Seitsemän tähden teehetki

Jatkoa täältä. Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.

Reissumme viimeinen, neljäs, päivä ei yllättänyt kelillään, vaan päivä valkeni edeltävien kaltaisesti helteisenä. Kolmen rankan päivän jäljiltä nukuimme aamulla pitkään, minkä jälkeen kävimme nauttimassa viimeistä kertaa hotellimme loistavasta aamupala buffeesta, joka ihme kyllä sisältyi huoneemme hintaan. Erikseen ostettuna aamiaisella olisi ollut hintaa 30 euroa hengeltä, joten yöstä maksettuun 190 euron hintaan sisältyessään kyseessä oli erittäin hyvästä bargainista. Muutenkin Jumeirah Emirates Towers oli kaikin puolin loistava viiden tähden hotelli, joka todellakin tuntui viideltä tähdeltä. Palvelun laatu, innokkuus ja asiakkaan huomioon ottaminen olivat kaikin puolin tip top, minkä lisäksi hotellin tilat olivat yleelliset. Vaikka hotelli sijaitseekin kaupungin bisnesalueella, taksimatkan päässä kaikesta, ei se ole mikään syy välttää hotellia, varsinkaan halpojen taksihintojen Dubaissa. Erittäin suositeltava hotelli siis kaikenlaisille matkaajille.

Dirhameita

Aamupalan päälle kävimme vielä viettämässä tunnin hotellin allasosastolla. Helteinen keli ei tuntunutkaan enää niin pahalta altaalla makoillessa. Kumma juttu. Hotellista löytyi myös suomalaistyyppinen sauna, jossa olikin hauska heittää vettä kiukaalle. Olin ainoa saunoja, joten löylyjä sai ottaa omaan tahtiin. Voi tosin olla, että viereistä turkkilaista saunaa korjanneet intialaiset työmiehet hieman kummoksuivat mikä hullu suomalainen se siellä vettä viskoo.

Kuuluisat kaksoistornit

Vain hieman ennen puoltapäivää kirjauduimme hotellilta ulos. Jätimme kuitenkin tavaramme hotellille ja otimme metron kohti Dubai Marinaa. Dubai Marina on kaupungin ehkä huikein tämän hetken kehityskohde. Melkein viiden miljoonan neliömetrin alueelle on kaivettu valtava (maailman suurin) keinotekoinen sisäsatama ja kanava, jonka varrelle on suunniteltu tornitaloja sekä huviloita peräti 120 000 asukkaan tarpeiksi. Projekti on vielä kesken ja rakenteilla, mutta jo nyt alueella on valmiina satakunta(!) asuintornia, jotka kohoavat jylhästi Persianlahden rannalla.

Rakennuksia matkalla metrolle

I can see you!

Vilkas moottoritie sekä horisontissa siintävä Dubai Marina

Alueen kruunuksi on paraikaa rakenteilla ”maailman korkeimpana korttelina” tunnettu pilvenpiirtäjärypäs, johon valmistuu vieriviereen toistakymmentä 250-500 metriä korkeaa jättiläistä. Näky on huikea jo metrolla aluetta lähestyessä, kun udun keskeltä alkaa erottua rakennusten silhuetti. Metroasemalta on vain pieni kävelymatka sisäsataman rannalle, josta aukeavat mielettömät näkymät jopa yli 100-kerroksisille pilvenpiirtäjille. Rakennusrypäs on niin tiivis, ettei rakennusten määrää ole helppo edes laskea. Ilman täyttää rakennustyön ääni, sillä korkeat rakennukset ovat melkein kaikki vielä rakenteilla.

Maailman korkein kortteli

Yksi huikeimpia rakennuksia on hieman ryppään ulkopuolella sijaitseva Infinity Tower, jonka 73 kerrosta (330m) kaartuvat tornin mittaan 90 astetta. Idea on sama kuin Malmön kuuluisassa Turning Torso -pilvenpiirtäjässä, mutta Infinity Tower on esikuvaansa paljon korkeampi. Huima tulee olemaan myös alueen korkein rakennus, 122-kerroksinen (516m) Pentominium, josta tulee valmistuessaan maailman korkein kokonaan asuinkäytössä oleva rakennus. Muita korkeita torneja ovat DAMAC Heights (420m), Marina 101 (412m), Princess Tower (414m), 23 Marina (395m) sekä Elite Residence (380m). Mikä vain edellämainituista rakennuksista olisi melkein missä vain kaupungissa selkeästi kaupungin korkein rakennus, mutta Dubai Marinassa ne ovat kaikki osa samaa mega-klusteria.

Infinity Tower

Matalampia asuintorneja on paljon sisäsataman varrella. Joitakin rakennetaan edelleen, mutta monet näyttivät olevan jo valmiina. On kuitenkin vaikea päiväsaikaan arvioida alueen tämänhetkistä asukasmäärää. Ilta-aikaan asuntojen ikkunoissa näkyvät valot voivat kertoa enemmän alueen menestyksestä. Joka tapauksessa alueella on paljon ravintoloita, mutta ainakin tuona maanantaina niissä oli hipihiljaista.

Dubai Marinan alue on valtava, joten päätimme kiertää ainoastaan mainitun suur-klusterin keskelle. Se ei ollutkaan niin helppo tehtävä, sillä kävelyteitä ei ole alueella valmiina juuri ollenkaan. Saimmekin puikkelehtia hieman epävirallisia reittejä paikalle päästäksemme. Kävellessä totesimme jälleen yhteen ääneen miten järkyttävän kuuma Dubaissa voi olla. Vaivainen kilometrin kävely +35 asteen porotuksessa toi jo hien pintaan ja kiristi pinnaa puolin ja toisin. Ja nämä ovat vielä kohtuullisen alhaisia lämpötiloja, sillä kesällä lämmöt nousevat jopa +45 tienoille. Tuolloin ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin pysytellä koko ajan ilmastoiduissa sisätiloissa, mikä ei kuulosta kovinkaan hienolta elämältä. Mutta tätä se on Dubaissa.

Dubai Marinan asuintorneja

Ainakin joku työskentelee

Kanavan yli vievältä sillalta aukeni ensimmäistä kertaa näkymä Dubai Marinan edustalla sijaitsevalle kuuluisalle Palm Jumeirah -tekosaarelle. Kyseessä on maailman suurin keinotekoinen saari/saariryhmä, ja ainoa Dubaihin suunnitelluista valmistunut. Tai ei Palm Jumeirahkaan valmis ole muuta kuin maastoltaan, sillä palmun muotoista saarta ympäröivä kehä on edelleen pitkälti rakentamatonta joutomaata. Se on silti huomattavasti pidemmällä kuin kaksi muuta rakenteilla olevaa palmusaarta Palm Jebel Ali sekä Palm Deira. Näiden kahden valmistumisen aikataulusta ei ole tällä hetkellä mitään tietoa saati takeita.

Dubain edustalla sijaitsee myös The World -tekosaaristo, jossa mereen on tehty saaria karkeasti maapallon muotoon. Saaret ovat kyllä valmiina, mutta vain yhdelle on rakennettu yksi ainokainen rakennus. Muiden rakentaminen on finanssikriisin vuoksi jumissa ja niinpä tekosaaret jatkavat vajoamistaan mereen. Vielä The Worldia kunnianhimoisempi projekti on The Universe, joka valmistuessaan sijoittuisi The Worldin ja Palm Deiran väliin. Siinä tekosaaristo kuvaisi (jollain tapaa nähtynä) Linnunradan muotoa. Kaikkein suurimman tekosaaristo-projektin tittelin vie kuitenkin Dubai Waterfronttina tunnettu projekti. Tämä jättimäinen kuunsirpin muotoiseksi suunniteltu tekosaaristo muodostaisi yhdessä Palm Jebel Alin palmusaaren kanssa symboolisen ”kuunsirppi ja tähti” kuvion aivan Dubain länsireunalle. Kyseisen saariston yhteyteen on suunniteltu niin huikeita rakennusryppäitä sadoilletuhansille asukkaille, että voi vain ihmetellä jos tämä kaikki joskus rakennetaan.

Palm Jumeirah on siis edelleen se ainoa oikeasti (melkein) kokonaan toteutettu projekti ja muilla suunnitelmilla voi painaa villaista ainakin seuraavat 5-10 vuotta. Vuoden 2008 finanssikriisi toi nimittäin roppakaupalla realismia myös hulluuden riivaamaan Dubaihin ja suurin osa jättiprojekteista joutui joko jäihin tai kuopattiin kokonaan. Jos kaikki suunniteltu kuitenkin jonain päivänä toteutuisi, tekisi se Dubaista melkoisen maailmankeskuksen. Se nimittäin tarkoittaisivat ainakin miljoonaa lisäasukasta kaupunkiin. Lisäksi kaupunkiin tarvittaisiin miljoonia lisäturisteja vuodessa, jotta kaikella olisi tarkoituksensa.

Yksiselitteiseksi maailmankeskukseksi Dubai toki pyrkiikin, mutta itse sanoisin tätä ainakin vielä tällä erää puhtaaksi utopiaksi. Utopiana se myös pysyy niin kauan kun suurin osa rakennetuistakin tiloista on nykyiseen tapaan tyhjänä. Dubain suunnitelmat toki vaikuttavat mahdollisilta vielä nykyisten rikkauksien sekä halvan öljyn aikana, mutta kun lentojen hinnat vuosikymmenen sisään aivan varmasti moninkertaistuvat kallistuvan öljyn myötä, voi vain miettiä miten ne tarvittavat kymmenet miljoonat turistit saadaankaan kuljetettua paikan päälle nauttimaan kaikesta rakennetusta?

Katutason näkymä Palm Jumeirahille

Kadonnut Atlantis!

Takaisin keskelle paahtavaa maanantaita. Sillan ylitettyämme pääsimme vihdoin Dubai Marinan pilvenpiirtäjäryväkselle. 80-110 -kerroksisten rakennusten keskellä oli huikea kävellä sekä taittaa niskansa korkeuksiin tähyillessään. Koko alue on vielä rakennustyömaata, joten alueella on hieman vaikea liikkua kävellen. Alueella ei myöskään näe toisia turisteja, vaan ainoastaan aasialaisia työmiehiä. Kuumuun oli aivan järkyttävä ja onneksi löysimme pienen käytössä olevan kauppakeskuksen, jonka viileissä sisätiloissa pystyimme hieman levähtämään. Enempää meillä ei ollutkaan voimia Dubai Marinan kiertämiseksi ja alue jäikin etäiseksi. Rakenteilla oleva raitiovaunulinja nykyisen metrolinjan ja Dubai Marinan välillä tulee onneksi jossain vaiheessa helpottamaan alueella ilman autoa liikkumista. Muuten vaihtoehtona on ainoastaan auto, sillä kävely-ystävällistä alueesta ei näyttäisi tulevan.

Niskat jumittava megaklusteri

Palm Jumeirahilla emme tällä kertaa käyneet, sillä sinnekin on pääsy lähinnä autolla taikka sitten monoraililla. Sinäänsä saaressa ei ole sen ihmeempää nähtävää, sillä sen muoto on lähinnä nähtävissä lentokoneesta. Katutasolla maisema saarella muodostuu vain kapeista kaduista sekä vieriviereen ängetyistä huviloista postimerkin kokoisilla tonteilla. Ei kovin kiintoisaa, saati viihtyisää.

Tässä vaiheessa kello alkoi näyttämään jo sen verran, että otimme allemme taksin ja ajoimme iltapäivän odotetulle teehetkelle kuuluisalle Burj Al Arab -hotellille. Tämä pienelle tekosaarelle vuonna 1999 valmistunut hotelli lienee Dubain tunnetuin rakennus. Perinteisen arabialaisen dhow-veneen purjeen muotoa jäljittelevä luksushotelli on dubailainen ikoni ja tunnetaan maailmalla ainoana seitsemän tähden hotellina. Käsitys seitsemästä tähdestä on kuitenkin lähtöisin hotellin avajaisissa vierailleen toimittajan artikkelista, joka äimistyi näkemästään niin pahasti, että kohotti Burj Al Arabin tähän itse keksimäänsä luokkaan. Virallisesti Burj Al Arab on siis ”vain” viiden tähden deluxe-hotelli, joka toki on korkein hotelleille annettava rankkaus, mutta Burj Al Arab ei todellakaan ole ainoa sen saanut. Kaikesta huolimatta puheet seitsemän tähden hotellista ovat jääneet elämään ihmisten mieliin ja legenda jatkaa vahvana.

Vaatimatonta täydennysrakentamista

Hotellin rakentaminen aloitettiin vuonna 1994. Toimeksianto arkkitehdeille oli luoda täysin ainutlaatuinen hotelli, missä onnistuttiin loistavasti. 321-metrisen, edelleen maailman neljänneksi korkeimman, hotellin pystyttäminen pienelle tekosaarelle ei kuitenkaan ollut rakennusteknisesti helppoa ja esimerkiksi perustusten tekemiseen kului yli kaksi vuotta. Persianlahden pohjalle upotettiin satoja valtavia betonista tehtyjä muotteja sekä suuria lohkareita, joilla perustasta saatiin tarpeeksi jämäkkä sekä estettiin löysemmän maa-aineksen huuhtoutuminen ulapalle. Itse hotellin rakentaminenkin kesti melkein kolme vuotta, sillä erikoinen rakenne teki rakentamisesta hidasta.

Rakennuksen muoto on ylhäältä päin katsottaessa kuin kakunviipale, jonka keskipiste on 321-metrinen ”masto”, jolta purjemainen rakennus leviää ulospäin. ”Purje” kätkee sisäänsä rakennuksen 180 metriä korkean atriumin, jonka kahdelle sivustalle hotellin 28 kerroksessa sijaitsevat 202 sviittiä sijoittuvat. Jokainen sviitti on kaksikerroksinen (mikä selittää korkeuteen nähden vaivaisen kerrosmäärän) ja jokaisesta aukeaa hienot näkymät Persianlahdelle sekä ympäröivälle Dubain rannikolle. Sviittien koko on 169-780 neliömetriä(!) ja hinnat noin 700 – 19 000 euroa yöltä!! Jokaisella huoneella on lisäksi käytettävissä oma huonepalvelijansa 24 tuntia vuorokaudessa.

Koska hotelli sijaitsee omalla saarellaan, ei sinne ole pääsyä kuin kutsusta. Onneksi tavallisellekin pulliaiselle tarjoutuu mahdollisuus tutustua tähän ökyistä ökyimpään hotelliin, sillä hotellin ravintoloihin voi luonnollisesti tehdä pöytävarauksen. Suosituimpia ovat hotellin 27. kerroksessa sijaitsevassa Sky Barissa tarjoiltava 76 euron (per henki) hintainen ”iltapäivätee”, sekä joko kolmen ruokalajin lounas (67€) taikka kuuden ruokalajin illallinen (163€) hotellin alimmassa kerroksessa sijaitsevassa, vedenalaiseksi naamioidussa Al Mahara -ravintolassa. Me valitsimme näistä ensiksi mainitun, sillä sekä teehetken tarjontaa, että Sky Barista avautuvia maisemia on ylistetty uskomattomiksi.

Dubain ikoni

Hotellin saarelle johtaa pieni autosilta, jolle päästäkseen tulee ensiksi ilmoittautua hotellin portilla. Taksi jätti meidät portille ja varauspaperiamme vastaan saimme jatkaa kävellen kohti Burj Al Arabia. Halutessamme meidät olisi myös kyyditty tuo 200 metrin matka golfkärryllä, mutta kieltäydyimme koska halusimme ihailla hotellin aluetta. Suureen hotellia ympäröivään yksityisalueeseen kuuluu hieno rantakaistale, jolla oli paljon ihmisiä vilvoittelemassa tuona hellepäivänä. Ranta on yhteinen viereisen Jumeirah Beach Hotel -luksushotellin kanssa, joka kuuluu Burj Al Arabin kanssa samaan Jumeirah-ketjuun. Vieressä sijaitsee myös Dubain suosittu Wild Wadi Water Park -vesipuisto, jonne hotellien asukkailla on vapaa pääsy.

Jumeirah Beach Hotel vaiko vain aavikon kangastus?

Hotellia kohti kävellessä ehtii muutamaan kertaan miettiä, onko sitä aivan oikeassa paikassa. Hotellin pienessä pihassa on nimittäin rivi lähes puolen miljoonan euron Rolls Royceja, joita hotellilla on yhteensä kymmenen kappaletta vieraiden kyydittämiseksi. Lisäksi pihassa on tietenkin hotellivieraiden monenlaisia urheiluautoja. Ja jos autokyyti on liian hidas omaan makuun, on tarjolla myös helikopterikyytiä pyynnöstä.

Muutama Rolls Royce

Palvelusväkeä on pääovella runsaasti ja kaikki toivottavat kovasti tervetulleeksi. Ovista sisään astuessa edessä (tai oikeaan yläpuolella) aukeaa hotellin kuuluisa 180 metriä korkea atrium. Atriumin juuressa on näyttävä suihkulähde, joka tanssii täydellisessä ajoituksessa. Veden liike on kaunista katsottavaa, sillä erilaisia temppuja on lukuisia, kukin edellistä ällistyttävimpiä. Hotellin sisällä saa ottaa valokuvia, mutta videokuvaus ei ole sallittua, mutta Youtubesta löytyy silti hyvä video suihkulähteestä.

Suuri suihkulähde mennessä ja tullessa

Sävelmää soittava pienempi suihkulähde

Suihkulähteen kummallakin sivustalla on liukuportaat aulan ylemmälle tasolle. Liukuportaissa voi ihailla seinään upotettuja jättiakvaarioita ja niissä uiskentelevia trooppisten vesien kaloja. Ylätasolla sijaitsee toinen, hieman pienempi, suihkulähde sekä muutama erittäin hienon näköinen ravintola. Aulassa soittaa taitava pianisti, jonka soitto kaikaa pehmeästi suuressa aulassa. Aulasta siirrytään lyhyttä käytävää pitkin rakennuksen toiseen päähän. Käytävässä on muutama luksustarvikkeita myyvä liike, joten tässä voi ostaa matkasta nohtuneen Hermesin laukun tilalle uuden. Rakennuksen toisessa päässä sijaitsevat hotellin panoraamahissit, jotka vievät hujauksessa 200 metrin korkeudessa sijaitsevaan taivasbaariin. Itse hotellihuoneisiin on erilliset hissi ja presidentilliseen sekä kuninkaalliseen sviittiin on aivan omat hissinsä. Kaikkialla näkyvät kultaiset seinäpinnat ovat sitten muuten 22-karaatin lehtikultaa.

Valtava atrium

Atriumin hieno iltavalaistus

Akvaario rullaportaiden ratoksi

Kristallinen hotellin pienoismalli sekä yksi aulan hisseistä

Käytävä ravintolaan

Ennen pöytään pääsyä jouduimme odottamaan hetken ravintolan vastaanotossa, jonka jälkeen meidät johdatettiin Sky Barin puolelle. Olimme onnekkaat ja saimme pienen lasipöydän ravintolan ulkoreunalta maisemilla niin palmusaarelle kuin Persianlahdellekin. Hetkisen kuluttua meille tuotiin iltapäiväteen menu, joka kertoi meille pian tarjoiltavan yhteensä seitsemän lajin listan. Aivan alkuun tulee tietenkin valita haluamansa tee ja tarjolla onkin sellaiset parisenkymmentä vaihtoehtoa. Jokainen vaihtoehto on luonnollisesti esitelty perinpohjaisesti, joten menun lukemisessa menee hetki. Koska itse en tykkää kuumista juomista, oli ilahduttavaa huomata, että tarjolla on myös lukuisia jääteitä. Valinnan jälkeen alkaa pöytään pikkuhiljaa tulla pientä purtavaa. Lämmintä ruokaa teehetkellä ei tarjoilla, mutta tarjoiltavat suolaiset ja makeat herkut ovat kaikki erinomaisia. Voinkin vakuuttaa, että kuvat eivät kerro miten loistavia makupaloja joukossa onkaan. Syötävää on tarjolla myös todellakin tarpeeksi, sillä tarjoilijat tulevat jatkuvasti tarjoamaan lisää samanlaisia makupaloja.

Paremmissa piireissä

Seitsemän lajin iltapäivätee

Monenlaisia herkkuja

Syömisen lomassa voi nauttia taustalla soittavasta pianistista sekä tietenkin upeista maisemista. Myös Burj Khalifa sekä koko Downtown Dubai ovat hyvin nähtävissä horisontissa. Maisema muuttuu vielä entistä upeammaksi auringonlaskun aikaan. Näkyä on vain hieman vaikea kuvata kaarevien ikkunoiden läpi, jotka lisäksi heijastavat voimakkaasti sisätilan värikkäitä valoja sekä sisustusta. Hotellin koko sisustus on täysin uniikkia ja muodostuu värien hienosta yhdistelystä, kattaen jopa saniteettitilat. Esimerkiksi Sky Barin vessa on niin hieno, että siellä kannattaa vierailunsa aikana muistaa piipahtaa.

Iltapäivän maisemia

Pieni huvipursi (katso myös kommenttikentän kuvaus)

Auringonlasku palmusaaren taa

Sky Barin värikäs sisustus

Iltapäiväteellä menee kaiken kaikkiaan parisen tuntia ja elämys on hintansa arvoinen. Jo pelkästään ruokatarjoilu on niin laaja ja loistava, että se melkein yksistään oikeuttaa kalliin hinnan. Lisäksi tarjoutuu mahdollisuus tutustua rauhassa hotellin yleisiin tiloihin, sillä kukaan ei tule kyselemään millä asioilla liikuskelet. Niinpä otimme aikamme hotellilta lähdön kanssa ja ihailimme niin aulan suihkulähteitä, kuin ulkoa avautuvia pimeän maisemiakin. Jumeirah Beach Hotel, Burj Khalifa, Dubai Marina ja Atlantis, The Palm näyttävät kaikki upeilta. Viimeksi mainittu luksushotelli muistetaan mahtipohtisista avajaisistaan, jossa taivaalle ammuttiin 100 000 rakettia yhteensä 15 minuuttia kestäneen ja 16 miljoonaa dollaria maksaneen mahtispektaakkelin aikana.

Jumeirah Beach Hotel valaistuna

Downtown Dubai ja palmusaaren kruunu Atlantis

Bladerunnermainen Dubai Marina

Joidenkin kohteiden kuvaaminen oli tuulisella sillalla hieman hankalaa. Lisäksi kun Dubain ilmassa on aina jonkin verran lentohiekkaa mikä tekee varsinkin etäisistä kohteista hieman utuisia. Dubai on siis valokuvaajalle sangen haastava ympäristö, jossa onnistuneet valokuvat kuitenkin palkitaan uskomattomilla näkymillä.

Chrysler Building kertaa kaksi

Ennen portista ulos kävelemistä livahdimme sivutielle, joka vie hotellin yksityisrannalle. Hotellille johtavalta sillalta saa kuvattua hotellin vain suoraan edestä, joka ei ole rakennuksen kaikkein edustavin sivu. Rannalta on kuitenkin mahdollista saada valokuva hieman sivumpaa, jolloin rakennuksen muoto alkaa tulla paremmin esiin. Pimeällä rannalla kuvaillessa meistä tuntui pienesti rikolliselta (en tiedä miksi), mutta kukaan ohi ajanut ei tullut sanomaan meille mitään. Mahtoivat ajatella, että tehkööt rikkaat mulkvistit mitä tahtovat. Niinpä otimme valokuvamme ja poistuimme alueelta.

Värikäs iltavalaistus

Sky Bar sekä helikopteritasanne

Burj Al Arab

Otime taksin Dubai Mallille, jossa vietimme pari tuntia jo tutuksi tulleita paikkoja katsellen. Aikaa tapettuamme otimme taksin hotellillemme, jossa kävimme syömässä 50. kerroksen hienossa Vu’s nimisessä ravintolassa. Kyseessä on fiini ravintola, jossa muut illallista nauttineet olivat pukeutuneet arvokkaasti. Seitsemän tähden jälkeen vaivaisen viiden tähden säännöt eivät meitä hetkauttaneet, vaan söimme ravintolalla hyvän illallisen. Ruoka oli kyllä hyvää, mutta mieleen jäi ainoana illallispöydän hauskan nerokas hammastikkulaite.

Emirates Towersin aula

Musiikkia aulassa

Nerokas hammastikkulaite

Öinen näkymä Emirates Towersilta

Syötyämme noudimme matkatavaramme hotellin respasta ja otimme taksin kohti lentokenttää. Kello oli vasta noin yksitoista illalla, joten puoli neljältä yöllä lähtevään koneeseemme oli reilusti aikaa. Niinpä ehdimme kierrellä ja kaarrella suurta ja keskellä yötäkin valtavan kiireistä lentokenttää päästä päähän. Niina veteli hirsiä niin kentällä kuin koneessakin, mutta itse annoin unelle periksi vasta koneessa. Sen verran jaksoin taistella unta vastaan, että näin miten koneemme kohosi ilmaan yli Dubain sekä palmusaaren. Ilmasta käsin pääosin valaistu palmusaari oli kyllä upea näky. Heti tämän jälkeen uni kuitenkin otti niskalenkin minustakin ja heräsimme molemmat vasta Istanbuliin laskeuduttaessa. Jatkolento Berliiniin meni hyvin ja perillä menimme tyypilliseen tapaamme kentältä suoraan töihin. Emme ehkä olleet kaikkein freesimmässä kunnossa, mutta silti väsyneen onnellisia upeasta reissustamme.

Yölläkin vilkas Dubain kenttä

Jälkikäteen täytyy sanoa, että neljän vuorokauden reissumme Dubaihin oli aivan liian lyhyt. Ehdimme kyllä tutustua kaupungin pääkohteisiin kohtuullisen hyvin, mutta paljon jäi silti näkemättä ja kokematta. Dubaissa kun voi lompakon niin salliessa tehdä vaikka mitä. Aktiviteetteja sekä ihmeitä on niin paljon ja lisää rakennetaan koko ajan. Valitsimme tarkoituksella reissun pääasialliseksi kohteeksi modernin Dubain, josta kaupunki kuitenkin parhaiten tunnetaan. Niinpä perinteisemmät alueet jäivät ensi kertaan.

Kuten ekassa viestissä sanoin, onhan koko Dubai täyttä hulluutta ja rakennettu pitkälti riistolla. Mutta jos omatunto tämän kestää (itselläni hieman kyllä soimaa), niin onhan se ihmeellinen paikka. Vaikka samaa konseptia onkin yritetty monistaa monissa muissakin arabimaassa ja kaupungissa (Abu Dhabi, Doha, …) niin Dubai on kuitenkin ehdottomasti se kaikkein uniikein. Todellinen modernin ajan ihme aavikon laidalla. Paikka jota ei näkemättä usko. Ja tämä on täysin totta! Itse olin sangen hyvin perillä siitä mitä kaikkea Dubaista löytyy, mutta siltikin se onnistui hämmästyttämään minut valtavuudellaan ja loistollaan.

On vaikea arvioida mitä Dubaista lopulta tulee, varsinkin kun energia alkanee pian kallistumaan voimakkaasti. Dubain meno jatkuu varmasti loppuun saakka hurjana, sillä sen verran paljon sieltä kyllä löytyy varakkuutta ja varakkaathan eivät tunne mitään sääntöjä. Asukasta Dubai ei saisi minusta koskaan jo pelkästään paahtavan ilmastonsa vuoksi, mutta ehkä vielä joskus turistin. Ja jos vielä Dubaihin mennään, tehdään se silläkin kertaa tyylillä, penniä venyttämättä…

Lisää Dubain matkakuvia täällä. Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.