Super Bowl XLVI

Viime viikon sunnuntaina pelattiin Ottawassa tämän vuoden jääkiekon NHL-liigan All Stars -ottelu. Se ja sen ympärillä pyörivä mediasirkus oli kuitenkin pientä tänään Indianapoliksessa pelattuun amerikkalaisen jalkapallon NFL-liigan jokavuotinen loppuotteluun verrattuna. Tämä Super Bowlina tunnettu ottelu on yksi maailman katsotuimmista yksittäisistä urheilulähetyksistä ja vuonna 2011 ottelua arvioitiin seuranneen jopa 111 miljoonaa ihmistä. Suurin osa katsojista on Yhdysvalloista ja Kanadasta, sillä Pohjois-Amerikan ulkopuolella amerikkalainen jalkapallo ei ole kovin suosittua muutamia yksittäisiä maita lukuunottamatta. Ottelu näytetään kuitenkin monissa muissakin maissa ja potentiaalisen katsojakunnan on arvioitu olevan peräti miljardi ihmistä. Suomessakin tämän vuoden ottelun näytti ilmaiseksi Nelonen Pro.

Jatka lukemista ”Super Bowl XLVI”

 

Sinkkuelämän loppu

Ei, en puhu nyt 2000-luvun alun suositusta tv-sarjasta, vaan kahdesta viikostani yksin täällä Vancouverissa. Niina on nimittäin noussut tänään aamulla Berliinissä lentokoneeseen ja on tätä kirjoittaessa noin kahden tunnin päässä täältä länsirannikolta. Olettaisin hänen olevan paraikaa jossain Kanadan valtavan erämaan yllä, sillä Euroopasta Vancouveriin lennettäessä reilut neljä viimeistä tuntia (!) lennetään tundran ja täydellisen erämaan yläpuolella. Alapuolella ei ole nähtävissä merkkiäkään ihmisestä, mikä on mykistävä kokemus tällä ylikansoitetulla planeetalla.

Jatka lukemista ”Sinkkuelämän loppu”

 

Groundhog Day

Helmikuun 2. päivä tunnetaan Pohjois-Amerikassa yleisesti nimellä Groundhog Day. Nimi juontuu tuolloin monilla paikkakunnilla aamusella pidettävästä tilaisuudesta, jossa pesästään ajetun metsämurmelin sanotaan ennustavan lähestyvän kevään sään. Jos murmeli näkee varjonsa (eli on aurinkoista) ja ”pakenee takaisin koloonsa”, on seurauksena kuusi viikkoa pitkittyvä talvi. Jos on pilvistä ja murmeli ei näe varjoaan, seuraa sinä vuonna aikainen kevät.

Jatka lukemista ”Groundhog Day”

 

Ensimmäinen viikko uudella mantereella

Menneenä maanantaina alkoi sitten tohina ja Kanadaan asettautuminen. Suuntasin heti aamusta Burnabyn keskustassa sijaitsevalle Service Canada Centerille täkäläisen sosiaaliturvatunnuksen perässä. Kyseinen instanssi myöntää SIN:nä tunnetun yhdeksännumeroisen tunnuksen ilmaiseksi työ- tai muuta maahantulolupaa vastaan. SIN on pakollinen kaikille Kanadassa työskenteleville sekä sosiaalietuuksia kaipaaville, eli käytännössä kaikille maan asukkaille.

Paikalla oli heti aamusta jonoa, mutta onneksi se eteni nopeasti ja sain tunnukseni puolessa tunnissa. Se mukanani suuntasin toimistollemme, jossa tapasin uudet tiimiläiseni ensi kertaa sitten marraskuun lopun työmatkani. Minulle oli varattuna oma kuutioni (cubicle) avokonttorissamme, jonka äärelle levitin tavarani. Uusi kanadalainen SIM-korttini oli jo toimitettu pöydälleni ja vaihdoinkin sen puhelimeeni.

Jatka lukemista ”Ensimmäinen viikko uudella mantereella”

 

Maahanmuutto bisnesluokassa

Viime viikko meni hujauksessa, sillä tiistaina saapunutta tietoa työluvasta seurasi viimeinen Berliinin työpäivä jo keskiviikkona. Keskiviikkoiltana varasin lennot lauantaille reitille Berliini – Lontoo – Vancouver. Torstai ja perjantai menivät Bürgeramtilla maastamuutosta ilmoittaessa, Sparkasselta muutamia papereita noutaessa sekä tietenkin pakatessa. Pakkauksen helpottamiseksi varasin liput Premium Economy -matkustusluokasta, sillä se mahdollistaa paitsi hieman mukavamman jalkatilan että taipuisamman istuimen, mutta myös kahden 23-kiloisen matkalaukun mukaan ottamisen. Siitä on apua, sillä mukaan lähti täysi matkalaukku, tupaten täysi rinkka sekä käsimatkatavarana reppu. Tavaraa on pakko pakata mukaan paljon, sillä varsinaisessa muuttokuormassa kulkeviin tavaroihin on seuraavan kerran pääsy vasta huhtikuussa.

Jatka lukemista ”Maahanmuutto bisnesluokassa”