Jouluaatto Chicagossa

Jatkoa täältä. Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.

Bussimme kohti Chicagoa lähti liikkeelle kauniissa kelissä ja aamun lumisateinen Milwaukee jäi nopeasti taaksemme. Vajaan kahden tunnin bussimatkan jälkeen horisontissa alkoikin jo näkyä Chicagon upea siluetti, joko vain kohosi kohoamistaan. Greyhoundin Chicagon bussiterminaali sijaitsee lähellä keskustaa, joskin hieman epämääräisellä alueella, mutta meillä ei ollut mitään ongelmia raahata laukkujamme asemalta kohti ydinkeskustaa. Keli oli kylmä ja pilvinen, mutta toisin kuin Milwaukeessa, Chicagossa ei satanut lainkaan lunta sunnuntain aikana.

Hotellinamme toimi ydinkeskustassa sijaitseva tasokas Sheraton, josta olimme saaneet huoneen pilkkahintaan. Sama kaava toistui muissakin matkamme kaupungeissa, sillä monissa suurkaupungeissa on joulun aikaan huomattava ylitarjonta hotellihuoneista ja niinpä saimme huoneen neljän tähden hotelleista vain muutamilla kympeillä per yö. Edullisista hinnoista huolimatta kaikissa hotelleissa oli hiljaista ja Chicagossa suuren 32-kerroksisen hotellin kaikki vieraat oli sijoitettu vain muutamaan kerrokseen. Meidän huoneemme oli 24. kerroksessa ja siitä avautui jonkinlainen maisema Chicago Riverin toisella puolen kohoaville pilvenpiirtäjille.

Hotellin lähiseutua

Majoittumisen jälkeen nälkä alkoi jo kurnia, joten kävelimme lounaalle hotellin lähistöllä sijaitsevalle Navy Pierille. Tämä vuonna 1916 laiva- ja rahtiterminaaliksi valmistunut rakennus on Chicagon kuuluisa ja suosittu nähtävyys aivan kaupungin edustalla. Hieman yli kilometrin mittainen rakennus työntyy ulos Lake Michiganiin ja tarjoaa kärjestään hienot näkymät kaupunkiin. Rakennus toimi sota-aikaan armeijan koulutuskeskuksena, mistä juontuu sen vieläkin käytössä oleva nimi, mutta 1990-luvulla rakennus muunnettiin nykyiseen käyttöön viihde- ja turismikeskuksena. Rakennuksessa sijaitsee muun muassa suosittu lastenmuseo sekä suuri IMAX-teatteri.

Rakennuksia matkalla Navy Pierille

Navy Pier sisältä

Alueella on paljon ravintoloita ja me valitsimme ruokapaikaksemme minun jo New Yorkissa sekä Baltimoressa käydessäni erinomaiseksi toteama Bubba Gump Shrimp Co., joka tarjoaa herkullisia kala-annoksia Forest Gump -elokuvan hengessä. Bubba ei pettänyt tälläkään kertaa, vaan ruoka oli jälleen todella herkullista. Onkin harmi ettei meillä ole täällä luoteiskulmalla yhtään Bubbaa, vaan lähin sijaitsee San Franciscossa saakka. :(


Bubban keittiöön voit luottaa

Sapuskan jälkeen kävelimme rakennuksen päästä päähän. Omasta mielestäni Navy Pierillä ei ole järin paljon nähtävää, joten sen suosio koko Chicagon vierailluimpana kohteena on minulle vähän mysteeri. Laiturin päästä aukesi kyllä hieno maisema jo hämärtyneen Chicagon suuntaan ja maisemien vuoksi sinne kannattaakin kävellä. Rakennuksen yhteydestä lähtevät myös monet Lake Michiganille suuntaavat veneretket, mikä on varmasti mukava tapa viettää lämmin kesäpäivä.

Keskusta Navy Pierin kärjestä

Illalla otimme hotelliltamme taksin hieman keskustan pohjoispuolelle, jossa sijaitsee Chicagon kuuluisa The Second City -komediateatteri. Teatterin toiminta alkoi sangen vaatimattomasti vuonna 1959, mutta sen lavojen kautta on sittemmin pongahtanut julkisuuteen kymmeniä koomikkoja, joista monet nykyisin tunnettuja Hollywood-näyttelijöitä. Pitkään alumni-listaan kuuluvat muun muassa sellaiset nimet kuin James Belushi, Dan Aykroyd, Mike Myers, Stephen Colbert, Tina Fey sekä Steve Carell, vain muutamia luetellakseni. :o

Koomikkojen kädenjälkiä

Second Cityn toiminta on kasvanut vuosien varrella suureksi ja levinnyt myös Torontoon sekä Los Angelesiin.  Chicagossa teatterilla on useita lavoja, joilla on lukuisia esityksiä päivässä. Me saavuimme paikalle katsomaan Miracle on Wells Street improvisaatiota, joka oli teemaltaan hieman jouluaiheinen. Näytös oli todella hauska ja jutut täysin tuulesta temmattuja. Yleisö saikin nauraa vatsa kippurassa näyttelijöiden improvisoinneille. Second Cityä voi kyllä ehdottomasti suositella iltaohjelmaksi Chicagossa vieraillessa ja uskon että harva lähtee showsta pettyneenä kotiin! :D

Edessä pari tuntia improvisaatiota

Ilahduttavasti seuraava jouluaatonaaton aamu valkeni kauniin poutaisena, joskin pakkanen jatkui edelleen kipakkana. Elohopea pysytteli auringosta huolimatta koko päivän -14 asteen tienoilla ja Tuulisen Kaupungin kuuluisa viima sai pakkasen tuntumaan -25 asteelta. Meillä olikin edessä kylmä päivä, mikä vaati monta pistäytymistä sisätiloihin.

Chicagon kierroksemme alkoi kävelyllä joen vastarannalle, jossa ihmettelimme keskustan uudempaa asuinaluetta. Alueen kiinnostavin rakennus on vuonna 2009 valmistunut 82-kerroksinen ja 262 metriä korkea Aqua, joka on saanut monia palkintoja ”orgaanisesta” ulkomuodostaan.

Orgaaninen Aqua

Ympäröivää uutta asuinaluetta

Alueen todellinen kruunu on kuitenkin tornin naapurissa sijaitseva kaupungin kolmanneksi korkein rakennus, vuonna 1973 valmistunut jyhkeä Aon Center. Jylhä 346-metrinen pilvenpiirtäjä edustaa samaa arkkitehtuurisuuntausta New Yorkin tuhoutuneiden World Trade Centereiden kanssa ja rakennus tuntuu juurelta nähtynä käsittämättömän korkealta. Pienessä kunnostuksen tarpeessa rakennus kuitenkin olisi, sillä seinustan marmori on menettänyt vuosien varrella kiiltoaan, minkä huomaa varsinkin rakennuksen huipulla.

Komea ja hyvin korkea Aon Center

Taivaisiin kurottavia rakennuksia

Pilvenpiirtäjien eteläpuolella sijaitsee Chicagon ydinkeskustan suurin puisto, jota tutkimme Niinan kanssa laajasti jo ensimmäisellä Chicagon retkellämme (kirjoitus tulossa myöhemmin), tuolloin tosin Segwayn kyydissä. Nyt talvella puisto oli melko tuulinen paikka, mutta kävimme silti katsomassa tämän suuren puiston suosituinta osaa, Millennium Parkia, joka avattiin vuonna 2004 aiemmin paikalla sijainneen ruman ratapihan päälle. Puisto on erittäin suosittu niin paikallisten kuin turistienkin kesken ja siellä sijaitsee Harris Theaterin esiintymislava, jolla järjestetään kesäisin ulkoilmakonsertteja.

Uusi hieno Millennium Park

Harris Theaterin esiintymislava

Puiston rakastetuin taideteos tunnetaan lempinimellä The Bean. Nimi tulee tulee hopeisen teoksen erehdyttävästi papua muistuttavasta ulkomuodosta. Teoksen virallinen nimi on kuitenkin Cloud Gate ja se on intialaissyntyisen taitelija Anish Kapoorin tunnetuin teos. Haastavaksi luonnehdittu rakennusprosessi tuomittiin jopa mahdottomaksi toteuttaa Chicagon säässä, mutta papu on säilyttänyt kiiltävän peilipintansa erittäin hyvin nyt jo melkein kymmenen vuoden ajan. Kauniin kiiltävä pinta heijastaa kaiken ympäriltään, mikä tarjoaa mahdollisuuden mielenkiintoisiin valokuviin, joissa ympärillä kohoavat pilvenpiirtäjät sekä ihmiset kaartuvat pavun pinnalla. :-)


Kiiltävä papu heijastaa kaiken

Pavun alapuolella

Puistossa hetken pyörittyämme jatkoimme matkaamme syvemmälle Chicagon The Looppina tunnetun ydinkeskustan syövereihin. Suurkaupungin keskustassa korkeat rakennukset reunustavat kapeita katuja ja kaduilla on hämärää kirkkaanakin päivänä. Valokuvaajalle pilvenpiirtäjien varjostamat kadut ovat erityisen haastavia kuvattavia varsinkin hyvällä kelillä, sillä kontrastiero katutilan ja taivaan välillä on niin voimakas.


Synkkä pilvenpiirtäjäviidakko

Kapeita katuja, korkeita rakennuksia

Matkamme suuntasi keskustan lounaiskulmalle, jossa kohoaa kaupungin ikoni ja edelleen myös yksi maailman korkeimmista pilvenpiirtäjistä, Willis Tower. Vuosia Sears Towerina tunnettu mustanpuhuva 108-kerroksinen superpilvenpiirtäjä on valmistunut vuonna 1973 ja sen katolla olevat kaksi valkoista antennia kohoavat peräti 527 metrin eli yli puolen kilometrin korkeuteen. Rakennus olikin maailman korkein peräti 25 vuoden ajan, tosin vuodesta 1976 lähtien Torontossa sijaitseva 553-metrinen CN Tower oli vielä tätäkin korkeampi rakennelma (ei siis rakennus).

Mustanpuhuva Willis Tower

Käynti ikoniseen rakennukseen

Toronto ja Chicago ovat olleet aina toistensa kilpakumppaneita, sillä kaupungeilla on yhteistä muun muassa sijainti sisämaassa suuren järven rannalla. Molemmat kaupungit tunnetaan myös pilvenpiirtäjistään ja niiden asukasluvut ovat hyvin samanlaiset. Koko metropolialueen väkimäärässä mitattuna laajalle levinnyt Chicago on toki Torontoa melkein tuplasti suurempi kaupunki, mutta itse ydinkaupungin rajojen sisällä mitattuna Toronto ohitti Chicagon ihan vastikään ja kasvaa tällä hetkellä huomattavasti nopeammin.

Loputtomia lähiöitä

Toronton viime vuosien rakennusbuumin vuoksi kaupunki tulee pian ohittamaan Chicagon myös pilvenpiirtäjien määrässä, mikä on varmaan kova pala pilvenpiirtäjien kotikaupungille, mutta Chicagolla on edelleen yliote huomattavasti korkeampien tornien kanssa. Kaupunkien välinen kisa ei siis ole todellakaan ohi, vaan jatkuu varmasti hamaan tulevaisuuteen saakka. :roll:


Chicagon korkeimpia ja tunnetuimpia rakennuksia

Historiallisia pilvenpiirtäjiä

Willis Tower on kuitenkin melkoinen ilmestys, sillä ilman antennejakin rakennuksen katto sijaitsee peräti 442 metrin korkeudessa. Rakennuksen 104. kerroksessa sijaitseva näköalatasanne on kaupungin korkein ja sieltä aukeaa kauniina päivänä uskomattoman hienot maisemat. Koska aurinko paistaa päivällä etelästä, kannattaa Willis Towerin näköalapaikalla vierailla parempien valokuvien vuoksi päivällä ja iltamaisema kannattaa katsastaa keskustan pohjoispäässä sijaitsevalta John Hancock Centeriltä. Vaikka keli olikin hyvä, oli maisema korkealta nähtynä hieman utuinen ja sainkin otettua siitä paremmat kuvat kesän 2011 matkallamme.


Utuinen 360-asteen maisema yli Chicagon

Näköalatasanteen länsiseinustalle vuonna 2009 avautuneet lasiset ulokkeet ovat edelleen vierailijoiden suosiossa ja vuoroaan tasanteelle saa jonottaa pitkään. Astuminen ”tyhjän päälle” on hieman jännittävää uudelleenkin tehtynä, sillä maapinta on todella kaukana alapuolella. Päivä oli kuitenkin tyyni, joten emme pystyneet havaitsemaan rakennuksen heilumista, mikä on kuulemma huomattavissa helposti tuulisina päivinä.

Lasiset ulokkeet saavat sydämen pamppailemaan

412 metrin korkeudessa pikkuveljeäkin jännittää

Upeiden maisemien jälkeen lähdimme kävelemään takaisin kohti hotelliamme. Looginen reitti oli seurata Chicago Riverin rantaa, jonka varrella kohoaa monia kaupungin tunnettuja rakennuksia. Toisin kuin Milwaukee River, pysyy Chicago River avoinna talvellakin (kuten myös itse Lake Michigan), mutta silläkään ei ole tuolloin vesiliikennettä.


Chicago Riverin jokiranta on kylmällä autio

Kuuluisat Marine Towersit

Jatkoimme matkaamme kaupungin toiseksi korkeimmalle rakennukselle, vuonna 2009 valmistuneelle Trump International Hotel and Towerille. 98 kerrosta sekä 423 metriin kohoava antenni tekevät lasisesta uudisrakennuksesta todella korkean, mutta itse en vain pysty ihastumaan siihen. Trumpin pilvenpiirtäjä näyttää jotenkin vain niin kovin halvalta ja se näyttäisi varmaan huomattavasti paremmalta jos se olisi pinnoitettu peililasilla. Korkeuksissa sijaitsevista asunnoista aukeaa epäilemättä hulppeat maisemat, mutta itse rakennus tuntuu näin keskeisellä paikalla pienesti arkkitehtoniselta vikatikiltä. Onneksi Vancouveriin nouseva Trumpin torni on huomattavasti onnistuneemman näköinen kokonaisuus. :idea:

Trumpin uusi torni ei oikein sytytä

Keskeinen sijainti joen rannalla

Aivan viereltä kulkee Chicagon vilkkain ostoskatu Michigan Avenue, jonka pohjoispää tunnetaan myös nimellä Magnificent Mile. Kadun varrella on paljon kaunista arkkitehtuuria, josta historialliset The Wrigley Building sekä Tribune Tower ovat ehdottomasti kauneimmat. Jälkimmäisen seinään on myös upotettu pieniä paloja muista maailman merkkirakennuksista, muun muassa Berliinin muurista!

Historiallinen Tribune Tower

Palasia pitkin maailmaa

Upea ja arvokas The Wrigley Building

Ostoskadun pohjoispäässä sijaitsee kaupungin yleellisin ostosalue, jonka maamerkkinä kohoaa 344-metrinen (antennit mukaanlukien 459 metriä) John Hancock Center. Tämä musta pilvenpiirtäjä on arvostettu 1960-luvun lopun modernin arkkitehtuurin mestarinäytteenä ja rakennuksen 94. kerroksessa sijaitsee kaupungin toiseksi korkein näköalatasanne. Vierailimme tasanteella Niinan kanssa edellisellä reissullamme ja otimme sieltä tuolloin hienoja yökuvia. En siis nähnyt tarpeelliseksi vierailla siellä tällä kertaa ja niinpä palasimme hiljalleen takaisin hotellillemme.

Magnificent Milen pohjoispäätä

John Hancock Center

Illalla matkasimme katsomaan Chicagossa yhtä monista majapaikoistaan pitävän Blue Man Groupin showta. En ole muistanut mainita täällä blogin puolella, mutta kävimme ryhmän Berliinin osaston showssa tuossa muutama vuosi sitten ja pidimme siitä erittäin paljon. Show on sangen odottamaton ja täynnä pantomiimiä sekä komiikkaa. Tapahtumista ei voi paljastaa liian paljon kokemusta pilaamatta, mutta ideana on että kolme sinistä miestä joutuu esityksen aikana kaikenlaisiin kohelluksiin ihmeellisessä putkimaailmassaan. Show sisältää myös jonkin verran interaktiota yleisön kanssa (joten ole varautunut jos istut näkyvällä paikalla), mutta se on kauttaaltaan hauska.

Show pyörii vakituisesti seitsemässä eri kaupungissa ja Berliini on ainoa kaupunki Euroopassa. Lisäksi siitä on olemassa myös kiertävä versio, joka tosin esiintyy lähinnä Amerikassa. Olin hieman yllättynyt, että Chicagon show oli täysin sama kuin Berliinin show, aina pienimpiäkin yksityiskohtia myöten. Vaikka edelliskerrastani olikin kulunut jo muutama vuosi, palasivat tapahtumat mieleeni nopeasti. Showta voi siis suositella lämpimästi vain ensimmäistä kertaa nähtynä, jolloin se on todella hauska ja huvittava, mutta toinen kerta ei tule tarjoamaan mitään uutta. :idea:

Chicagon Blue Man Group oli Berliinin kopio

En ollut kuitenkaan pettynyt, sillä olihan kyseessä ensimmäinen Blue Man Groupin show veljelleni, joten iltamme oli silti hauska ja onnistunut.

Myös jouluaatto valkeni kauniina ja hyvin kylmänä, mutta Suomen perinteisiin verrattuna aattomme oli melko normi päivä. Valitettavasti edellispäivien kylmyys oli vilustuttanut veljeni, joka viettikin osan päivästä sängyssä pienessä kuumeessa. Joulu ei myöskään näkynyt juuri muualla kuin hotellin aulassa, jossa soi jouluinen musiikki ja oli koristeita.


Rauhallinen jouluaatto suurkaupungin sydämessä

Puolityhjä Sheraton

Päivällä kävin itsekseni kävelemässä lähiseudulla ja kävimme yhdessä lounaalla The Cheesecake Factoryssä. Jouluateriamme muodostui siis juustokakusta laatikoiden ja kinkun sijaan. Kaupungilla oli jouluaattona sangen hiljaista, vaikka viime minuutin joululahjaostoksilla panikoivia näkyikin jonkin verran.

Viime hetken jouluostoksilla olijoita

Hiljainen jouluaaton ilta Chicagossa

Illalla söimme hyvän illallisen hotellin aulan ravintolassa ja minä kävin vielä pienellä iltakävelyllä, veljeni potiessa flunssaansa hotellihuoneessamme. Jälkikäteen ajateltuna jouluaatto oli aika tylsä ja kaipasimme molemmat Suomen perinteitä sekä hiljentymistä perheen parissa. Vaikka itse matkamme olikin hieno ja tulisi tästä vain paranemaan, olen sittemmin muodostanut kannan, että vietän vastaisuudessa joulun mieluiten Suomessa kuin toisella mantereella.

Joulu siis tuli ja meni vähän huomaamattomasti, mutta matkamme jatkuisi jo heti joulupäivän aamuna edemmäs kohti etelää. Matkamme seuraava etappi olisi Missourin osavaltiossa sijaitseva St. Louis! :P

Seuraavaan osaan tästä. Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.

(Visited 176 times, 1 visits today)
 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

:D :-) :( :o 8O :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen:

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.