. Alue on todella valtava ja vaikka rakennuksista onkin vasta se noin 40% jälleenrakennettuna, on niitä silti joka suunnalla. Olisikin kiintoisaa nähdä alue joskus tulevaisuudessa täydellisenä. :idea:


Gyeongbokgungin rakennuksia

Perinteinen ja moderni perätysten

Pääportin alueella ruuhkaa aiheuttivat suuret koululaisryhmät, jotka olivat kaiketi jonkinlaisella kouluretkellä. Melkoisesti mekastavilla lapsilla riitti ihmettelyä ja valokuvat räpsyivät portinvartioiden ympärillä. Oli hieman outoa miten pienet ala-asteelaiset kuvailivat kamerakännyköillä kaikkea ympärillään. Portinvartijoiden lisäksi lapsilla näytti olevan ihmettelyä myös meikäläisessä. Monta kertaa kävi nimittäin niin, että kavereidensa kanssa mekastanut lapsi meni aivan huuli pyöreäksi nähdessään minut. Muutama lapsi sanoi ihan ääneen ”Wow!”, mikä oli meistä todella hupaisaa. Syy tähän oli, että 190-senttisenä olin huomattavasti korealaisia pidempi. Lapsia vaikutti myös kiinnostavan nähdä länkkäreitä ja monet pikkulapset huusivat meille vilkuttaen ”Hello!”. Tällainen erityishuomio oli hieman hämmentävää, mutta hupaisaa. :lol:

Gyeongbokgungin portinvartijoita

Palatsialueella vierähti kolmisen varttia, minkä jälkeen kävelimme pientä turistikatua kohti Jung-gun keskustaa. Kadun varrella oli myynnissä vaikka mitä tavaraa, mutta sellainen perustuote kuin postikortti, tuntui olevan harvinaisuus. Itse asiassa jo Japanissa meillä oli parissa kaupungissa hankaluuksia löytää postikortteja lähetettäväksi, mutta Soulissa se vasta vaikeaa olikin! Etsimme kortteja kaikki neljä päivää ja jokainen kohdalle sattunut kelvollinen piti välittömästi ostaa. Korealaiset eivät kaiketi kortteja juuri lähettele, joten mitäpä niitä turisteillekaan tarjoamaan. :roll:

Keskustassa hakeuduimme pienen sivukadun varrella olleeseen korealaiseen barbequeen. Korealainen barbeque eli sikäläisittäin galbi, on Euroopassakin kuuluisa ruokatyyppi. Kyse on loistavaa grillilihaa tarjoavista ravintoloista, joissa istutaan pöytään ja tilataan annos raakaa marinoitua lihaa isosta listasta. Valinnan jälkeen henkilökunta laittaa pöydällä sijaitsevan kaasulla tai kuumilla hiilillä lämpiävän paistinlevyn lämpenemään. Kun liha sitten hetken kuluttua tuodaan, grillitaan se itse kuumalla paistinlevyllä ja syödään sellaisenaan. Toisinaan henkilökuntakin käy kääntelemässä lihoja, jos homma ei näytä länkkäriltä sujuvan.

Listalla: lihaa

Ai että, se tirinä ja tuoksu ovat jotain mahtavia, kun suuri annos lihaa paistuu aivan silmien edessä. Lihan lisäksi tarjolla on riisiä, sekä kymmenkunta lautasellista erilaisia korealaisia kastikkeita ja muita aineksia. Niitä voi sitten oman mielensä mukaan joko lisätä grilliin tai nautiskella lihan kanssa ohessa.

Ensimmäinen kosketus korealaiseen barbequeen

Grillin tirinää ja tuoksua

Olimme kuulleet korealaisesta grillilihasta paljon hyvää ja täytyy sanoa että ruoka olikin meistä erittäin hyvää. Kävimmekin vielä toisenkin kerran nauttimassa siitä Soulin viimeisenä päivänämme lähistöllä sijaitsevassa toisessa ravintolassa ja hyvää oli. Meidän pitää ehdottomasti kotona Berliinissä etsiä aito korealainen ravintola, jossa pääsisi nauttimaan hyvästä galbista. Hieman jo kuulimmekin sellaisesta juttua, joten paikka pitää lähteä tarkastamaan tässä joku päivä. :-)

Grillausta hiilloksella

Ruoan jälkeen lähdimme palaamaan hotellille. Matkalla ihmettelimme uusia moderneja rakennuksia ja ylitimme Cheonggyecheon nimisen avokanavan, joka virtaa noin kuuden kilometrin matkan halki Jung-gun keskustan. Kanavan paikalla kulki aiemmin moottoritie, mutta 2000-luvun alussa se remontoitiin koko matkaltaan hienoksi ulkoilualueeksi, joka on paikallisten suosiossa.


Modernia Jung-gun keskustaa

Illalla nautimme hotellihuoneemme loistavasta tv-tarjonnasta. 41 kanavan joukosta kun löytyi lukuisia laadukkaita englanninkielisiäkin kanavia. Televisioon liittyen pitää antaa myös papukaijamerkkejä Etelä-Korean edistyneisyydelle, sillä maassa on saatavilla lukuisia ilmaisia HD-kanavia, jotka ovat Euroopassa vielä harvinaisia normaalissa kodissa. Etelä-Koreasta löytyvät myös maailman nopeimpiin kuuluvat nettiyhteydet ja todella nopea mobiililaajakaista sekä mobiili-tv ovat maassa arkipäiväisiä juttuja.

Hyvin nukutun yön jälkeen suuntasimme aamulla takaisin Jung-gunin alueelle. Siellä kävelimme kohti Sungnyemunin kuuluisan portin paikkaa, joka sijaitsee lähellä Soulin kaupungintaloa. Tämä myös Namdaemunin nimellä tunnettu portti rakennettiin alunperin vuonna 1398 yhdeksi silloiseen Souliin johtavaksi portiksi. Vuonna 1447 portti rakennettiin uudelleen, minkä jälkeen tällä kaupungin vanhimmalla puurakennuksella on ollut Soulissa vähän samanlainen symbolinen arvo kuin Brandenburgin portilla Berliinissä. Niinpä olikin kansallinen kauhistus, kun 10. helmikuuta 2008 69-vuotias tuhopolttaja poltti koko portin maantasalle. Kuohunta sai kaupungin aloittamaan pikapuoliin portin jälleenrakentamisen, minkä pitäisi valmistua vuonna 2012. Pieneksi onneksi portti oli remontoitu vain kaksi vuotta ennen tuhopolttoa, milloin siitä laadittiin tarkat 182-sivuiset piirrustukset juuri tuhopolton varalta. Niille tuli nyt tarvetta!

Namdaemunin tuho

Namdaemunilta jatkoimme metrolla asemanvälin verran Yongsanin asemalle. Sen luona sijaitsee Soulin kuuluisa Yongsan Electronics Market, jonka 20 rakennuksessa toimii yhteensä noin 5000 erilaista elektroniikkaa myyvää liikettä. Heti sisälle astuessa edessä aukeavan tavaran määrä huumaa. Eri liikkeiden myyjät ovat myös välittömästi kutsumassa luokseen tutustumaan tuotteisiin tarkemmin.

Koska olimme liikkeellä hiljaiseen aamupäivä aikaan, saimme poikkeuksellisen paljon myyjien huomiota osaksemme. Netin mukaan alueelta voi löytää korealaista elektroniikkaa 20% muita liikkeitä halvemmalla ja tuotitavaran hinta voi olla jopa puolet halvempi. Ei siis ihme, että Yongsan Electronics Market houkuttaa ihmisiä, tosin turhan päälle käyvä myynti ärsyttää monia korealaisiakin. Yongsan Electronics Marketin myyjille onkin soulilaisten keskuudessa oma, hieman halventava, nimityksensä Tong pali. Nimityksen merkityksen voi arvata ilman suomentamistakin. :roll:

Me kuitenkin vain kiersimme katsomassa Yongsan Electronics Marketin valtavaa tarjontaa, jonka jälkeen katsoimme parhaaksi jatkaa matkaamme. Ajoimme metrolla yli Soulin läpi virtaavan Han-joen. Joki virtaa 514 kilometrin matkan halki Etelä-Korean, ennen laskemistaan Keltaiseenmereen aivan Etelä- ja Pohjois-Korean raja-alueen luona. Joki oli aiemmin erittäin saastunut, mutta Etelä-Korean taloudellisen menestyksen myötä sen kunnostamiseen on pistetty runsasti rahaa. Etelä-Korean 1900-luvun jälkimmäisen puoliskon nopeasta taloudellisesta kasvusta käytetään monesti nimitystä ”Han-joen ihme”, mikä juontaa juurensa Länsi-Saksan talousihmeestä käytettyyn ”Rhein-joen ihmeeseen”. :idea:

On uskomaton saavutus miten Etelä-Korea, Länsi-Saksan tavoin, ponnisti sodan tuhoamasta ja köyhyyden riivaamasta maasta yhdeksi maailman rikkaimmista teollisuusmaista. Kyseessä on eteläkorealaisille suuresta kansallisesta ylpeydenaiheesta. Vertaus Länsi-Saksaan on osuva myös siksi, että Korean niemimaa on edelleen jakautunut. Jos yhdistyminen joku päivä tapahtuu, on siitä edessä rikkaalle etelälle suuri lasku ja pitkä integrointiprosessi Länsi- ja Itä-Saksan tapaan. :idea:

Han-joen toisella puolella jäimme kyydistä Saetgangin asemalla, joka on läheisin asema matkalla 63 Buildingille. Kyseinen rakennus on vuonna 1985 valmistunut pilvenpiirtäjä, joka on edelleen yksi Soulin korkeimmista rakennuksista. Tämä kullankeltainen rakennus sijaitsee julkisen liikenteen kannalta hieman syrjässä, mutta lyhyt kävelymatka sille kannattaa silti. Pilvenpiirtäjän juurelta löytyy muun muassa iso akvaario sekä IMAX-teatteri ja huipulla sijaitsee yleisölle avoin näköalatasanne. Ennen sinne suuntaamista ruokailimme rakennuksen juuressa sijaitsevassa loistavassa buffet-ravintolassa. En muista buffetin hintaa, mutta tarjolla oli viiden eri keittiön ruokalajeja sekä kymmenen eri jälkiruokaa. Kyseessä olikin yksi parhaimmista buffeteista koskaan, jota voi vain suositella 63 Buildingissa vieraileville.

Kultainen 63 Building

Hyvin syöneinä otimme hissin 249-metrisen rakennuksen huipulle. Ylhäältä aukeavat melkoiset maisemat yli koko läntisen ja eteläisen Soulin, aina naapurikaupunki Incheoniin saakka. Tässä vaiheessa viimeistään käy selväksi, että Soul on todellakin maailman suurimpia kaupunkeja, sillä kukkuloiden lomaan asettunut asutus on tiivis ja korkeita rakennuksia on joka puolella. N Seoul Tower -näköalatorni Namsan vuoren huipulla on myös hyvin nähtävissä, samoin pitkät matkat Hanin jokivartta halki keskustan. Joen eteläpuolella pitkin joen reunusta soljuu 10-kaistainen moottoritie täynnä autoja.

N Seoul Tower

Kiemurteleva liikennevirta

Korkeuden puolesta näkymä voisi yltää pidemmällekin, mutta Soulin ilma on selkeästi saasteista harmaa. Jälkikäteen mietittynä onkin uskomatonta, miten saasteeton Soulia vielä suurempi Tokio olikaan. Soulissa ilman vaihtumiseen vaikuttaa heikentävästi kaupunkia ympäröivät kukkulat, jotka estävät ilmavirtojen vapaan kulkemisen. Rehellisyyden nimissä on silti myönnettävä, että Etelä-Koreassa yksityisautoilu silminnähden Japania suositumpaa, mistä suuri osa saasteista on peräisin.

Maisemia yli Soulin

Soulin panoraama

Vanhaa ja uutta kaupunkikuvaa

Maisemat katsottuamme lähdimme palaamaan kohti metroasemaa. Matkalla oikaisimme uuden asuinalueen pienen puiston poikki. Yllätykseksemme puisto oli täynnä ulkosalle pystytettyjä kuntosalilaitteita. Korealaiset näyttävät ottavan kansanterveyden tosissaan, sillä tällaisia ilmaiseksi laitteita on useissa puistoissa. Berliinissä tällaiset laitteet eivät kestäisi vandalismia pitkään, mutta tämän puiston laitteet olivat uusia ja priimakunnossa. Niitä oli myös käyttämässä muutama kaiketi lähiseudulla asuva kuntoilija eli turhia ne eivät ole.

Kuntosali puistossa

Saetgangin asemalta otimme 9-linjan kohti Seocho-gun kaupunginosaa Etelä-Soulissa. Siellä kohteenamme oli Samsung Townina tunnettu alue, joka on tämän maailman yhden suurimman konglomeriaatin pääkallonpaikka. Alueella sijaitsevat sekä Samsungin maailmanpääkonttori sekä yhtiön lukuisten tytäryhtiöiden pääkonttoreita. Alueen hermokeskus on neljän upouuden lasisen pilvenpiirtäjän muodostama alue, mutta Samsungilla on toimintoja myös monissa muissa rakennuksissa alueella. Arkkitehtuuri on erittäin modernia, mutta kylmäksi jättävää ja vaikeasti lähestyttävää. Tosin juuri sellaiseksi olinkin kuvitellut ”kasvottoman” jättikorporaation pääpaikan. :o

Samsung Town

Toisen korealaisen konglomeraatin LG:n (lyhenne nimestä Lucky Goldstar) pääkonttori sijaitsee 63 Buildingin kanssa samalla Yeouidon alueella. LG:n päärakennukset ovat kuitenkin huomattavasti Samsungia maltillisemmat, suorastaan huomaamattomat kaksi toimistotornia. Netistä löytyvien kuvien perusteella vieläkin vaatimattomampi on kolmannen korealaisen konglomeraatin Hyundai-Kian pääkonttori, mutta sitä emme matkallamme nähneet.

LG:n vaatimaton pääkonttori

Jotta ymmärtäisi näiden konglomeraattien kokoa, pitää lyödä pöytään hieman lukeamia. Samsungilla oli vuonna 2008 vaatimattomat 276 000 työntekijää ja konsernin liikevaihto oli huimat 173 miljardia dollaria. LG:llä vastaavat lukemat olivat samana vuonna 177 000 työntekijää sekä 104 miljardia dollaria. Näiden rinnalla esimerkiksi Nokian ja Nokia Siemens Networksin vuoden 2009 yhteenlasketut lukemat 129 800 työntekijää ja 41 miljardin liikevaihto tuntuvat vaatimattomilta. Tosin pitää muistaa, että Samsung ja LG ovat todellisia monialayhtiöitä, joille elektroniikkateollisuus ja esimerkiksi kännykät ovat vain yksi (tosin hyvin menestyvä) osa-alue.

Samsungin loiston nähtyämme kävelimme hieman alueella. Emme kuitenkaan jaksaneet jatkaa viereiseen Gangnam-gun kaupunginosaan, joka tuli vuonna 2012 koko maailman tietoisuuteen. Söimmekin vain herkulliset pizzat ja palasimme hotellillemme.

Erittäin täytteisä pizza

Ajatuksemme oli lähteä vielä illalla kuvaamaan Banpo Bridgen ”suihkulähdesiltaa”. Kyseessä on silta yli Han-joen, joka on varustettu erityisellä vesisuihkulaitteistolla. Vettä suihkutetaan sillan koko matkalta ja vesisuihku on valaistu värikkäästi. Kuvien perusteella kyseessä on hieno näky, mutta hotellimme concierge kertoi meille että silta oli huollon alla, joten se jäi tällä kertaa näkemättä.

Niinpä vietimmekin loppu illan hotellilla telkkaria katsellen ja netissä surffaten. Seuraavana aamuna olisi edessä yksi matkamme odotetuimmista retkistä Etelä- ja Pohjois-Korean rajalle. Siitä piakkoin seuraavassa viestissä. :-)

Seuraavaan osaan tästä. Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.

(Visited 565 times, 1 visits today)
 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

:D :-) :( :o 8O :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen:

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.