Whyte Lake

Puolipoutainen sunnuntai tarjosi mitä parhaimman kelin lähteä tallaamaan polkuja metsään ja tällä kertaa kohteemme oli West Vancouverissa sijaitseva pieni Whyte Laken metsälampi. Kyseinen reitti ei ole ollut tiedossamme vielä pitkään, mutta se on ollut jo pitkään paikallisten suosima ulkoilureitti ja polku on hyvässä kunnossa.

Jatka lukemista ”Whyte Lake”

 

Ruuhkaisella Dog Mountainilla

Eilisen kaunis syyssunnuntai houkutteli jälleen hetken tauon jälkeen vuorille vaeltamaan. Niina oli puhunut jo monen päivän ajan miten olisi kiva uusia vuonna 2012 tekemämme lyhyt viiden kilometrin vaellus Mount Seymourilla sijaitsevalle Dog Mountainin kalliokielekkeelle. Edellisellä kerralla teimme retken luonamme ensimmäistä kertaa vierailleen entisen Berliinin tuttumme kanssa ja polku jäi mieleemme mukavana, joten niinpä lähdimme eilen puolilta päivin kohti Mount Seymouria.

Jatka lukemista ”Ruuhkaisella Dog Mountainilla”

 

Kuvankaunis Joffre Lakes

Elokuun alussa vietetty British Columbia Dayn pitkä viikonloppu sai meidät varaamaan lyhyellä varoitusajalla kahden yön majoitus Pembertonista. Vaikka Pembertoniin voikin ajaa ihan päiväseltään Vancouverista (etäisyys noin 150 kilometriä), mahdollistaa perillä yöpyminen kuitenkin tutkia ympäröiviä vuoristoja aivan eri tavalla.

Jatka lukemista ”Kuvankaunis Joffre Lakes”

 

Suomalaismaista luontoa Brohm Lakella

Kaunis elokuu oli menneenä viikonloppuna parhaimmillaan ja lähdimmekin Niinan kanssa ajelulle Squamishin suuntaan. Kohteenamme oli hieman Squamishista Whistleriin päin sijaitseva Brohm Lake, joka on melko suosittu uimapaikka ihan valtatien vieressä. Paikalla olikin paljon autoja ja saimme viimeisen vapaan parkkipaikan. Ihmiset näyttivät suunnanneen kallioisen järven rantaan, josta kuului iloisen polskuttelun ääniä.

Jatka lukemista ”Suomalaismaista luontoa Brohm Lakella”

 

Legendaarinen Grouse Grind

Vancouverin ehkä tunnetuin vaelluspolku ei ole vaelluspolku alkuunkaan. North Vancouverissa sijaitsevaa legendaarista Grouse Grindia ei nimittäin voi luonnehtia parhaalla tahdollakaan leppoisaksi vaellukseksi, vaan kyse on alusta loppuun saakka puhtaasta kuntotestistä. Polun lempinimi Mother Nature’s Stairmaster antaa osviittaa polun profiilista joka nousee keskimäärin 17 asteen kulmassa, käyden paikoitellen jopa 30 asteen jyrkkyydessä. Grouse Grind on siis jyrkkä. Todella jyrkkä. :idea:

Jatka lukemista ”Legendaarinen Grouse Grind”