Frankfurtin pilvenpiirtäjien katveessa

Viime viikonloppuna käytiin tosiaan katsomassa miltä näyttää Frankfurtissa. Matkaa tuonne tuonne Hessenin maakunnan pääkaupunkiin on Dortmundista sellaiset 300 kilometriä raiteita pitkin ja junalla sinne matkustimmekin. Junaliput ostimme viikko etukäteen ja liput nopean junan kyydissä maksoi hengeltä 31€/suunta eli ei todellakaan paljoa.

Tiesimme kuitenkin jo etukäteen, että yöpyminen tulisi olemaan matkamme kallein osuus, sillä Frankfurtissa järjestettiin juuri samaan aikaan suuret messut. Messujen vuoksi kaupungin hotelleissa näyttikin olevan todella täyttä ja hinnat olivat kivunneet yli opiskelijan kipupisteen. Huoneesta huonommassakin hotellissa olisi nimittäin joutunut maksamaan 120 eurosta alkaen yöltä, joten jouduimme miettimään vaihtoehtoja. Järkevimmältä näyttikin yöpyä 30 kilometrin päässä Frankfurtista sijaitsevassa Mainzin kaupungissa (kuka onkaan kuuluisa mainzilainen? – vastaus seuraa myöhemmin), josta voisimme sitten tehdä paikallisjunalla päiväretkiä itse Frankfurtiin.

Matkaan lähdettiin torstaina aamukymmeneltä ja heti EuroCity (EC) -junaan istuttuamme näimme miten miten ulkona pyrytti sakeasti lunta! Näky oli hieman masentava, mutta onneksi lumi muuttui vedeksi puolessa välissä matkaa.

Dortmundista pääsee Frankfurtiin nopeimmillaan kahdessa tunnissa ja kolmessa vartissa, jos junana on ICE-luotijuna ja reittinä Kölnin ja Frankfurtin välillä 300km/h nopeuden mahdollistavat erikoisraiteet. Meidän junamme ei kuitenkaan kulkenut tätä reittiä ja siksi matkamme kesti kolme ja puoli tuntia. Vaikka junassa joutuikin istumaan hieman pidempään, ei se haitannut, sillä hitaampi reitti kulkee Kölnistä Rein-joen vartta Koblenzin kaupungin lävitse, saapuen lopulta Mainziin. Reitti on kuuluisa, sillä sen varrella Reini kulkee jylhissä kukkulamaisemissa. Maisemat ovat todella upeat ja junarata kiemurtelee rinteen reunaan rakennettua rataa pitkin jokipenkkaa.

Tornitalo Kölnistä lähdettäessä

Kukkuloiden jyrkillä rinteillä viljellään suurin osa Saksassa tuotettavasta viinistä ja alueen viinitarhat on jouduttu pengertämään jyrkille reunuksille. Joen varrella on myös paljon kauniita pikkukyliä ja joella kulkee jatkuvana virtana rahtia proomujen kyydissä. Historian varrella tärkeän jokireitin vuoksi sen varrelle on rakennettu myös kymmeniä vanhoja ruhtinoiden linnoja ja linnoituksia, jotka keräsivät aikoinaan tullia joella kulkevilta kauppalaivoilta. Linnojen ja jylhien maisemiensa vuoksi Rein onkin yksi Saksan suosituimmista risteilyalueista.

Reinin jokirantaa junan ikkunasta

Linnoitus Reinin varrella

Juna saapui Mainziin kello yhdeltä iltapäivällä. Emme olleet tapamme mukaan varanneet itsellemme hotellia, mutta olimme kuitenkin katsoneet tarjontaa sekä hintoja ennalta. Hotelli löytyikin pienen etsinnän ja hintojen kyselyn jälkeen ihan aseman viereltä. Kuudennen kerroksen suuri hotellihuone maksoi 81 euroa yöltä, mikä on paljon verrattuna normaaleihin yöpymisiimme, mutta ajankohta huomioiden se oli meistä hyvä hinta. Varsinkin kun hintaan sisältyi myös hyvä aamiainen hotellilla.

Jätimme tavaramme huoneeseemme ja lähdimme katsomaan Mainzia. Mainzia pidetään yleisesti kauniina kaupunkina, jolla on laaja kävelykeskusta. Kaupunki olikin meistä miellyttävän näköinen ja keskustasta löytyy muutama näyttävä kirkko sekä vanha rakennus. Itse asiassa kaikkein näyttävin kirkko sijaitsi eräällä pienellä sivukujalla ja on vieläkin vaikea uskoa miten sen sisustukseen oli panostettu niin paljon. Kirkon sisällä oli nimittäin monia kattomaalauksia ja paljon kultaa. :-)

Mainzin tuomiokirkko

Pieni kirkko sivukadulla

Palataanpa siihen aiempaan kysymykseen siitä mistä Mainz onkaan kuuluisa. Kaupunkihan on tietenkin kirjapainotaidon keksijän Johannes Gutenbergin kotikaupunki. Ajanpuutteen vuoksi emme kuitenkaan vierailleet Gutenbergille pyhitetyssä museossa, vaan tutustuimme keskustaan kävellen. Hieman harmillisesti ehdimme torstain aikana tutustua vain päällisin 192 000 asukkaan Mainziin ja esimerkiksi joen Reinin vastarannalla sijaitseva 274 000 asukkaan Wiesbaden jäi meiltä näkemättä. Tosin Wiesbadenissa ei ole mitään suurempaa nähtävyyttä ole, mutta asia jäi silti harmittamaan, kun sinne olisi ollut vain kymmenen minuutin ratikkamatka. :?


Mainzin keskustan maisemia

Hyvin nukutun yön jälkeen otimme perjantaiaamuna paikallisjunan kohti Frankfurtia. 30 minuuttia kestävä matkan aikana ohitettiin autovalmistaja Opelin pääkonttori ja valtava autotehdas sekä Frankfurtin kansainvälinen lentokenttä. Jälkimmäisellä myös vierailimme, mutta vasta seuraavana päivänä.

Junan kaartaessa Main-joen yli matkalla kohti Frankfurtin päärautatieasemaa, näimme viimein ensimmäisen vilauksen kaupungin upeasta siluetista. Juna päättyi kaupungin päärautatieasemalle, josta on pakko sanoa muutama sana – asema kun on aivan valtava! Varmasti suurin koskaan näkemämme asema ja esimerkiksi Rooman valtavan kokoinen Termini on sitä pienempi. Asemalla on 24 varsinaista junalaituria, minkä lisäksi maanalla sijaitsee neljä paikallisjunien raidetta sekä kolmen metrolinjan laiturit. Asemalaiturit on katettu neljällä suurella kaarikatolla. Jotain paikan koosta kertoo se, että sille saapuvat bussit pysähtyvät erikseen läntisellä ja itäisellä sisäänkäynnillä, sekä vielä pääsisäänkäynnillä eli yhteensä kolmessa eri kohtaa! :o

Frankfurtin valtava päärautatieasema

Asemalla oli kauhea kuhina ja junia näytti lähtevän kaikkialle Saksaan ja naapurimaihin. Asema oli meistä todellakin iso, vaikka olemmekin jo nähneet reissuillamme muutaman suuren juna-aseman eri puolilla Eurooppaa.

Luotijunia rautatieasemalla

Yksi jännittävimmistä hetkistä oli astuminen pääovista ulos. Heti ulkopuolelle astuessa katse nimittäin kiinnittyy kaupungin kuuluisiin pilvenpiirtäjiin. Näky on huima, vaikka rakennukset sijaitsevatkin hieman kauempana asemasta, joten kerrotaanpa hieman näistä pilvenpiirtäjistä joita oltiin tultu katsomaan.

Frankfurtin ensinäkemä

Kaupungin kuuluisa siluetti

Muun Saksan tavoin myös Frankfurt kärsi pahasti toisen maailmansodan pommituksista. Paikallisissa matkamuistomyymälöissä myydään postikortteja, joissa on kuvia kaupungin raunioituneesta keskustasta vuodelta 1945, mikä tekee selväksi miten totaalista pommitusten tuho oli. Sodan jälkeen Frankfurtia rakennettiin kuitenkin vauhdilla uusiksi. Kaupungin sijainti keskellä Länsi-Eurooppaa on enemmän kuin loistava ja huippuluokan liikenneyhteyksiensä takia kaupunkiin sijoittui paljon yrityksiä. Kaikkein merkittävin Frankfurtiin keskittynyt yritystoiminta on pankkitoiminta. Kaupungissa sijaitsee melkein kaikkien Saksan pankkien pääkonttorit sekä satojen ulkomaisten pankkien yksikkö (myös suomessa toimivia, esimerkiksi Nordea). Kaupungissa toimii myös Saksan ja koko Euroopan vilkkain pörssi DAX, minkä vuoksi Kaupungin merkitys on globaalistikin valtava. Suuret pankit ovatkin rakentaneet 90-luvulta alkaen itselleen hulppeita pääkonttoreita Frankfurtiin ja suurin osa näistä sijaitsee korkeissa pilvenpiirtäjissä.

Deutsche Bankin pääkonttorin kaksoitornit

Kaupungissa on 25 yli 110-metristä rakennusta ja virallisen pilvenpiirtäjä mitan (150 metriä) rikkoo kymmenen rakennusta. Korkein rakennus on mastoineen 300,1 metrinen Commerzbankin torni, joka on kaupungin ehdoton maamerkki. Myös muut korkeat rakennukset sijaitsevat sangen tiiviisti keskustan alueella ja muutamilla aukioilla voikin pyörähtää 360 astetta nähden joka suunnalla kohoavan korkeita taloja. Näky tuntuikin suomalaisesta huikealta ja on vaikea uskoa olevansa vain 660 000 asukkaan kaupungin keskustassa, sillä ero tunnelmassa on vain 70 000 asukasta pienempään Dortmundiin tuntui hurjalta. Commerzbankin rakennus on nykyään Euroopan toiseksi korkein rakennus (korkein on Moskovassa sijaitseva Naberezhnaya Tower), mutta rakennusten yhteenlasketussa määrässä kaupunki ohittaa edelleen huomattavasti suuremmat kaupungit kuten Lontoo, Pariisi ja Moskova. Frankfurt on siis pilvenpiirtäjiensä suhteen edelleen sangen ainutlaatuinen kaupunki Euroopassa ja tämä olikin suuri syy vierailla siellä. :-)


Keskustan pilvenpiirtäjiä

Olemme ehtineet matkoillamme näkemään monia noin sadan metrin korkuisia torneja eri maissa, mutta Frankfurtin 200 metriin ja korkeammalle yltävät todelliset pilvenpiirtäjät tuntuivat meistä silti valtavilta. Nämä 50-kerroksiset talot kun tuntuvat kohoavan korkeuksiin ja niiden juurella ylöspäin tähyily saa niskan kipeytymään. :lol:

Niskan nyrjäyttäviä näkymiä

Kävelimme tunnin keskustan katuja katse puolet ajasta suoraan ylöspäin osoittaen. Yhdentoista maissa tiemme kuitenkin erosivat, sillä Niinan tehdessä ostoksia, halusin itse ajaa metrolla Deutsche Bundesbankin eli Saksan keskuspankin pääkonttorille kaupungin pohjoisosassa. Frankfurtin metro on sangen karu, mutta verkosto on kattava sitä täydentävät toistakymmentä raitiolinjaa maan päällä. Reissuni Bundesbankille oli kuitenkin turha, mutta näinpähän samalla kaupungin korkeimman rakennelman – 330 metriin kohoavan Europaturm -televisiotornin aivan sen juurelta. Palatessani metrolla takaisin keskustaan pysähdyin myös pikaisesti kaupungin suurimmalla kauppakeskuksella NordWestZentrumilla.

Matalampia rakennuksia Frankfurtin keskustassa

Frankfurtin julkisen liikenteen kartta

Suuri NordWestZentrum

Keskustaan palattuani tapasin Niinan ja suuntasimme Galeria Kaufhof -tavaratalon ylimpään yhdeksänteen kerrokseen, jonka näköalatasanteelta aukeaa kaupungin paras näkymä pilvenpiirtäjiin. Tasanteella ollessa talot ryhmittyvät hienosti toistensa lomaan ja kokonaisuudesta saa hienon valokuvan.

Maisema tavaratalon katolta

Tämän jälkeen suuntasimme Euroopan Keskuspankin (joka siis hallinnoi yhteisvaluutta Euroa) pääkonttorin juurelle. Siellä otimme kuvat valtavasta kymmenen metrin €-tunnuksesta, taustallaan keskustan rakennuksia. Siitä kävelimme Commerzbankin jättitornin juurelle. Turisteille on vapaa pääsy rakennuksen aulaan, joka sijaitsee talon juurella. Vierailu kannattaa, sillä suuressa aulassa näkee miten koko 300-metrinen rakennus onkin täysin ”ontto” ja aulasta on mahdollista nähdä taivas kuuden tai seitsemän lasisen välikaton lävitse! Vitsailimme Niinan kanssa, että siinä on hyvä pääjohtajan päättää päivänsä konkurssin partaalla näyttävästi syöksyen kattojen läpi aulan lattiaan. :roll:

Euroopan Keskuspankin edessä

Viisikymmentä tonnia silppua

Korkeista korkein Commerzbankin torni

Lasiset sisäkatot

Kävelyllä keskustassa

Hyvän sään johdosta päätimme seuraavaksi toteuttaa eniten odottamani vierailun, nimittäin retken 205 metrin korkeuteen Main Tower -pilvenpiirtäjän katolle. Rakennuksen aulassa oli vastassa erittäin tarkka turvatarkastus, minkä jälkeen pääsimme hissiin. Hissi on vain turisteille näköalatasanteelle pääsyä varten, minkä vuoksi siinä on näyttö, josta näkee graafisesti hissin sijainnin, nopeuden sekä korkeuden. Hississä on vain kaksi nappia: ”0” ja ”54”, jälkimmäisen viedessä suoraan 54. kerrokseen. Sieltä jatketaan rappusia pitkin 57. kerrokseen talon katolle.

Main Tower

Hissi katolle

Katolla on syytä pitää hatustaan kiinni, sillä tuulisena päivänä 205 metrin korkeudessa saattaa tuulla todella kovaa! Katolta aukeaa lasisen reunuksen yli aivan uskomaton näkymä yli 1,5 miljoonan asukkaan Frankfurtin metropoliin. Samaan aikaan kun ihmiset kuhisevat alhaalla pieninä pisteinä, nousee vieressä pilvenpiirtäjiä joiden ikkunoissa näkyy pankkien työntekijöitä tietokoneidensa äärellä. Näky on todella urbaani ja kirkkaalla päivällä näkee todella kauas. Keskustan vierellä virtaa hiljalleen kaupungin halkova Main -joki, josta juontuu kaupungin virallinen nimi Frankfurt am Main. Noin kymmenen kilometriä keskustan eteläpuolella sijaitsee kaupungin lentokenttä, jolle laskeutuu ja nousee lentokoneita jatkuvalla syötöllä.



360-asteen maisemat yli Frankfurtin

Pankkien lasitorneja

Tuomiokirkko ja Galerie Kaufhof ylhäältä nähtynä

Toista meistä korkeus jännitti ja toista ei…

Maisemat ylhäältä ovat todella mielettömät ja vietimme siellä paljon aikaa kuvia ottaen ja alapuolella näkyviä rakennuksia tunnistaen. Viimein raaskimme jättää upeat maisemat ja palasimme takaisin maantasolle. Koska kello oli vasta kolme perjantaina, päätimme hurauttaa metrolla kaupungissa sijaitsevan Johann Wolfgang Goethen yliopiston pääkampukselle. Kampusalue oli ankea ja rähjäinen. Pääruokalan kahviossa pidimme pienen juomatauon ja erehdyimme käyttämään rakennuksen aivan karseita vessoja. Jotain ”tasosta” (sen puutteesta) kertoo, ettei pöntöissä ollut istuimia ja paperia sai ulkopuolelta. Aivan hirveä paikka ja yhteen ääneen totesimme Dortmundin yliopiston pesevän paikan 10-0. :wink:

Kuuluisa maisema Mainin rannasta

Melko karu yliopiston kampus

Yliopistolta kävelimme kohti keskustaa ohittaen matkalla kaupungin valtavan messukeskuksen sekä sen maamerkkinä kohoavan 257-metrisen MesseTurmin, joka on kaupungin toiseksi korkein rakennus. Koska meillä oli aikaa, ajoimme ratikalla joen eteläpuolta ja saimme mahtavat valokuvat keskustasta hieman kauempaa nähtynä. Keskustaan palatessamme oli jo hämärtynyt, mitä olimme odottaneet, sillä hämärän tullessa pilvenpiirtäjien tuhansiin ikkunoihin sekä rakenteisiin syttyvät valot. Kävimmekin uudemman kerran tavaratalon katolla ihailemassa maisemaa ympärillä. Lopulta ajoimme ratikalla vielä pienen ympyrän kautta takaisin päärautatieasemalle ja palasimme kello kahdeksaksi hotellillemme Mainziin. Takana oli uskomattoman onnistunut päivä huikeissa maisemissa!

Korkea MesseTurm

Messutornin juurella

Frankfurtin siluetti pimeällä

Lauantaina nukuimme hieman pidempään ja aamupalan syötyämme pakkasimme tavaramme ja kirjauduimme ulos hotellilta. Otimme jälleen paikallisjunan kohti Frankfurtia, mutta pysähdyimme matkalla lentokentällä. Frankfurt am Mainin lentokenttä on manner-Euroopan vilkkain kenttä, josta on suoria lentoja peräti 265:een kohteeseen kaikkialla maailmassa. Pääterminaalin aulassa ihailimme jättiläiseltä taululta lentoja esimerkiksi Etiopian Addis Abebaan, Kanadan Vancouveriin, Chilen Santiagoon ja moneen muuhun eksoottisen kaukokohteeseen. Kenttä on valtavan kokoinen ja joidenkin tietojen mukaan siellä työskentelee peräti 60 000 ihmistä. Varsinaisia lentoterminaaleja on kuitenkin vain kaksi, mutta niillä on kokoa. Terminaalien välillä voi siirtyä busseilla tai sitten automaattisella yläilmoissa kulkevalla junalla. Hurautimme jälkimmäisellä edestakaisin matkan. Valitettavasti vain lauantaiaamu oli sumuinen, emmekä nähneet kovin suuria lentokoneita. Kentälle kyllä liikennöivät aina maailman suurimmatkin jumbojetit, mutta näimme muutamia suuria koneita vain hyvin etäältä.

Frankfurtin kansainvälinen lentokenttä

Limusiiniravintola

Koneita parkissa

Kentällä hurahti nopeasti kaksi tuntia paikkojen kokoa ihmetellessä. Tämän jälkeen jatkoimme junalla kaupungin keskustaan. Siellä suuntasimme Frankfurtin pieneen ”vanhaan kaupunkiin”, joka on pommitusten jälkeen täysin uudelleenrakennettu. Vierailimme Frankfurtin tuomiokirkossa, joka ei ollut mitenkään ihmeellinen sisältä. Muuten kulutimme aikaa vielä keskustan taloja ihaillen sekä ostoksilla käyden.

Frankfurtin tuomiokirkko

Sisältä hyvin punainen tuomiokirkko

Kello kolmeksi suuntasimme päärautatieasemalle, josta junamme oli tarkoitus lähteä, vaan eipä lähtenytkään. Vain 15 minuuttia ennen lähtöä saimme nimittäin tietää, että junan lähtö onkin siirretty kaupungin etelä-asemalle. Olimme ihan varmat, että nyt kyllä myöhästymme ja kiirehdimme muiden ihmisten kanssa yhteysjunalle, joka vei meidät etelä-asemalle. Siellä ICE-junamme odotti meitä ja lopulta pääsimme matkaan 20 minuuttia myöhässä. Kotona Dortmundissa olimme lauantaina iltaseitsemältä.

Reissumme oli todella onnistunut ja näimme sillä Reinin jokivarren sekä kaksi eri kaupunkia. Kerroin tässä viestissä todella paljon Frankfurtin korkeista rakennuksista, mutta ainakin minulle juuri ne olivat se kaupungin suurin ja odotetuin nähtävyys. Ja sitä ne ovat muillekin, sillä turisti-infossa oli tarjolla monenlaisia kävelyreittejä sekä opastettuja kierroksia korkeasta arkkitehtuurista kiinnostuneille. Vaikka rakennusten korkeus ei olekaan maailman mittakaavassa huima, ovat ne silti eurooppalaisittain ainutlaatuisia. Frankfurtin pilvenpiirtäjien jälkeen voikin vain miettiä millaisia ovatkaan Asiaan nousevat jopa puolen kilometrin korkuiset jättitornit. Ehkäpä niitä tulee lähdettyä ihmettelemään jokin päivä. :-)

Frankfurt on Saksan rikkaimpia kaupunkeja ja se kyllä näkyy keskustassa sijaitsevina hienoina kauppoina. Hauska bongaus esimerkiksi ydinkeskustassa sijaitseva Mercedes-Benzin myyntiliike, joka oli myös samalla fiini ravintola. Siellä ne pukumiehet näyttivät lounastavat mersujen keskellä. Vaikka korkeat rakennukset ovatkin hienoja, on niiden luoma yleiskuva kuitenkin vähän kylmä ja etäinen (vai oliko vain kolean sään vika?). Pilvenpiirtäjien aulat ovat valtavia, mutta pelkistetyn tyhjiä. Vain vastaanottovirkailija ja muutamia vartijoita. Sisälle on asiaa vain harvoilla ja iso raha tuntuu puhuvan. Näinhän se taitaa vain mennä. :?

(Visited 570 times, 1 visits today)
 

Yksi ajatus artikkelista “Frankfurtin pilvenpiirtäjien katveessa”

  1. Tätä kertomusta on hauska lukea näin melkein kahdeksan vuotta myöhemmin, sillä siitä käy niin hyvin ilmi millaista seikkailun tunnetta ensimmäiset retkemme Euroopassa saivatkaan aikaan ja miten ihmeellinen asia suurkaupunki vielä tuolloin oli. Enpä olisi tuolloin arvannut, että pilvenpiirtäjät tulevat vielä hyvin tutuksi ja päädymme jopa asumaan sellaiseen. :o

     

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

:D :-) :( :o 8O :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen:

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.