Paikallinen laskettelukausi alkoi viime viikolla, kun kaksi Vancouverin kolmesta paikallisesta laskettelukeskuksesta avasi osan rinteistään innokkaimpien laskettelijoiden iloksi. Kuten tuolloin kirjoitin, on tätä ollut vähän vaikea uskoa täällä sateisesta keskustasta käsin. Sillä vaikka vuorilla onkin silminnähden valkeaa, voiko siellä kuitenkaan olla jo netissä mainitut yli 30 senttiä lunta? Asiaa ei auttanut kuin lähteä itse toteamaan ja niinpä ajoimmekin eilen ylös Cypress Mountainille.
Lämpöä oli alhaalla Vancouverissa noin +7 astetta, mutta puolivälissä pilvien tasolle päästessä lämpötila oli pudonnut jo noin +3 asteen tienoille. Sakeassa sadepilvessä lämpötila jatkoi tippumistaan aina nollan tienoille saakka ja ylhäällä satelikin jäätävää tihkua. Ja ihme ja kumma, lunta oli kuin olikin tien vierellä noin 700 metrin korkeudelta aina perille 900 metriin saakka. Perillä lunta olikin sitten ihan reilusti ja oli kuin olisi siirtynyt viidessä minuutissa vuodenajasta toiseen.
Lunta ohoi!
Ylhäällä kauhakuormaajat aurailivat paksun lumipeitteen alla olevia parkkipaikkoja. Ensimmäinen viikonloppu näytti houkutelleen paikalle satamäärin innokkaita laskijoita, joita ei näyttänyt haittaavan jäätävä tihkusade ja vesisumu, mikä kertonee että joku muukin on odottanut ensilunta innoissaan.
Talvinen Cypress Mountainin parkkialue
Lumen keskellä oli hauska leikitellä hetken aikaa autolla tyhjän parkkipaikan jäisellä pinnalla, tosin jatkuvan nelivedon kanssa autoa ei saanut juuri luisumaan. Pienen leikittelyn jälkeen palasimme vuorelta alas ja ajoimme läheiselle Lighthouse Parkin puistolle. Tämä West Vancouverin länsipäässä niemennokassa sijaitseva pieni puisto on suosikkejamme, sillä siellä on monia mukavia polkuja suurten puiden lomassa, paljaiden rantakallioiden lomassa.
Lighthouse Parkin majakka
Kiersimme vain parin kilometrin lyhyen reitin, mutta pysähtelimme monessa kohtaa kuuntelemaan aaltojen iskua rantakallioita vasten. Meri oli rauhaton ja aallot tyrskysivät kiviä vasten. Sunnuntaiksi olikin ennustettu myrskyä ja se osoittautuikin sangen voimakkaaksi yöllä. Ikkunat vain värisivät ja naksuivat tuulenpuuskien painaessa korkealla sijaitsevan asuntomme ikkunoita vasten. Verhojen perusteella näytti myös siltä, että koko rakennus heilui hitusen tuulen voimasta, mutta mistään muusta tätä ei kuitenkaan havainnut.
Paljaita rantakallioita
Vancouverissa on sangen mielenkiintoisaa, miten paikallisia sääilmiöt voivat olla ja miten vuorilla on niin eri vuodenaika kuin alhaalla kaupungissa. Nyt kun olemme todenneet että sitä lunta tosiaankin on vuorilla, ei voi kuin odottaa hieman kauniimpia kelejä, että pääsee ensimmäistä kertaa rinteeseen. Tulevan viikonlopun ennuste odottaa edelleen tarkentumistaan, mutta se voi hyvinkin olla potentiaalinen tämän kauden avaukseen…
