Kuusi viikkoa on pitkä aika Washingtonissa. Vaikka kaupungissa riittääkin kiintoisaa nähtävää, aloimme viime viikon aikana suunnitella jonkinlaista päiväreissua kaupungin ulkopuolelle. Erilaisia vaihtoehtoja oli mielessä lukuisia aina New Yorkia myöden, mutta lopulta kohde valikoitui kuin itsestään, kun paikallinen kolleegamme tarjosi kyytiä päivämatkalle Philadelphiaan.
Lähdimme matkaan aikaisin lauantaiaamuna. Washingtonista on Philadelphiaan noin 250 kilometriä ja matka kulkee yhteensä viiden osavaltion halki. Matkamme alkoi asunnoltamme Virginian puolella ja kulki tietenkin seuraavaksi läpi Washingtonin (District of Columbia). Seuraavana vuorossa on Maryland, missä ohitimme Baltimoren kaupungin. Jo sangen lähellä Philadelphiaa moottoritie koukkasee lyhyesti Delawaren puolelta, ennen saapumistaan Pennsylvanian maaperälle.
Koko matka on leveää moottoritietä, mutta olin yllättynyt miten monta tullipuomia matkalle mahtuikaan. Päätie Interstate 95:sta pitkien ajettaessa kuljetaan peräti kolmen maksullisen tunnelin, sillan tai muun rakennelman poikki ja kukkarosta hupenee yhteen suuntaan toistakymmentä dollaria. Maksullisuudesta huolimatta moottoritie on kuoppainen ja muutenkin huonokuntoinen, mikä saa miettimään tien ylläpitäjän ahneutta. Noh, se on sitä kapitalismia.
Pääsimme perille hyvin vaikka keli olikin kehno. Niin matkalla kuin perilläkin taivas oli sadepilvien peitossa ja mukana olevalle sateenvarjolle oli käyttöä. Jätimme automme Philadelphian jättimäiselle urheilupyhäkköjen alueelle eteläkaupunkiin. Siellä parkeeraus oli ilmaista ja olimme menossa illasta katsomaan koripalloa viereiselle stadionille.
Wells Fargo Center
Puolentoista miljoonan asukkaan Philadelphia on Pennsylvanian osavaltion suurin kaupunki ja Yhdysvaltojen viidenneksi väkirikkain keskittymä. Kaupunki sijaitsee keskellä Washingtonista aina Bostoniin yltävää itärannikon megapolista ja Philadelphian metropolialueen väkiluvuksi lasketaankin kuusi miljoonaa.
Kaupungissa on kohtuullisen hyvä raideliikenne, joka muodostuu muutamasta metrolinjasta sekä lukuisista raitiovaunulinjoista. Systeemi on ulkopuoliselle hieman sekava ja varsinkin keskustassa asemat ovat sokkeloisia paikkoja. Metro muistuttaakin ulkoasultaan hieman New Yorkin paljon laajempaa verkostoa.
Philadelphian metro
Kello kävi jo lounasaikaa, joten suuntasimme ensiksi sapuskalle. Olimme valinneet ruokapaikaksi historiallisen City Tavernin kaupungin vanhassa keskustassa. Tämä vuonna 1773 avautunut taverna on ollut historian saatossa monen merkkihenkilön kantapaikka. Siellä on muun muassa pidetty epävirallisia ensimmäisen mannermaakongressin tapaamisia ja George Washington on kestittänyt siellä ulkomaisia diplomaatteja.
Vanhan Philadelphian katuja
Historiallinen City Tavern
Historiallinen rakennus on turistien suosima ruokapaikka ja tarjoaa siirtomaa aikaista ruokaa autenttisessa ympäristössä. Käytännössä tämä tarkoittaa sangen vaatimatonta (ja perin saksalaista) ruokaa possulla ja hapankaalilla. Ravintola järjestää myös tapahtumien kestityksiä ja onkin voittanut neljä Emmy-palkintoa tarjoiluistaan erilaisissa tilaisuuksissa. Palkinnot ovat näytillä ravintolan aulassa.
Siirtomaa aikaista tunnelmaa ja sapuskaa
Emmy-palkintoja
Maistuvan lounaan jälkeen lähdimme tutkimaan ympäröivää vanhaa Philadelphiaa. Alueen keskus on Independence National Historical Park, jonka ympärillä sijaitsee lukuisia Yhdysvaltojen itsenäistymiseen keskeisesti liittyviä rakennuksia. Tärkein näistä on vuonna 1753 hallintorakennukseksi valmistunut Independence Hall.
Independence Hall
Philadelphia oli 1700-luvun jälkimmäisellä puoliskolla Amerikan suurin kaupunki, jonne saapui paljon siirtolaisia Euroopasta. Kutakuinkin keskellä kolmeatoista ensimmäistä siirtokuntaa sijaitseva suurkaupunki houkutteli puoleensa myös monia vallankumouksellisia muista siirtokunnista.
Kipinä Yhdysvaltojen vapaussodalle oli Bostonin teekutsuna tunnettu protesti 16. joulukuuta 1773, jota seuranneet Britannian kruunun rangaistuksena määräämät Intolerable Acts nimellä tunnetut säädökset olivat viimeinen pisara monelle. Tyytymättömyys kruunun valtaan lisääntyi voimakkaasti ja 5. syyskuuta 1774 kahdentoista siirtokunnan edustajat kokoontuivat Philadelphiaan ensimmäiseen mannermaakongressiin miettimään tilannetta. Neuvonpidon tuloksena oli yhteinen vetoomus säädösten täytäntöönpanoa vastaan, minkä kuningas Yrjö III jätti kuitenkin huomiotta. Syksyn aikana siirtokunnissa syntyi yhä enemmän kahakoita brittisotilainen kanssa, joten siirtokuntien edustajat palasivat Philadelphiaan pohtimaan tilannetta toisessa mannermaakongressissa lokakuun 25. päivä alkaen.
Kongressi kokoontui seuraavien vuosien ajan tiuhaan Independence Hallin tiloissa ja näissä kokouksissa tehtiin ratkaisevat päätökset vapaussodan aloittamisesta sekä itsenäiseksi julistautumisesta. Tätä merkittävää julistusta luonnosteltiin toisen kerroksen kokoushuoneessa pitkiä aikoja, kunnet 4. heinäkuuta 1776 kaikkien kolmentoista siirtokunnan edustajat allekirjoittivat itsenäisyysjulistuksen, mikä johti Yhdysvaltojen vapaussotaan.
Yläkerran ruokailuhuone
Rakennus on UNESCO:n maailmanperintölistalla ja sinne on pääsy ilmaisella kiertueella. Sateisena päivänäkin järjestetään runsaasti kierroksia tähän pieneen rakennukseen ja tietenkin kävimme sellaisella.
Kaksikerroksisen tiilirakennuksen alakerrassa sijaitse huone, jossa itsenäisyysjulistus on muotoiltu ja allekirjoitettu. Huone on ennallistettu siihen asuun kuin sen uskotaan vuonna 1776 olleen. Itse itsenäisyysjulistusta ei ole enää nähtävillä paikanpäällä, vaan se on nykyisin näytillä Washingtonissa sijaitsevan Amerikan Kansallisarkiston tiloissa.
Itsenäisyysjulistuksen laatimispaikka
Rakennuksen yläkerrassa on muita tiloja, joissa itsenäisyysjulistuksen parissa työskennelleet edustajat ovat neuvottelujen lomassa oleskelleet. Tilat ovat sangen askeettiset, kuten elämä tuohon aikaan siirtokunnissa oli. Itse Philadelphiakin oli 1700-luvun lopulla vain 50 000 asukkaan kaupunki. Opaskierros on kuitenkin erittäin mielenkiintoinen ja se on pakollinen kaikille kaupungissa vieraileville.
Muita Independence Hallin tiloja
Toinen mielenkiintoinen kohde alueella on Independence Hallin vastapäätä sijaitseva museo, jossa on näytillä ikoninen Liberty Bell. Tämä kuparinen kello valettiin lontoolaisessa kellotehtaassa ja toimitettiin Philadelphiaan kaupunkilaisten kutsumiseksi kuulemaan hallinnon tekemiä päätöksiä. Kello ripustettiin Independence Hallin takana sijaitsevaan puuhun, mutta se lohkesi sitä ensimmäistä kertaa soitettaessa. Kello valettiin uudelleen paikanpäällä (mistä Benjamin Franklin usein irvaili Britannian suuntaan) ja sillä kutsuttiin ihmiset kokoon kuulemaan muun muassa historiallista itsenäisyysjulistusta heinäkuun neljäntenä, 1776.
Ei tiedetä tarkkalleen milloin kello halkesi uudelleen, mutta tunnetuin (joskin varmistamaton) tarina kertoo sen haljenneen kun korkeimman oikeuden puheenjohtaja John Marshallin kuolemasta kerrottiin vuonna 1835. Ensimmäiset mainninnat halkeamasta ovat kuitenkin vuodelta 1846, mikä ei tue tätä tai muitakaan legendoja halkeaman synnystä.
Myyttinen Liberty Bell
Kello on kuitenkin saavuttanut ikonin aseman Yhdysvaltojen vapaudenjulistukseen liittyvässä historiankirjoituksessa ja se on ollut näytillä 1800-luvun loppupuolelta saakka. Kello oli pitkään näytillä Independence Hallin aulassa, mutta vuonna 1995 se sai oman museotilansa rakennuksen edustan aukiolla. Itsensä valokuvauttaminen kellon kanssa sekä spekulointi halkeaman synnystä ovat osa vierailua tällä myyttisellä esineellä.
Samaisen aukion itälaidassa sijaitsee myös pieni Christ Church Burial Groundin hautausmaa. Sinne on haudattu yksi Yhdysvaltojen perustajaisistä, Bostonissa syntynyt ja Philadelphiassa kuollut Benjamin Franklin. Franklinin lisäksi se on viimeinen lepopaikka myös neljälle muulle itsenäisyysjulistuksen allekirjoittaneelle.
Benjamin Franklinin viimeinen lepopaikka
Hautausmaa oli lauantaina kiinni, mutta Franklinin hauta on mahdollista nähdä portin lävitse. Valokuvan otettuamme päätimme jättää historiallisen Philadelphian taaksemme ja suunnata kohti modernimpaa Philadelphiaa. Kävelymatkalla kohti kaupungin liikekeskustaa ihailimme kadun varrella kohoavia hienoja vanhoja rakennuksia, joita tuntui olevan runsaasti keskustan alueella.
Vanhoja rakennuksia
Philadelphian ydinkeskustaa
Poikkesimme lyhyesti Reading Terminal Marketilla, joka 1800-luvun loppupuolella alkunsa saanut noin sadan kauppiaan kauppahalli. Halli on suosittu turistikohde ja siellä on mahdollista maistaa monia Philadelphialaisia herkkuja kuten Cheesesteak ja pehmeät suolarinkilät. Tarjolla oli myös erikoisen kuuloisia popcorn sundae annoksia.
Vilinää ja herkkuja kauppahallilla
Olimme kuitenkin vielä lounaasta niin täynnä, ettemme maistelleet näitä paikallisia herkkuja. Kauppahalli oli myös niin tupaten täynnä, että istumapaikan löytäminen olisi ollut erittäin vaikeaa. Niinpä jatkoimmekin matkaamme kohti Philadelphian kaupungintaloa.
Vuonna 1901 valmistunut valtava kaupungitalo on upea ilmestys kaupungin ydinkeskustassa pilvenpiirtäjien lomassa. Rakennuksen torni kohoaa 167 metrin korkeuteen ja rakennus olikin maailman korkein aina vuoteen 1908 saakka. Kaupungin korkein se oli aina vuoteen 1987 saakka, kunnes lähelle noussut 258-metrinen One Liberty Place pilvenpiirtäjä rikkoi kirjoittamattoman herrasmiessopimuksen ja kohosi tätä korkeammalle.
Philadelphian näyttävä kaupungintalo
Kaupungintalon lähellä sijaitsee myös pieni John F. Kennedy Plaza, jossa poikkesimme kuvaamassa taiteilija Robert Indianan kuuluisaa LOVE patsasta vuodelta 1976, joka on varmaan kaikille tuttu sen nähdessään.
Tuttu patsas?
Seuraavana oli vuorossa minun hetkeni, kun kävimme ihailemassa Philadelphian korkeinta pilvenpiirtäjää. Kaupungin suurimpia yrityksiä on kaapelitelevisio- ja internetjätti Comcast, joka rakensi vuonna 2008 itselleen uuden hulppean päämajan. 297 metrin korkeuteen yltävä moderni pilvenpiirtäjä ei ollut kaikkein näyttävimmillään sadepilvien keskellä, mutta rakennus edustaa mielestäni hienoa nykyarkkitehtuuria.
Pilvien joukkoon kohoava Comcast Center
Rakennuksen aulaan on syntynyt myös kaupungin uusin turistinähtävyys, nimittäin 192 neliömetrin kokoinen jättimäinen teräväpiirtonäyttö. Läpikuultavilla lasinäytöillä näytetään monenlaista videokuvaa ja esitystä on ilmaista tulla katsomaan. Hienoa tekniikkaa ihmetellessä ei mene kuin viitisen minuuttia, mutta oli mielestäni käynnin väärti.
Aulan jättimäinen teräväpiirtonäyttö
Taidetta yläpuolella
Pilvenpiirtäjässä ei valitettavasti ole näköalatornia ja maisemia kaipaavan pitää kiivetä kaupungintalon torniin. Se oli kuitenkin sateisena päivänä täysin turhalta vaikuttava ajatus, joten lähdimmekin kohti viimeistä kohdettamme, Rockyn portaita.
Kaupungin taidemuseo ja veistoksia sen edustalla
Rockyn portaat
Philadelphian ehkä kuuluisin fiktiivinen hahmo on Sylvester Stallonen näyttelemä legendarinen nyrkkeilijä Rocky Balboa. Seitsemän elokuvan mittaiseksi venyneen elokuvasarjan ensimmäisessä osassa on legendaarinen kohtaus jossa Rocky osana valmistautumistaan tulevaan matsiin lähtee lenkille, joka vie hänet pitkin Benjamin Franklin Parkwayta kohti sen päässä sijaitsevaa Philadelphian taidemuseota. Kohtauksen huipentumassa lapsi- ja fanilauman saattelema Rocky spurttaa ylös museon 72 porrasta, joka on elokuvan ikoninen kohtaus.
Kuuluisa kohtaus
Kaupungin rakastama ikoni on saanut oman patsaansa portaiden alapäähän ja turistit ravaavat samaisia rappusia Rockyn innoittamana. Pitihän tuota itsekin ”tehdä Rockyt” ja juosta ylös nämä kuuluisat rappuset. Ylhäältä aukeaakin palkitseva maisema kaupungin keskustaan.
Kaksi sankaria
Rocky Balboa
Maisema portaiden yläpäästä
Valokuvien ottamisen jälkeen lähdimme Rockyn inspiroimana takaisin kohti keskustaa. Kävimme illallisella hienossa pihviravintolassa lähellä kaupungintaloa, mistä matkasimme metrolla takaisin autollemme. Emme kuitenkaan suunnanneet vielä kohti Washingtonia, vaan kuten mainittua, ohjelmassamme oli NBA-koripalloa.
Pihvillä ennen korisottelua
Ottelu alkamassa
Philadelphia 76ers sai tuona lauantaina vieraakseen Miami Heatsin. Ottelu ei kiinnostanut itseäni niin kovasti, mutta kaksi kolleegaani olivat siitä niin innoissaan, että päätin antaa sille mahdollisuuden. Ottelu oli ihan hauska kokemus, mutta show-meiningin määrä oli huomattavasti Washingtonissa kokemaamme jääkiekko-ottelua pienempi. Ottelu päättyi kotijoukkueen tappioon, mikä ei kuitenkaan haitannut vierasjoukkuetta kannustanutta seuruettamme.
Tunnelmaa ottelun aikana
Paluumatka Washingtoniin oli pitkä ja olimme perillä vasta puoli kahdelta yöllä. Päiväreissumme oli kuitenkin erittäin onnistunut ja kerkesimme saada hyvän yleiskuvan Philadelphiasta. Surkea keli ei tietenkään mahdollistanut kovinkaan hyvien valokuvien ottamista, mutta ainakin minulle jäi halu palata tutkimaan kaupunkia vielä uudelleen. Kiintoisan kuuloista nähtävää nimittäin tuntui jäävän ihan parin päivän verran, joten kaupungissa tulee varmasti vierailtua joskus tulevaisuudessa.
