Big White

Helmikuun alussa vietettiin täällä British Columbiassa toista kertaa uutta julkista vapaapäivää, Family Dayta. Pitkän viikonlopun vuoksi päätimmekin lähteä lähivuoria edemmäs etsimään parempia lasketteluolosuhteita Okanagan Valleyn alueelle. Viininviljelystä tunnettu pittoreski laakso sijaitsee Vancouverista noin 400 kilometriä itään ja sen suurin kaupunki on Kelowna. Vierailimme alueella ensimmäistä kertaa syyskuussa 2012 osana Kalliovuorten matkaamme, joten aikaa viime kerrasta oli kulunut jo runsaasti. Lisäksi nyt elettiin aivan eri vuodenaikaa, joten odotimme innolla millaista perillä olisikaan. :P


Näytä suurempi kartta

Starttasimme matkaan heti töiden jälkeen perjantaina ja lähdimme ajamaan kohti sisämaata. Matkalla keli oli mahtavan keväinen ja lumihuippuiset vuoret kimalsivat iltapäivän auringossa. Huolenamme oli kuitenkin millainen ajokeli olisi Hopen jälkeen pahamaineisella Coquihalla Highwayllä, jolla 1200 metrin korkeudessa tien varteen ilmestyivätkin paksut lumivallit. Ajokeli oli kuitenkin hyvä, vaikka loppumatkasta laskeutunut pimeys vaatikin liukkaalla kelillä tarkkaavaisuutta.

Keväisiä alkumatkan maisemia

Matkalla elohopea laski nopeasti ylöspäin mentäessä ja taisi käydä kylmimmillään -18 asteessa. Siinä oli melkoinen eri Vancouverissa olleeseen +8 asteeseen. Kelownassa majoituimme pienessä butiikkihotellissa keskustan eteläpuolella. Okanagan Laken rannalla sijaitseva hotelli oli erittäin mukava yöpaikka. Sisustus oli tehty vanhan ajan hengessä ja hotellin oma ravintola oli tunnelmallisen hämärä. Söimmekin siinä niin perjantai- kuin lauantai-iltanakin.

Hämärällä illallisella

Aamulla suuntasimme liikkeelle auringon vasta noustessa, sillä halusimme olla rinteessä heti ensimmäisten joukossa. Kelownasta on 60 kilometriä Big Whiten laskettelukeskukseen, joka on alueen suurin 118 rinteellään. Pakkanen paukkui aamulla Kelownassa -15 asteen lukemissa ja kaikkien aikojen ensimmäinen kylmäkäynnistys sellaisissa olosuhteissa oli varmasti järkytys autollemme. :roll: Pakkanen paukkui vielä kahta kauheammin lähempänä Big Whiteä ja auton mittarissa vilahti pahimmillaan peräti -28 asteen lukemat. 8O

Matkalla Big Whiteen

Big Whiten laskettelukeskus sijaitsee samannimisen vuoren juurella, tosin ”juurella” on hieman harhaanjohtavasti sanottu 1755 metrissä sijaitsevasta alppikylästä. Keli oli mitä kaunein, mutta pakkasta oli edelleen -20 astetta kun suuntasimme ensimmäiselle laskulle vuoren huipulle.

Pakkasta uhmaten mäessä

Aloitimme aamupäivän laskettelukeskuksen itäisimmillä rinteillä, jotka olivat leveitä ja mukavia lämmittelyrinteitä. Lämmin laskiessa ei kuitenkaan tullut kovan pakkasen johdosta ja jouduimmekin käydä sulattelemassa varpaita viiden ensimmäisen mäen jälkeen. Hieman ennen keskipäivää kävimme syömässä itse kylässä, joka on Kanadan suurin ski in/ski out kylä eli melkein jokaiselta kylän rakennukselta pääsee suoraan suksilla mäkeen.

Lounaalla kylässä

Laskimme iltapäivällä ristiinrastiin keskialueen rinteitä ja sieltä löytyikin monta suosikkia. 2319 metrin korkeudessa sijaitsevalta huipulta oli komea katsella ympäröivää vuoristoa, joka toi mieleen Lapin maisemat. Tämä siksi, että vaikka oltiinkin aivan erilaisissa korkeuslukemissa, on kaikki ympäröivä korkealla ja täten vuoret eivät ole samalla tavalla jylhät kuin tässä rannikolla. Niinpä ne typistyvätkin tunturimaisiksi, mistä tuli eläväisesti mieleen Saariselän ja Rukan maisemat. :o

Lapin maisemat

Ensimmäinen laskettelupäivämme oli todella onnistunut ja olimme erittäin tyytyväisiä ettei koko päivän paukkunut pakkanen saanut meitä jänistämään mäestä. Seuraaavana päivänä sää kuitenkin koetteli meitä uudelleen. Vaikka pakkasta olikin vain -10 astetta, satoi Big Whitessä sunnuntaina sankasti lunta ja viimeindeksi oli erittäin hyytävän puolella.

Päätimme kuitenkin lähteä mäkeen ja olimme heti tyytyväisiä päätökseemme. Vaikka keli olikin jäätävä ja lunta tuiskutti naamaan, oli rinteissä hiljaista ja aivan ideaalit olosuhteet. Ajetuille rinteille oli laskeutunut sellaiset kymmenen senttiä puuterimaista pakkaslunta, joka vain pöllysi mäkeä alas tullessa – aivan mahtavaa! :P

Puuteria taivaalta

Länsilaidan rinteet olivat lisäksi aivan uskomattoman hauskoja, sillä niistä löytyi erittäin vaihtelevaa profiilia. Leveinä niitä oli kuitenkin helppo laskea ja meillä oli todella hauskaa. Harmi vain, että keli oli niin jäätävä ja varpaita ja laskettelijoita pitikin käydä jälleen sulattelemassa kupposen ääressä.

Lounasaikaan lumisade kuitenkin taukosi ja iltapäivällä näkyi paikoin sinistäkin taivasta. Keskityimme jälleen laskemaan hauskoja keskialueen rinteitä, jossa eri vaihtoehtoja on valtavasti. Sivustoja suurempia ihmismääräkään ei haitannyt ollenkaan, ei vaikka suosituimmassa paikassa laskettelijoita kuskaa ylös kaksi vierekkäistä tuolihissiä, joista toinen neli- ja toinen kuusipaikkainen. Melkoisesti hissikapasiteettia siis! 8O

Löytyihän se aurinkokin

Ruuhkattomuudesta pitääkin antaa Big Whitelle suuri plussa, sillä vaikka kyseessä oli todennäköisesti vuoden vilkkain viikonloppu, emme missään vaiheessa jonottaneet hissille minuuttia pidempää, mikä on aivan uskomattoman vähän. Pääosan ajasta hissille sai laskea suoraan, joten laskuaikaa kertyi valtavasti kumpanakin päivänä.

Big White jättikin hyvän mielen. Kahdessa päivässä ehti laskea kaikilla alueilla, joilla kaikilla oli todella hauskoja rinteitä. Silti keskukselle olisi hauska palata vielä uudelleen jonain tulevana talvena. Asia on vakavassa harkinnassa. :-)

Takaisin Kelownassa kävimme sunnuntai-iltana pilistelemässä kaupungilla sekä syömässä ravintolassa. Maanantaiaamuna lähdimme paluumatkalle heti aamusta, sillä tiedossa piti olla huono ajokeli. Ensimmäiset viitteet tästä saatiinkin jo Kelownan ja Merrittin välisellä maantiellä, jossa lunta juoksutti tiellä varsinkin 1728 metrin korkeudessa sijatsevalla Pennask Summitilla. Kuitenkin vasta Coquihalla Highwayllä olosuhteet muuttuivat erittäin huonoksi, mistä Niinan ottamat talvikuvat varmasti kertovat.

Sunnuntai-illan pilistelyä Kelownassa

Oikukas paluumatkan ajokeli

Lunta satoi aina Chilliwackiin saakka, mistä eteenpäin ajoimme kotiin saakka Vancouverin talvelle tyypillisessä vesisateessa. Reissumme oli kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut ja oli mukava vierailla hieman kauempana oman provinssin alueella. Varmasti alueelle tulee suunnattua myös ensi talvena, sillä siellä on monia kiintoisia laskettelukeskuksia kokeiltavaksi. :o

(Visited 164 times, 1 visits today)
 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

:D :-) :( :o 8O :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen:

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.