Telttayö Birkenhead Lakella

En liene paljoa väärässä jos sanon, että edellisestä yöstä teltassa on lähemmäs 15 vuotta. Tarkka vuosi ei muistu mieleeni, mutta muistan kyseessä olleen juhannus ja paikka oli Lieksan Ruunaan koski. Jostain syystä tuon ammoisen vaelluksen jälkeen ei ole tullut vietettyä öitä ulkosalla, mutta ajatus on toisinaan pyörinyt mielissämme. Puheesta siirryttiin kuitenkin tekoihin vasta kaksi viikkoa sitten, kun Niina antoi minulle synttärilahjaksi lahjakortin paikalliseen Mountain Equipment Co-opin retkeilutarvikeparatiisiin. :-)

Lahjakortin kanssa liikkeestä lähti mukaamme uusi kolmen hengen teltta, kaksi makuupussia sekä ilmapatja, joiden kanssa suuntasimme viime viikon lauantaina Pembertoniin. Kohteenamme oli Pembertonista noin 60 kilometriä pohjoiseen sijaitseva Birkenhead Lake Provincial Park, jonka leirintäalue sijaitsee kauniilla paikalla pitkulan järven kärjessä, korkeiden vuorten ympäröimänä. Emme ole käyneet paikalla aiemmin ja lähin reissumme on ollut pari kesää sitten tehty automatka Seton Portageen.

Pitkästä aikaa leireilemään lähtiessä on syytä suunnitella kaikki retkellä tarvittava huolella. Pitkä muistilista täyttikin uuden automme takaluukun melkein täyteen. Tavaran määrä tuntui valtavalta ottaen huomioon, että olisimme matkassa vain yhden yön. Tarkoituksemme oli totutella taas hiljalleen teltassa nukkumisen ihmeelliseen maailmaan, mistä olen haaveillut jo pidemmän aikaa. Vaikka teltasta herääminen onkin kankeaa puuhaa, on yön aikana silti mukava kuunnella ympäriltä kuuluvia ääniä. Tosin näin syrjäseudulla se rapina pusikossa saattaa olla vaikka karhu. 8O

Menomatkalla keli oli vielä hyvä

Kanadalaiset ovat erittäin ulkoiluhenkistä väkeä ja leirintä on täällä hyvin suosittua. Provinssin kaikki julkiset leirintäalueet löytää keskitetysti yhdeltä hallituksen nettisivulta, jossa on kartat sekä jopa valokuvat joka ikisestä telttapaikasta. Alueet on yleensä suunnitelty hyvin ja jokaisella vieraalla on oma pieni tienhaaransa vehreyden keskellä, jota erottaa pieni metsäkaistale naapureista. Telttapaikkaan kuuluu yleensä myös oma piknik-pöytä sekä tulisija makkaroiden paistoon. Koska oman auton saa aivan viereen, ei tavaroita tarvitse ottaa autosta ja teltan voi mukavasti pyhittää nukkumatarpeille.

Kaikki mitä leiripaikalta tarvitsee

Varaamamme telttapaikka oli oikein viehättävä, eikä meille sattunut kuin yksi naapuri. Puistonvartija kävi luonamme kertomassa leirintäalueen simppelit säännöt, minkä jälkeen aloimme kasaamaan telttaamme. Aiemmat kokemukset vaikeasti koottavista 20 vuotta vanhoista teltoista tai armeijan puolijoukkueteltam pystytyksestä olivat vain kaukaisia, sillä nykyiset teltat ovat kevyitä ja helposti koottavia. Pienen opettelun jälkeen teltan kasaa jatkossa vain viidessä minuutissa. :idea:

Pienestä mökellyksestä syntyi teltta

Teltassa bunkkaamisen hurmaa

Teltan noustua paikoilleen katsastimme muun leirintäalueen sekä järven rannan. Lauantai oli pilvinen, mutta paikalle oli silti saapunut noin 40 autokuntaa. Maisemat olivat pilviset, joten nousimme pyöriemme selkään ja lähdimme polkemaan pitkin järven vierustaa kulkevaa metsäpolkua. Sangen helppokulkuista metsäpolkua oli hyvä pyöräillä ja pyöräilimme aina vuolaan kosken ylittävälle pienelle riippusillalle saakka. Vuorilta ryöppyävä sulamisvesi oli kauniin kirkasta, mutta kylmää.

Vielä viileä uimaranta

Vuolas koski alas vuorilta

Takaisin leirissä oli vuorossa päivällisen valmistus. Monet tuntuvat suosivan kaasukeittimiä, mutta me päädyimme kompaktiin tilaan menevään perinteiseen Trangiaan, jonka kanssa juustomakarooni valmistui nopeasti. Niinan valmistaessa ruokaa, minä grillasin meille makkarat sytyttämällämme nuotiolla, joka lämmitti mukavasti viilenevässä illassa.

Illallisen laittoa

Maistuva lopputulos

Illan hämärtyessä oli aika kömpiä telttaan, joka on sisältä mukavan tilava. Ilmapatjan päällä oli mukava nukkua ja pimeys laskeutui hiljalleen. Yöllä lämpötila tipahti alle kymmenen asteen, joten aamuinen herätys oli hieman kankea. Onneksi karhuja ei silti näkynyt tai kuulunut, vaikka pieni metsähiiri vilistikin yöllä telttamme ylitse.

Sunnuntai valkeni kauniin aurinkoisena ja mukavan lämpimänä. Aamupalan syötyämme kipusimme lyhyen Goat Trailin viereisellä vuorenrinteellä sijaitsevalle näköalapaikalle. Polku ja lyhyt vaellus olivat hyvä aloitus päivään ja takaisin autolla pistimme teltan kasaan ja lähdimme ajelemaan kohti kotia.

Lyhyt aamuvaellus

Maisema ylhäältä

Lyhyt telttaretkemme oli onnistunut ja se jätti jälkeensä palavan halun lähteä luonnon helmaan uudestaan. Näin varmasti myös teemme pian Islannista ja Grönlannista palattuamme, mutta seuraava paikka on vielä päättämättä. Melkein kaikki lähiseudun leirintäalueet on jo varattu ennakkoon koko kesäksi, mutta useimmissa on jäljellä kourallinen varaamattomia paikkoja nopeimmille saapujille, joten eiköhän paikka löydy.

Pieni levähdys ennen paluumatkaa

Kaunis Birkenhead Lake

Ensi vuonna leirintää pitää myös laajentaa myös leirintäalueiden ulkopuolelle, sillä British Columbian vuoret ja laaksot ovat täynnä vaelluspolkujen varrella sijaitsevia telttapaikkoja upeilla maisemilla. Leirintäkärpänen näyttääkin puraisseen meitä kunnolla! :-)

Kotimatkan maisemat olivat upeita

Leireilemään vielä palataan

(Visited 64 times, 1 visits today)
 

1 vastaus artikkeliin “Telttayö Birkenhead Lakella”

  1. Eikun telttailemaan. BC on täynnänsä Forestry Service leirintäalueita. Ei tarvitse varauksia, ei ole ruuhkaa ja paikat on mahtavia. Ja autolla pääsee perille.

     

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

:D :-) :( :o 8O :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen: