Autoretki Itä-Brandenburgissa

Auto on kaupungissa ainoastaan rasite, mutta silti sellainen on aina silloin tällöin mukava vuokrata alle ja suunnistaa ulos kaupungista. Varsinkin huhtikuun alussa, kun sääennuste lupasi viikonlopuksi peräti ensimmäisiä hellelukemia. Sen rohkaisemana vuokrasimme auton, jonka kävimme lauantaiaamuna noutamassa Alexanderplatzin Europcarilta. Kyseessä oli vuokraamon kevät-spesiaali, jossa alleen sai uuden Audi A1:sen kepeään 37 euron vuorokausihintaan. Kyseinen auto on kiinnostanut itseäni aina sen viime vuoden myyntiintulosta saakka, sillä A1 (kuten kaikki merkin uudet mallit) on erittäin hyvän näköinen pieni premium-auto. Mielessä olikin ollut jo pitkään vuokrata auto koeajettavaksi, mihin tarjoutui nyt loistava tilaisuus. 🙂

Seksikäs Audi A1

Kuten aina autoa vuokratessa, käyttöönsä saatavaa autoa ei tiedä varmaksi ennen kuin saa vuokraamolla avaimet käteensä. Meillä kävi tuuri ja saimme haluamamme uuden (2000km ajetun) Audi A1:sen. Heti ensituntuma autosta oli laadukkaan oloinen, sillä auto tottelee kepeää ohjausta tarkasti. Vaikka perusmalli onkin varustelutasoltaan täysin normi, ovat kaikki osat sekä käytetyt materiaalit silti laadukkaan tuntuisia.

Näytä suurempi kartta

Ajoimme keskustasta kohti etelää, ohittaen Berliinin uuden suurlentokenttä BBI:n (Berlin Brandenburg International) jo pitkälle olevan työmaan. Kentän kiitoradat sekä korkea lennonjohtotorni ovat jo valmiina ja pääterminaalissakin tehdään jo töitä sisällä. Parkkitilat sekä sivuterminaalit ovat vielä hieman kesken, minkä vuoksi alue on edelleen melkoinen nostokurkien metsä. Kentällä on kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna avoimien ovien päivä, jolla olisi ollut kiva käydä. ”Valitettavasti” olemme kuitenkin tuolloin New Yorkissa, joten tämä tilaisuus jää käyttämättä.

Uuden lentokentän työmaa

Jatkoimme työmaalta Berliinin eteläpuolelle Zossenin kaupunkiin. Kyseessä on aivan normaali Berliinin vieruskaupunki, jonka pienen keskustan läpi ajoimme. Ensimmäistä kertaa olimme vuokranneet auton niin, että Niinallekin oli mahdollista ajaa sillä. Vaihdoimmekin Zossenissa kuskia ja jatkoimme pikkuteitä kohti itää. Meillä ei ollut viikonlopulle suunniteltuna sen kummoisempia kohteita, vaan halusimme vain nauttia keväisistä maaseutumaisemista. Ajoimme Brandenburgin maalaisteitä aina Puolan rajalle saakka. Aivan rajan pinnassa, pienesti Eisenhüttenstadtin eteläpuolella, on Neuzellen pieni kylä. Kylässä sijaitsee isohko luostarikirkko, jota kehuttiin netissä näkemisen arvoiseksi. Kirkko onkin ulkoa kauniin kellertävä rakennus pienellä kukkulalla. Kirkon edessä sijaitsee kaunis pieni lampi ja sen takana aukeaa kohtuullisen kokoinen luostarin hyvin hoidettu puisto.

Neuzellen pieni luostarikirkko

Luostari on perustettu vuonna 1268 Saksenin maakunnassa, Nossenin kaupungissa, sijaitsevan Altzellan luostarin sisarluostariksi. Molemmat luostarit kuuluivat alunperin niin kutsuttuun sisterssiläiseen sääntökuntaan, joka on katolisesta kirkosta irtaantunut reformoitu sääntökunta. Alkuperäinen kirkko rakennettii paikalle 1300-luvulla, mutta se tuhoutui seuraavalla vuosisadalla hussilaisten uskonpuhdistajien toimesta. Kirkko rakennettiin uudelleen vuoteen 1469 mennessä. 1600-luvulla kirkkoa koristeltiin voimakkaasti tuolloin toimineen toimeliaan apotti Bernarduksen virkakauden aikana.

Kirkkoon sisälle astuvaa kohtaakin uskomaton näky. Miten 4500 asukkaan pienestä ja syrjäisestä kylästä voi löytyä kirkko, joka on sisältä kuin jostain Euroopan pääkaupungista? Sisätilojen koristeellisuus on jotain aivan uskomatonta, kattaen kymmeniä värikkäitä veistoksia seinustoilla sekä pilareissa. Koristukset jatkuvat aina korkeaan vaaleaan kattoon saakka, jota kaunistavat myös lukuisat freskot. Eiväthän kirkon veistokset ole maailmankuulujen taiteilijoiden tekemiä, mutta on kirkko silti uskomattoman upea. Meille koreus tuli yllätyksenä, vaikka olinkin nähnyt kuvia ennakkoon. Onkin ehdottomasti päivämatkan arvoinen reissu vierailla Neuzellessa katsomassa tätä kirkkoa, joka pääsee omalla ”listallamme” kauneimpien kirkkojen top5:een. 💡

Kirkon kerrassaan upea sisusta

Sisustan koristeellisia yksityiskohtia

Kirkkoa tovin ihailtuamme lähdimme kävelemään takaisin autollemme. Ihmisiä oli saapunut nauttimaan kauniista lauantaista luostarin alueelle, jossa sijaitsee myös luostarin olutpanimo. Luostarin biergartenilla istuikin paljon ihmisiä maistelemassa yli 400-vuotisella perinteellä valmistettua mallasta.

Luostarin biergarten

Neuzellesta palasimme viereiseen Eisenhüttenstadtiin, jossa söimme lounasta paikallisella mäkkärillä. Tämä Oder joen varrella sijaitseva teollisuuskaupunki on ehtinyt kokea historiansa aikana niin suuren kukoistuksen, kuin sitä seuranneen kuihtumisenkin. Kaupunki perustettiin vuonna 1250 ja se tunnettiin Fürstenbergin nimellä aina vuoteen 1953 saakka. Kaupungin väkiluku oli aina 1870-luvulle saakka parin tuhannen tienoilla, mutta 1900-luvulla Oderin varteen rakennetun sataman myötä väkiluku lähti voimakkaaseen kasvuun. 1900-luvulle tultaessa väkiluku oli jo tuplaantunut yli viiden tuhannen, mistä luku edelleen tuplaantui toisen maailmansodan loppuun mennessä. Sodan aikana kaupunkiin perustettiin natsien sotateollisuutta, joka tuki väkiluvun voimakasta kasvua. Työvoimana käytettiin sodan tuoksinassa myös vankeja muun muassa Sachsenhausenin keskitysleiriltä.

Sodan päätyttyä kaupunki jäi Itä-Saksan puolelle ja sinne perustettiin vuonna 1950 suuri terästehdas. Työpaikkoja tarjonneen tehtaan perässä kaupunkiin muutti tuhansia asukkaita, jotka asutettiin uusiin suuriin asuinalueisiin. Kaupunkia mainostettiin ensimmäiseksi sosialistiseksi kaupungiksi Saksan maaperällä, minkä kunniaksi se nimettiin Stalinstadtiksi. Tähän sosialismin mallikaupunkiin rakennettiin aluksi sekä stalinistisia että uusklassisia rakennuksia, mutta myöhemmin varsinkin työläisten asuinalueet nousivat puhtaasti plattenbaun hengessä. Stalinin kuolemaa seuranneen de-stalinisoinnin aikana kaupungin nimi vaihdettiin nykyiseksi Eisenhüttenstadtiksi (suom. ”rauta mökkien kaupunki”).

Neuvostosotilaiden muistomerkki Eisenhüttenstadtissa

Kaupungin kasvu jatkui voimakkaana aina Itä-Saksan romahtamiseen saakka, jolloin kaupungissa asui yli 53 000 asukasta. Kuitenkin jälleenyhdistymistä seuranneet kaksi vuosikymmentä ovat merkinneet väkiluvun voimakasta laskua nykyiseen noin 31 000 asukkaaseen. Terästeollisuus työllistää kaupungissa edelleen tuhansia ja dominoi kaupungin taloutta, mutta voimakkaasti vähentynyt väki on silti tehnyt Eisenhüttenstadtista sangen hiljaisen paikan. Kukoistuksen aikaisilla leveillä kaduilla oli melkoisen tyhjää jopa näin lauantaina, mikä merkinnee sunnuntain olevan täysin kuollut kaupungissa. Väkiluvun voimakas lasku on johtanut myös suurien asuintalojen purkamiseen paikoitellen, minkä vuoksi pusikoitunutta joutomaata on kaikkialla. Kaupungissa ei olekaan varsinaista nähtävää, joten päädyimme jatkamaan matkaa pienen ajelun jälkeen. Mainittakoon vielä, että kaupungista on kotoisin kuuluisa tiskijukka Paul van Dyk.

Erikoinen teidenmittausauto

Noin 30 kilometriä Puolan rajaa pohjoiseen sijaitsee Frankfurt an der Oderin kaupunki. Kaupungin virallinen nimi on Frankfurt (Oder), millä se erotetaan Länsi-Saksassa sijaitsevasta Frankfurt am Mainin (yleensä vain Frankfurtina tunnetusta) suurkaupungista. 1200-luvulla perustettu Frankfurt ei ole aina ollut rajakaupunki, sillä nykyinen Slubicen kaupunki Oder-joen vastarannalla oli ennen toista maailmansotaa osa Frankfurtia. Kuitenkin sodan jälkeen Oderia pitkin vedetty rajaviiva teki Slubicessa osan Puolaa. Sodan jälkeisestä Frankfurtista kehkeytyi kuitenkin vilkas rajakaupunki, sillä sen kautta kulkevat niin Berliinin ja Varsovan välinen moottoritie kuin junaratakin.

Frankfurt kärsi sodan loppuvaiheilla suuren vahingot, sillä kaupungista julistettiin linnoitus, jossa puna-armeijan eteneminen piti pysäyttää ennen Berliiniä. Taistelut olivat kovia vuoden 1945 tammi- ja helmikuussa, mutta lopulta kaupunki joutui antautumaan neuvostojoukoille. Sittemmin kaupunkia rakennettiin itäsaksalaiseen tyyliin plattenbaulla väkiluvun noustessa babyboomin aikana voimakkaasti. Eisenhüttenstadtin tapaan väkiluku saavutti huippunsa juuri ennen Itä-Saksan romahdusta noin 88 000 asukkaan kohdilla, mistä on sittemmin tultu alas noin 58 000:een. Ennusteiden mukaan väkiluku jatkaa voimakasta laskuaan ja vuonna 2030 kaupungissa saattaa asua vain 44 000 asukasta. Myös Frankfurtissa väkiluvun voimakas lasku on johtanut tuhansien tyhjien asuntojen purkamiseen ja kaupungista onkin tullut yksi suuntauksen pioneereista.

Frankfurtissakaan ei ole sen ihmeempää nähtävää, mitä nyt vanhaan tyyliin jälleenrakennettu raatihuone on näyttävä rakennus. Myös Marienkirchen erikoisella tornilla varustettu kirkko on hienoa rakennus, tosin siitä ei tullut jostain syystä otettua valokuvaa. Kaupungin keskustassa kohoaa myös Brandenburgin korkeimman tittelistä Potsdamissa sijaitsevan tornitalon kanssa kilpaileva Oderturm toimistotalo (89m, 24 kerrosta). Tornin huipulla sijaitsee ravintola, josta lienee kauniina päivänä hyvät maisemat.

Oderturm

Frankfurt an der Oderin komea raatihuone

Meitä Frankfurtissa kiinnosti lähinnä sen välitön läheisyys Puolan kanssa. Raja oli todellinen vielä muutama vuosi sitten ja Oderin yli vievällä sillalla suoritettiin rajatarkastus kaikille rajan ylittäville. Vuonna 2007 Puola liittyi kuitenkin Schengenin sopimukseen, mitä myöden rajatarkastuksista luovuttiin. Muistutuksena edeltävästä ajasta sillan yhteyteen rakennetut rajarakennukset ovat edelleen paikallaan.

Entinen raja-asema sekä näkymä Puolan puolelta

Koska Puolan puolella kaikki on huomattavasti halvempaa, on helppo arvata että rajan läheisyydessä asúvat käyvät ostoksilla rajan takana. Berliinistäkin ajaa autobaanaa pitkin rajalle alle tunnin, joten ei ole yllätys että Slubicessa näkee paljon B-rekkareilla varustettuja autoja. Ensimmäiset tupakkaa ja alkoholia myyvät kaupat ovatkin välittömästi sillan vastarannalla, minkä lisäksi kauppoja on kymmmeniä viereisellä aukiolla. Vain parin sadan metrin päässä on lähin huoltoasema, jolle näytti olevan jatkuva saksalaisten autojen jono.

Naapurimaan puolella

Mitään näkemistä ei löydy kyllä Slubicestakaan, joten pienen lenkin Puolan puolella käveltyämme palasimme Saksan maaperälle. Kello oli noin neljä iltapäivällä, joten lähdimme ajelemaan pikkuteitä kohti Berliiniä. Berliinin kehätien lähettyvillä saimme huomata, että muutama muukin oli lähtenyt nauttimaan kauniista kelistä, sillä ruuhka kaupunkiin päin oli valtava. Poikkesimme kotimatkalla puutarhaliikkeessä, josta ostimme muutamia kukkia sekä multaa parvekkeelle laitettavaksi. Takaisin keskustassa heitimme tavarat asunnollemme, minkä jälkeen kävin parkkeeraamassa auton hieman etäämmälle. Syynä oli seuraavana aamuna Berliinissä juostu puolimaraton, jonka reitti kulki asuinkorttelimme viereltä. Reitin varrella kaikki tiet olivat tietenkin suljettuja, joten ainoastaan näin meille oli mahdollista lähteä liikenteeseen myös sunnuntaina. Illalla aloitimme kotona tämän vuotisen grillikauden.

Sunnuntaiaamuna ajelimme Berliinistä koilliseen, kohti Eberswalden kaupunkia. Eberswalde on 41 000 asukkaan pikkukaupunki noin 50 kilometriä Berliinistä. Kyseessä on pieni korkeakoulukaupunki, joka sijaitsee Finow- ja Oder-Havel-kanavien varrella. Kaupungin historian erikoinen yksityiskohta on kaupungin historiallisen keskustan tuhoutuminen omien ilmapommituksessa. Toisen maailmansodan loppumetreillä Saksan ilmavoimat (Luftwaffe) yritti epätoivoisesti keksiä keinoja hidastaa neuvostojoukkojen vääjäämätöntä etenemistä kohti Berliiniä. Yhtenä keinona päätettiin pommittaa omalla maaperällä sijaitsevan Eberswalden keskusta raunioiksi. Teon vaikutus lopputulemaan oli kuitenkin marginaalinen ja lähinnä sen myötä menetettiin jälleen yhden kaupungin pitkä historia. Toinen Eberswalden erikoisuus ovat käytössä olevat johdinautot, sillä vain kolmessa saksalaisessa kaupungissa on johdinautoliikennettä.

Oudon autiot kadut

Emme pysähtyneet Eberswaldessa pitkään, vaan jatkoimme matkaamme kohti itää. Mukava pikkutie johti yli pienten kukkuloiden aina pieneen Niederfinowin kylään asti. Tämä muutaman kymmenen asukkaan pikkukylä sijaitsee vuonna 1914 valmistuneen Oder-Havel-kanavan varrella, kohdassa jossa kukkulainen seutu päättyy. Matkallaan Oderista Haveliin tämä vilkas kanava kohtaa Niederfinowin kohdalla kukkuloista johtuvan 36 metrin korkeuseron vedenpinnassa. Alunperin erotuksesta selvittiin neljällä kanavasululla, mutta niiden kapasiteetti osoittautui pian liian pieneksi kanavan vilkkaalle liikenteelle. Alettiinkin suunnitella vaihtoehtoista ratkaisua sulkujen korvaamiseksi. Monien vaihtoehtojen kautta päädyttiin lopulta rakentamaan valtava nosturi, jolla sulut voitaisiin ohittaa kerrasta. Seitsemän vuoden rakennusurakan jälkeen, vuonna 1934, valmistuikin Schiffshebewerk Niederfinowina tunnettu valtava laivahissi, joka on käytössä vielä tänä päivänäkin. Kyseessä on 60 metriä korkea ja 94 metriä pitkä valtava teräsrakennelma. Sen avulla voidaan nostaa tai laskea kanavaa purjehtivat laivat viidessä minuutissa nämä tarvittavat 36 metriä. Rakennelma sijaitsee keskellä metsää, mutta on kuitenkin niin suuri, että se näkyy jopa lentokoneesta Berliiniin laskeuduttaessa.

Laivahissi rakenteilla

Schiffshebewerk Niederfinow

Tämä saksalaisen rakennustaidon mestarinäyte on nykyisin suosittu turistikohde ja paikalla vieraileekin yli puoli miljoonaa ihmistä vuosittain. Turisteja varten alueelle onkin rakennettu laaja parkkialue sekä lukuisia ravintoloita. Paikan päällä oli tuona upeana sunnuntaina valtavasti autoilijoita sekä moottoripyöräilijöitä, jotka nauttivat terasseilla kauniista päivästä. Paikalle on myös valmistunut vuonna 2009 inforakennus, jossa esitellään alueelle paraikaa rakenteilla olevaa, vieläkin suurempaa, laivahissiä.

Havainnekuva uudesta hissistä sekä ilmakuva työmaasta

Liikenne kanavalla on vilkasta ja vuosittain hissiä käyttää yli 11 000 alusta. Nykyinen hissi toimiikin kapasiteettinsa rajoilla ja niinpä sen vierelle rakennetaankin uutta hissiä. Uudenkin hissin suunnittelussa tarkasteltiin lukuisia vaihtoehtoja, mutta lopulta insinöörit joutuivat myöntämään, että vanhan hissin toimintaperiaate sekä rakenne ovat kaikkein tehokkain ratkaisu. Niinpä uudesta hissistä tuleekin rakenteeltaan samanlainen, mutta huomattavasti isompi. Uusi hissi on hieman vanhaa matalampi (korkeus 54 metriä), mutta sille tulee leveyttä peräti 46 metriä sekä pituuttakin 133 metriä. Kun uusi hissi valmistuu muutaman vuoden päästä, ei se kuitenkaan tarkoita vanhan jäämistä käytöstä. Kanavalla järjestetään nimittäin paljon mini-risteilyjä, joilla voi kokea pienen laivan kyydissä matkan hissillä ylös ja alas.

Hissin ylätasanteella

Vaikka alueen ravintoloissa onkin turistihinnat, on vaivaisen euron pääsymaksu laivahissin tasanteelle erittäin kohtuullinen. Ylös on kuitenkin melkoisen pitkä kipuaminen, mutta matkalla ehtii ihastella upeaa teräsrakennetta läheltä. Ylhäällä ollaankin sitten puidenlatvojen yläpuolella ja on todella outoa miten vieressä liplattaa vesi. Koska turistisesonki oli jo tuona viikonloppuna alkanut, oli hissi turistilaivojen käytössä. Valtava rakennelma on toiminnassa uskomattoman hiljainen, melkeinpä äänetön. Vauhti jolla suuri vesiallas laivoineen laskeutuu ja nousee on yllättävän nopea ja ihan silmin nähtävä. Kun hissi lopulta on ala-asennossa, on ylätasanteelta huimaavat näkymät hissin pohjalle.

Laivahissi toiminnassa

Videokuvaa hissistä toiminnasta

Ylhäältä on myös hyvät näkymät uuden hissin rakennuspaikalle. Tällä hetkellä rakennuspaikalla on keretty vasta muokkaamaan maata sekä valamaan hissin pohja-allas. Meneekin vielä vuosia, ennen kuin vieressä seisoo toinen jättimäinen laivahissi. Jos tekniikka yhtään kiinnostaa, kannattaa vierailu Schiffshebewerk Niederfinowilla. Meillä meni alueella toista tuntia, missä ajassa ehti niin ruokailla, kuin nähdä hissin toiminnassa.

Uuden laivahissin valtava pohja-allas

Niederfinowista jatkoimme matkaamme kohti koillista. Rajan pintaa ajoimme kohti Schwedtiä. Schwedt on Eisenhüttenstadtin tapaan Oderin rannalla sijaitseva 35 000 asukkaan teollisuuskaupunki. Kyseessä on erittäin suuri teollisuuskaupunki, sillä siellä sijaitsee paitsi valtava öljynjalostamo, myös peräti kolme paperitehdasta (joista yksi suomalainen UPM-Kymmene). Näky kaupunkia lähestyttäessä on epätodellinen, sillä aavojen peltojen keskellä olevan metsikön takana kohoaa kymmeniä tehtaanpiippuja sekä metallisia torneja. Kahdessa näistä torneissa loimuaa öljynjalostamon ”ikuinen liekki”. Schwedtiin perustettiin 1960-luvun alussa ensimmäisen paperitehtaan lisäksi Uralilta tulevaa maaöljyä polttoaineeksi jalostava suuri öljynjalostamo. Jalostamo tuottaa vielä tänä päivänäkin 10% kaikesta Saksassa myytävästä polttoaineesta. Jalostamoalue on valtava ja sille aukeaa hyvä näkymä tehdas-alueen viertä kulkevalta maantieltä.

Kymmenien tehtaanpiippujen Schwedt

Kuten Eisenhüttenstadtin, myös Schwedtin asukasmäärä kasvoi vaivaisessa 30 vuodessa melkein kymmenkertaiseksi ja oli suurimmillaan yli 52 000. Edelleen jatkuvasta teollisuustoiminnasta huolimatta asukasmäärä on tullut alas reippaasti ja työttömyysprosentti on yli 19. Koska kaupunki on rakentunut lähinnä teollisuuden ympärille, on kaupungin asunnoista peräti 90% karua plattenbauta. Vaikka valtavia alueita onkin purettu viime vuosina, ei kaupunkia voi edelleenkään sanoa kauniiksi laatikkotalojen hallitessa maisemia. Vierailu hiljaisena sunnuntai-iltapäivänä ei varmaan tarjonnut kaikkein eloisinta kuvaa kaupungista, vaan loi lähinnä vaikutelmaa kuihtuvasta kaupungista.

Jotain hyvääkin Schwedtistä on kuitenkin löydettävissä. Samalla kun kaupungin laitamilla on purettu lukuisia tyhjäksi jääneitä kerrostaloja, on kaupungin keskustassa sijaitsevat plattenbaut lähes poikkeuksetta saneerattu. Työn jälki on lisäksi loistavaa ja suurten kortteleiden keskellä kaupungin ankeus ei yhtäkkiä tunnukkaan niin pahalta. Päinvastoin, kaupunki tuntui keskustassaan hyvin tuoreelta, kun kaikkien talojen julkisivut olivat kuin uusia. Itse asiassa koko Schwedtin kaupunkikuvassa oli paljon suomalaisuutta, tosin Schwedtin keskustan talot olivat huomattavasti paremmin saneerattuja. Mieleen hiipi silti ajatus siitä, miltähän asuinalueet ovat näyttäneet ennen remonttia. Kyllä silloin on varmasti riittänyt harmaata betoniseinää ammottavine elementtisaumoineen. Hrrr!  😯

Schwedtin betoniset katumaisemat

Schwedtissä ainoastaan mäkkäri oli auki sunnuntaina, joten nappasimme sieltä jäätelöt mukaamme. Jäätelöä syöden lähdimme ajamaan takaisin kohti autobaanaa sekä 100km päässä sijaitsevaa Berliiniä. Tämä oli viikonlopun ensimmäinen kerta autobaanalla Audi A1:sen kanssa ja täytyy sanoa, että auto yllätti jälleen positiivisesti. Pieneltä kuulostavalle 1.2-litraiselle (86hp) TFSI-moottorille ei ollut homma eikä mikään pitää yllä autobaanalla normaalia 160-170km/h nopeutta. Auton maksiminopeus oli toki vain 190km/h, ei yhtään yli, mutta silti A1:llä ei ollut mitään pelkoa jäädä jalkoihin moottoritielläkään. Mietityttämään jäikin, millainen pikku-sportti saatavilla oleva 185 hevosvoiman huippumalli mahtaa ollakaan.

Muutenkin A1 oli koko viikonlopun loistava ajettava ja 600 kilometrin kierroksemme oli erittäin miellyttävä. Audi A1 on ehdottomasti kaupunkiin sopiva auto, jota voi suositella kenelle tahansa kakkosautoksi. Ykkösautoksi se on hieman liian pieni, varsinkin jos tarvitsee kuljettaa mitään tavaraa. Auton takaluukku on nimittäin onnettoman pieni. A1:ssä on kuitenkin jotain seksikästä ja se kiinnostaa ihmisiä. Tämän huomasimme siitä, että saimme viikonlopun aikana monia kiinnostuneita katseita osaksemme. Olikin pienesti harmi luovuttaa auto takaisin vuokraamolle, mutta kuten aina, oli auton luovutuksessa se huojentavakin puolensa. Autolla kun ei vain tee Berliinissä yhtään mitään ja niinpä vuokraamolta olikin ihanan vaivatonta ottaa ratikka kotiin. 🙂