Perjantaina pyörähti neljän vuoden tauon jälkeen käyntiin maailman suurin urheilujuhla, jalkapallon MM-kisat. Kisat järjestetään kaukana Etelä-Afrikassa, mutta se ei tarkoita etteikö kokonaisen kuukauden kestävät kisat näkyisi Saksan kaupunkien katukuvassa.
Kisojen alkua on odotettu kuin kuuta nousevaa ja viime viikot ovat täyttäneet kaupat virallisilla kisatuotteilla sekä kaikenlaisella Saksan lipun väreihin maalatulla kisaroinalla. Tavara on käynytkin kaupaksi ja autoihin kiinnitettyjä Saksan lippuja on liehunut kaduilla jo viikkotolkulla. Valtava innostus ei tullut yllätyksenä tämän jalkapallohullun kansan keskuudessa asuvaa, mutta jotenkin aina sen mittasuhteet pistävät ihmettelemään. Erityisesti innostus MM-kisoja kohtaan juontaa perunsa edellisiin, vuonna 2006 pelattuihin kisoihin.
Tuolloin kisat pelattiin Saksassa kauniiden kesäkelien vallitessa. Kotikisat sekä oman maan hyvä pärjääminen (lopullinen sijoitus 3.) sai saksalaiset fanit kaduille riemuitsemaan urheilujuhlasta koko kuukauden ajaksi. Pronssiottelua Portugalia vastaan Berliinin Tiergarteniin aivan Brandenburgin portin taakse rakennetulle Fanmailelle, eli fanimailille, kokoontui peräti miljoona ihmistä! Tätä ajanjaksoa nimitetään Saksassa nimellä Sommermärchen, eli kesäsatu, sillä ilmassa oli tuolloin jotain taianomaista.
Muutimme Saksaan tuona vuonna vain pari kuukautta noiden kisojen jälkeen, joten emme koskaan saaneet kokea tuota jälkeenpäin paljon puhuttua tunnelmaa. Olemme kuitenkin sittemmin kuulleet, että noiden kisojen aikana saksalaiset tunsivat pitkästä aikaa suurta ylpeyttä maastaan ja esimerkiksi Saksan lipun julkisesta heiluttamisesta tuli jotenkin hyväksyttyä ja kansallisrakkautta osoittavaa. Tällaista taustaa vasten on helppo ymmärtää, että innostus tämän vuoden kisoista on kova.
Eilen Saksa kohtasi kisojen ensimmäisessä ottelussaan Australian, jonka maa rökitti 4-0. Ottelun ollessa vielä käynnissä kävelimme eräältä ravintolalta kohti kotia. Olo oli outo, sillä kaduilla oli melkein autiota ja aivan kaikilla ravintoloilla oli pihalla televisio tai jätti-screeni, josta ottelua seurasi väkeä. Katuja kävellessä selostusta pystyi jatkuvasti seuraamaan, sillä edellisen television äänen alkaessa vaimentumaan, alkoi seuraavan ääni jo voimistumaan. Kävelimme korttelikaupalla jatkuvasti selostusta kuunnellen!
”Läheltä piti” tilanteiden aiheuttama kohahdus kuului myös kaduilla ja tuntui todellakin että koko suurkaupunki eli ottelussa mukana. Yksikään neljästä maalista ei myöskään jättänyt mitään arvailun varaan, sillä vain parikymmentä sekuntia maalin jälkeen, alkoivat ilotulitusraketit paukkua pitkin kaupunkia. Ja tämä kaikki siis ensimmäisessä ottelussa jalkapallossa surkeaa Australiaa vastaan! Kuvitelkaa vain, mitä se on jos Saksa pääsee peleissä pitkälle, saati finaaliin saakka. Tätä mietimme kotona nukkuessamme ja kaduilta kantautuvaa autojen tööttäilykonserttia kuunnellen.
Itse en tule kisoja juuri ollenkaan seuraamaan, mutta pyrin kuitenkin seuraamaan kisatunnelmaa ja raportoimaan siitä täällä blogissani.
