Oklahoman preerialla

Jatkoa täältä. Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.

Joulunpyhien kääntyessä hiljalleen välipäiviksi, astui matkamme sen toiseen vaiheeseen. St. Louis nimittäin sijaitsee suunnilleen puolivälissä suurta reittiämme ja tästä jatkaisimme eteenpäin bussin sijaan vuokra-autolla. :-)

Vuokra-auton löytäminen keskellä joulukautta osoittautui kuitenkin yllättävän hankalaksi ja ennakkovarauksesta huolimatta meille tarjottiin ei-oota St. Louisin Aviksella. Meille kerrotun mukaan vuokra-autot olivat täysin loppu koko St. Louisin alueelta, mutta yön aikana autoja olisi tulossa lisää Kansas Citystä. Tämän lupauksen varassa jännitimme josko saisimme aamulla allemme auton ja pääsisimme jatkamaan matkaamme kohti Oklahomaa.

Koko matkareittimme

Onneksi lupaus piti paikkansa ja aamulla hotellimme eteen oli toimitettu uudenkarhea Kia Sorrento. Se oli pienempi kuin auto jonka olimme varanneet, mutta ainakin pääsimme tien päälle. Edessämme olisikin pitkä ja raskas yli 640 kilometrin ajomatka halki Keskilännen preerian pitkin Interstate 44:ää. Vaihtoehtoja reitille ei oikein ollut, sillä moottoritietä pitkinkin matkaan tulisi kulumaan koko päivä.

Kian kottero

Heti avaimet saatuamme lähdimme matkaan, jonka aamupäivän maisemista ei kuitenkaan riitä kerrottavaa. Puoliltapäivin pysähdyimme syömään Missourin kolmanneksi suurimmassa kaupungissa Springfieldissä. Vaikka näimmekin tienvarressa The Simpsons -televisiosarjaan viittaavan kyltin, ei kaupunki kuitenkaan ole Se Springfield, jonka esikuvaa ei ole edes oikeasti olemassa.

Tyyyylsä Interstate 44

Springfield ei näytä samalta kuin televisiossa

Hieman Springfieldistä lounaaseen sijaitsee Missourin ja Oklahoman raja. I-44 ylittää osavaltioiden rajan läheltä kulmaa, jossa myös raja Kansasin kanssa sijaitsee. Koska halusimme käydä poseeraamassa myös Kansasin puolella, koukkasimme moottoritieltä peltojen keskelle, josta rajakyltti lopulta löytyi. :-)

Kolmen osavaltion rajalla

Oklahoman puolella I-44 muuttuu tullitieksi, jota etenimme rivakkaan tahtiin kohti Tulsaa. Hieman ennen kaupunkia tiellä sattunut kolari kuitenkin pysäytti matkan niin, että olimme perillä vasta pimeän laskeuduttua. Valitettavasti veljeni Chicagossa tapahtunut vilustuminen oli pahentunut edellisten päivien aikana, joten jouduimme viettämään illan motellillamme.

Seuraavana aamuna oli vuorossa lyhyt tutustuminen Oklahoman toiseksi suurimpaan kaupunkiin Tulsaan. Aamu alkoi kuitenkin vierailulla läheisellä Aviksen toimistolla, jossa meidän onnistui vaihtaa Kiamme maksutta suurempaan Nissan Pathfinderiin, joka viimeinkin vastasi St. Louisissa alunperin varaamaamme. Vihdoinkin allamme oli tarpeeksi iso SUV, jollainen jokaisella Keskilännen matkaajalla pitää olla! :D

Ei vieläkään amerikkalainen, mutta ainakin suurempi auto!

Matkalla Tulsan keskustaan

Tulsa on hieman alle 400 000 asukkaan kasvava Keskilännen kaupunki, jonka metropolialueen väkimäärä lähentelee miljoonaa. Keskilännelle tyypillisesti kaupunki on rakennettu hyvin väljästi ja kaupungin keskustaa merkkaavat muutamat pilvenpiirtäjät. Näistä korkein on 203-metrinen BOK Tower, jonka arkkitehtuuri muistuttaa erehdyttävästi New Yorkin tuhoutuneita World Trade Centereitä. Yhdennäköisyys ei ole sattumaa, sillä kummatkin rakennukset on suunnitellut sama arkkitehtifirma.

Kaupungin korkein rakennus (taustalla) muistuttaa WTC-torneja

Kaunis lauantaipäivä Tulsassa

Tulsa oli 1900-luvulla kukoistava kaupunki, sillä vuosisadan alussa kaupungin lähistöltä löytyi öljyä, jonka perässä alueelle muutti kymmeniätuhansia ihmisiä. Öljy oli kaupungissa niin merkittävä työllistäjä, että Tulsaa kutsuttiin Yhdysvalloissa 1950-luvulle saakka lempinimellä Oil Capital of the World. Öljytulojen tuoma vauraus näkyy kaupungissa edelleenkin useina upeina art deco tyylisuuntaa edustavina rakennuksina, joita Tulsassa on huomattava määrä. Kukoistus tuli kuitenkin loppuunsa 1980-luvun puolivälin öljyromahduksen jälkeen, jonka jälkeen Tulsa on viettänyt hiljaiseloa.

Art decoa

Koska oli lauantaiaamu, oli keskustassa hyvin hiljaista. Ajoimme kuitenkin hieman ympyrää saadaksemme yleiskäsityksen kaupungista. Tulsa oli meille kuitenkin vain yöpymispaikka ja siitä matkamme jatkuisi seuraavaksi kohti 160 kilometrin päässä sijaitsevaa Oklahoma Cityä.

Uusi monitoimiareena

Koska moottoritietä ajaminen on kovin tylsää puuhaa, päätimme ajaa tämän välin pitkin kuuluisaa Route 66:sta. Tämä historiallinen maantie lähtee Chicagosta, päätyen lopulta Los Angelesiin ja se kulkee ensimmäisen puoliskon matkastaan I-44:n lähettyvillä. Minun ja Niinan on kuitenkin tarkoitus ajaa tämä reitti päästä päähän joskus kesäaikaan, mutta siitä huolimatta oli mukava päätös ajaa lyhyt etappi pitkin tätä historiallista maantietä.

Historiallinen Route 66

Vaikka 160 kilometriä onkin vain 4% yhteensä 3940 kilometriä pitkästä maantiestä, ehdimme jo tällä matkalla todeta miksi maantie on kuuluisa. Vanha ja rauhallinen tie mukailee maaston muotoja ja läpäisee tämän tästä tunnelmallisia Amerikkalaisia pikkukaupunkeja. Matkallamme pysähdyimme myös eräässä pienessä Route 66 museossa, joita on tämän pitkän tien varrella jokaisessa osavaltiossa.

Route 66 maisemia

Tyypillinen Keskilännen pikkukaupunki

Pysähdys Route 66 museolla

Route 66 jäikin kiehtomaan mieliämme ja sille pitää ehdottomasti palata joskus tulevaisuudessa aivan omalla matkallaan! Nyt kuitenkin päätepisteemme olisi 1,4 miljoonan asukkaan Oklahoma City, joka on Oklahoman suurin kaupunki.

Oklahoma City

Oklahoma City sai alkunsa huhtikuun 22. päivä 1889, kun ennen intiaaneille kuulunut valtava maa-alue tuli vallattavaksi. Näitä niinkutsuttuja land run tapahtumia järjestettiin tuolloin vielä osin villissä Keskilännessä ja Oklahomassa noin 50 000 ihmistä kirjaimellisesti ryntäsi keskipäivällä valtaamaan itselleen palan maata. Saman päivän aikana noin 10 000 ihmistä asettautui asumaan paikalle, johon kasvoi sittemmin nykyinen Oklahoma City.

Ryntäys omasta torpasta

Harva kaupunki on kaikkein tunnetuin siellä tapahtuneesta terrori-iskusta, mutta Oklahoma City jäi ihmisten mieliin 19. huhtikuuta vuonna 1995. Tuona päivänä entinen Yhdysvaltojen armeijan sotilas Timothy McVeigh, joka tunsi syvää vihaa liittovaltiota kohtaan, räjäytti pakettiautoon piilottamansa kotitekoisen lannoitepommin Oklahoma Cityn keskustan pohjoispuolella sijaitsevan liittovaltion virastotalon edessä. Aamulla kello 09:02 tapahtunut räjähdys surmasi välittömästi 168 ihmistä ja yli 800 loukkantui lukuisia rakennuksia vaurioittaneessa räjähdyksessä. Räjähdys oli niin voimakas, että Alfred P. Murrah Federal Buildingina tunnettu virastotalo sortui sen voimasta melkein kokonaan, haudaten monia uhreja. McVeigh sekä tämän rikoskumppani Terry Nichols jäivät kuitenkin FBI:n tutkimuksissa pian kiinni ja McVeigh teloitettiin vuonna 2001.

Oklahoma Cityn pommi-iskun paikka

Muistomerkki sijaitsee lähellä keskustaa

Oklahoma Cityn pommi-isku on edelleen Yhdysvaltojen pahin kotimaista alkuperää oleva terrori-isku ja iskupaikalle on perustettu muistomerkki ja museo siinä menehtyneiden muistoksi. Muistomerkin kaksi mustaa porttia symboloivat hetkeä ennen iskua, sekä siitä selviämisen ensimmäistä minuuttia. Paikalla jossa virastotalo seisoi, on on nykyisin 168 pronssista tuolia symboloimassa iskussa menehtyneitä. Tuolit on järjestetty yhdeksään riviin (rakennuksessa kun oli yhdeksän kerrosta) ja niiden koko vaihtelee uhrin iän mukaan. Iskun nuorimmat uhrit olivat lapsia, jotka olivat päivähoidossa rakennuksen tiloissa. :|

Rauhallinen muistomerkki

Tuolit muistuttavat iskun uhreista

Muistomerkki on koskettava ja pakollinen visiitti Oklahoma Cityssä vierailevalle. Sen yhteydessä on myös tapauksesta kertova museo, jossa emme kuitenkaan vierailleet. Sen sijaan suuntasimme kohti kaupungin ydinkeskustaa, josta löysimme ilahduttavasti ihmisvilinää vilkkaan luistinradan luona. Sunnuntai olikin kaunis päivä, joskin keli oli talvisen kolea lämpötilan huidellessa nollan tietämillä.

Oklahomalaiset tykkäävät luistella

Oklahoma Cityn keskusta on muutoksen kourissa ja siitä on viime vuosina rakennettu suunnitelmallisesti eloisampaa ajatuksella houkutella sinne enemmän asukkaita autolähiöiden sijaan. Tässä onkin osin onnistuttu, mutta paljon on vielä kesken. Lähivuosina liikennöinnin kuitenkin aloittaa kaupungin ensimmäinen raitiovaunulinja ja tulevina vuosikymmeninä keskustaa tulee muokkaamaan merkittävästi Core to Shore niminen projekti, jossa ydinkeskustasta rakentuu vehreä puisto aina Oklahoma Riverin rantaan rakentuvalle uudelle viihdealueelle saakka. Oklahoma Cityn kehityksen suunta on hieno asia, vaikka kaupunki edelleen myös levittäytyy yhä kauemmas preerialle.

Joulun koristeita Oklahomassa

Keskusta on myllerryksen alla

Jo rakennettua puistoa

Keskustan uutena maamerkkina seisoo viime vuonna valmistunut 258  metriä korkea 50-kerroksinen Devon Tower, joka on paitsi koko Oklahoman korkein rakennus, myös korkein pilvenpiirtäjä Dallasin ja Chicagon välillä. Rakennus on samannimisen energiayhtiön pääpaikka ja energia-ala on Tulsan tapaan myös Oklahoma Cityssä edelleen hyvin merkittävä työnantaja.

Korkea Devon Tower

Kiertelimme tovin keskustassa ennen kuin lähdimme ulkokaupungilla sijaitsevalle hotellillemme. Illalla kävimme veljeni kanssa katsomassa uuden The Hobbit: The Desolation of Smaug läheisessä ostoskeskuksessa. Itse elokuva oli hyvä, mutta valitettavasti teatteria oli niin kutsuttu ”feikki-IMAX”, joten elokuvan kuvanlaatu oli itselleni suuri pettymys. Jotenkin asia häiritsi elokuvassa minua paljon enemmän kuin Omahassa, mutta pääasia oli silti että itse elokuva oli hyvä.

Oklahoma City olisi pitkän matkamme kaikkein läntisin piste ja sieltä matkamme jatkuisi kohti etelää ja uudenvuoden juhlintaa legendaarisessa Dallasissa! :-)

Seuraavaan osaan tästä. Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.

(Visited 194 times, 1 visits today)
 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

:D :-) :( :o 8O :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen: