Samsara

Harva elokuva onnistuu nykyisin liikuttamaan kaiken nähnyttä ja kokenutta nykyihmistä, mutta vuonna 1992 kuvattu Baraka (traileri) oli allekirjoittaneelle tällainen kokemus. Täysin ilman juonta ja selostusta etenevä elokuva muodostuu puolitoistatuntisesta ”sielunvaelluksesta”, jonka aikana keretään nähdä uskomattomalla tarkkuudella niin luonnon kauneutta, maailman monipuolisuutta kuin modernin elämän mielettömyyttäkin. Elokuvalla ei ole sanomaa, mutta se herättää katsojassa takuuvarmasti tunteita ja ajatuksia. Esimerkiksi jättiläismäisellä kanalalla kuvattu kohtaus on kaikessa kliinisyydessään niin järkyttävä, että kuvat tulvivat mieleen joka kerta kun enää harvoin pistäydyn Kentucky Fried Chicken pikaruokaketjussa. Barakan näkeminen onkin elämys, joka saattaa mullistaa elämääsi. :o

Vaikka kiintoisa ja näyttävä sisältö onkin ehdottomasti Barakan suurin ansio, on elokuva myös teknisesti poikkeuksellinen tapaus. Vaikka elokuva onkin kuvattu jo reilut kaksikymmentä vuotta sitten, pidetään sitä edelleen yhtenä kaikkien aikojen parhaimmalla kuvanlaadulla tallennettuna elokuvana. Huikea kuvanlaatu on seurausta elokuvan kuvaamisesta harvinaiselle 70 millimetrin TODD-AO filmille. Pinta-alaltaan normaalia filminauhaa huomattavasti kookkaampi 70mm filmi mahdollistaa tallentaa kuvattava maisema  erittäin korkealla tarkkuudella ja täynnä yksityiskohtia, jotka eivät normaalilla filmillä kuvattaessa erottuisi. 70mm filmin tarkkuus on niin korkea, että vuonna 2007 Barakan alkuperäinen filminauha pystyttiin skannaamaan kuva kerrallaan peräti 8K:n (8192×4320 resoluutio) tarkkuuteen. 8K on noin 16 kertaa nykyisten Blu-ray-elokuvien täyden HD:n  (1080p) tarkkuus, mutta koska 1080p on tämän hetkinen standardi massamarkkinoilla, piti elokuva skaalata alas 1080p:hen. Siinä tietenkin menettiin yksityiskohtia, mutta silti tuloksena oli referenssilaatuisena pidetty blu-ray levy. Itselläni on tuo versio ja se näyttää 52″ televisiolla todella hyvältä.

Barakan vaikutettua niin lähtemättömällä tavalla allekirjoittaneeseen, olikin kiintoisaa kuulla, että tekeillä on ”jatko-osa” elokuvalle. Samsara nimellä tunnettu elokuva on saman tuottajakaksikon tuotantoa ja sen pitäisi jatkaa Barakan viitoittamalla polulla. Netistä lukemani perusteella jatko-osa oli ollut suunnitelmissa jo pitkään, mutta kuvaukset pääsivät vähitellen alkamaan vasta vuonna 2006 hurrikaani Katrinan tuhoamassa New Orleansissa. Surrealistisia totaalisen hävityksen maisemia tarjonnutta kaupunkia seurasi pitkä kuvausmatka halki 25 maan ja viiden mantereen. Barakan tapaan ohjaaja Ron Fricke halusi ehdottomasti kuvata myös Samsaran 70mm filmille, sillä hänen mukaansa vain se tarjoaa mahdollisuuden muuntaa materiaali vielä pitkällä tulevaisuudessakin parhaalla mahdollisella laadulla sen aikaisiin digitaaliformaatteihin.

Samsaran traileri

Päätös oli ainutlaatuinen, sillä Samsara on ainoa kokopitkä elokuva 20 vuoteen (Barakan jälkeen), joka on kuvattu kokonaan 70mm filmille. Suunnilleen saman tasoiseen laatuun pystyvään IMAX-formaattiin on toki kuvattu elokuvia viime vuosinakin. Kuitenkin IMAX:ina mainostettavissa uutuuselokuvissakin ainoastaan muutama keskeisin toimintakohtaus on yleensä kuvattu aidossa IMAX-formaatissa, muun elokuvan ollessa tavallista 35mm laatua. Kokonaan IMAX:ssa kuvatut kymmenet dokumentit ovat puolestaan mitaltaan vain 45 minuuttia ja eivät täten täytä täyspitkän elokuvan vaatimuksia.

Syitä 70mm elokuvien harvinaisuuteen on monia. Ensiksikin 70mm filminauha on moninkertaisesti 35 millistä kalliimpaa. Lisäksi suurikokoinen filminauha vaatii huomattavasti enemmän tilaa ja painaa huomattavasti enemmän, mikä tekee niin elokuvakameroiden kuin -projektorienkin käsittelystä hankalaa. Pitkälti näiden syiden johdosta formaatin suosio rapistui 60-luvulla halvemman ja suurelle yleisölle yleensä riittävän hyvälaatuisen 35mm filmin valloittaessa teatterit. Nykyisin 70mm projektorilla varustetut elokuvateatterit ovat harvinaisia ja yleensä vain erityiskäytössä. Vancouveria lähin 70mm teatteri on Seattlessa sijaitseva Cinerama.

Seattlen Cinerama

Cinerama on kiintoisa tapaus, sillä teatterin omistaa Microsoftin toinen perustaja ja miljardööri, Paul Allen. Allen osti lakkautusuhan alla olleen teatterin vuonna 1997 ja remontoi siitä (todennäköisesti hänelle pikkurahana tuntuvalla) monella miljoonalla tekniikaltaan nykyaikaisen elokuvateatterin. 60-luvun elokuvien parissa varttunut Allen halusi kuitenkin säilyttää teatterin alkuperäisen ulkoasun sekä teknisen kyvykkyyden näyttää 70mm elokuvia alkuperäisessä asussaan. Teatterin varsinainen erikoisuus on kuitenkin se, että se on yksi vain kolmesta teatterista koko maailmassa, joka pystyy esittämään super-harvinaisia kolme projektoria (kolme rinnakkaista 35mm kuvaa) vaativia Cinerama-elokuvia. Näistä kolmesta Seattlen teatteri on ainoa, joka on virallisesti parhaimpaan mahdolliseen ”Super Cinerama” kokemukseen kykenevä teatteri.

Vanha 70mm projektori

Cinerama-tekniikan toimintaperiaate

Allenin teko oli suuri palvelus koko elokuvamaailmalle ja mahtava juttu seattlelaisille, jotka ovat saaneet nauttia uudesta teatterista vuodesta 1999 saakka. Teatteri remontoitiin vielä toisen kerran vuonna 2010, jolloin sinne muun muassa asennettiin tuki viime vuosina uudelleen suosioon palanneille 3D-elokuville. Koska teatterissa pyörii suurimman osan ajasta Hollywoodin mainstream-elokuvia, on tärkeää että teatteri kykenee esittämään myös tavalliset elokuvat parhaalla mahdollisella tekniikalla.

Entisöity Seattlen Cinerama sisältä

Teatterisali parvelta nähtynä

Kun kuulin, että Seattlen Cinerama olisi toinen vain kahdesta teatterista koko Pohjois-Amerikassa, joka alkaisi esittää Samsaraa elokuvan maailmanensi-iltana 24. elokuuta, päätin että meidän pitää tehdä viikonloppureissu Seattleen. Syy ei ollut pelkästään halussa nähdä elokuva ensimmäisten joukossa, vaan myös siinä, että Cineramassa se olisi mahdollista nähdä digitaalisena 4K-tarkkuudella. Vaikka Samsara onkin kuvattu 70mm filmillä, päätyivät tekijät tekemään lopullisesta materiaalista digitaalisen 4K resoluution printin. 4K-teatterit ovat paraikaa yleistymässä maailmalla ja ensimmäisen koteihinkin myytävät 4K-televisiot on esitelty tänä vuonna. Tekijäkaartin mukaan digitaalinen tekniikka on kehittynyt viime vuosina niin paljon, että he katsoivat 4K:n olevan jo riittävän lähellä aitoa 70mm elämystä. Lisäksi se elokuvan sovittaminen digitaaliseen muotoon mahdollistaa sen huomattavasti laajemman levityksen. 4K-version lisäksi elokuvasta on myös liikkeellä tavallisia 35mm printtejä alhaisemmalla 2K resoluutiolla.

Oli tietenkin hieman pettymys kuulla, ettei Samsarasta päädytty tuottamaan yhtäkään 70mm kopiota, vaan digitaalinen 4K on paras missä elokuvan voi nähdä. Toivoa kuitenkin on, sillä on mahdollista että joskus tulevaisuudessa joku yksittäinen 70mm kopio saattaa vielä ilmestyä valittuihin teattereihin. Toivoa antavat elokuvahullut miljardöörit, sillä tänä keväänä Paul Allen teetätti suosikkielokuvastaan 2001: A Space Odyssey ihka oman upouuden ja siistityn 70mm printin. Operaatio ei liene ollut halpa ja tekijänoikeuksien vuoksi Allen ei saanut edes tuotosta omakseen. Vaikka uusi printti onkin elokuvastudion omistuksessa, on se kuitenkin Seattlen Cineramalla ”pysyvässä lainassa”. Eli jos olet tuon elokuvan harras fani, on se nähtävissä maailman parhaalla laadulla ainoastaan Seattlessa.

Päädyimme ostamaan liput ensi-illan jälkeisen päivän (25. elokuuta) iltaan, sillä 24. olisi ollut perjantai ja Vancouverista on kuitenkin matkaa Seattleen. Asia ei haitannut meitä, sillä olisimme kuitenkin ensimmäisten muutaman sadan joukossa, jotka elokuvan näkisivät. Niinpä tuona lauantaina marssimme lippujemme kanssa hotellimme lähellä sijainneelle Cineramalle. Sisältä kunnostettu teatteri on hieno, sillä sen alkuperäinen 60-luvun tyyli on säilytetty ennallaan. Niin elokuvien kuin popcornienkin hinta on hyvin kohtuullinen ja en ihmettelisi vaikka paikka pyörisi persnetolla. Teatterissa on vain yksi sali, joka vetää peräti 808 katsojaa (Helsingin Tennispalatsi 1 mahduttaa 703 katsojaa). Salissa on nykyisin harvinaisesti parvi, mutta meidän paikkamme olivat permannolla. Teatterin muhkeat penkit tuntuivat erittäin mukavilta istua. Paikalla oli elokuvan aiheeseen nähden yllättävänkin paljon katsojia. Arvioisin että paikalla oli reilut 300 (pääosin vanhempaa) katsojaa, jotka liimautuivat penkkeihinsä elokuvan alkaessa.

Elokuvan nimi Samsara on Intiassa puhuttavaa Sanskritin kieltä ja tarkoittaa karkeasti ”syklistä olemassaoloa”. Elokuvan teemoja ovatkin (osin Barakalta lainaten) syntymä, kuolema ja uudelleensyntymä. Viitteitä elämän syklisyydestä esitetään pitkin elokuvaa, mutta paras vertauskuva on elokuvan alussa ja lopussa nähtävä kohtaus, jossa ryhmä luostarimunkkeja tekee värjätyistä hiekanjyvistä upean ja yksityiskohtaisen taideteoksen, vain pyyhkiäkseen sen lopuksi pois (vertauskuva elämän tilapäisyydestä).

Elokuvassa on lukuisia muistettavia kohtauksia, kuten melkein surrealistisia temppeli- ja viidakkomaisemia, erilaisia ihmisiä tuijottamassa suoraan kameraan, satojen filippiiniläisten vankien tanssi (tuttu Madventuresin kolmoskaudelta), tuhansia Kung Fu oppilaita täydellisessä kuviossa, erilaisia kaivoksia… Luksusta ja rutiköyhää, elävää ja kuollutta, näytetään rinnan pitkin elokuvaa. Teknologia on Samsarassakin isossa osassa ja elokuvassa nähdäänkin moderneja suurkaupunkeja (muun muassa Los Angeles ja Dubai) sekä melkein ihmiseen sekoitettavia robotteja.

Robotteja seuraa ehkä elokuvan häiritsevin kohtaus. Siinä siistiin pukuun pukeutunut toimistotyöläinen alkaa äkillisesti peittää naamaansa savella. Olivier de Sagazan nimisen performanssitaiteilijan esittämä kohtaus on painajaismainen ja erittäin väkivaltaisen oloinen kaikessa ilmeilyssään ja se sekä yllättää että järkyttää pahaa-aavistattoman katsojan täysin. Performanssissa ei sinäänsä tapahdu minkäänlaista väkivaltaa, mutta koko kohtaus on niin voimakas, että se jää varmasti mieleen. Netin keskustelupalstat vahvistavatkin sen, että kohtauksen muistaa jokainen. Mikä kohtauksen tarkoitus sitten on? Kuten koko elokuva, se on katsojan itsensä tulkittavissa, mutta itse olettaisin sen liittyvän jotenkin nykyisen teknologian kaikkivoipaisuuden palvontaan (hetkeä aiemmin nähdyt robotit) ja sen mielettömyyteen, samalla kun maailmassa niin monelle pelkkä perustoimeentulo on mahdotonta. Tulkintoja on monia, mutta kohtaus aiheuttaa takuulla ajattelua.

Toinen häiritsevä kohtaus liittyy jälleen ruoan tehotuotantoon. Tällä kertaa kuvausryhmä ei saanyt lupaa kuvata USA:n tehotuotantolaitoksissa (Barakan kanala sijaitsee Kaliforniassa), joten ryhmä joutui kuvaamaan Kiinassa. Kuvat tuhansista kanoista, joita vaan ”imuroidaan” koneella ahtasiin häkkeihinsä, on nyttenkin koskettava näky. Samoin kuvat valtavasta teurastamosta, jossa sadat ihmiset käsittelevät teurastettuja porsaita jatkuvasti juoksevilla liukuhihnoilla, pistää ajattelemaan sitä määrää ruokaa, mitä ihmiskunta joutuu joka ainoa hetki itselleen tuottamaan.

Näkymät tulevat ja menevät. Välillä tahti on rauhallinen, välillä informaation määrä koettelee aivoja. Kaikki kuvamateriaali on täydellisen terävää ja kirkasta ja oikein pureutuu silmiin. Taustalla on paikoin hentoa laulua, paikoin rytmikästä musiikkia. Sanoja ei ole niin tarinassa kuin musiikissakaan. Kaikki on vain tarjolla sellaisenaan kuin asiat ovat. Elokuva pysyttelee hyvin puolueettomana kaikki tulkinta on katsojan tehtävissä.

Kun elokuva lopulta rauhoittuu loppupuolella ja päättyy, on aika hengittää. Kirjaimellisesti, sillä koko elokuvan ajan koko teatteri ikään kuin pidätti hengitystään. Muutamassa kohtauksessa oli oikeasti niin hiljaista, että ei meinannut uskaltaa itsekään hengittää. Popcorn-pussin rapistelu tuntui puolestaan siltä kuin olisi huutanut ääneen. Näin tiukkaan keskittynyt elämys olikin melko kiintoisa ja poikkeuksellista elokuvateatterissa.

Onnistuuko Samsara sitten nousemaan vuosien odotuksen arvoiseksi elokuvaksi ja Barakan veroiseksi? Elokuvat ovat hyvin samanlaisia ja sivuavat paikoin samoja teemoja. Samoja paikkojakin nähdään, tosin eri vinkkelistä. Elokuvan ”henki” on kuitenkin sama Barakan kanssa, mikä on iso plussa. Teknisesti Samsara on loistava. Vaikka jäänkin miettimään miltä aito 70mm projisointi näyttäisikään, näyttää Samsaran 4K-version yksinkertaisen upealta. Erilaisten yksityiskohtien erotettavuus on jotain aivan uskomatonta, mutta totta puhuakseen, asian ”unohtaa” pian. Elokuva nimittäin kaappaa valtaansa ja koskettava kuvamateriaali vie kaiken huomion. Onko kaikki tekninen nippelitieto sitten täysin turhaa? Mielestäni ei, sillä vain näin laadukkaana katsojan on mahdollista ”unohtaa” katsovansa elokuvaa uskomattomien maisemien sijaan. Huipputekniikka auttaa myös ymmärtämään asioita. On nimittäin mahdotonta ymmärtää paljonko on todella paljon ihmisiä, ennen kuin näkee Samsarassa (4K tarkkuudella) melkein neljä miljoonaa ihmistä kiertämässä ja kumartamassa islamin pyhää ”musta kiveä” Kaabaa Masjid al-Haramin moskeijassa, Mekan kaupungissa Saudi-Arabiassa. Näky on huikea.

Vaikka Samsara onnistuukin melkein kaikessa ja on elämys isolla E:llä, jätti se kuitenkin minusta jotain puuttumaan. En tiedä mitä se jokin on ja ehkä se ei ole mitään. Baraka oli vain niin uudenlainen ja odottamaton elämys ensi kertaa nähtynä, eikä kovasti odottamani ja ennalta tutkimani Samsara vain pysty täysin samanlaiseen yllätyksellisyyteen. Voikin olla, että elokuvasta mitään ennalta tietämätön kokee sen eri tavalla, mistä on pakko olla pienesti kateellinen. Niin tai näin, minulle Samsara oli 9:n elokuva. Se ei pettänyt, mutta ei myöskään täysin täyttänyt odotuksiani. Ehkä elokuvan katsominen uudelleen auttaa pääsemään sen sisälle. Blu-ray on tulossa joulukuussa.

Lisään vielä alkuperäiseen tekstiin, että kävin viime viikolla katsomassa Samsaran uudelleen Vancouverissa. Teatteri oli yllätyksekseni melkein täynnä, joten elokuva näyttää kiinnostavan ihmisiä. Jälleen kerran katsojakunta oli hieman vanhempaa ja teatterissa oli jälleen todella hiljaista. Vancouverissa nähty versio oli normaali 2K-versio ja nyt kun on nähnyt molemmat versiot on mahdollista todeta että ero 2K ja 4K versioiden välillä on huomattava. 2K näyttää ehdottomasti suttuisemmalta, mikä on selkeästi nähtävissä muun muassa Mekassa kuvatussa kohtauksessa. Kuitenkin jälleen kerran elokuva vie mennessään ja pienen suttuisuuden unohtaa suurimmaksi osaksi. Tämä oli ensimmäinen kerta kun käyn katsomassa jonkin elokuvan kahdesti teatterissa, mutta Samsara oli ainakin minulle sen arvoinen. Blu-rayn tulen hankkimaan varmasti.

(Visited 775 times, 1 visits today)
 

Yksi ajatus artikkelista “Samsara”

  1. Koska tämä blogikirjoitus tuntuu olevan sangen suosittu, mainittakoon että Samsara on nyt nähtävillä ainakin jenkkiläisessä Netflixissä. Kyse on ehdottomasti katsastamisen arvoisesta elokuvasta!

     

Vastaa käyttäjälle Klaus Johansson Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

:D :-) :( :o 8O :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen:

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.