Entinen pääkaupunki Bonn

Bonn on 315 000 asukkaan Saksan 19. suurin kaupunki Rheinin varrella, noin 25 kilometriä Kölnistä etelään. Bonn on tunnettu vilkkaana ja kasvavana yliopistokaupunkina sekä tietysti säveltäjä Ludwig van Beethovenin synnyinkaupunkina. Toisen maailmansodan jälkeen kaupunki toimi 41 vuoden ajan Länsi-Saksan pääkaupunkina aina Berliinin muurin murtumiseen ja kylmän sodan päättymiseen saakka. Dortmundista Bonniin paikallisjunalla matkatessa pitää vaihtaa junaa Kölnissä, mikä tekee matkasta noin kaksi tuntia pitkän. Lähdimmekin katsastamaan Bonnia nyt kauniina kesälauantaina.  :-)

Bonnin päärautatieasema sijaitsee aivan keskustan tuntumassa, joten vain pienen kävelyn jälkeen seisoimmekin jo kaupungin keskusaukiolla. Aukiolla on tietenkin kaupungin kuuluisalle pojalle omistettu patsas, joka katsoo aukion yli vastapäistä tuomiokirkkoa. Koska meillä ei ollut vielä nälkä, kurkkasimme nopeasti sisälle tuomiokirkkoon. Kirkon korkeuden huomaa tosissaan vasta sisäpuolella. Kirkon alttarin alla sijaitsee krypta, jossa sijaitsevassa pienessä metalliarkussa säilytetään marttyyrien Cassius ja Florentius maallisia jäännöksiä. Legendan mukaan nämä kaksi roomalaislegioonan komentajaa kieltäytyivät murhaamasta Bonnin seudun vääräuskoisia vasten keisarin käskyä, minkä johdosta heidät teloitettiin. Teloituspaikalle rakennettiin myöhemmin Bonnin tuomiokirkko, jossa jäännökset nyt sijaitsevat.

Beethovenin patsas

Tuomikirkko aukion laidalla

Bonnin, kuten läheisten Aachenin ja Trierinkin historia juontaa kaukaa roomalaisajoista saakka. Bonnissa tämä aikakausi ei kuitenkaan enää juuri näy. Keskustasta löytyy vain muutama lyhyt muurin pätkä yli 1500 vuoden takaa. Yhden tällaisen pienen muurin vierestä löysimme sattumalta mukavan kiinalaisen ravintolan, jossa lounastimme.

Pala vanhaa muuria

Bonnilla on saksalaiskaupungeille tyypilliseen tapaan laaja kävelykeskusta ja kaupungin toisen pääaukion laidalla sijaitsee kaupungin kaunis vanha raatihuone 1700-luvulta. Vain kivenheiton päässä sijaitsee myös Bonnin yliopiston suuri ja melkein linnamainen päärakennus. Yliopistolla opiskelee 27 000 nuorta. Viikonlopun vuoksi emme kuitenkaan tutustuneet rakennukseen, vaan suuntasimme seuraavaksi Beethovenin syntymätalolle. :-)


Bonnin vilkas kävelykeskusta

Pieni vaaleanpunainen talo sijaitsee rauhallisella alueella aivan keskustan kupeessa. Talo on nykyään kokonaan museo, jossa on nähtävissä monia Beethovenille kuuluneita henkilökohtaisia esineitä. Tietoa säveltäjän elämän vaiheista on runsaasti, tosin kaikki saksaksi. Tämän musiikista kiinnostuneelle luettavaa riittää kuitenkin pitkäksi aikaa.

Beethovenin kotitalo sekä museon lisärakennus

Koska sisäänpääsymaksu museoon ei ole kuin muutaman euron, päätimme me maallikotkin kurkata paikat. Vaikka emme ymmärtäneetkään mitään nuottivihoista ja sen semmoisista, oli vanhojen alkuperäiskappaleiden näkeminen silti hieno kokemus. Rakennuksen vinttikerroksessa sijaitsee myös pieni ja askeettinen huone jossa Beethoven syntyi vuonna 1770. Museon vieressä sijaitsevassa toisessa rakennuksessa voi kuunnella säveltäjän tuotoksia. Vaikka Niinan kanssa kovasti yritimme, emme löytäneet niitä kuuluisia kappaleita. Klassisen musiikin kappaleet ovat tosin kestoltaan niin pitkiä, että ehkemme vain sattuneet kelaamaan tutuimpien melodioiden kohdalle. :roll:

Pieni puistikko sisäpihalla

Museolta kävelimme Rheinin rantaan ja siltaa joen yli. Toiselta puolelta ostimme jäätelöt jotka söimme mukavassa säässä rannalla ohi kulkevaa proomuliikennettä seuraten. Ohi lipui myös mystinen pieni purjevene, jonka perässä liehui Suomen lippu! Jäätelöt syötyämme otimme raitiovaunun kohti keskustaa, jossa tarkoituksemme oli vaihtaa toiseen kaupungin eteläpuolelle vievään. Vaihdossa kului kuitenkin aikaa, sillä asemalaiturit ja metrot olivat tupaten täynnä Rheinkultur nimiseen ilmaiskonserttiin matkalla olevia nuoria. Lopulta mahduimme kyytiin ja vartin ahtaan ja hikisen matkan jälkeen pääsimme poistumaan kyydistä. Kävelimme pienen omakotitaloalueen lävitse, kunnes eteemme ilmestyi äkkiä erittäin korkea rakennus. :o

Jokirannan maisemia

Pienehköstä koostaan huolimatta Bonn on sangen merkittävä kaupunki. Kun Bonnista tuli Länsi-Saksan pääkaupunki Berliinin jaon jälkeen, siirtyivät kaupunkiin myös kaikki tärkeimmät poliittiset virastot. Niistä muutamat ovat Bonnissa edelleen, vaikka Berliini onkin ollut jälleen virallinen pääkaupunki jo 17 vuotta. Viime vuosina viimeisetkin virastot ovat harkinneet siirtymistä Berliiniin, mutta lopullisia päätöksiä ei ole kuitenkaan vielä tehty. Virastojen lisäksi kaupungissa pitävät pääkonttoriaan muutamat saksalaiset suuryritykset, kuten postilaitos Deutsche Post sekä sen tytäryhtiöt, kuljetusjätti DHL sekä pankki Postbank. Myös teleoperaattori Deutsche Telekomin pääkonttori sijaitsee Bonnissa. Kaupungissa on myös Yhdistyneiden Kansakuntien suuri ja ruma toimistotalo, joka on myös perua pääkaupunki ajoilta.

Ruma YK:n betonibunkkeri

Rakennus joka eteemme kohosi, on Deutsche Postin moderni pääkonttori. Tämä 41-kerroksinen lasinen pilvenpiirtäjä kohoaa 162 metrin korkeuteen ja on koko Nordrhein-Westfalenin osavaltion korkein rakennus ja myös maakunnan ainoa virallisen pilvenpiirtäjä määritelmän (150 metriä) ylittävä rakennus. Vuonna 2002 valmistunut rakennus on komea ja tuntuu kohoavan korkeuksiin. Koska Frankfurtin reissusta on ehtinyt kulua jo aikaa, tuntui rakennus meistä todella suurelta.

Deutsche Postin pääkonttori

Rakennuksen edustaa

Rakennusta hetken hämmästeltyämme kävelimme takaisin jokirantaan ja sulauduimme rantatietä pitkin kulkevaan ihmismassaan. Ihmiset olivat matkalla edellämainittuun konserttiin ja koska kyseessä oli ilmainen tapahtuma, päätimme mekin piipahtaa paikalla.

Lähellä konserttialuetta

Rheinkultur on Saksan suurin ilmainen ulkoilmakonsertti ja tänä vuonna paikalla kävi arviolta aikana 200 000 ihmistä. Määrä on melkoinen, sillä se on yli puolet kaupungin väkiluvusta ja suurimmilla suomalaisilla festivaaleilla kävijöitä on vain sellaiset 40 000. Rheinkultur järjestetään suuressa puistossa Bonnin etelälaidalla, aivan Rheinin kupeessa. Puisto on niin valtava, ettei huima kävijämäärä ei tunnu siellä mitenkään ahdistavalta, varsinkin kun se levittäytyy neljän lavan ympärille.

Ilmainen kesäkonsertti

Konsertti oli vierailumme alkamassa ja ihmisiä valui paikalle jatkuvasti. Vietimme alueella tunnin ja meininki oli samanlaista kuin neljänä edelliskesänä Joensuun Ilosaarirockissa. Meno oli kuitenkin siistimpää, sillä kun Suomessa festivaalialueiden ulkopuoli on yleensä täynnä humalaisia nuoria, ei Bonnissa näkynyt mitään vastaavaa. Erona Suomeen Saksassa ei ole erillisiä K18-alueita, vaan olutta myydään siellä täällä olevista kojuista ohikulkijoille. Omat juomat ovat silti kiellettyjä ja pullot takavarikoitiinkin porteilla. Konsertista jäi silti pienelläkin piipahduksella hyvä fiilis, siitäkin huolimatta että suurin osa musiikista on saksalaista, joka ei ole meille vielä kovin tuttua. :-)

Tarjoilua konserttialueella

Kello oli noin neljä iltapäivällä kun lähdimme paluumatkalle. Huviksemme ajoimme kaupungin pisintä linjaa Rheinin rantaa aina Bad Honnefin pikkukaupunkiin saakka, joka on osavaltion eteläisimpiä paikkakuntia. Maisemat matkalla olivat kauniit, sillä Rheinin varsi muuttuu niiltä kohdin huomattavasti kukkulaisemmaksi. Bad Honnefissa jouduimme odottamaan myöhässä olevaa junaa melkein tunnin, mutta lopulta pääsimme matkalle kotia kohti. Dortmundissa olimme joskus ennen kymmentä illalla.

Rhein

Reissu Bonniin oli oikein onnistunut ja näimme matkallamme paljon. Reissumme ajoittuminen konsertin kanssa samaan päivään oli puhdasta sattumaa ja vierailu konsertissa oli kiintoisa kokemus. Ei sellaista yleisömäärää Suomessa koe, mutta täällä 18 miljoonan asukkaan osavaltiossa suurtapahtumia riittää. :-)

(Visited 640 times, 1 visits today)
 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

:D :-) :( :o 8O :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen:

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.