Parlamenttivaalit ovat jälleen neljäksi vuodeksi ohitse ja politiikan analyytikoilla on ollut muutama vuorokausi aikaa pureskella vaalien sekavaa tulosta. Vaaleja ennen julkaistut ennusteet osuivat lopulta sangen hyvin kohdilleen, mutta liberaalien vähemmistöhallitusta tarkoittava monimutkainen lopputulos tulee tarkoittamaan vaikeita hallitusneuvotteluita. Tulos vaatii myös pääministerinä jatkavalta Justin Trudeaulta tarvetta osoittaa nöyryyttä ja yhteistyökykyä monilla alueilla, liberaalien menetettyä tuntuvasti kannatustaan.
Tilanne on hyvin erilainen edellisiin vuoden 2015 vaaleihin verrattuna, joissa liberaalit kokivat todellisen äänivyöryn vietyään 184 Kanadan parlamentin yhteensä 338 paikasta. Tämä tarkoitti absoluuttista enemmistöhallitusta, mikä mahdollisti Trudeaun tehdä mitä haluaa, kuten hän myös tekikin. Maanantain vaalitappio vie kuitenkin liberaareilta 20 edustajaa samaan aikaan, kun toiseksi suurin puolue konservatiivit lisäsi kannatustaan 26 edustajalla. Niinpä uudessa hallituksessa liberaareilla on 157 ja konservatiiveilla 121 kansanedustajaa.
Enemmistöhallitus jäi siis 13 paikan päähän, mikä tarkoittaa että Trudeaun tarvitsee nyt tehdä yhteistyötä kannatustaan roimasti menettäneen ja neljänneksi suurimmaksi puolueeksi vajonneen uusien demokraattien (NDP 24 paikkaa, -20 viime vaaleista) kanssa. Toinen vaihtoehto on yhteistyö quebeciläisen Bloc Quebecoisin kanssa, joka oli vaalien kenties suurin voittaja (32 paikkaa, +22). Aiemmin separatismistaan tunnetun Blocin äänitulos tuli kokonaan ranskankieliseltä Quebecin alueelta, jossa asuu 8,2 miljoonaa ihmistä (22% Kanadan väestöstä) ja jossa liberaalit kokivat huomattavan tappion.
Hankala vaalitulos
Konservatiivitkin kokivat voitostaan huolimatta tappioita, merkittävimpänä puolueesta hävityn puheenjohtajakisan jälkeen keväällä eronneen Maxime Bernierin perustaman kansanpuolue PPC:n pyyhkiytyminen vaalikartalta kokonaan lähes 300 000 äänestä huolimatta. Arvioiden mukaan puolueen tulos rokotti konservatiiveilta yhteensä 6 paikkaa, mikä olisi pienentänyt eroa liberaaleihin 11 paikalla. Tämä olisi tarkoittanut, etteivät liberaalit pystyisi muodostamaan enemmistöä ilman kahta apupuoluetta, mikä olisi tehnyt tilanteesta vieläkin kiintoisamman.
Toinen alue missä liberaalit murskattiin neljän vuoden takaiseen verrattuna oli koko läntinen Kanada. Siellä liberaalit eivät saaneet yhtään edustajaa Albertan sekä Saskatchewanin provinsseissa. Myös Manitobassa sekä täällä British Columbiassa liberaalit kokivat suurtappion, menestyen lähinnä yksittäisillä Vancouverin metropolialueen vaalialueilla.
Kanadan neljä läntistä provinssia ovat maan talouskasvun johtavaa aluetta ja niissä asuu 12 miljoonaa ihmistä eli kolmannes kanadalaisista. Nämä ihmiset kokevat nyt vaalien jälkeen jääneensä ilman edustusta, minkä vuoksi Facebookissa aluksi vitsinä perustettu Wexit-ryhmä (Iso-Britannian Brexitiä mukaileva Western Exit) keräsi vaalien jälkeisenä päivänä yli 200 000 allekirjoittajaa, tukemaan enemmän tai vähemmän tosissaan läntisen Kanadan irtautumista omaksi valtiokseen.
Wexit-liike kerää kannattajia
Justin Trudeau on siis nyt puun ja kuoren välissä, koettuaan merkittävät tappiot sekä lännessä että Quebecissä. Kannatus heikkeni myös Atlantin rannikon pienissä provinsseissa sekä massiivisessa Ontariossa, missä liberaalit onnistuivat kuitenkin puolustautumaan Torontoa ympäröivillä tärkeillä vaa’ankieli äänestysalueilla, mikä turvasi puolueen pysymisen vallan kahvassa.
Ehkä nöyryyttävin tappio liberaareille oli kuitenkin hävitä suosituimman puolueen eli eniten ääniä saaneen puolueen status (eng. popular vote). Kanadan käyttäessä enemmistövaalitapaa, maanlaajuinen kannatus ei heijastu suoraan puolueiden paikkamäärissä ja niinpä liberaalien onnistuikin saada 36 edustajapaikkaa konservatiiveja enemmän vaikka nämä saivat vaaleissa 238 000 ääntä liberaaleja enemmän. Liberaalipuolueen kannatus oli 33,1% ja konservatiivien 34,4%.
Poliittisesti pirstaloitunut Kanada
Kiintoisaksi asian tekee, että vaalijärjestelmän muuttaminen eurooppalaisemmaksi suhteelliseksi vaalitavaksi oli yksi Trudeaun keskeisiä vaalilupauksista vuonna 2015. Jos tämä olisi toteuttanut lupauksensa, konservatiivit olisivat voittaneet maanantaiset vaalit ja muodostaisivat nyt hallituksen. Enemmistövaalit takasikin liberaalien voiton, vaikka nämä eivät vaaleja millään muulla mittarilla tarkastellessa voittaneetkaan. Vaalien suurin häviäjä ovat kuitenkin vihreät, jotka saivat 1,1 miljoonasta äänestä huolimatta ainoastaan 3 edustajapaikkaa. Samaan aikaan Bloc Quebecois sai 1,4 miljoonalla äänellä 32 edustajaa.
Maanantain vaalitulos onkin ollut omiaan aiheuttamaan närää oikeastaan kaikissa äänestäjissä ympäri maan, sillä kukaan ei koe voittaneensa ja iso osa kanadalaisista kokee äänensä jääneen huomiotta. Trudea onkin tiukan paikan edessä varsinkin, kun pakollinen yhteistyö joko uusien demokraattien tai Blocin kanssa on ongelmallista liberaalien ajaessa kiistanalaista öljyputkea eteenpäin. Putken rakentaminen olisi äärimmäisen tärkeää sillanrakennusta öljyrikkaiden Albertan ja Saskatchewanin suuntaan, mutta on omiaan aiheuttamaan närää British Columbiassa sekä eri puolueiden välillä. Asiaa ei myöskään helpota fakta, että ilmastonmuutoshysteriasta huolimatta öljy muodostaa 10% Kanadan bruttokansantuotteesta ja on täten oleellinen osa maan hyvinvointia, jolla rahoitetaan useita hallituksen ohjelmia.
Liberaalit saivat laihan voiton
Maanantain vaali-iltaa pystyi seuraamaan televisiosta yhteensä neljältä maanlaajuiselta kanavalta. Tuloksia saatiin kolmessa erässä ja illan aloitti Atlantin rannikon äänet, jotka antoivat osviittaa tulevasta. Tulos vahvistui hyvin nopeasti puoli seitsemän jälkeen, jolloin alettiin saada ääniä Quebecistä aina Albertaan yltävältä jättäiseltä melkein koko Kanadan käsittävältä alueelta samaan aikaan, kun British Columbiassa vielä äänestettiin. Aiempina vuosina vaalilähetykset täällä länsirannikolla ovatkin olleet myöhennettyjä aina vaalipaikkojen sulkeutumiseen saakka, mutta internetin aikakaudella käytännöstä luovuttiin ensi kertaa.
Monet British Columbiassa kokivatkin ettei heidän äänellään ollut merkitystä, sillä liberaalien vähemmistöhallitus julistettiin äänestyksen ollessa vielä käynnissä. Enemmistövaalitapa kun mahdollistaa uskomattoman nopean äänestysosuuksien laskennan, sillä paikoin vain muutama kymmenen tai sata ääntä muutamalta äänestysalueen paristasadasta äänestyspaikasta riitti tuottamaan tilastollisesti tarpeeksi luotettavan tiedon voittajasta. Niinpä suurin osa voittajista julistettiin kun ääniä oli laskettu alle 10%, loppujen äänien muuttaessa tulosta vain pienesti. Vaalitulos olikin myöhään yöhön kestäneestä ääntenlaskennasta huolimatta selvä noin tunnissa, mikä saa Suomenkin tehokkaan ääntenlaskennan näyttämään kilpikonnamaisen hitaalta.
Yhteensä parlamenttivaaleissa äänesti 17,88 miljoonaa kanadalaista ja 65,95% kaikista äänioikeutetuista, me mukaan luettuina. Vuoden 2015 vaalien äänestysaktiivisuus oli 68,3% jotka ovat kummatkin Suomen eduskuntavaaleihin vertautuvia lukemia.
Kaiken kaikkiaan vaalit muuttivat Kanadan välitöntä suuntaa mitättömästi, mutta monimutkainen tulos tulee vaatimaan kivuliaita kompromisseja. Se myös pistää Justin Trudeaun täysin uuden tilanteen eteen, eikä voidakaan varmuudella sanoa selviääkö hallitus tulevista neljästä vuodesta vai suunnataanko Kanadassa vaaliuurnille tuota aiemmin. Kanadan tylsään politiikkaan tulikin kertaheitolla aimo annos uutta dynamiikkaa, jonka vaikutuksia tulee olemaan kiintoisa seurata.
