Elokuvamaisemia ja Concorden kyydissä

Jatkoa täältä. Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.

Sunnuntaipäivä alkoi rauhallisesti kävelyllä Madison Square Parkille. Pieni puisto sijaitsee Flatiron Districtin alueella keskikaupungilla ja se on antanut nimensä New Yorkin kuuluisalle Madison Square Garden monitoimiareenalle. Nykyinen areena on järjestyksessään jo neljäs ja se sijaitsee aivan hotellimme vieressä, vilkkaan Pennsylvania Stationin vieressä. Puiston ympärillä sijaitsee useita kauniita rakennuksia, kuten 50-kerroksinen MetLife Building vuodelta 1909, joka oli aikoinaan kolmen vuoden ajan maailman korkein rakennus.

Madison Square Garden

Madison Square Parkin ympärystä

Vähemmän kaunis naapuri on upouusi ja sangen ruma One Madison Parkin luksusasuintalo, jonka tikkumainen muoto ei sovi ympäristöönsä mitenkään. Se kuitenkin osoittaa, ettei New Yorkissa kaihdeta sijoittaa modernia arkkitehtuuria aivan historiallisen kylkeen ja alueelle onkin suunnitteilla myös toinen melko radikaali lasinen pilvenpiirtäjä osoitteeseen 1 Madison Avenue. Kuuluisan Daniel Libeskindin käsialaa olevan projektin toteutumisesta ei ole kuitenkaan tällä haavaa mitään varmaa tietoa ja se on piirustuspöydällä vielä vuonna 2019.

1 Madison Avenue ei ole lähtenyt rakenteille

Kaunein rakennus puiston ympärillä on kuitenkin ikoninen Flatiron Building. Downtowniin johtavien Broadwayn ja Fifth Avenuen rajaamalla kolmionmuotoisella tontilla sijaitseva 22-kerroksinen rakennus vuodelta 1902 tunnetaan kansan keskuudessa ”silitysrautatalona” sen kiilamaisen muodon vuoksi. Kaunis rakennus oli suuren huomion kohde rakennusvaiheessa, paikallisten lyödessä vetoa siitä milloin kapea rakennus kaatuisi tuulessa. Näin ei tietenkään käynyt, mutta sijaintinsa ja muotonsa vuoksi rakennuksen ympärillä silti ilmenee ajoittain voimakkaita tuulenpyörteitä. 1900-luvun alkupuolella miehet usein hakeutuivat paikalle katsomaan, miten tuuli saattoi puhaltaa ylös naisten hameita, paljastaen näiden jalat. Tämä innoitti jopa tilannetta kuvaavan slangisanonnan ”23 skidoo” syntymiseen, mikä tarkoittaa jonkun lähtemistä jostain tilanteesta äkillisesti ulkopuolisista syistä johtuen, millä viitataan yllättävään tuulenpuuskaan 23th Streetillä, joka on kolmas rakennusta rajaava katu.

Kuuluisa silitysrautatalo

Vanhasta rakennuksesta saa hienoja kuvia paitsi edestä, myös Empire State Buildingin näköalatasanteelta, josta se näkyy erittäin selkeästi.

Flatiron Building ja Empire State Building

Leveä Broadway on kävely-ystävällinen katu, sillä se on osin rauhoitettu autoliikenteeltä ja rakennettu paikoin kävelykaduksi. Katu johtaa pienen matkan päässä Union Squarelle, joka on vilkas aukio. Aukion ympäristöstä löytyy monenlaista taidetta ja sillä parveilee viikonloppuisin monenlaisia kaupustelijoita.

Union Squaren ympärystä

Union Squarella liikuskelee myös runsaasti opiskelijoita, joiden määrä vain lisääntyy hieman etelämpänä sijaitsevassa Washington Square Parkissa. Ympäröivällä alueella on monia opiskelija-asuntoloita sekä New York Universityn tiloja, minkä vuoksi alueelta löytyy valtavasti kahviloita ja monenlaisia pieniä puljuja. Söimmekin kesäpäivän kunniaksi puistossa jäätelöt ohi kulkevia ihmisiä katsellen.

Sixth Avenuen varsi

Jäätelöhetki Washington Square Parkissa

Opaskirjamme mukaan alue oli aiemmin likainen ja jopa vaarallinen, mutta nykyisin alue on viihtyisä. Puistossa vietettiin tuona sunnuntaina jonkinlaista tiedetapahtumaa, minkä vuoksi näytillä oli lukuisia robotteja, joita eri tiimit olivat rakentaneet. Niiden liikuskelu näytti meistä hauskalta ja ihmisiä oli paikalla runsaasti.

Robotteja esitteillä

Korkea pilvenpiirtäjä lähistöllä

Jatkoimme puistolta matkaamme läheiseen Greenwich Villagen kaupunginosaan. Tämä trendikäs alue on täynnä kauniita vanhoja tiilirakennuksia ulkoseinustan paloportailla, joista New York on melkein yhtä tunnettu kuin pilvenpiirtäjistään. Vehreä alue on toiminut myös taustana monessa elokuvassa sekä tv-sarjassa, ja yksi tunnistettava rakennus on osoitteessa 90 Bedford Street sijaitseva Frendit tv-sarjan asuintalo. Rakennuksessa ei kuvattu koskaan itse sarjaa (joka on kuvattu studiossa), mutta sen ulkosivu oli kuvitteellinen frendien asuinrakennus. Katutasolla sijaitseva kuppila toimi myös inspiraationa sarjan Central Perk kahvilalle, jota sitäkään ei ole oikeasti olemassa.

Frendien ja Carrie Bradshawn asuintalot

Lähistöllä osoitteessa 63 Perry Street sijaitsee kaikkien Sinkkuelämää tv-sarjan fanien pyhiinvaelluskohde, Carrie Bradshawn kuvitteellisen asunnon portaat. Todellisuudessa sarjan kuvauksissa käytettiin neljää eri osoitetta, mutta juuri näillä portailla on kuvattu Carrien ja Mr. Bigin kuuluisimmat kohtaamiset. Paikalla on turisteja päivittäin, mikä ei ole varmaankaan rakennuksen asukkaiden mieleen, mutta pakkohan se oli ottaa paikasta valokuva muistoksi. Koko katu on erittäin viihtyisä ja alueella kannattaa vierailla vaikka ei piittasikaan kyseisistä tv-sarjoista.

Vehreän kiehtova Greenwich Village

Melkein kulman takana sijaitsee myös Sinkkuelämästä tunnetuksi tullut Magnolia Bakery -leipomo, joka on sittemmin levinnyt kansalliseksi leipomoketjuksi. Emme kuitenkaan viitsineet jonottaa leipomoon pääsyä, joten päädyimme vain ottamaan siitä valokuvan.

Magnolia Bakeryn sisällä oli pitkä jono

Lounastimme alueelta löytyneessä pastaravintolassa ja keskustelimme siitä, miten viihtyisä Greenwich Village meistä oli. Seudulla olisi varmasti muitakin tunnettuja telkkarikohteita, mutta päätimme palata takaisin Times Squaren suunnalle ja Hudson Riverin rannalle. Jokirannassa sijaitsee Intrepid Sea, Air & Space Museum, joka on ilmailuun ja merenkäyntiin keskittyvä museo. Museossa on paljon nähtävää erityisesti ilmailusta innostuneelle ja joukossa on todellisia erikoiskohteita.

Matkustajalaiva Hudsonin varrella

Taistelujakin nähnyt lentotukialus USS Intrepid

Kartta aluksen sisuksista

Lentokonehissi

Näistä suurin on itse pitkän laiturin kylkeen pysyvästi ankkuroitu USS Intrepid -lentotukialus. Tämä vuonna 1943 valmistunut alus ehti ottaa osaa moneen taisteluun ennen liittämistään osaksi museota vuonna 1982. Vaikka aluksen tekniikka onkin nyky mittapuulla vanhaa, on aluksen ja sen sisus kiehtova nähdä. 266 metriä pitkä alus on sangen pieni lentotukialukseksi, mutta sen kannelle ja sisälle mahtuu silti valtavasti lentokalustoa. Pelkästään aluksen ankkurijärjestelmä on valtava. Myös komentosilta on vierailla ja melkein kaikkea saa hypistellä sielunsa täydeltä.

Valtavat ankkurit

Komentosillalta liikutetaan koko valtavaa alusta

Valtava määrä näyttelykaluja

Tykinruokaa

Toinen kiintoisa vierailukohde on laiturin toisella laidalla ankkurissa oleva USS Growler -sukellusvene vuodelta 1958. Lähinnä tiedustelutehtävissä palvellut ja ydinkärjillä aseistettu sukellusvene on myös tämän päivän standardeilla vanha, mutta silti erittäin kiintoisa vierailukohde. Sisällä tila on kortilla ja oleskelutilat todella karut, minkä vuoksi ennen sukellusveneeseen pääsyä joutuu kulkemaan koeluukun läpi. On nimittäin huomattavasti helpompi irroittaa oviaukkoon juuttunut paksu jenkki siinä kohdassa, kuin syvällä sukellusveneen sisuksissa. 😆

Sukellusveneen sisällä on erilainen tunnelma

Sisällä on hämärää ja ahdasta

Pitkiäkin aikoja veden alla viettäneessä sukellusveneessä on ollut varmasti tiivis tunnelma täydessä miehityksessä, kun sillä on asustanut ympärivuorokautisesti 87 merimiestä…

Sukellusveneen sisällä oli aikoinaan ydinkärkiä

Museossa ehkä mielenkiintoisin kohde on kuitenkin Concorde yliäänilentokone. Kone on ainoa museon kohde, jonne ei pääse omatoimisesti vaan joutuu ottamaan osaa lisähinnasta olevalle kiertokäynnille. Tunnin mittainen kierros on todella kiintoisa ja oppaamme osasi kertoa koneesta ja sillä lentämisestä monenlaisia tarinoita, jotka tuntuivat hyvin erilaiselta nykyiseen lentämisen ”elämykseen” verrattuna.

Concorde oli ranskalais-englantilaisen yhteistyön tulos ja toinen ainoastaan kahdesta kaupalliseen käyttöön saakka päässeestä yliäänikonemallista (toinen oli vuoteen 1978 saakka lentänyt venäläinen Tupolev Tu-144). Lentokone palveli Air Francen sekä British Airwaysin väreissä 27 vuoden ajan, aina vuoteen 2003 saakka, jolloin koko konekanta poistui käytöstä.

Legendaarinen Concorde

Ensilentonsa aikaan vuonna 1969 kone oli teknisesti äärimmäisen edistyksellinen. Huimaa 2,04 Machin (kaksinkertaista äänennopeutta) eli noin 2179 kilometriä tunnissa lentävä kone palveli erityisesti Atlannin ylisillä lennoilla Lontoosta ja Pariisista New Yorkiin sekä Washingtoniin. Lento Condordella oli kallis elämys, sillä koneisiin myytiin ainoastaan ykkösluokan paikkoja ja lippu maksoi noin 10 000 dollaria. Kyytiläiset olivatkin lähinnä rikkaita liikemiehiä, joille nopeus oli tärkeää. Nopein lento Lontoon ja New Yorkin välillä kesti ainoastaan 2 tuntia 52 minuuttia ja 59 sekuntia, mikä tarkoitti että länteenpäin lennettäessä kone saapui perille aikaerosta johtuen ennen kuin oli lähtenyt perille. 😮

Kaksinkertainen äänennopeus vaatii sutjakkaa muotoa

Yliäänilentäminen on kuitenkin erittäin äänekästä, minkä vuoksi täydellä nopeudella lennettiin ainoastaan meren yllä. Sisältä Concorde ei ollut kuitenkaan äänekäs ja koska koneen lentokorkeus oli yli 17 kilometrissä (normaali lentokorkeus on 11 kilometriä), oli matka miellyttävä ilman huomattavia ilmakuoppia. Koneen lämpeäminen suuressa nopeudessa oli kuitenkin iso ongelma ja lennon aikana kone pystyi lämpölaajenemaan jopa 30 senttimetriä! Kerrotun mukaan koneen ikkunat ja seinät olivat käsin kosketeltuna lämpimiä vielä lennon laskeuduttuakin. 😯

Nousun ja laskeutumisen aikana koneen nokka laskeutui alaspäin ilmanvastuksen vähentämiseksi sekä siksi, että muutoin lentäjien oli vaikea nähdä koneesta ulos. Jyrkän nousukulman vuoksi peräpäähän myös asennettiin pieni laskeutumisteline estämään perän kosketuksen maahan.

Pieni takapyörä

Lentokoneen akilleen kantapää oli sen heikko polttoainetaloudellisuus, joka oli vaikuttava seikka sen lopulliseen käytöstä poistamiseen. Hieman yllättäen kone oli taloudellisemmillaan yliäänilennon aikana ja huonoimmillaan lentokentällä rullatessa, jonka aikana saattoi tuhraantua jopa 2% koko lennon polttoainemäärästä.

Concorden kohtaloksi koituivat heikko taloudellisuus sekä Pariisin Charles de Gaullen kansainvälisellä lentokentällä 25. heinäkuuta vuonna 2000 sattunut onnettomuus. Siinä edeltävästä lentokoneesta pudonnut metallin palanen puhkoi nousukiidossa olleen Concorden renkaan, josta sinkosi osia siiven heikoimpaan kohtaan, aiheuttaen polttoainevuodon, joka syttyi koneen noustessa ilmaan. Tilanteesta on tallentunut uskomaton valokuva.

Kuuluisa valokuva Concorden ainoasta onnettomuudesta

Koska yksi moottori oli täysin vaurioitunut, ei kone pystynyt saamaan korkeutta ja se putosi lähelle lentokenttää. Kaikki sata lähinnä saksalaista lomailijaa sekä lentokoneen henkilökunta menehtyivät onnettomuudessa, joka johti kaikkien Concordien hyllytykseen. Vaikka syy ei loppujen lopuksi ollutkaan itse Concordessa, vaan uskomattomassa tapahtumasarjassa joka aiheutti konetyypin ainoan onnettomuuden, vaikutti onnettomuuden saama negatiivinen huomio osaltaan lentojen loppumiseen.

Se on harmi, sillä lentämisen ollessa nykyisin sillipurkissa tuntikausia istumista, olisi huomattavasti nykykoneita nopeammalla lentokoneella varmasti kysyntää. Ainakin jos lippujen hinta pystyttäisiin paremman taloudellisuuden kautta pitämään hieman kohtuullisemmalla tasolla. Itse asiassa jotain merkkejä yliäänimatkustamisen paluusta on olemassa, sillä käynnissä on asiaa tosissaan tutkivia projekteja. Kuitenkaan ihan lähivuosikymmeninä tällaisia koneita on turha odottaa liikenteeseen.

70-luvun ykkösluokka on nykyisin vaatimaton

Concorde-kierros on erittäin mielenkiintoinen lentokoneista mitään ymmärtämättömällekin, sillä koneeseen liittyy niin paljon kiintoisaa nippelitietoa. Jo pelkkä mahdollisuus nähdä sisältä yksi yhteensä ainoastaan 20 rakennetusta koneesta ja istua sen ykkösluokan penkillä on kokemus itsessään. Toki koneen varustelu tuntuu hieman köyhältä nykypäivään verrattuna, sillä kone edustaa 1970-luvun tekniikkaa. Koneen ohjaamossa onkin siksi melkoinen nappulaviidakko, koska tuohon aikaan ei ollut vielä tietokoneita ja kaikki lentäminen tehtiin ammattitaidolla kapteenin ja perämiehen toimesta. Ohjaamo olisi nykyaikaisessa versiossa varmasti hyvin erilainen ja paljon pelkistetympi.

Ohjaamossa riitti nappuloita

Concorde on saamassa vielä tänä vuonna parikseen toisen kiintoisan näyttelyesineen, sillä museoon tullaan sijoittamaan käytöstä poistettu avaruussukkula Enterprise. Voikin siis olla, että museolla pitää vierailla uudelleen seuraavalla New Yorkin reissulla.

Muoto kuin paperilentokoneella

Museolta kävelimme lopuksi Times Squarelle, jonka vilinään ei kyllästy ikinä. Siellä on aina jotain nähtävää, kuten esimerkiksi hääpareja poseeraamassa ihmisjoukon keskellä. Bongasimme siellä myös kuuluisan alastoman cowboyn, joka poseerasi ihmisten kanssa valokuvissa. Cowboy on saanut myös jäljittelijän, alastoman lehmitytön, tosin veikkaan ettei mamma tee rahaa samalla tahdilla kuin nuori ja komea lehmipoika.