Kanada on maailman toiseksi suurin valtio, jonka 35-miljoonainen väestö on pakkautunut sangen tiiviisti maan etelälaidalle Yhdyvaltojen rajan tuntumaan. Väestöstä 80% asuu 150km etäisyydellä rajasta ja lopuistakin suurin osa vain hieman kauempana, lähinnä Calgaryssä ja Edmontonissa. Tässä valossa ei olekaan ihme, että kanadalaiset käyvät suurin joukkoin rajan yli halvempien ostosten perässä. Tilastojen mukaan keskimääräinen hintaero maiden välillä on noin 14% luokkaa ja sekin on kaventunut merkittävästi vuoden takaisesta noin 20% lukemasta. Kuitenkin tietyissä tuoteryhmissä kuten elektroniikassa, polttoaineessa, vaatteissa ja ruoassa erot ovat merkittävät ja joitain tuotteita saa jopa puolet halvemmalla jenkkilän puolelta. Erotuksen houkuttelemana kanadalaiset kantavatkin vuodessa rajan yli rahaa jopa 20 miljardin dollarin arvosta. Se tekee noin 570 dollaria jokaista kanadalaista kohden.
Toki tavaroiden tuonnille on myös rajoituksia. Sallittuihin tuontimääriin tehtiin kuitenkin konservatiivihallituksen toimesta alkukesästä roimia korotuksia, jotka astuivat voimaan 1. kesäkuuta. Alle 24 tunnin mittaisella matkalla verottoman tuonnin raja on pyöreät $0. Yli 24 tunnin mittaiselta matkalta voi jokainen rajan ylittävä henkilö (myös lapsi) tuoda mukanaan verottomasti $200 edestä tavaraa. Yli 48 tunnin mittaisella matkalla raja on peräti $800 per henkilö. Tuotteen hintaa ei voi kuitenkaan jakaa rajanylittäjien välillä ja tuotteen pitää olla omaan henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettu. Lasten nimissä tuotavien tavaroiden pitää olla lapsille suunnattuja, esim. vaatteet. Käytännössä kaikesta nämä rajat ylittävästä taikka ulkopuolelle jäävästä pitää maksaa tulli. Tarkemmat tuontisäännöt löytyvät täältä ja maksettavan tullin määrään liittyvä laskuri täältä.
Luonnollisesti ihmiset yrittävät kiertää säännöksiä mahdollisimman paljon ja niinpä tarinat uusien vaatteiden päälle pukemisesta juuri ennen rajaa sekä maidon trokaamisesta lukuisten perheiden tarpeiksi eivät ole ollenkaan vieraita. Jokaikinen rajan toisella puolella käyvä myös tankkaa autonsa juuri ennen rajaa ja huoltoasemilla näkee myös ihmisiä täyttämässä jerrykannuja. Jollain keinolla (kenties vain tuurilla) nämäkin veijarit rajasta selviävät, ainakin suurimman osan kerroista. Virallisestihan autoaan ei saisi verotta käydä edes varta vasten rajan eteläpuolella tankkaamassa, mutta käytännössä tähän ei puutu mitättömänä seikkana yksikään rajaviranomainen.
Tällä viikolla ilmestyneiden tilastojen mukaan kesäkuun ensimmäisenä nostetut tuontirajoitukset vaikuttivat välittömästi rajaylitysten määrään. Kesäkuun aikana kanadalaiset tekivät Yhdysvaltojen puolelle ennätysmäiset 2,7 miljoonaa päivämatkaa ja melkein 2 miljoonaa vähintään vuorokauden mittaista matkaa. Varsinkin jälkimmäisessä lukemassa on toki mukana kaikki maiden välillä tehnyt matkat, mutta huomattavasti vilkastunut rajashoppailu on silti suurimman osan takana. Kanadalaisten vyöry ostoksille näkyy myös rajan läheisyydessä sijaitsevien kaupunkien kaupoissa. Vancouveria lähin merkittävämpi kaupunki on rajasta noin 35km etelään sijaitseva 81 000 asukkaan Bellingham. Siellä paikalliset kauppiaat laskevat vilkastuneen rajashoppailun piristäneen kauppaa kesäkuussa noin 7%. Rajashoppailun ansiosta Yhdysvaltoja muuten koetteleva taantuman partaalla hoippuminen ei olekaan puraissut Bellinghamissa juuri mitenkään.
Vaikka kauppiaat myhäilevätkin kasvulukuja, eivät kaikki amerikkalaiset ole innoissaan kasvusta. Varsinkin viikonloppuisin kanadalaisten tunku rajan lähistön pikkukaupunkeihin on niin suurta, että jotkut paikalliset tuntuvat saaneen tarpeekseen. Vähän aikaa sitten huomiota nostatti jonkun suivaantuneen bellinghamilaisen perustama Facebook-ryhmä, joka vaatii paikalliselle CostCo halpamyymälälle vain amerikkalaisille varattuja ostosaikoja. Kirjoituksessa kerrottiin miten kaupoissa on vaikea asioiden tungoksen vuoksi ja miten huonosti käyttäytyvät yksittäistapaukset parkeeraavat minne haluavat ja elostelevat muutenkin kuin suurkaupunkilaiset. Tempaus sai paljon huomiota, vaikka suurin osa pitikin sitä ylilyöntinä.
Ruuhkaa rajalla
Miksi sitten melkein kaikki on niin paljon kalliimpia Kanadassa kuin Yhdysvalloissa? Kaupan alan ammattilaiset syyttävät erotuksesta Kanadan korkeampia tuontitariffeja, rajoitettuja tuontimääriä, mutkikkaampia säännöksiä sekä kauppojen maakohtaista hinnoittelua. Aiempien vuosien selityksen pidemmistä kuljetusetäisyyksistä (kuulostaako tutulta?) sekä heikosta Kanadan dollarista eivät kuulu enää käytettyjen selitysten kerhoon, sillä tällä hetkellä kummatkin dollarit ovat melkeinpä 1:1. Keskustelupalstojen besserwissereiden mukaan syynä ovat ennemminkin (täkäläisittäin korkeaksi miellettäviä) korkeita veroja keräävä hallitus sekä puhtaasti ahneet kauppiaat. Syy lienee kaikissa näissä, mutta on silti ihmeellistä miten saman tuotteen hinta voi olla hyvinkin erilainen näkymättömän rajaviivan eri puolilla.
Rajakaupalla on myös verkkokauppoihin liittyvä erikoinen lieveilmiö. Esimerkiksi Amazon.com ja Amazon.ca antavat samoille tuotteilla täysin erilaiset hinnat. Asiakas voi toki ostaa tuotteensa kummasta tahansa, mutta postimaksut rajan ylitse ovat helposti yli $50 ja päälle lätkäistään automaattisesti tullit. Koska suurin osa amerikkalaisista verkkokaupoista tarjoaa kuitenkin Yhdysvaltojen sisällä ilmaisen kotiinkuljetuksen, on raja-asemien välittömään läheisyyteen ilmestynyt lukuisia ”pakettiasemia”. Nämä pienet yritykset tarjoavat mahdollisuuden tilata verkkokauppojen tuotteita pientä maksua vastaan osoitteeseensa, josta ne voi noutaa. Koska nämä yritykset sijaitsevat muutaman metrin Yhdysvaltojen puolella, saa tilaukset näin ilman postimaksua. Paikanpäälle joutuu toki matkustamaan, mutta monille ajomatka kotoa on lyhyt ja rajan ruuhkat voi ohittaa vaikka kävelemällä raja-aseman ylitse paketin noutamaan. Toki tässä tapauksessa ollaan alle 24 tunnin tuontisääntöjen alaisuudessa, joten verot välttääkseen pitää kikkailla. Ison taulutelevision kohdalla kikkailu onkin astetta hankalampaa.
Vaikka koko rajashoppailu onkin Kanadan taloudelle haitallista ja aiheuttaa jopa tuhansien kanadalaisten työpaikkojen menetyksen, on shoppaajia kuitenkin helppo ymmärtää. Rajan toisella puolen shoppailu on taloudellisesti järkevää ja sillä säästää todella helposti satoja dollareita kuukaudessa. Homma voi kuitenkin helposti lähteä lapasesta ja en jaksa ymmärtää ihmisiä jotka ylittävät rajan viikottain tehdäkseen koko viikon ostosreissunsa. Kaupoille kertyy kuitenkin helposti kymmenien, jopa sadan, kilometrin ajomatka, minkä lisäksi rajalla tuhraantuu huonolla tuurilla jopa tunteja jonottamiseen. Oman pikakaistan tarjoava NEXUS-kortti toki auttaa usein käyvää, mutta silti kyseessä on ainakin itselleni liian suuresta vaivasta hyötyynsä nähden. Vancouverin keskustasta kertyy rajalle (hieman yllättäen) tasan 50km suuntaansa ja ainakin oma vapaa-aikani on joitain säästettyjä satasia arvokkaampaa. 💡
Lisäksi kaikki tuotteet eivät ole identtisiä rajan kummallakin puolella. Puolet halvempi jenkkimaito ja lihatuotteet sisältää amerikkalaisen tehotuotannon vuoksi kasvuhormoneja sekä antibiootteja ja on monesti ankeilla jättitiloilla tuotettua. Vilja- ja muut kasvituotteet ovat puolestaan yleensä geenimuunneltua sorttia. Kaikki seikkoja, joita hinnan lisäksi myös ruoan laadusta välittävän on syytä puntaroida ennen ostosreissuaan. Näillä syillä me emme tule varta vasten kantamaan rahojamme rajan ylitse halvempien hintojen perässä. Kanadastakin kun saa monia tuotteita kohtuullisempaan hintaan esimerkiksi kanta-asiakaskorteilla sekä vertailemalla. Toki aina jenkkilästä matkalta palatessa auto tankataan ennen rajaa, mutta niin hulluja emme ole, että lähtisimme iltaisin puhtaalle tankkaus- tai ostosreissulle.
Rajashoppailusta voi löytyy enemmän tietoa monelta nettisivustolta ja yksi pätevä on www.crossbordershopping.ca. Vancouverin alueen rajanylityspaikkojen ruuhkatilanteen näkee puolestaan täältä.
Rajashoppailu on tämän kirjoituksen jälkeen kokenus suuren laskun, kun halventuva Kanadan dollari onkin tehnyt Amerikasta kalliin ostospaikan!
https://www.vuosiamaailmalla.fi/?p=3970