Vancouver on tilastollisesti kohtuullisen sateinen kaupunki, minkä vuoksi paikalliset kutsuvat kaupunkiaan joskus pilkallisesti Raincouveriksi. Puolentoista vuoden paikallisen kokemuksemme perusteella maineelle on jotain perää varsinkin alkutalvesta ja monesti kesäkuussa, mutta kaupungilla on myös aurinkoinen puolensa. Yleensä heinä-elokuun tienoille osuu ainakin yksi pitkä lämmin jakso, jolloin kaupungissa saadaan nauttia viikkokausia pilvettömästä taivaasta. Niinpä jos aiot vierailla Vancouverissa, ovat nämä kaksi kuukautta kelien puolesta varmin aika kokea Vancouver parhaimmillaan.
Kuluva vuosi ei ole ollut poikkeus. Toukokuu oli monin paikoin lämmin ja kaunis (tosin ensimmäisten vieraidemme saapuessa keli alkoi muuttumaan pilvisemmäksi) ja kesäkuu oli viimevuotiseen tapaan kolea ja sateinen. Kuin kalenterin tarkkuudella heinäkuun ensimmäisenä päivänä kaupunkiin saapuivat helteet, joita on riitti koko kuukauden. Lämmöt olivat koko heinäkuun miellyttävät 23-27 astetta ja sinistä taivasta riitti melkein kuukauden jokaiseksi päiväksi. Vettä ei ole näkynyt ollenkaan ja mennyt heinäkuu päättyikin historian kuivimpana. Suoraan sanottuna vettä ei tullut keskustan alueella tippaakaan koko kuukauden aikana, mikä rikkoi aiemman vuoden 1985 ennätyksen.
Koska lämpötilat ovat olleet niin miellyttäviä, ei pitkä hellekausi ole haitannut alkuunkaan, vaan paikallinen elo on ollut mitä mahtavinta. Keli oli kaunis ajaa esimerkiksi vuorten ympäri ja vierailu Mount Bakerilla oli uskomaton kokemus osaksi kauniin kelin ansiosta.
Tulevana viikonloppuna rutikuiva kausi tulee kuitenkin päätökseensä, sillä taivaalta pitäisi tippua hieman vettä. Se tekee hyvää kovin kuivaksi käyneelle luonnolle ja puhdistaa myös ilmaa. Kesä ei kuitenkaan pääty vielä hetkeen, mutta pieni virkistävä sade on kyllä täysin tervetullut siitäkin huolimatta, että se sattuu saapumaan juuri kesän kolmansien vieraidemme ollessa luonamme.
