Urheiluauto, kolmen tähden illallinen ja viiden tähden yö

Jatkoa täältä. Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.

Saksalaisella autobaanalla matka etenee nopeaan ja vain kaksi tuntia kotoamme lähdön jälkeen olimmekin jo määränpäässämme Wolfsburgissa. Wolfsburg on Keski-Saksan Ala-Saksin osavaltiossa sijaitseva 121 000 asukkaan teollisuuskaupunki. Kaupungilla on ikää vain 73 vuotta, sillä se on perustettu vasta vuonna 1938. Tuolloin herra nimeltä Adolf Hitler kävi muuraamassa sinne perustettavan suuren autotehtaan peruskiven, mitä monesti pidetään kaupungin perustamishetkenä. Kaupungin perustamista puolsivat paikan loistava logistinen sijainti; Berliini-Ruhr moottoritie ja junarata kulkevat kaupungin viereltä, minkä lisäksi Wolfsburgia halkoo merelle saakka vievä laivakanava. Myös Salzgitterin merkittävä teollisuusalue sekä Braunschweigin kaupunki sijaitsevat vain muutaman kymmenen kilometrin päässä.

Tehtaalta rullasi aluksi KdF-Wagenina tunnettuja autoja, jotka nimettiin pian toisen maailmansodan jälkeen Volkswageneiksi. Toisen maailmansodan aikana tehdas toimitti Natsi-Saksan armeijalle monenlaista ajoneuvoja, minkä lisäksi tehtaan kellaritilojen salaisella osastolla valmistettiin muun muassa Lontoon pommittamiseen käytettyjä V1-ohjuksia. Tehdasta pommitettiin sodan loppupuolella yhteensä viisi kertaa, mutta vauriot jäivät sangen pieniksi. Niinpä sodan jälkeen olikin mahdollista polkaista nopeasti käyntiin normaali ajoneuvotuotanto ja jo vuonna 1955 tehtaan linjastolta rullasi miljoonas ajoneuvo. Tehdasta on jouduttu laajentamaan vuosien varrella monesti ja nykyisin tehdaskompleksin alueella työskentelee peräti 50 000 ihmistä. Volkswagenin maailman pääkonttori sijaitsee tehtaan yhteydessä, minkä lisäksi konserti omistaa isot tehtaat myös läheisissä Braunschweigissa ja Hannoverissa.

Volkswagen on Euroopan suurin ja maailman kolmanneksi suurin autokonserni. Wolsfburgin pääkonttorinsa yhteyteen konserni on rakennuttanut 25 hehtaarin kokoisen Autostadt (autokaupunki) nimellä tunnetun teemapuiston. Vuonna 2000 avautunut puisto on suosittu matkailukohde ja siellä on vieraillut tähän mennessä yli 20 miljoonaa ihmistä. Esillä ovat kaikki konsernin henkilöautomerkit (Volkswagen, Audi, Skoda, Seat, Lamborghini, Bentley ja Bugatti), joita esitellään omilla paviljongeillaan. Näiden lisäksi puistossa esitellään myös autoilun yleistä historiaa ja kehitystä ZeitHaus nimisessä museossa, jossa on nähtävissä myös muiden merkittävien automerkkien tuotoksia.

Merkittävä houkutin Autostadtissa on uusien Volkswagenin ostajien mahdollisuus saapua paikan päällä katsomaan autonsa valmistumisen viimeisiä metrejä sekä ajamaan sillä sen ensimmäiset metrit. Tätä varten alueelle onkin kehitetty melkoinen automaattijärjestelmä, joka kuljettaa autot tunnelia pitkin tehtaalta Autostadin tunnuksena kohoaviin kahteen 48 metriä korkeaan lasiseen torniin. Lasitornien automaattiset robottihissit varastoivat torneissa yhteensä noin 800 upouutta autoa. Välivarastoina toimivilta torneilta autot jatkavat tunnelissa viereiseen rakennukseen, jossa ne luovutetaan omistajilleen tarkasti määrätyssä järjestyksessä, prikulleen ilmoitettuun aikaan. Näin omistaja saa autonsa alleen puhtaat 0 kilometriä mittarissaan (toisin kuin meidän X1:nen, jossa oli 33 kilometriä mittarissa).

Autotornin sisällä

Robotti työssään

Autojen luovutuksia tehdään päivittäin noin 600 kappaletta, joten systeemi on pitänyt hioa saksalaisella insinööritaidolla täydelliseksi. Vaikka volkkareista ei perustaisikaan, on Autostadtin toimintaa hauska seurata. Kaikkia työvaiheita voi nimittäin seurata näytöiltä ja arkipäivisin tehtaisiin järjestetään myös kiertokäyntejä. Myös autotorneihin olisi pääsy robotin kyydissä, mutta kierroksille mahtuu vain 18 ihmisellä tunnissa. Kuten arvata saattaa, oli koko viikonloppu varattu jo etukäteen täyteen. Se ei meitä kuitenkaan haitannut, sillä lasitornien sisällä on mahdollista nähdä ilmaiseksi järjestelmän toimintaa tarpeeksi läheltä.

Robotin kyydissä

Onnellisia uuden volkkarin omistajia

Meillä oli aitiopaikka tutkia Autostadtia, sillä olimme varanneet yön Autostadtin sisäpuolella sijaitsevasta viiden tähden Ritz-Carlton luksushotellista. Kyseessä on toinen Saksan vain kahdesta Ritz-Carltonista (toinen sijaitsee Berliinissä Potsdamer Platzilla) ja kyseessä on todellisesta viiden tähden palvelusta. Ajoimme hotellin ovelle autollamme ja jätimme sen innostuneen ovipojan parkkeerattavaksi. Respassa oli pientä häslinkiä, kun henkilökunta ei heti löytänyt koneeltaan varaustamme. Ehdottivat jopa, että varauksemme olisi ollut menneenä yönä, mutta löysivät sen kuitenkin välittömästi tämän jälkeen. Pahoittelut sekaannuksesta olivat erittäin syvät ja meille tarjottiin ilmaiset juomat hotellin terassilla. Juomasta nautiskellessa oli hyvä tarkastella kanavan toisella puolen kohoavan volkkaritehtaan valtaisaa seinämää ja sen tunnuksena kohoavia neljää savupiippua.

Viiden tähden Ritz-Carlton ja maisema hotellin terassilta

Todennäköisesti sekaannuksesta johtuen meidät majoitettiin ylimmän kerroksen Club Suiteen, jonka hinnat liikkuvat noin 400 eurossa per yö. Tuohon hintaan tulee vielä päälle 30 euroa per henki aamiaisesta sekä 18 euroa parkista. Meille kaikki maksoi kuitenkin varaamamme paketin vuoksi ainoastaan 275 euroa, mitä voi pitää erittäin hyvänä hintana. Kalleudestaan huolimatta hotelli on yleensä täynnä ainakin kuukauden eteenpäin. Saamamme huone oli hieno ja tilava.

Viiden tähden herkkuja

Jätimme tavaramme sinne ja lähdimme kiertämään Autostadtia. Kävellessämme lasisille autotorneille, huomasimme vasta nyt miten hotellille vievä tie oli tarkoituksella erilaisilla pinnotteilla päällystetty. Ajatus on antaa vieraille mahdollisuus testata, josko uusi volkkari pysyy kasassa erilaisilla pinnoilla. :mrgreen:

Tie autotorneille

Autostadin paviljonkeja

”Tuoksujen tunneli”

Uusi ja vanha Golf

Ruokailimme alueella, minkä jälkeen kiersimme eri merkkien paviljonkeja. Näyttävin oli Audin, sillä nähtävillä ja koeistuttavissa olivat merkin kaikki mallit. Komea A7 oli sisältä erittäin mukava istua ja näytti ulkoa erinomaiselta. Rakennuksen lopussa laskeudutaan suuren huoneen sivustaa pitkin huoneen pohjalle, jossa on merkin ylpeys, Audi R8 V10 5.2 -superauto. Kyseessä on mielestäni ehkä upein tällä hetkellä valmistettava superauto ja sen tarkastelu eri kulmista oli hienoa. Harmillisesti auto oli tuona päivänä lukossa, eikä persettä päässyt painamaan penkkiin. :|

Audit A1, A4 ja A6

Luksusmallit A7 ja A8L


Sanattoman kaunis Audi R8

V10 esillä

Audin rakennuksessa oli paljon ihmisiä, mutta samaa ei voi sanoa viereisestä Seatin rakennuksesta. Kiersimme silti sen, kuten myös läheisen Skodan paviljongin, vaikka kumpikaan merkki ei sen suurempia intohimoja meissä herätä. Kiintoisampi oli puolestaan Lamborghinin musta monoliittirakennus. Olimme kuulleen ennalta, että rakennuksessa puolen tunnin välein järjestettävä show on suuri pettymys, mutta kävimme silti katsomassa sen. Shown tähti on seinässä roikkuva keltainen Lamborghini Murciélago LP 640. Shown idea on audio-visuaalinen esitys, jossa kaiuttimien kautta kuullaan miltä auton 640 hevosvoimaa tuottava 6,5 litrainen V12 kuulostaa. Esityksen keskellä auto myös ”karkaa” hetkeksi ympäri kääntyvän seinän mukana rakennuksen ulkopuolelle. Esityksen anti on siis vain ja ainoastaan desibelejä (ja niitä riittää!!) sekä valoja, eikä autoa hyödynnetä kuin staattisena kohteena seinällä. Kohtuullista ajanhukkaa, mutta tulipahan käytyä.

Murciélago seinällä

Lambo ulkoilee

Alueen viimeinen esittelyrakennus on Premium Clubhouse, jossa esitellään Bugattia. Nähtävänä on hopeinen 1001-hevosvoimainen Bugatti Veyron. Hopeinen väri ei oikein iske itseeni, mutta on varmasti jonkun autoja keräilevän sheikin mulkeron mieleen. Siellä suunnallahan noita kullalla ja muilla älyttömyyksillä vuorattuja autoja lähinnä harrastetaan. :roll:

Hopeinen Veyron

Aivan sisääntulorakennuksen luona sijaitsee vielä jo mainittu ZeitHaus. Rakennuksessa on nähtävillä kymmeniä autoilun historiaan vaikuttaneita merkittäviä automalleja, myös Volkswagen-konsernin mallien ulkopuolelta. Nähtävillä on autoja aina 125-vuotiaasta Benz Patent-Motorwagenista lähtien ja monia harvinaisuuksia. Kierros rakennuksessa on mielenkiintoinen vaikkei autoista juuri mitään tietäisikään, sillä autot on järjestetty hyvin valmistusvuoden mukaan ja kehityksen suunnat on helppo nähdä. Kokoelmissa on myös joitain 80- ja 90-luvun konseptiautoja (sellaisia Paluu Tulevaisuuteen tyylisiä autoja).

Legendaarinen Ford T-Model sekä pikkuruinen Messerschmitt

Historiallisia muotoja ja malleja

Futuristisia suunnitelmia

ZeitHausin jälkeen poistuimme Autostadtin alueelta katsotaan itse Wolfsburgia. Pitkä kävelysilta yhdistää teemapuiston kaupunkiin yli kanavan. Sillalta voi ihailla paitsi suurta volkkaritehdasta, myös kanavan rannassa olevaa ajoharjoittelurataa. Maksua vastaan vierailijat pääsevät kokeilemaan Volkswagen Tiguanin taikka Touaregin etenemiskykyä vesiesteessä, jyrkissä mäissä, läpi suuren putken sekä muun muassa kiikkusillan ylitse.

Valtava volkkaritehdas

Kävelysilta johtaa erikoiselle Phaenona tunnetulle Wolfsburgin tiedekeskukselle. Tolppien varassa seisova betorakennus on valmistunut vuonna 2005 ja on osa kaupungin rautatieaseman alueen uudisrakennusprojektia viime vuosikymmenellä. Toinen osa on viereinen Designer Outlets kauppakeskus, jonka outletit myyvät 53 merkkituotteen malleja ainaisessa alennuksessa. Niina suuntasi kauppakeskuksen alueelle sillä aikaa kun minä kävin pyörähtämässä kaupungin keskustassa. Kaupungista ei riitä kerrottavaa muuta kuin, että sielläkin oli pienet Oktoberfestit käynnissä, kuinkas muutenkaan. Pienen kauppojen kiertelyn jälkeen palasimme hotellille. Huoneessamme aloimme valmistautua illan kohokohtaan, illalliseen hotellin kuuluisassa Aqua-ravintolassa. Tästä kolmen Michelin-tähden yleellisestä illallisesta voi lukea täällä.

Erikoinen tiedekeskus Phaenona

Oktoberfestit Wolfsburgissa

Al Bundyn kenkäliike!

Pitkän illallisen jälkeen kävimme sulattelemassa ruokaa öisellä Autostadtin kierroksella. Ainoastaan Ritz-Carltonin asiakkailla on mahdollisuus käyskennellä alueella yöaikaan ja otimmekin muutamia valokuvia alueen iltavalaistuksesta. Yö oli viileä, joten kuvien ottamisen jälkeen olikin mukava vetäytyä nauttimaan ihanista yöunista loistavassa hotellissa.

Autostadt yöllä

Vuoden 1935 Bentley

Aamulla nautimme herkullisen buffet-aamiaisen hotellin ravintolassa. Pieni hauska sattumus aamisella oli, kun tarjoilija sattui kysymään minulta ottaisinko vielä lisää appelsiinimehua. Sanoin ottavani kohta [itse] ananasmehua [buffet-pöydästä], mikä sai tarjoilijan jotenkin hämilleen. Hän lähti pöydästä ja kului hetki, kunnes palasi mukanaan lasillinen tuorepuristettua ananasmehua. Kävi ilmi, että olin katsonut väärin, että buffet-pöydässä edes olisi ananasmehua, joten asian tiennyt tarjoilija kävi viiden tähden palvelun merkkinä puristamassa itse asiakkaan haluaman mehun. Esimerkillistä palvelua, etten sanoisi! :D

Aamiaisen jälkeen pakkasimme automme ja lähdimme matkaan. Ajoimme Wolfsburgista etelän suuntaan poiketen Braunschweigin keskustassa. Braunschweig on jo 800-luvulla alkunsa saanut, nykyisin melkein 249 000 asukkaan kaupunki Keski-Saksassa. Ennen toista maailmansotaa kaupungin vanha keskusta oli Saksan suurin vanhojen puurakennusten kokonaisuus, mutta se tuhoutui sodassa 90%:sti. Myös keskustassa sijaitseva Braunschweigin herttuan linna tuhoutui korjauskelvottomaksi ja purettiin. Rakennus on sittemmin jälleenrakennettu, mutta vuonna 2007 valmistunut vanhan julkisivun ennallistus kätkee nykyisin sisälleen pienen museon lisäksi lähinnä valtavan ostoskeskuksen. Melkoista kapitalistista pyhäinhäväistystä. :x Rakennuksen vieressä sijaitsee erikoinen amerikkalaisen James Rizzin suunnittelema ”värikäs” toimistotalo, Rizzi-Haus.

Rizzi-Haus

Emme jalkautuneet autosta Braunschweigin keskustaan, mutta ajelimme hieman ympyrää ja kaupunki näytti meistä kauniilta aurinkoisen sunnuntain keskellä. Ehkä sinne pitää palata joskus tarkemmalle kierrokselle, mutta ensituntuman saamiseksi pilistely oli ihan riittävä ratkaisu. Positiivisena havaintona mainittakoon, että kaupungissa on peräti viisi raitiovaunulinjaa, joka on hyvin kokoiselleen kaupungille. Tämänkin esimerkin valossa ei voi kuin ihmetellä miten vaikea Suomessa on saada raitiovaunuja Helsingin ulkopuolelle. :?

Braunschweigista jatkoimme matkaa Harzin vuoriston juurella sijaitsevaan Goslariin. 41 000 asukkaan Goslar on suosittu turistikohde, sillä sen sodalta säästynyt keskiaikainen keskusta on päässyt UNESCO:n maailmanperintölistalle. Upea vanhakaupunki houkutteleekin paljon turisteja ja kauniina +25 asteen sunnuntaina ihmisiä oli liikkeellä valtavasti nauttimassa kaupungin vanhan ajan tunnelmasta. Mekin söimme jäätelöt eräällä aukiolla, minkä jälkeen kiersimme keskustaa kävellen. Kivoja vanhoja kujia on joka puolella ja rakennustyyli on ihanan yhtenäistä. Monet rakennuksista ovat todella vanhoja, minkä huomaa esimerkiksi niiden pahasti kallistuneista ulkoseinistä. Tarjolla on monia pittoreskejä maisemia ja kauniita kuvakulmia saksalaiseen perinnemaisemaan.

Paikallisten parissa


Upeasti säästynyttä Goslarin keskustaa

Paikoin kaltevia vanhoja rakennuksia

Värikkäämpi rakennus keskusaukiolla

Ovenkahva Goslarissa

Meillä vierähti Goslarissa toista tuntia, minkä jälkeen jatkoimme autolla Harzin suuntaan. Koska keli oli lokakuun alulle poikkeuksellisen kaunis, oli liikkeellä muutama muukin. Vuoristoteitä ajettiinkin paikoin jonossa ja kaikki parkkipaikat alueen ulkoilupaikoille olivat tupaten täynnä. Ajoimme sattumoisin samaisen reitin kuin vieraidemme kanssa kaksi vuotta aiemmin, tosin nyt vain toiseen suuntaan. Matka jatkui Harzilta takaisin kohti Berliiniä, jossa olimme iltaseitsemältä.

Maanantai oli tosiaan vielä vapaapäivä Saksassa. Niinpä kävinkin vielä iltapäivästä nauttimassa M3:sen kyydistä erään suomalaisen kaverini kanssa Etelä-Berliinissä. Auto tarjosi edelleen valtavasti hupia, joka varmasti välittyy oheisten videoiden pikkupoikamaisista kommenteistamme. :mrgreen: Kolmen tunnin ajelun jälkeen palautimme auton takaisin vuokraamolle. Olimme ajaneet viikonlopun aikana 786 kilometriä, mutta jostain syystä meitä ei laskutettu 36:stä yli ilmaisen rajan menneestä kilometristä. Noh, kerrankin näin päin, sillä kesällä vuokraamamme Z4:sen kanssa saimme vääntää jälkikäteen hieman kättä Sixtin kanssa väärästä bensalaskusta. :idea:

Luksusviikonloppumme oli erittäin onnistunut ja tarjosi hakemaamme pientä luksusta syksyisen arjen keskelle. Autostadt on itsessäänkin päivämatkan arvoinen kokemus ja Ritz-Carlton ja Aqua-ravintola olivat loistavat lisät sen oheen. Itse BMW M3 oli uskomattoman hauska ajopeli kokeilla ja jokainen kilometri kyseisen auton ratissa oli puhdasta parhautta. On kuitenkin on pakko sanoa, että kesälomareissullamme vuokraamamme BMW Z4 oli vielä M3:stakin hauskempi auto ajaa. Toki ajamamme Z4:n perusmalli oli aavistuksen tehoton, mutta kaksipaikkainen avo-roadster on silti jotain mitä kuitenkin hieman perheautomainen M3 ei vain pystynyt tavoittamaan. Olen myös melkoisen varma, että avomalli M3 Cabriolet jäisi ajamisen hauskuudessa tehokkaan Z4:sen jälkeen juuri tuon perheautomaisuuden takia. Kilparadalla vaaka voisi kuitenkin kääntyä.

M3 oli erittäin mielenkiintoinen kokeiltava, mutta ainoastaan Z4:sen voisin vuokrata uudelleen. Mutta silloin sen tosiaan toivoisi olevan perusmallia tehokkaammalla moottorilla. Niin tai näin, hauskaa oli luksusviikonloppunamme. Erittäin hauskaa! :P

Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.

(Visited 371 times, 1 visits today)
 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

:D :-) :( :o 8O :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen:

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.