Menneenä viikonloppuna päätimme nauttia ensi kertaa uuden kotikaupunkimme tarjoamista ulkoilumahdollisuuksista ja niinpä pakkasimme lauantaina tavarat autoomme ja ajoimme North Vancouveriin. Kaupungin pohjoispuolella sijaitsevien North Shore Mountainsien yksi huippu on nimeltään Mount Seymour, jolla sijaitsee yksi Vancouverin lähialueen kolmesta laskettelukeskuksesta, kahden muun ollessa Grouse Mountain sekä Cypress Mountain. Näistä kolmesta Mount Seymour on kaikkein kesyin, mikä oli hyvä alku lasketteluun.
Niina oli juuri ennen Vancouveriin saapumistaan viettänyt pitkän viikonlopun Sveitsin Engelbergissä lasketellen ja tuon reissun toisena päivänä hän kaatunut mäessä, satuttaen vasemman polvensa niin että reissun laskettelu jäi siihen. Tästä oli kulunut vasta hieman yli kuukauden verran, joten halusimme käydä kokeilemassa miten polvi on tervehtynyt ja siksi Mount Seymourin tapainen helpompi ja halvempi keskus oli hyvä idea.
Sääennuste lauantaille lupasi pilvistä, mutta iltapäivää kohden poutaantuvaa keliä. Vuorta kohti ajaessamme näimme että lännessä keli oli jo poutainen ja niinpä ajattelimme Seymourin sisäänsä kätkevän pilven katoavan parissa parissa tunnissa.
1449-metriselle Mount Seymourille johtava maantie kipuaa keskellä vehreää havumetsää kohti 1020 metrin korkeudessa sijaitsevaa parkkialuetta. Vaikka alhaalla kaupungissa olikin seitsemän astetta lämmintä, viileni keli parkkialueelle mennessä nollan kieppeille. Puolimatkassa tien vieressä alkoi myös näkyä kinoksia, jotka kasvoivat ylöspäin mentäessä niin lopulta monen metrin korkuisiksi. Mount Seymourin lumivarmuus onkin normaalisti hyvä, sillä siellä saadaan talvessa keskimäärin kymmenen metriä lunta! 😯
Keli ala-asemalla oli pilvinen ja siellä oltiin sadepilven sisässä. Näkyvyys oli vaivaiset parikymmentä metriä, mutta noudimme silti vuokraamosta hieman päiviä nähneet sukset ja lähdimme sivakoimaan kohti hissejä.
Vuoden ensimmäinen mäki
Mount Seymourilla on ainoastaan kolme kahden hengen tuolihissiä, joiden kapasiteetti on hyvin pientä (vuoden 2012 tilanne, sittemmin päivittynyt). Huonokelisenä päivänä jonoja ei kuitenkaan ollut, mutta luemma kauniina päivänä joutuu seisoskelemaan pitkässä hissijonossa. Tuolihisseistä keskimmäinen on varsinainen päähissi ja se yltää puoliväliin vuorta.
Jo hississä totesimme näkyvyyden olevan todella huono ja ylhäällä näkyvyys oli melkeinpä nolla metriä. Kauden ensimmäinen lasku tuossa kelissä ja vieraassa rinteessä, oli hiuksia nostattava kokemus. Valitettavasti keli ei tuosta parantunut, mutta rinteiden profiili alkoi pian painua mieleen. Oli silti hurjaa laskea paikoitellen täydellisissä whiteout olosuhteissa. Tummat ihmishahmot pystyi rinteessä sentään erottamaan, vaikka välillä tihku- ja vesisade tekivätkin hankalaksi katsoa eteenpäin. 😕
Hissimatkalla tuntemattomaan
Näkyvyys nolla
Huonon näkyvyyden lisäksi laskemisen teki hankalaksi rinteiden huono viitoitus. Rinnekartta löytyi ainoastaan ala-aseman ravintolan läheltä, joten laskimme mäkiä haalean muistikuvan mukaan. Oli vähintäänkin haastavaa muistaa mikä rinne voisi johtaa jyrkille mustille osuuksille ja välttää niitä. Sellaisen rinteen laskeminen kun ei olisi kovin mukavaa tällä näkyvyydellä.
Muuten Mount Seymouria ei voi haukkua aivan huonoksi, sillä sieltä löytyi monia mukavia rinteitä, joita olisi varmasti hauska päästellä kauniin kelin vallitessa. Yhteensä keskuksessa on 39 rinnettä, joista 12 on valaistuja. Korkeusvaihtelua on suurimmillaan 330 metriä ja pisin rinne on 1,6 kilometriä. Korkein yläasema on 1265 metrissä. Paikka tuntui olevan myös suositty ja varsinkin lumilautailijoita oli paljon. Täytyy myös antaa tunnustusta, että ehkä ensimmäistä kertaa rinneravintola ei ryöstänyt hinnoillaan, vaan hintataso oli todella kohtuullinen. Hintaansa nähden Mount Seymour vaikuttikin meistä ihan pätevältä diililtä. 💡
Vaikka keli olikin katastrofaalisen huono, oli kokemuksemme silti mukava. Laskettelu on mukavaa puuhaa ja olikin hauskaa päästä rinteeseen ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Koska North Shore Mountainsin kaikki kolme rinnettä ovat meitä niin lähellä, ehdimme varmasti käymään rinteessä ainakin kerran tämän kauden aikana. Toivon mukaan se kuitenkin tapahtuu paremman kelin vallitessa.
Minäkin haluan mennä tuonne laskettelemaan, kuulostaa mahtavalta paikalta. Varmaan aikamoinen kokemus.
Mount Seymour vaikutti tosiaan ihan mukavalta laskettelukeskukselta. Tosin sittemmin Cypress Mountainilla käytyämme, tuntuuhan se vähän pieneltä. Tosin paikan koon arvioiminen oli hieman hankalaa noissa olosuhteissa… 🙂
Kuvissa sokaiseva valkeus näyttää ehkä ihanalta, mutta todellisuudessa se ei ollut niin kovin mukavaa.