Viisi päivää ikuisessa kaupungissa

Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.

Nyt pakkasten ja lumen keskellä lienee mukava hetki alkaa kertoa heinäkuun alun kymmenen päivän reissustamme tuolloin helteiseen Italiaan. Retkeä oli suunniteltu jo tovi, sillä sen oli tarkoitus juhlistaa isäni 60-vuotispäiviä. Matkan ajankohdaksi oli valittu heinäkuun alku varsinaisen elokuussa olevan merkkipäivän sijaan, sillä elokuussa koko Keski-Eurooppa olisi samaan aikaan lomilla ja hinnat sen mukaiset. Lisäksi elokuussa kelit ovat monesti sekä kaikkein kuumimmillaan että kuivimmillaan. Valitty ajankohta olikin hyvä, sillä Roomassa ei ollut vielä heinäkuussa ruuhkaista. Inhimillisten lämpötilojen kanssa meillä oli kuitenkin hieman kehnompi tuuri, sillä koko heinäkuu oli todella kuuma koko Euroopassa. :-)

Reissusuunnitelma oli, että vanhempani lentävät Helsingistä Finnairin reittilennolla suoraan Roomaan tuona perjantaiaamuna, 2. heinäkuuta. Suunnilleen samoihin aikoihin perillä olisi myös Air Berlinin lentomme Berliinistä. Suunnitelmana oli kiertää yhdessä viisi päivää Roomassa sekä sen liepeillä. Rooma on kaupunki josta vanhempani ovat aina olleet kiinnostuneita sen tuhansien vuosien mittaisen historian sekä nähtävyyksien vuoksi. Meitäkin kiinnosti palata Roomaan viiden vuoden jälkeen, sillä kaupunki on täysin ainutlaatuinen, eikä sitä voi kokea yhdellä kertaa. Lisäksi matkassamme oli tällä kertaa kunnon järjestelmäkamera vuoden 2005 pikkupokkarin sijaan.

Rooman lisäksi minulla ja Niinalla oli halu nähdä myös jotain uutta Italiassa, joten suunnitelmaksi muodostui, että viisi päivää vanhempieni kanssa kierreltyämme, he lentäisivät takaisin Suomeen ja me puolestaan jatkaisimme junalla etelään Napolin alueelle. Siellä alle otettaisiin vuokra-auto, jolla sitten kiertäisimme Vesuviuksen, Pompein ja Amalfin upean rannikon kautta Bariin, josta meillä oli varattuna paluulento Berliiniin sunnuntaina, 11. päivä heinäkuuta.


Näytä suurempi kartta

Matkaan lähdettiin tuona perjantaiaamuna ja reilun tunnin jälkeen saimmekin jo ihastella lentokoneen ikkunasta Alppeja allamme. Näky, joka on jäänyt mieleeni ensimmäiseltä Italian matkaltamme vuonna 2005. Vaikka Berliinistä on Roomaan Helsinkiä lyhyempi lentomatka, kesti meilläkin lento hieman yli kaksi tuntia. Lento oli myös pienesti myöhässä, joten laskeuduimme Fiumicinon lentokentälle siinä puolenpäivän tienoilla. Tällä hieman vanhahtavalla, mutta vaikuttavan suurella, Rooman pääkentällä oli menossa sangen ruuhkainen hetki, sillä Pohjois-Amerikasta oli juuri saapunut liuta lentoja. Pitkän odotuksen perästä saimme kuitenkin matkalaukkumme ja terminaalin aulassa näimme vanhempani, jotka olivat myös päässeet hyvin perille.

Roomaa palveleva Fiumicinon lentokenttä on noin 34 miljoonalla matkustajallaan Italian suurin lentokenttä ja yhteyksiltään erittäin kansainvälinen. Tämän kyllä ymmärtää, sillä Rooma on paitsi yksi maailman suosituimpia turistikohteita, mutta myös merkittävä pyhiinvaelluskohde, jonne riittää tulijoita kaikkialta maailmasta. Itse asiassa Berliinin vuosittaiset turistimäärät ovat Rooman kanssa samaa luokkaa, mutta katkerana on todettava että ainakaan mannertenvälisiä lentoja ei Berliinistä ole läheskään samoissa määrin. Rooman lentokenttä sijaitsee Välimeren rannalla, Fiumicinon kaupungissa. Tältä Leonardo da Vincin nimeä kantavalta kentältä on suora junayhteys Rooman keskustaan. Tähän noin 30 kilometrin pituiseen matkaan kuluu reilu puoli tuntia.

Muistelimme että junaliput ovat Italiassa halpoja, mutta matka keskustaan maksoi kuitenkin 14 euroa hengeltä. Päärautatieasema Terminille vievä juna oli kuitenkin siisti ja mikä parasta ilmastoitu. Samaa ei voi sanoa lentokentän aseman muilta laitureilta lähtevista kaksikerroksisista paikallisjunista, jotka liikennöivät toisaalle Roomaan ja sen metropolialueelle. Junissa ei ole ilmastointia ja ne olivat kauttaaltaan graffittien peitossa. Tämä oli hämmentävä havainto, sillä en muista Roomaa taikka Italiaa mitenkään erityisen sotkettuna kaupunkina ja maana, mutta ainakin nyt ongelma näytti räjähtäneen käsiin. :?

Ei ole mukava aloittaa matkakertomusta negatiivisilla puolilla, mutta junien ja metrojen sotkuisuus ylitti jopa Berliinin vandalismin tason! Ja uskokaa pois, että se ei ole pientä se! :? Ainakin omaan silmääni näytti siltä, ettei Roomassa pystytä hallitsemaan vandalismia alkuunkaan. Matkustimme esimerkiksi eräänä päivänä kertaalleen metrolla josta ei nähnyt yhdestäkään ikkunasta ulos, koska kaikki seinäpinnat oli maalattu umpeen!! Ja tämä ei rajoittunut yhteen vaunuun, vaan kaikkiin metron vaunuihin. Aivan käsittämätöntä! Onneksi hieman uudempi metrokalusto, joka on myös miellyttävästi ilmastoitua, oli sentään (vielä) säilynyt siistinä. Julkisten kulkuneuvojen lisäksi myös varsinkin laitakaupungin juna-asemat sekä kadunvarret olivat melkoisen ruokottomassa kunnossa.

Pahasti vandalisoituja junia ja metroja

Roomaan saapuvan ensivaikutelma ikuisesta kaupungista ei siis todellakaan ole ruusuinen. Kuitenkin, jollain ihmeen voimalla kaikkein valtavin vandalismi rajoittuu historiallisen kaupungin ulkopuolelle (poislukien kaupungin halki kulkevat metrot) ja kaupunkikuva keskustassa on ainoastaan likainen. Likainen niin kuin roskainen ja nuhjuinen, ei kauttaaltaan töhritty.

Terminin rautatieasema on vuonna 1950 valmistunut valtava 29-laiturinen kansainvälinen juna-asema. Rakennus on ruma laatikko ja on sääli että sillä aikanaan korvattiin paikalla vuodesta 1874 asti seissyt vanha hieno rakennus. Asemalta on junayhteys kaikkialle Italiaan, minkä lisäksi sieltä lähtee päivittäin kansainvälisiä junia Keski-Euroopan suurkaupunkeihin. Terminin asemalaiturit ovat jopa noin 500 metriä pitkiä ja ”kätevästi” lentokenttäjunan laituri on se kaikkein kauimmaisin päärakennuksesta. Muistan jo viime reissultamme, että Terminin seutua pidetään hyvin epämääräisenä seutuna, mutta positiivisena yllätyksenä paljon parjattuja romanikerjäläisiä sun muuta roskasakkia ei näkynyt juurikaan.

Pahin haitta tuntuikin olevan kuumuus, joka junasta poistuessa iski kasvoillemme. Kellon ollessa pienesti iltapäivän puolella, aurinko porotti kuumimmillaan pilvettömältä taivaalta ja lämpötila huiteli +35 asteessa. Myös ilmankosteus oli erittäin korkea, joten olo oli kuin sub-tropiikissa. Keli oli oikeastaan koko kymmenenpäiväisen reissumme ajan samanlainen, joten turistina kuljeskelu vaati tällä lomalla paljon voimia sekä vettä. :idea:

Hotellimme sijaitsi muutaman korttelin Terministä historialliseen kaupunkiin päin ja osoittautui loistavaksi neljän tähden hotelliksi. Italiassahan melkein kaikki hotellit väittävät olevansa neljä tähteä, mutta monesti näissä ei ole mitään perää ja taso saattaa olla huomattavasti tämä allekin. Tämän vuoksi näin etukäteen paljon vaivaa TripAdvisorin selaamiseksi, ennen kuin päädyin valitsemaan majapaikaksemme Hotel Metropolen.

Tavarat hotellille jätettyämme suuntasimme ensiksi lähellä hotelliamme sijaitsevalle Basilica di Santa Maria Maggiorelle, joka on yksi Rooman kristillisiä pääkirkkoja. Yhdessä Pietarinkirkon, San Giovanni in Lateranon ja San Paolo fuori le Muran kanssa se kuuluu Vatikaanille, vaikka ei kaupunkivaltion alueella sijaitsekaan. Santa Maria Maggioren kirkkoa pidetään arvossaan erityisesti sen loistavasti alkuperäisasussaan säilyneiden sisätilojen ansiosta.

Basilica di Santa Maria Maggiore

Tarun mukaan Neitsyt Maria ilmestyi 300-luvulla unessa paavi Liberiukselle ja käski tämän rakentaa kunniakseen kirkon paikalle, johon sataisi sinä yönä lunta. Tuona elokuun viidennen päivän yönä vuonna 356 satoikin lunta Esquilinen kukkulalla, minkä johdosta sille rakennettiin kirkko todennäköisesti vuonna 432 paavi Sixtus III:n toimesta. Kyseessä oli ensimmäinen kirkko, jonka rakennutti paavi eikä keisari.

Ulkoa sangen vaatimaton Santa Maria Maggiore on sisältä uskomattoman koristeellinen. Pitkän keskilaivan kattorakenteet ovat kullan peitossa, kuten myös monet patsaat ja mosaiikit kirkon seinustoilla. Etuosan baldakiini (alttarikatos) on upea, mutta erityisen huikea on sen luona sijaitseva confessio (krypta), jossa sijaitsevassa hopeauurnassa säilytetään Jeesuksen puisen seimen kappaleita. Kryptan seinustat on tehty kymmenistä värikkäistä marmorilajeista ja ovat hämmentävän koreat. Myös rukoilevan paavin kivinen patsas uurnan edessä on veistetty uskomattomalla tarkkuudella. :o

Marmoria kerrakseen Santa Maria Maggioren kryptassa

Kryptan kultainen uurna

Kuten arvata saattaa, kirkkoon on haudattu lukuisia paaveja. Näitä merkittävämpi on kuitenkin Gian Lorenzo Berninin pieni hauta pääalttarin sivustalla. Bernini (1598-1680) oli aikansa merkittävin veistostaiteilija sekä huomattava arkkitehti. Hän työskenteli lukuisten paavien alaisuudessa ja hänen mestariteoksiaan on pitkin Rooman kirkkoja ja aukioita. Muun muassa Pietarinkirkon valtava kokoinen baldakiini on hänen suunnittelemansa.

Berninin hauta

Emme olleet aiemmin käyneet Santa Maria Maggioressa, joten sen kauneus häikäisi meidätkin. Vieraamme eivät olleet koskaan käyneet Berliinin tuomiokirkkoa lukuunottamatta missään pääkirkossa, joten he olivat erityisen mykistyneitä näkemästään. Ja ei syyttä, sillä kirkko on todella upea. Erittäin korkealaatuisia 360 asteen kuvia Santa Maria Maggioresta löytää Vatikaanin omilta sivuilta täältä.

Santa Maria Maggioren kauneus häikäisee


Santa Maria Maggioren lukuisia yksityiskohtia

Esquilinen kukkulalta johtaa viivasuora katu kohti Espanjalaisia portaita. Matkalla sinne pysähdyimme Piazza Barberinin aukiolla etsimään ruokapaikkaa, joka löytyikin lähettyviltä. Ruoan jälkeen kävelimme sivukatuja pitkin Villa Boghesen puutarhan länsikulmalle. Tämä 80 hehtaarin kokoinen puisto on Rooman toiseksi suurin ja ihanan rauhallinen levähdyspaikka vilkkaan kaupungin keskustassa. Koska päivä oli tukahduttavan kuuma, tyydyimme istumaan hetken aikaa vehreyden keskellä puissa räksyttävien lintujen ääntä kuunnellen. Lähistöllä meneillään olevien jalkapallon MM-kisojen public viewing piti omaa heikkoa ääntään. Italiahan oli jo tässä vaiheessa ulkona kisoista, joten ihmisten kiinnostus kisoja kohtaan oli huomattavasti pienempi. Silti lomamme loppua kohti tulleet finaalipelit saivat italialaisetkin jälleen innostumaan.

Romulus ja Remus

Villa Boghesen vehreyttä

Aivan Villa Boghesen kyljessä sijaitsevat Espanjalaiset portaat (Scalinata della Trinità dei Monti). Nämä 138 askeletta käsittävät sangen jyrkät portaat ovat Euroopan leveimmät. Portaat on rakennettu vuosina 1723-1725 kulkureitiksi sen aikaisen Bourbonin suvun Espanjan suurlähetystön sekä Piazza di Spagnan aukion Pyhän istuimen (katollisen kirkon ylin hallinto-organisaatio) välille. Nykyisin portaat ovat yksi roomankävijän pakollisia nähtävyyksiä, sillä ne ovat kauniit yhdessä kukkulan laella sijaitsevan pienen Trinità dei Montin kirkon kanssa.

Espanjalaiset portaat

Portaiden kauneus tosin hieman karisee turistilaumojen sekä alueella rihkamaa myyvien vuoksi. Alue on kuulemma myös taskuvarkaiden suosiossa, läheisen Fontana di Trevin tavoin, joten siellä kannattaa olla hieman tarkkana. Epämääräistä porukkaa ei nyt näkynyt, mutta ruusuja tyrkyttäviä miehiä kyllä riitti. Kyseessä on vanha huijaus, jossa tyrkytetyn ruusun vastaanottavaa vaaditaan välittömästi maksamaan siitä suolaisen hinnan.

Emme viettäneet paljoa aikaa portailla, sillä ne ovat vain…portaat. Poikkesimme kuitenkin lyhyesti Trinità dei Montin sisällä, jossa oli juuri menossa messu. Hetken latinalaista laulua kuunneltuamme ihailimme vielä portaiden yläpäästä aukeavia maisemia yli historiallisen keskustan. Pietarinkirkon valtava kupoli näkyy paikalle hyvin. Koko päivän vellonut helle ei ollut helpottanut vielä yhtään, joten kuumuutta pääsi pakoon vasta hotellille palattuamme.

Maisemat portaiden yläpäästä

Hyvin nukutun yön jälkeen nautimme heti aamusta hotellin loistavasta buffet-aamiaisesta, joka sai erityisesti kiitosta vanhemmiltani. Aamiaisen jälkeen otimme metron kohti länttä, yli Rooman läpi virtaavan Tiber-joen. Rooman metro käsittää tällä hetkellä vaivaiset kaksi linjaa, mikä on hyvin vähän 2,75 miljoonan asukkaan kaupungille. Turistille harmillisesti nykyiset linjat vain sivuavat historiallista keskustaa, joten asemilta joutuu kävelemään jonkin matkaa itse nähtävyyksille. Verkostoa ollaan kuitenkin laajentamassa ja täysautomaattisen C-linjan asemia alkaa avautua käyttöön tänä vuonna. Suunniteltua neljättä D-linjaa halki keskustan aletaan puolestaan rakentamaan tänä vuonna.

Loistavalla aamiaisella

Ottavianon asemalta kävelimme pienen matkaa Vatikaanin museoille. Museoryhmä on perustettu vuonna 1506 paavi Julius II:n toimesta ja se sisältää  mittaamattoman arvokkaita taideaarteita, joita on kertynyt katolisen kirkon haltuun vuosisatojen varrella. Museot käsittävät myös lukuisia alunperin paavin käyttöön rakennettuja huoneita ja käytäviä Vatikaanin alueella, joiden koristeellisuus on päätä huimaavaa. Museot kuuluvat ehdottomasti maailman merkittävimpien joukkoon ja niissä vieraileekin vuosittain yli 4,3 miljoonaa ihmistä.

Saavuimme paikalle noin 20 minuuttia ennen museoiden aukeamista. Jo tuohon aikaan jono ovelle oli noin 200 metriä pitkä. Tilanne oli siis tältä osin täysin sama viime vierailumme kanssa. Onneksi kuitenkin ovien auettua jono vetää nopeasti ja jonottamista oli vain kolmisen varttia. Mukaan on silti syytä varata vettä, sillä jonottaminen porottavassa aamuauringossa on erittäin hikistä hommaa. Tämän ovat rihkamakauppiaatkin huomanneet ja jonon varrella myydään niin vettä kuin viuhkojakin. Ja kauppa käy. :roll:

Jonossa Vatikaanin museoille

Museoiden ovesta sisään astuessaan ei yleensä muista astuneensa juuri uuden maan puolelle. Rooman keskellä sijaitseva 44 hehtaarin kokoinen Vatikaani on niin pinta-alaltaan kuin väkiluvultaankin (826 henkeä) maailman pienin itsenäinen valtio. Maan valtiomuoto on teokratia ja maata hallitsee suvereenisti paavi apunaan poliittiista valtaa pitävä katolilainen papisto. Kääpiövaltio syntyi virallisesti vuonna 1929, kun pääministeri Benito Mussolinin hallitseman Italian ja paavi Pius XI:n välillä kirjoitettiin kolme niin kutsuttua lateraanisopimusta. Niissä Vatikaanille taattiin itsenäisyys sekä siihen liittyviä muita asioita, jotka ovat säilyneet tähän päivään saakka.

Vatikaanivaltion pienoismalli

Eräs sisäpiha museoalueella

Vatikaanin museoiden tiloissa vierähtää helposti tunteja. Kahden käyntikerran perusteella meillä näyttää kummallakin kerralla vierähtäneen siellä noin kolme tuntia. Näkemistä on todella paljon, sillä erilaisia veistoksia, maalauksia, kankaita, karttoja ja monenlaisia käsitöitä on yhteensä noin 50 000 kappaletta. Erityismaininnan ansaitsevat museon alkupäässä olevat marmorista veistetyt eläimiä ja henkilöitä esittävät patsaat, jotka ovat yksityiskohdiltaan uskomattomia mestariteoksia. Myös museon marmorilattiat ja katot ovat näkemisen arvoiset.

Marmorista veistettyjä mestariteoksia



Koristeellisia mosaiikkilattioita

Syvemmälle Vatikaaniin johtavat kaksi pitkää käytävää ovat kullalla ja veistoksilla vuoratut, ja niiden koristeellisuus lyö ällikältä. Sokkeloisia käytäviä pitkin tullaan lopulta neljään niin kutsuttuun Rafelin huoneeseen, jotka 1500-luvun alun renesanssiajan taidemaalari Rafael on oppilaidensa kanssa maalannut. Huoneet tarkoitettiin alunperin paavi Julius II:n käyttöön, mutta niistä tuli julkinen osa Vatikaanin museoita sen perustamisen yhteydessä. Huoneiden kymmeniä freskoja pidetään monia mestariteoksina. :o


Ylikoristeellisia käytäviä


Rafaelin huoneiden freskoja

Monenlaisia taideaarteita

Hieman edempänä saavutaan museoiden ehkä kuuluisimpaan huoneeseen, Sikstuksen kappeliin. Kyseessä on varmasti yksi tunnetuimmista kappeleista, joka sijaitsee Apostolic Palacena tunnetun paavin virallisen asuinrakennuksen tiloissa. Kappeli tunnetaan erityisesti konklaavin pitopaikana. Kyseessä on paavin nimittämien kardinaalien kokous, jossa valitaan uusi paavi edesmenneen tilalle. Rakennuksen katolla sijaitsee kuuluisa pieni savupiippu, josta tulevan savun värillä kerrotaan Pietarinkirkon aukiolla odottaville tuhansille ihmisille uuden paavin löytymisestä.

Muina aikoina Sikstuksen kappeli on avoinna yleisölle, jota sen läpi virtaakin noin 25 000 ihmistä päivässä. Määrä on ongelmallinen, sillä sen mukana kappeliin kulkeutuu pölyä, hilsettä ja hikeä, jotka kaikki rapauttavat kappelin valtavia freskoja. Kappelin freskot ovat Vatikaanin hienoimmat ja niitä ovat olleet tekemässä niin Sandro Botticelli, Bernini, Rafael kuin Michelangelo. Kaikkein tunnetuimmat freskoista ovat Michelangelon kädenjälkeä. Kaksi tunnetuinta freskoa ovat aivan keskellä kappelin kattoa oleva Aatamin luominen sekä kappelin yhden päädyn kokonaan peittävä Viimeinen tuomio. Sikstuksen kappelissa on valokuvauskielto, jota kuitenkin rikotaan turistien toimesta. Kuten kaikissa merkittävissä museoissa, myös Vatikaanissa kiellon syynä ovat kameroiden salamavalot, jotka haalistavat seinä- ja kattomaalauksia. Sikstuksen kappelin freskot olivatkin jo erittäin huonossa kunnossa, kunnes ne yli kymmenen vuoden aikana 80-luvulla restauroitiin. Kiellon vuoksi en itse viitsinyt vaivautua salakuvaamaan tilaa, koska esimerkiksi Wikipediasta löytää kuitenkin parempi laatuiset kuvat. Maalauksia voi tarkastella myös Vatikaanin museoiden omilla sivuilla.

Vaikka Sikstuksen kappeli onkin erittäin turistinen paikka ja puheensorina valtava, kannattaa sinne silti pysähtyä hetkeksi katsomaan satoja maalauksia kappelin seinillä ja katossa. Maalauksissa on tuhansia yksityiskohtia, joita on hälyssä mahdotonta tavoittaa, mutta kokonaisuudesta saa silti jonkinlaisen kuvan. Kappelin nähtyään ei olekaan vaikea uskoa, että Michelangelo käytti elämästään neljä vuotta katon yhteensä 1100 neliön kokoisten freskojen maalaamiseen.

Pian Sikstuksen kappelin jälkeen kiertoreitti kuljettaa takaisin lähtöpaikalle. Ennen museoista poistumista kannattaa vielä poiketa sisäpihalla, sillä sieltä aukeaa ihanan vehreä näkymä vieressä kohoavalle Pietarinkirkon kupolille. Lopulta museoista poistutaan hienoja spiraalisia kierreportaita pitkin takaisin Rooman kaduille ja Italian puolelle. Museoiden kiertäminen on sen verran uuvuttavaa puuhaa, että suuntasimme takaisin hotellille pienelle keskipäivän levolle. Levon jälkeen nälkä alkoi jo kurnia, joten kävelimme jälleen Piazza Barberinille syömään. Ruokapaikkaa etsiessämme ihailimme hetken aukion laidalle parkkeerattua punaista (tietenkin) Ferrari 360 Challenge Stradalea, josta piti tietenkin ottaa valokuviakin. Ruokapaikaksi löysimme aukion läheltä pienen mukavan pastapaikan, joka tarjosi ravintolan itsevalmistettua pastaa.

Valokuvamainen Vatikaanin puutarha

Spiraaliportaat ulos museolta

Punainen Ferrari

Hyvää kotitekoista pastaa

Päivällisen jälkeen kaupungilla oli kovin hiljaista. Syynä olivat jo mainitut jalkapallon MM-kisat ja käynnissä ollut ottelu Saksa – Argentiina. Ottelua näytettiin monessa keskustan ravintolassa, joissa tungeksi ihmisiä ulko-ovelle saakka. Maaleja selvästikin syntyi, sillä yleisö iloitsi siihen malliin. Iloitsemisesta päättelimme, että Saksa otti raskaasti köniin, mutta mitä vielä. Saksa voitti ottelun puhtaasti 4-0, joten italialaiset tuntuivat pitävän kovastikin saksalaisten pelistä. :-)

Piazza Barberinilta jatkoimme kävellen sisemmäs historiallista Roomaa pienelle aukiolle, jossa sijaitsee kuuluisa Fontana di Trevi, eli kolmen tien suihkulähde.  Kyseessä on Rooman suurin ja yksi maailman tunnetuin suihkulähde. Barokkityylinen suihkulähde on suunniteltu uudelleen moneen otteeseen 1600- ja 1700-luvuilla, kunnes nykyinen, pääasiassa Nicola Salvin ja Giuseppe Panninin suunnittelema versio valmistui vuonna 1762. Suihkulähde on rakennettu pienen palatsin, Palazzo Polin, yhdelle seinustalle ja suihkulähteen keskellä meren jumala Neptunus ratsastaa simpukankuoren muotoisilla sotavaunuilla, joita vetävät jättimäisten tritonien ohjaamat merihevoset. Suihkulähteen vesi on vielä tänä päivänäkin peräisin roomalaisten vuonna 19eKr. rakentamasta maanalaisesta akveduktista, Acqua Virgosta.

Fontana di Trevin yksityiskohtia

Trevin aukio on erittäin turistinen paikka ja hälinää on ympäri vuorokauden. Kuuluisa suihkulähteeseen liittyvä uskomus on heittää suihkulähteeseen kolikko olkansa yli ja toivoa palaavansa Roomaan vielä uudelleen. Uskomuksen mukaan toive toteutuu elämässä myöhemmin. Erään arvion mukaan suihkulähteeseen heitetään päivässä noin 3000 euron edestä kolikkoja. Rahat käytetään Rooman vähävaraisten avustamiseksi. Kolikkoja yritetään myös varastaa suihkulähteestä, minkä vuoksi paikalla partioikin jatkuvasti poliiseja. Nämä ovat paikallaan myös taskuvarkaiden takia.

Fontana di Trevi

Fontana di Treviltä lähdimme jälleen kävelemään kohti hotellia. Vain hetken käveltyämme taivas repesi äkillisesti ja kadut kasteli ainoa saderipaus reissumme kymmenen päivän aikana. Sade teki siis vain hyvää helteen keskellä ja tuntui ihanan lämpimältä. Sateen keskellä katselimmekin miten Italian presidentinpalatsin, Palazzo del Quirinalen, edustalla suoritettiin vahdinvaihto. Loppuillan vietimme hotellilla rankasta toisesta päivästä toipuen. Seuraavien päivien tapahtumista enemmän seuraavassa matkakertomuksessa. :-)

Vahdinvaihto Palazzo del Quirinalella

Seuraavaan osaan tästä. Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.

(Visited 1 210 times, 1 visits today)
 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

:D :-) :( :o 8O :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen:

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.