Häämatka toiselle puolen maapalloa

Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.

Näin muutaman viikon palautumisen, yhdestä syysflunssasta toipumisen ja arkeen paluun jälkeen lienee paikallaan aloittaa iso urakka, eli suuresta häämatkastamme kertominen. Reissun suunnitteluhan alkoi aika tarkalleen vuosi sitten osana häiden suunnittelua. Työnjako sovittiin niin, että Niina hoitelisi häiden järjestelyjä ja minä saisin suunnitella kaiken häämatkaan liittyvän. Kuitenkin yhden ratkaisevan asian annoin rakkaan vaimoni päätettäväksi, nimittäin häämatkan kohteen. Vastaus tuli Niinalta melkein kuin apteekin hyllyltä: Australia. :o

Vaikka kyseessä ei ollut vuosia aiemmin hahmottelemamme alkuperäinen kohde (tämä reissu on vielä tekemättä ja siihen ei kuukausi riitä), kiinnosti kaukainen Australia meitä molempia valtavasti. Suunta oli siis nyt selvä. Asiaa hieman enemmän pohdittuani, päädyin ehdottamaan Niinalle, että jos kerta olemme menossa niin kauas kuukaudeksi, ei kait meidän kannattaisi jättää poikkeamatta myös ”vain hieman edempänä sijaitsevassa” Uudessa-Seelannissa. :roll:

Karttaa tarkemmin tutkiessa kävi kuitenkin selväksi, että maiden sisäiset välimatkat ovat valtavia, joten jonkinlaista karsintaa kohteiden sisällä pitäisi tehdä. Niinpä suunnitelmaksi hiljalleen hioutui lentää ensiksi Sydneyhin, jatkaa siitä Uuden-Seelannin eteläsaarelle, jonka kierrettyä lennettäisiin Melbourneen, josta lopuksi tehtäisiin suuri automatka halki eteläisen Outbackin.

Tiesimme jo ennalta matkan maapallon toiselle puolelle olevan kalliimpi juttu, mutta aloitimme silti toiveikkaina lentojen metsästyksen alkukeväästä. Hinnat näyttivät pyörivän siinä tuhannen euron huonommalla puolella (edestakaisin yksi henkilö), mutta päätös vain venyi ja venyi. Selväksi kävi, että lennot olisivat halvimmat Australian suurimpaan kaupunkiin Sydneyhin ja että Euroopasta pääsisi sinne vain muutamaa reittiä. Jo pienen epätoivon vallatessa mieltämme aloimme huhtikuussa yllättäen näkemään vertailusivustoilla halvempia lentohintoja Lontoon ja Sydneyn välillä.

Siitä innostuneena teimme eräänä lauantaina kuuden tunnin ajan erilaisia vertailuja tarjouksille, kunnes kaikkein parhaaksi nousi erittäin laadukkaan Malaysia Airlinesin tarjous lennättää meidät molemmat Lontoosta Kuala Lumpurin kautta Sydneyhin ja takaisin hieman reilulla 600 eurolla :!: per henki. Kyseessä oli aivan lyömätön hinta, sillä kyseessä on vieläpä yksi maailman kuudesta viiden tähden lentoyhtiöstä! Toki päälle piti varata vielä lennot Berliinin ja Lontoon välille, mutta ne saimme British Airwaysiltä noin hintaan 150e/henki. Näin ollen olimme löytäneet koko matkamme lennot todella mukavaan 750e/henki hintaan.

Toki tämän lisäksi meidän piti vielä varata edestakaiset lennot Australiasta Uuteen-Seelantiin, Alice Springsistä Sydneyhin, sekä varata kolme eri vuokra-autoa, mutta kaikista näistäkin saimme hyvät tarjoukset. Lentäminen näiden kahden suuren maan sisällä ja välillä on suhteessa matkan pituuteen halpaa ja esimerkiksi 3,5 tunnin lento maiden välillä maksoi vain reilun satasen per henki. 8O

Meillä kävi hyvä tuuri ajankohdan kanssa, sillä keväällä kaukolentojen hinnat notkahtivat taantuman vuoksi poikkeuksellisen alas muutamaksi kuukaudeksi (hinnat ovat sittemmin nousseet reilusti) ja juuri tuolloin satuimme löytämään lentomme. Kerrottakoon, että vain hieman varauksen tehtyämme näin myös toisen erittäin laadukkaan lentoyhtiön, Singapore Airlinesin, myyvän Frankfurt – Sydney lentoja jopa 550 euron hintaan. Kyseessä on aivan mielettömän halpa hinta puoli maapalloa käsittävälle matkalle.

Lentojen löydyttyä jatkoimme kesän aikana järjestelyjen tekemistä ja tuleviin matkakohteisiin tutustumista. Kesä meni nopeasti ja pian olikin perjantai 25. syyskuuta – lähtöpäivä. Muistan vieläkin ne ajatukset pitkästä matkasta edessämme, kun istuimme iltapäivällä bussissa kohti Tegelin lentokenttää. Varsin rasittavaa oli miten lentäisimme aluksi kaksi tuntia väärään suuntaan kohti Lontoota, jossa meillä kuluisi niin ikään viisi tuntia seuraavalle lennolle vaihtoon.

Lontooseen päästiin hyvin ja ajallaan, ja terminaali 5:sta matkalaukkumme noudettuamme suuntasimme kohti Malaysia Airlinesin käyttämää terminaali 3:sta. Terminaalia vaihtaessa Heathrown valtava koko käy hyvin ilmi, sillä pitkiä käytäviä saa kävellä toista kilometriä, jonka lisäksi joutuu istumaan kolmisen minuuttia junassa. Kaikki on erittäin hyvin opastettua, mutta silti vaihtamisessa on vaivansa, varsinkin jos laukkuja ei pysty chekkaamaan koko matkalle, kuten meidän tapauksessa. Vaikka kentällä olikin perjantai-illalla erittäin paljon ihmisiä, selvisimme vaihdosta noin puolessatoista tunnissa. Lopun 3,5 tuntia aikana söimme ja valmistauduimme henkisesti edessä olevaan pitkään 12,5 tunnin yölentoon kohti Kuala Lumpuria (Malesia).

Kello 22:00 lento nousi Heathrowlta ilmaan yli öisen Lontoon. Ilmaan päästyämme meille tarjoiltiin samantien illallinen. Ruokana jokaisella Malaysian Airlinesin lennolla tarjoiltiin erittäin hyvin tehtyjä kokonaisuuksia lihaa, kanaa tai kasviksia aasialaiseen tapaan loistavasti maustettuna. Ruoassa viiden tähden lentoyhtiö siis ainakin näkyi, jopa turistiluokassa. Ykkösluokassahan tarjoiltaisiin gourmet-tasoista ruokaa posliinilautasilta, mutta mitään valittamista meillä ei kyllä ollut.

Palvelusta pitää antaa myös suuri kiitos yhtiölle, sillä malesialainen henkilökunta oli erittäin ystävällistä, hymyilevää ja kevyesti jopa vitsailevaa, mikä kaikilla neljällä lennolla nähtynä pitää uskoa aidoksi osaksi lentoyhtiön kulttuuria – ei siis vain mainospuheeksi. Lentokoneena kaikilla lennoilla toimivat jo Kanadan reissulla koetut Boeing 747 -jumbojetit, joissa koneiden ikä jo hieman näkyi, mutta ei muuten ollut mitään valittamista. Liekö vain kuviteltua, mutta meistä Malaysia Airlinesin kyydissä jalkatilaa oli hieman British Airwaysia enemmän, eikä pitkääkään ihmistä ahdistanut. Pienenä miinuksena Malaysian Airlinesilla ei jaeta nukkumista helpottavaa silmälappua, mutta koneen viihdejärjestelmä on aivan samaa korkeaa tasoa. :idea:

Jumbomme Kuala Lumpurin kentällä

Kaksi tuntia lennettyämme (eli yhdeksän tunnin matkaamisen jälkeen) olimme jälleen suunnilleen Berliinin ilmatilassa. Illallisen jälkeen valot himmennettiin nukkumista helpottamaan. Itse en saanut unta kuin yksi tai kaksi tuntia, mutta Niina vietti höyhensaarilla sellaiset 6-7 tuntia. Nukkumisen sijaan katselin muutaman elokuvan lisäksi matkan etenemistä kartalta: Lontoo – Hollanti – Saksa – Puola – Ukraina – Venäjä – Turkmenistan – Afghanistan – Pakistan – Intia – Kuala Lumpur kulki reittimme. Päivä valkeni uudelleen suunnilleen Intian yllä noin kolme tuntia ennen Malesiaa. Kuala Lumpurissa oli kaunis iltapäivä laskua tehdessämme, joten saimme ihastella päiväntasaajanseudun trooppisia saaria ja kukkuloita. Kuala Lumpurin kentälle laskeuduimme 17:25, eli kellontaululta katsottuna 19,5 tuntia Lontoosta lähdön jälkeen. Takana oli noin 11 000 kilometriä.

Olo pitkän ja vähäunisen lentomatkan perästä oli hieman pöörö, mutta onneksi Kuala Lumpurin lentokenttä osoittautui selkeäksi ja hyvin varustelluksi. Uuden kansainvälisen vaihtoterminaalin sisällä kaikki portit ovat parinkymmenen minuutin kävelyn etäisyydellä, joten jos lennot ovat ajallaan, ei vaihtamiseen tarvitse kuin vähän reilun tunnin. Meillä pelivaraa oli reilummin, peräti viisi tuntia, joten katselimme paikat läpi ja söimme. Kello 22:10 lähti jatkolentomme kohti Sydneytä. Pienenä yllätyksenä lentoaika olikin ”vain” 7,5 tuntia (6500km), joka ei tuntunut niin pahalta. :roll:

Kuala Lumpurin modernilla lentokentällä

Nousu ilmaan yli öisen Kuala Lumpurin oli upea kokemus, sillä maasta saattoi erottaa kuuluisat Petronas Towersin kaksoispilvenpiirtäjät iltavalaistuksessaan. Lisäksi Malesian ja Indonesian välinen Malakansalmi, joka on maailman vilkkaimpia laivareittejä ja jonka kautta kulkee neljännes maailman merirahdista, näytti satoine rahtilaivoineen hienolta pimeässä.

Lentoreitti kulki Kuala Lumpur – Singapore – Indonesia – Australia – Sydney linjausta ja noin puolet matkasta lennetään Australian yllä. Tälläkään lennolla en saanut paria tuntia enempää unta, mutta matka sujui silti mukavasti. Auringonnousu Australian yllä oli todella upea näky ja valon lisäännyttyä Keski-Australian punertava maaperä alkoi tulla näkyviin. Mitään kiintopistettä maanpinnalta ei kuitenkaan erottanut ennen kuin tuntia ennen lähestyessämme Blue Mountainsin vehreitä kukkuloita. Vasta näillä seutuvilla alkoi maanpinnalla näkyä asutusta, joka Australiassa on keskittynyt hyvin tiukasti rannikkojen läheisyyteen.

Laskeutuminen tuuliseen Sydneyhin oli aika hyppyyttävää, kun Tasmaninmeren tuulet heittelivät jumboamme. Alas päästiin silti hyvin kellon näyttäessä 08:00 sunnuntaina. Oli siis kulunut noin 34 tuntia siitä hetkestä, kun jätimme Berliinin kotimme taaksemme ja aloittaneet matkamme. Tuosta ajasta olimme olleet lentokoneessa noin 22 tuntia ja matkaa oli taitettu lähes 20 000 kilometriä, joten tunsimme todellakin olevamme kaukana kotoa. 12 aikavyöhykkeen läpi matkaaminen oli sekoittanut sisäistä kelloamme melkoisesti ja edessä oli vielä koko alkavan päivän valvominen.

Sydneyn kentältä otimme junan kohti keskustaa, jonne matka kesti 25 minuuttia. Juna-asemalta maanpinnalle kivuttuamme meitä tervehtivät sininen taivas, ydinkeskustan pilvenpiirtäjät sekä hyinen viima. Kävimme jättämässä laukkumme hotellimme respaan ja suuntasimme aamiaiselle. Aamiaiselta jatkoimme kohti The Rocksia, joka on pieni 600 asukkaan kaupunginosa Port Jacksonin ja Sydneyn lahden itärannalla. The Rocks on Sydneyn vanhin kaupunginosa, sillä näille tienoille ensimmäiset eurooppalaiset pystyttivät kapteeni Arthur Phillipsin käskystä asumuksensa 26. tammikuuta 1788 – päivä, jota juhlitaan nykyään Australian kansallispäivä.

The Rocks takanaan Sydneyn liikekeskusta

Alueella on säilynyt kuin ihmeen kaupalla lukuisia vanhoja taloja 1900-luvun alusta, joihin on sittemmin remontoitu luksusasuntoja sekä valtavasti ravintoloita ja turistiliikkeitä. Alue onkin turistien suosiossa, sillä se on aivan Circular Quayn vilkkaan lautta- ja juna-aseman vieressä ja siltä aukeavat yhdet parhaimmat maisemat sekä Sydneyn oopperatalolle että The Rocksilta alkavalle Sydney Harbour Bridgelle.

The Rocksin pääkatu

Oktoberfestit Sydneyssä

Kaupunginosa ei ole todellakaan iso, mutta vilinää siellä riitti jo tuolloin sunnuntai aamupäivästä. Pääkadulla kävellessään ei voi olla huomaamatta kaupunginosan kyljessä kohoavaa Sydney Harbour Bridgeä, joka on vuonna 1932 valmistunut valtava teräksinen holvisilta. Silta on edelleen maailman levein (8 autokaistaa, 2 junaraidetta sekä kaksi jalkakäytävää) ja sen mitat ovat mahtavat: pituus 1149 metriä, leveys 49 metriä ja korkeus 139 metriä vedenpinnasta. Silta on yksi Australian tunnetuimmista rakennelmista ja tunnettu myös pitkin maailmaa. Monille se lienee tuttu Sydneyn suuren uudenvuoden ilotulituksen päänäyttämönä. Paikalliset nimittävät siltaa ”vaatehenkariksi” sillan muodon johdosta. Sillan huipulle kiipeäminen on erittäin suosittu turistiaktiviteetti, tosin noin kolmen tunnin opastetusta retkestä saa pulittaa 50-100 euroa, joten me emme innostuneet ajatuksesta. Ryhmiä näkyi silti jatkuvasti kipuamassa, mikä on mahdollista varauksesta ympäri vuorokauden.

Valtaisa Sydney Harbour Bridge

Retki sillan huipulle

Sydney Harbour Bridge ei kuitenkaan ole ainoa The Rocksilta näkyvä maamerkki, vaan aivan Sydneyn lahden vastarannalla sijaitsee Sydneyn maailmankuulu oopperatalo. Tämä tanskalaisen Jorn Utzonin suunnittelema ja 1973 valmistunut kompleksi toimii kaupungin taiteen päänäyttämönä. Muun muassa Australian ooppera, Australian baletti, Sydneyn teatteri sekä Sydneyn sinfoniaorkesteri pitävät rakennusta kotinaan. Rakennuksessa on maan alla monia esiintymissaleja, mitä ei ulkopuolelta heti arvaisi. Rakennuksen purjeita muistuttava katto on päällystetty yli miljoonalla Ruotsista tuodulla valkoisella laatalla, joiden pinta puhdistaa itsensä. Rakennus on paikan päällä nähtynä upea ilmestys, varsinkin tuon sunnuntain kaltaisen sinitaivaan ja auringonpaisteen alla.


Maailmankuulu oopperatalo

Sisäänkäynnit oopperataloon

Kolmantena The Rocksilta avautuu upea maisema Sydneyn liikekeskustan pilvenpiirtäjiin, jotka kohoavat aivan Circular Quayn aseman takana. Kuten mainittua, Circular Quayssä on Sydneyn yksi keskeisin lauttaterminaali, josta pääsee ripeillä lautoilla moniin kaupunginosiin. Sydneyhän kasvanut Parramatta joen ympärille, joten vesi on monesti nopein keino liikkua kaupunginosien välillä. Tarjolla onkin lauttojen lisäksi monenlaisia vesitaksipalveluita kiireisille matkaajille. Tämän lisäksi Port Jacksonin lahdelle saapuu aika ajoin isojakin valtameriristeilijöitä, kuten valtaisa Queen Elizabeth 2.

Circular Quay

Juna- ja lauttaterminaali

Vanhaa modernin puristuksissa

Erittäin keskeisen sijaintinsa vuoksi Circular Quay on turistien suosima alue ja rannoilta löytyy monenlaista esiintyjää elantoaan tekemässä. On muun muassa aboriginaaleja pörisyttämässä didgeridoitaan ja tanssimassa musiikin tahtiin. Hieman erikoisempi näkemämme esiintyjä oli nuori nainen, joka esitteli kykyään taipua omituisiin asentoihin ja niin mahtua hyvin ahtaisiin paikkoihin. Naisen esitys oli erittäin hauska ja sen aikana kyllä kävi ilmi, että jalat voi taivuttaa pään taakse ja itsensä voi ängetä sellaiseen 40x40cm kokoa olevaan lasilaatikkoon. Kerrassaan uskomatonta omin silmin nähtynä. :idea:

Notkea esiintyjätyttö

Sinne mahtui

Aboriginaaleja Circular Quayssa

Esityksen katsottuamme jatkoimme rauhallista vauhtia kohti Sydneyn oopperataloa. Silta ja oopperatalo näyttävät upean erilaiselta näkökulman vähänkin vaihtuessa, joten valokuvia tuli otettua paljon. Keli oli todella kaunis, mutta hieman tuulinen. Kiersimme oopperatalon ympäri ja nousimme läheiselle puistolle, josta nousimme portaita Cahill Expresswaylle. Tämä korotettu moottoritie ylittää Circular Quayn aseman ja siltä avautuvat jälleen uudenlaiset maisemat Sydneyn lahdelle. Tässä vaiheessa kello alkoi jo olemaan iltapäivän puolella, joten kävelimme hotellillemme tekemään sisäänkirjauksen.

Turistialue yläpuolelta nähtynä

Hotellinamme toimi kahden ensimmäisen yön ajan viiden tähden Amora Jamison. Huone hotellissa maksoi ”vain” sadan euron tienoilla per yö, mikä on erittäin halpa hinta tämän luokan majoituksesta. Ajatuksenamme oli tasokkaalla hotellilla antaa hyvä startti häämatkalle sekä ylipäätänsä saada nukuttua jetlagia pois. Respassa mainitsimme tarkoituksella olevamme häämatkalla, minkä vuoksi meille löytyikin näyttävä huone 32-kerroksisen hotellin 21. kerroksesta. Meille visiitti viiden tähden tiloissa oli ensimmäinen ja oudolta tuntui, miten joku muu kantoi matkatavarat puolestamme huoneeseen saakka. :roll:

Huoneeseen päästyämme hetken tiloja ja maisemia ihailtuamme menimme päiväunille. Ja kyllä sitä nukuttikin! Neljä tuntia taisi vierähtää ohitse täysin huomaamatta, sillä heräsimme joskus viiden maissa. Herättyämme lähdimme The Rocksiin syömään, josta löysimmekin kivan ruokapaikan. Ruoan jälkeen palasimme hämärtyneen illan poikki hotellille ja kävimme vielä nauttimassa hotellin upeasta allasosastosta.

Australialainen purilainen

Uni tuli kyllä jälleen odotteluitta, mutta ensimmäisenä kahtena yönä heräsimme kummatkin siinä 04:00 aivan pirteinä. Sisäinen kellomme oli siis melkoisen sekaisin, koska samaan aikaan kello oli Saksassa 16:00, joten ajankohdassa ei ollut järkeä. Kuitenkin kolmannesta yöstä eteenpäin saimme jo kutakuinkin nukuttua yön tunteina.

Matkamme toinen päivä (maanantai) valkeni myös kauniina. Ohjelmassamme oli jatkaa tutustumista Sydneyn keskustan osiin ja niinpä suuntasimmekin keskustan pilvenpiirtäjäviidakon keskelle. Olen jo noin vuoden verran hamunnut uutta laadukasta rannekelloa, joten aamupäivä meni keskustan kultasepänliikkeitä kierrellessä ja kilpailuttaessa. Oli hauskaa nähdä, että kaltaisillemme nuorillekin tarjottiin erittäin hyvää ja innostunutta palvelua, jonka keskellä tuli harvinainen ”kuluttaja on kuningas” tyylinen tunne. Hintataso verrattuna Eurooppaan vaikutti meistä oikein hyvältä, mutta päätös oli silti hankala. Emme olleet koskaan aiemmin ostaneet näin arvokasta kelloa, joten asiaa piti harkita monelta kantilta. Lopulta päädyimme erään liikkeen tarjoukseen, joskin kellon saimme mukaan vasta loppuviikosta.

Arkkitehtuuria Sydneyssä


Keskustan pilvenpiirtäjiä

Iltapäivällä kävelimme Sydneyn toiselle kuuluisalle turistialueelle, Darling Harbouriin. Kyseessä on vanhaa satama-aluetta, joka rakennettiin 90-luvulla ravintola- ja viihdealueeksi vuoden 2000 olympialaisia varten. Viihtyisällä alueella on monenlaista museota ja näyttelykeskusta, joista ehdimme vierailla vain LG IMAX -teatterissa. Kyseessä on maailman suurin IMAX elokuvakangas (1060 neliömetriä), jonka kuva oli kyllä jättiluokkaa. Berliinin IMAX -teatteri, joka on kuitenkin Euroopan suurin, häviää koossa Sydneylle kirkkaasti, valkokankaan ollessa 588 neliömetriä (nykyisin 495,5m2).

Herkullinen merilounas

Darling Harbourin IMAX

Vaikka itse Darling Harbourista ei riitäkkään niin paljon kerrottavaa, on alue todella miellyttävä. Sinne on helppo päästä ydinkeskustasta joko ihan vain kävellen, tai sitten ympyrän muotoista rataansa katujen yllä kulkevalla monoraililla. Darling Harbourissa on monia kiintoisia valokuvauspaikkoja ja varsinkin liikekeskustan pilvenpiirtäjät ovat kuvattavissa komeasti tältä suunnalta.

Darling Harbourin maisemia

Aluksia ankkurissa

Sydney Tower auringonlaskun väreissä

Darling Harbourista kävelimme takaisin keskustaan. Vierailimme lyhyesti Queen Victoria Building ostoskeskuksessa, joka sijaitsee upean vanhan rakennuksen tiloissa. Sieltä poistuttuamme ulkona oli jo hämärtänyt ja kaupungin valot syttyneet ympärillä. Maanantai-illan ruuhka oli suurimmillaan ja ihmisiä ja busseja kulki joka suuntaan.

Queen Victoria Buildingin sisällä

Sydneyssä on aikanaan ollut suuri raitiovaunuverkosto, mutta se purettiin yksityisautoilua haittaamasta 50- ja 60-luvuilla. Typerä veto, sillä nyt raitiovaunuja yritetään tuoda takaisin Sydneyhin, koska nykyinen pääosin busseihin (ja muutamaan maanalaiseen junalinjaan) perustuva liikenne on saavuttanut rajansa ahtailla kaduilla. Aiempi verkosto oli todellakin laaja, sillä raitiovaunuja oli kaupungissa 1930-luvulla peräti 1600 kappaletta. Se on paljon, kun nykyisinkin maailman suurimpaan verkostoon (joka on muuten Melbournessa) kuuluu ”vain” noin 500 ajoneuvoa. :idea:

Kävely ilta-Sydneyn kaduilla on upea elämys, sillä pilvenpiirtäjät on valaistu tuhansin valoin. Kaupungilla ei ole myöskään turvatonta, sillä sekä turisteja, että keskustassa asuvia ihmisiä on liikkeellä paljon. Sydneyssä ihmisiä siis myös asuu paljon keskustassa, eikä se täysin tyhjene kuten esimerkiksi monet Pohjois-Amerikan kaupunkien keskustat.

Hämärän valtaama Sydney

Loppuilta menikin toistamiseen hotellin allasosastolla sekä ikkunasta avautuvaa upeaa maisemaa ihaillen. Päätä ensimmäisen viestini jo näin toisen päivän iltaan ja jatkan sitä seuranneista tapahtumista seuraavassa viestissäni piakkoin. Kerrottavaa kuukauden mittaisesta matkasta on paljon…

Maisema hotellihuoneesta

Seuraavaan osaan tästä. Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.

(Visited 719 times, 1 visits today)
 

Yksi ajatus artikkelista “Häämatka toiselle puolen maapalloa”

  1. Koska tämä matkakertomuksen osa on yksi suosituimmista täällä blogissani, olen tänään korvannut kirjoituksen kuvat uudelleenkäsitellyillä, korkeamman resoluution valokuvilla tiedän lukijoidenne iloksi. Olkaa hyvät! :)

     

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

:D :-) :( :o 8O :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen:

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.