2505-1331 West Georgia Street

Kuvasatoni Vancouverista on ollut tähän saakka sangen vähäistä, mutta yritän tässä hiljalleen skarpata asian suhteen. Jo tovin minun pitänyt kirjoittaa väliaikaisesta asunnostamme, jossa asuimme ensimmäiset kaksi kuukauttamme Vancouverissa. Sittemmin olemme kerenneet jo muuttamaan varsinaiseen asuntoomme, josta kuvia ja juttua myöhemmin.

Väliaikaista asuntoa etsiessämme kriteerimme eivät olleen kovin korkealla. Asunnon piti sijaita Downtownissa, jotta voisimme kahden kuukauden aikana tutustua kaupungin keskustaan ja todeta mitkä seudut ovat meistä viehättäviä asua. Sijainti keskustassa olisi myös myöhemmässä vaiheessa kätevää, sillä siitä olisi helppo kierrellä varsinaisen asunnon kandidaatteja. Lisäksi välittömästi keskustaan muuttamalla meille kävisi hyvin pian selväksi, millainen noin 15 kilometrin mittainen työmatkamme Etelä-Burnabyssä sijaitsevalle toimistollemme olisi joka päivä kulkea.

Vaikka asunto oli väliaikainen, emme halunneet muuttaa ihan mihin tahansa murjuun. Asunnon ei tarvinnut olla kovin suuri, mutta sen piti olla kalustettu, sillä muuttotavarat olivat vasta matkalla kohti länsirannikkoa. Asuntoon piti sisältyä parkkipaikka sekä tietenkin internet ja televisio. Vuokran piti olla kohtuullisella tasolla, siitä huolimatta että se laskutettaisiin työpaikan tarjoamasta muuttobudjetista.

Vaatimuksemme eivät olleet siis kovin tarkat ja Vancouverissa on aika hyvä tarjonta kalustetuista kämpistä. Osa on tilapäisesti muualle muuttaneiden asuntoja, mutta joukossa on todella paljon puhtaassa sijoitusmielessä ostettuja asuntoja, jotka on kalustettu jatkuvaa vuokrausta silmälläpitäen. Vaikka tarjontaa on paljon, vaihtelee tarjottujen asuntojen taso huomattavasti. Vancouver on todella kallis kaupunki (suorastaan Pohjois-Amerikan kallein), mutta silti samalla rahalla voi saada täysin eri tasoisia asuntoja. Vertailu siis kannattaa. Toki vertailu on vaikeaa ennen tänne saapumista, minkä vuoksi yövyinkin ensimmäiset viisi yötäni Metrotownin Hiltonissa. Tämä antoi minulle mahdollisuudet kierrellä muutamia ennalta katsomiamme alueita sekä käydä järkkäämässä ennakkoon varaamaamme väliaikaisasuntoon liittyvät paperityöt.

Asunto löytyi lopulta sangen helposti Coal Harbourin alueelta, mikä on Downtownin uusinta aluetta. 25. kerroksen asunto lupasi kuvien perusteella upeita North Shore Mountainsien suuntaan olevia maisemia yli viereisten rakennusten. Korkeutensa vuoksi ajattelimme asunnon olevan myös hiljainen, mikä olisi tärkeää, koska rakennus sijaitsee West Georgia Streetin varrella, joka on yksi keskustan pääkaduista.

The Pointe nimellä tunnettu 28-kerroksinen lasinen tornitalo on valmistunut vuonna 1997. Ulkoa ruma rakennus sijaitsee kivasti rinteessä, mitä on hyödynnetty rakennusta ympäröivissä vesialtaissa. Erilaiset vesirakennelmat sekä pienet pihat ovat hyvin yleisiä erityisesti Coal Harbourin uudella alueella. Hoidettujen puistikkojen, istutusten sekä suihkulähteiden ja vesiputousten avulla tornitalojen sekä pilvenpiirtäjien välisestä katutilasta on tehty erittäin viihtyisää kulkea ja viettää aikaa. Aivan suurempien katujen vierellä liikenteen melu on toki puistossa istujaa häiritsevää, mutta varsinkin lähempänä rantaa äänimaiseman muodostaa liikenteen sijaan veden liplatus sekä lokkien ääntely.

The Pointe

The Pointe on pinta-alaltaan sangen pieni rakennus. Maantasolta löytyy pieni kuntosali, jollainen kuuluu käytännössä jokaisen uudenaikaisen rakennuksen vakiokalustoon ja on maksutta asukkaiden käytössä. 28-kerroksisessa rakennuksessa on kaksi hissiä, jotka vievät asuinkerrosten sekä viiden maanalaisen parkkikerroksen välillä. Ensimmäinen hissimatkani talossa sisälsikin yllätyksen. Nimittäin vaikka asuntomme kerroksen numero olikin virallisesti 25, oli kyseessä oikeasti vain 20. kerros. Vancouverissa suuri osa asunnonostajista on varakkaita aasialaisia (pitkälti kiinalaisia), jotka ovat sangen taikauskoisia tiettyjä numeroita kohtaan.

Vihreä torni

Kaikki tietävät epäonnennumero kolmetoista (13), joka aiheuttaa joissakin länsimaalaisissakin triskaidekafobiana tunnettua numeron 13 pelkoa. Kuitenkaan aasialaisista numero 13 ei ole luvuista pahin, vaan heissä tetrafobiaa aiheuttaa numero neljä (4). Tämä johtuu siitä, että numeron äänneasu on muun muassa kiinassa, japanissa sekä koreassa melkein yhtenevä kuolemaa tarkoittavan sanan kanssa. Ja kuka nyt haluaisi asua kuolemankerroksessa? Niinpä tätä suurta potentiaalista ostajakuntaa miellyttääkseen rakennuttajat jättävätkin uusista rakennuksista monesti pois kaikki numeron 4 sisältävät kerrokset. Taikauskoisuuden vuoksi The Pointesta ei löydy kerroksia 2, 4, 13, 14 sekä 24. Kakkosen puuttuminen lienee pelkkä mainoskikka, sillä kuka nyt haluaisi asua toisessa kerroksessa?

Erikoiset kerrosluvut

The Pointen kerrosluvut eitvät kuitenkaan edusta asian äärimmäisimmilleen viemistä. Olen nimittäin kuullut, että Metrotownissa on pilvenpiirtäjä, josta puuttuu edellämainittujen kerrosten lisäksi koko skaala väliltä 40-49. Kerrosta 39 seuraa siis kerros 50. Hullua meininkiä, varsinkin kun puuttuvia kerroksia ei juuri eritellä asuntomainoksissa. Rakennuksia mainostetaan useasti väärillä kerrosnumeroilla, mikä saattaa tarkoittaa että hyvin korkeassa rakennuksessa asuinkerros voi olla jopa kymmenen mainostettua kerrosnumeroa alhaisempi. Melkoista harhaanjohtamista, etten sanoisi. 🙄

Asuntomme sijaitsi siis 20. kerroksessa, mikä ei ole kovin korkealla. The Pointe nimittäin kuuluu Vancouverissa surullisen laajaan sarjaan mahdollisimman ”kustannustehokkaasti” rakennettuja rakennuksia. Tästä sarjasta löytyy lukuisia esimerkkejä keskustassa erityisesti Yaletownin alueelta. Koska rakennuskorkeus on monilla tonteilla tarkkaan säädelty, yrittävät ahneet rakennusfirmat mahduttaa rakennukseen mahdollisimman paljon kerroksia. En tiedä väliaikaisasuntomme mittoja, mutta huonekorkeus tuntui sangen matalalta. Tilantunnetta asuntoon kuitenkin loi lattiasta kattoon ulottuvat ikkunat, jotka toivat sisälle runsaasti valoa. Näiden ikkunoiden eristys osoittautui kuitenkin heti kättelyssä huonoksi, sillä yksikerroksisen lasin sekä huonojen eristeiden läpi liikenteen melun kuuli sangen hyvin 20. kerroksessakin.


Pieni olohuone sekä tupakeittiö

Mainoskuvissa asunnon kalustus näytti ihan mukiinmenevältä, mutta paikan päällä käytännössä kaikki kalusteet osoittautuivat IKEA:sta ostetuksi. Kalustus oli kyllä sangen kattava ja sisälsi aivan kaiken keittiötarpeista lähtien, mutta kovin laadukkaana sitä ei voinut pitää. Olihan varustelu sangen vaatimaton 2200 dollarin (1690 euron) kuukausivuokraa vastaan. Asunnon koko oli 56,7 neliömetriä, mikä jakautui pienen makuuhuoneen, työnurkkauksen, kylppärin, varastohuoneen sekä tupakeittiön kesken. Huvikseen laskettuna asunnon neliöhinta oli 29,8 euroa, mikä on kyllä melkoisen suolainen lukema, muttei mitenkään tavaton Vancouverissa.

Ahdas makuuhuone

Pieni työskentelynurkkaus (täkäläisittäin Den)

Mutta oli asunnossa jotain hienoakin, nimittäin ikkunoista avautuva maisema yli veden North Shore Mountainsin vuorille. Vaikka oltiinkin 20. kerroksessa, oli ympärillä korkeampiakin taloja, mutta onneksi yksikään näistä ei sijainnut maiseman edessä. Maisema olikin kokolailla esteetön ja jaksoi lumota meidät illasta toiseen. Kuvissa maiseman mittasuhteet ovat vääristyneet, sillä North Shore Mountainsin vuoret ovat yli 1200 metriä korkeat. Silti niistäkin lienee nähtävissä, että maisema oli melkoinen.

Maisema kauniina päivänä

Urbaani iltamaisema olo- ja makuuhuoneesta

Koska kyseessä oli väliaikainen asunto, ei meitä niin harmittanut sen vaatimattomuus. Sitä ajatteli koko kaksi kuukautta väliaikaisena pahana, joka kuitenkin toimi hyvänä tukikohtana tutustua kaupunkiin, sekä etsiä sitä varsinaista asuntoa. Pitkän etsinnän jälkeen lopulta löysimmekin asunnon, joka on sitten aivan eri luokkaa… 8)

(Visited 407 times, 1 visits today)
 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.