Jatkoa täältä. Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.
Ilahduttavasti matkamme seuraava aamu valkeni aurinkoisena, mikä oli loistava juttu Prince Rupertiin suuntautuvan päivämatkamme kannalta. Terracesta kertyy matkaa rannikolla sijaitsevaan Prince Rupertiin 144 kilometriä upeaa Highway 16 pitkin, joka seuraa Skeena Riveriä sen matkalla Tyyneenmereen. Parituntinen ajomatka on maisemiltaan erittäin näyttävä ja peittoaa paikoin jopa Vancouverista Whistleriin johtavan kuuluisan Sea-to-Sky-Highwayn maisemat. Koko matkan ajan lumihuippuiset vuorijonot seuraavat toisiaan ja vuorten väleistä valuu kirkasvetisiä jokia yhdistyen ruskeavetiseen pääuomaan.
Kaunis aamu leiripaikalla
Tiellä Prince Rupertiin
Kartta Highway 16:n maisemista
Kaksikaistaista maantietä myötäilee myös tiiviisti Prince Rupertista aina Prince Georgeen johtava yksiraiteinen junarata, joka on Prince Rupertille elintärkeä yhteys. Rataa pitkin liikennöivät tavarajunat kuljettavat huomattavia määriä rahtia kaupungin syväsatamasta sisämaahan ja edemmäs kaikkialle Pohjois-Amerikkaan.
Elintärkeä junarata
Rahtijunia näkyy tämän tästä
Reilun 12 200 asukkaan Prince Rupert on kiintoisa ja monia eri kukoistuksi kokenut kaupunki, joka sijaitsee linnuntietä 770 kilometriä Vancouverista. Maanteitse matkaa kertyy melko tarkalleen tuplasti tämän verran, lähes 1500 kilometriä eli ollaan jo melko kaukana kaukana kotoa.
Kaukana kotoa
Upeita vuoristomaisemia
Asiaa oli vaikea uskoa tuona kauniina keskiviikkona, mutta Prince Rupert on koko Kanadan sateisin kaupunki, jossa saadaan sadetta peräti 240 päivänä vuodessa, yhteensä 2530 millimetriä. Se on vähemmän kuin joissain länsirannikon kylissä kuten Tofinossa, mutta silti todella huomattava määrä. Aurinkoisten tuntien määrä Prince Rupertissa on vain 1230 tuntia, joka on myöskin Kanadan kaupunkien ennätys, joskin läheisessä Stewartin kylässä auringosta saadaan nauttia vieläkin vähemmän, ainoastaan 985 tuntia. Suuri osa vuosittaisesta sateesta tulee vetenä ja varsinainen lumi on kaupungissa harvinainen näky.
Suojainen sijainti rannikolla on määrittänyt aina vuonna 1910 perustetun Prince Rupertin historiaa ja kaupungissa on ollut alusta saakka merkittävä satama. Suuren saaren suojaama luonnonsatama ei jäädy talvisin ja se on koko Pohjois-Amerikan syvin ja maailman kolmanneksi syvin satama. Sijainti aivan British Columbian luoteisnurkalla tarkoittaa myös Prince Rupertin olevan noin kaksi vuorokautta lähempänä Aasiaa kuin esimerkiksi Vancouver ja Yhdysvaltain länsirannikon satamat. Ja koska Alaskasta ei ole olemassa ratayhteyttä runkoverkkoon, tekee se Prince Rupertista nopeimman rahtiyhteyden Aasian ja Pohjois-Amerikan välillä.
Vihreävärisiä vuoristojokia
Yksi monista vesiputouksista
Sijaintia onkin hyödynnetty aina kaupungin perustamisesta saakka ja esimerkiksi toisen maailmansodan aikana Prince Rupertin kautta kulki merkittävä määrä amerikkalaisjoukkoja matkalla Alaskan edustan ulkosaariston sotilastukikohtiin. Kaupunki on yhä edelleen rannikkovartioston merkittävä tukikohta.
Kalastus on ollut aina merkittävä osa Prince Rupertin taloutta, minkä lisäksi metsäteollisuus on työllistänyt satoja. Molempien alojen onni on kuitenkin vaihdellut vuosikymmenten aikana ja 1990-luvun alussa korkeimmillaan 18 000:ssa käynyt asukasluku romahti sellutehtaan lopetettua vuosikymmenen alussa. Käänne parempaan koettiin jälleen vuonna 2004, kun kaupunkiin avattiin uusi risteilyterminaali ja vuotta myöhemmin merkittävä konttitavaraterminaali.
Monia aikoja nähnyt Prince Rupert
Tänä päivänä Prince Rupert on laivaliikenteen solmukohta, jossa suuri osa Vancouverista ja Seattlesta lähtevistä Alaskan risteilyalyksista pysähtyy. Valtavat matkustajalaivat tuovat kaupunkiin kesän aikana satojatuhansia matkaajia, joista osa ottaa osaa karhusafareille ja joista jotkut nousevat maisemajunaan kohti Jasperia. Risteilyalusten ansiosta matkustajasataman alueella onkin lukuisia turistiliikkeitä ja kahviloita, joissa on ollut kuitenkin tänä kesänä hiljaista, koronaepidemian peruttua kesän kaikki risteilyt. Toivoa sopii että matkailu tokeentuu poikkeuksellisesta tilanteesta ensi vuonna, sillä nyt moni toimija on tiukan paikan edessä.
Matkustajasataman turistiliikkeitä
Kaukana sivistyksestä
Risteilyjen lisäksi Prince Rupert on myös BC Ferriesin merkittävä lauttaliikenteen keskus. Kaupungin kautta kulkee ainoa lauttayhteys Haida Gwaiin ulkosaaristoon, jonne purjehdus kestää kymmenen tuntia. Vielä pidempi on yhteys Port Hardyyn Vancouverin saaren pohjoispäässä, jonne on peräti 17 tunnin purjehdus. Matka säästää kuitenkin yli tuhat kilometriä ajomatkaa ja on täten varteenotettava ja jopa nopea vaihtoehto Vancouverista Prince Rupertiin. Reitti on todella upea maisemiltaan ja purjehdimme siitä viime kesänä puolet vieraillessamme Bella Coolassa.
Laivaliikenteen keskus
Prince Rupert on myös pysähdyspaikka Alaska Marine Highwayn lautoille ja kaupungista on vain 40 kilometriä Alaskan merirajalle. Alaskaan liikennöi viikottain myös AquaTrainina tunnettu yhteys, joka on maailman suurin junalautta, jonka kyytin lastataan 50 junavaunua kolme päivää kestävälle merimatkalle Alaskan Whittieriin. Kyseessä on osavaltion ainoan junayhteys mantereelle.
Prince Rupertin merkittävin työllistäjä on vuonna 2005 valmistunut konttitavaraterminaali, jota laajennettiin edelleen viisi vuotta myöhemmin. Sataman kapasiteetti kilpailee nykyisin jopa Vancouverin sataman kanssa, joten kyseessä on merkittävästä terminaalista joka on suurempiin kilpakumppaneihinsa verrattuna sangen ruuhkaton. Sataman toiminnassa on vielä runsaasti laajentamisen varaa ja Prince Rupertin merkitys logistiikkakeskuksena tuleekin tulevaisuudessa kasvamaan entisestään.
Taustalla rahtiterminaalin nostureita
Vietimme Prince Rupertissa noin kaksi tuntia ja onneksemme satuimme paikalle niiden harvojen aurinkoisten tuntien aikana, vaikkakin pilvisyys lisääntyi iltapäivää kohden. Pikkukaupunki jäi mieleemme lupsakkana ja oli kiinnostavaa kuulla siellä asuvan myös runsaasti skandinaaveja.
Alueella asuu skandinaaveja
Hieman kaupungin ulkopuolella katsastimme myös viiden kilometrin vaelluspolun Butze Rapidseille. Kyseessä on kapeikko jonka kautta vuorovesi virtaa kaksi kertaa vuorokaudessa meren ja lahdenpohjukan välillä. Satuimme paikalle suurehkon vuoroveden aikaan ja virtaus olikin huomattava, muttei silti verrattavissa Skookumchuck Narrowsin uskomattomiin vuorovesimassoihin. Polku on silti pysähdyksen arvoinen ja tarjoaa mukavia metsämaisemia.
Butze Rapidsin vuolas vuorovesi
Prince Rupertin naapurissa sijaitsee myös pieni Port Edwardin taajama, joka oli yksi mahdollinen päätepiste nyt Kitimatiin rakennettavalle maakaasuputkelle. Kyseessä on hiljainen kalastajakylä jonka päänähtävyys on historiallinen kalanpurkittamo hieman taajaman ulkopuolella. Valitettavasti purkittamo ei ollut koronan vuoksi avoinna, joten vierailu siellä jäi meiltä seuraavan kertaan.
Historiallinen kalanpurkittamo oli kiinni
Paluumatkalla Terraceen ihailimme vielä kerran Highway 16:n upeita vuorimaisemia, nyt vain toiseen suuntaan nähtynä. Olimme takaisin leiripaikalla vasta iltasella, takanamme pitkä mutta onnistunut päivä, joka oli yksi kesälomamme huippuhetkiä. Tästä olisikin hyvä aloittaa seuraavana päivänä pitkä paluumatka kotiin, mistä vielä matkakertomuksen viimeisessä kirjoituksessa.
Eri maisemat paluumatkalla
Seuraavaan osaan tästä. Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.
Hienoja kertomuksia Prince Rubertista ja myös kuvia.
Olen viimeksi käynyt siellä 2006 ei näytä paljon muuttuneen kaupunki.
Minunkin on sangen helppo uskoa ettei kaupunki liene muuttunut juuri ollenkaan sitten syväsataman valmistumisen. Kiva leppoisa pikkukaupunki kauniilla, joskin hyvin sateisella alueella.