Päivitin alkutalvesta pöytäkoneeni sisukset täysin uusiin ja tietokoneen käyttö on ollut sittemmin todella jouhevaa. Blogin kirjoittaminen onnistui kyllä hyvin vanhallakin tietokoneella, mutta monien sovellusten yhtäaikainen moniajo oli tuskaista puuhaa verrattuna nykyiseen 64 gigan keskusmuistiin sekä RTX 2070 Super -näytönhjaimeen, joilla pyörittää myös uusimpia pelejä.
Jätin kuitenkin tuolloin muutamia osia päivittämättä, sillä moni lisälaite toimii edelleen hyvin. Yksi tällainen oli 27″ monitorini, joka minulla on ollut käytössä sitten Kanadaan muutettuamme. Näytössä ei ollut mielestäni mitään vikaa aina viime viikkoihin asti, jolloin kotitoimistolla työskentely sai minut vertaamaan monitoriani töistä tuomaani neljä vuotta uudempaan. Huomasin välittömästi, että vanha monitorini ei pystynyt enää tuottamaan puhtaita värisävyjä ja että terävyyskin jätti toivomisen varaa.
Uusi kaartuva Dell U3419W
Niinpä aloinkin haaveilla uuden monitorin perään. Olin jo jonkin aikaa haaveillut isommasta ja erityisesti leveämmästä laajakuvamonitorista, jonka oletin parantavan työskentelyä usean asian välillä. Meillä on ollut viime kuukausina töissä koekäytössä erityisen suuria ja leveitä monitoreita ja olinkin alkanut lämpeämään superlaajakuvien suhteen.
Aluksi harkinnassa olivat peräti 49 tuuman super-superlaajakuvat, mutta sellaisen nähtyäni, pidin sitä täysin suhteettomana muotopuolena. Paljon paremmalta näytti 34″ ja 38″ kokoluokka, jotka ovat myös huomattavasti kohtuullisemman hintaisia. Olin pitkään näistä kahdesta suuremman kokoluokan puolella, mutta lopulta erittäin hyvä tarjous 34 tuuman Dell UltraSharp U3419W monitorista vei voiton.
Uusi kaunis työpöytä
Tilauksen saapumisessa kesti koronaviruksen vuoksi yli kuukausi, mutta lopulta näyttö saapui tällä viikolla postissa. Uuden näytön käyttöönotto oli todella helppoa ja sen sai kytkettyä tietokoneeseen yhdellä ainoalla USB-C kaapelilla, jota pitkin siirtyvät paitsi kuva ja ääni, myös näytössä olevien USB-liitäntöjen data. Läppäriin liitettäessä liitännän pitäisi pystyä myös lataamaan itse tietokonetta, mikä on melkoisen näppärää.
34 tuuman kokoluokassa näytöllä on leveyttä 81 senttimetriä, joten se vaatii tilaa ympärilleen. Leveä kuvapinta vaatii myös näytön kaareutumista, jotta kuva saadaan näyttämään priimalta kaikista kulmista. En ole itse tottunut kaareviin näyttöihin ja aivojen tulkitsema pieni vääristymä häiritsikin minua aluksi, mutta siihen tottui vain yhden työpäivän aikana.
Kaarevuus aiheuttaa toisinaan heijastuksia sivusta nähtynä
Toimistotyössä superlaajakuva onkin melko voittamaton, sillä ruudulle saa mahdutettua kätevästi useita ikkunoita vierekkäin. Olen tottunut käyttämään töissä kahta näyttöä rinnakkain ja superlaajakuva vastaa samaa tilannetta, mutta ilman näytön reunuksia.
Dellin kuva on todella tarkka ja näytön leveys tekee kuvasuhteesta hieman harvinaisemman 21:9. Näytön resoluutio on 3440×1440 pikseliä eli karvan alle viisi miljoonaa pikseliä ihanaa työpöytätilaa. Lukema jää 4K-näyttöjen yli kahdeksasta miljoonasta, mutta näitäkin näyttöjä käyttäneenä superlaajakuvan käytettävyys on huomattavasti parempi, sillä 4K-näyttöjen perinteisempi kuvasuhde kasvattaa näytön fyysistä pystykokoa turhan paljon. Rakastan kyllä 4K-televisioita, mutta työskentelykäyttöön 21:9 kuvasuhde on huomattavasti soveltuvampi.
YouTube syöttää näytölle vaikka 8K videota
Vaikka ostinkin näytön ensisijaisesti työskentelyyn, piti sitä toki kokeilla myös peleissä. Tietokonepeleissä parasta on niiden skaalautuvuus monenlaisille kuvasuhteille ja pelejä pystyykin ajamaan natiivilla resoluutiolla. Aiempaan näyttöön verrattuna puolitoista miljoonaa lisäpikseliä saa uudenkin pöytäkoneen ajoittain yskähtämään ja yllättäen muutama vanhempi peli nikotteli hieman ruudunpäivityksen pudotessa hieman alle 60 fps lukeman. Uudemmat pelit tuntuivat hanskaavan uuden näytön paljon paremmin ja sekä Control että Wolfenstein Youngblood pöyrivät molemmat sulavasti maksimigrafiikoilla.
Uusi näyttö on kuitenkin ensisijaisesti työskentelykäytössä ja siinä se on huomattavasti vanhaa 27″ ruutua käytännöllisempi, kun ruudulle mahtuu näppärästi kaksi tai kolmekin erillistä selainikkunaa. Tämä tekee esimerkiksi blogin kirjoittamisesta kätevää, kun yhdellä reunalla voi olla koko ajan auki lähdetietoutta. Oikeaa työtä tehdessä auki voi olla useita sovelluksia ja Excelille riittää pinta-alaa enemmän kuin laki sallii.
Riittävästi työtilaa kotitoimistossa
Olen jo vuosien ajan vannonut Dellin työskentelynäyttöjen nimeen, eikä uusinkaan hankinta petä odotuksia. Uusi näyttö on täydellinen pari tehokkaalle pöytäkoneelle, jonka tehoista saa viimeinkin kaiken irti. Terävää ja värikalibroitua kuvaa katsellessa ei voi olla hymyilemättä.
