Palataanpas hetkeksi menneeseen viikkoon. Viime viikko oli Saksassa todella helteinen. Jokainen päivä oli aurinkoinen ja lämpöä piisasi 25-29 asteen välissä. Kesä jatkuu siis vielä täällä suunnalla ja ensimmäinen viite syksystä saatiin vasta lauantain Kölnin matkalta kun junan ikkunasta näkyi parissa puussa keltaisia lehtiä.
Viikko meni muuten koulua käydessä (oli aika kiireinen viikko ja paljon opeteltavaa kielioppia) ja parilla tutor-reissulla ollessa. Maanantaina otimme yliopistolta luentojen jälkeen S-Bahnin ja suuntasimme Kleyn ostosalueelle. Niina kävi paikallisessa Ikeassa ja itse kiersin sillä aikaa alueen muutamat tietokoneliikkeet, joista ei kuitenkaan löytynyt mitään kiintoisaa. Samalla reissulla piti myös käydä tsekkaamassa ekaa kertaa elämässä ”legendaarinen” jenkkijättiläinen Wal-Mart. Kleyssä sijaitsee Wal-Mart Supercenter, jolla lienee pinta-alaa joku 20 000 neliötä. Halli on siis valtava ja sieltä löytyy vaikka mitä. Ja on ne hinnat – olivat halpoja. Tosin tämä johtuu siitä, että tuotteet ovat pitkälti ihmeellisiä merkkejä ja kaikkea myydään jättikokoisissa pakkauksissa. Vähän yllättäen kaupasta löytyi myös henkilökohtaista palveluakin, vaikka ennakkoon luulinkin, että työntekijäkustannuksista olisi tingitty viimeiseen asti ja ne siellä työskentelevät täyttäisivät vain hyllyjä. Toisin kuitenkin oli, mikä oli positiivinen yllätys. Lienee Saksan työlainsäädäntö vähän eri kuin Amerikassa, missä Wallu kaiketi polkee työntekijöidensä oikeuksia olan takaa.
Wal-Martissa oli hyvä käydä vielä kun se on mahdollista. Ketju meinaan vetäytyy Etelä-Korean ja Saksan markkinoilta ja kaikki Wallut muuttuvat Metro nimiseksi ketjuksi. Mutta nyt siis tämäkin Amerikan ihme on koettu. Paikka on kyllä automarketti henkeen ja vereen, sillä oikeastaan mitään ei voi kuljettaa kaupasta kotiin ilman autoa. Sen verran isoja ovat nimittäin Wal-Martissa myytävät pakkaukset. Parkkipaikkaa riittää kuitenkin hehtaaritolkulla ja ohi suihkii siis ripeä autobaana.
Vaihtareita
Keskiviikkona oli sitten tiedossa vierailu Dortmundin jättiläismäiselle Signal Iduna Park stadionille. Tai siis piti olla, sillä tämä tieto ei pitänytkään paikkansa vaan teimme sen sijaan vierailun Dortmundin etelärajalle Hagenin kaupungin liepeille, jossa sijaitsee Ruhr-joen ja jonkun pienemmän joen haarautumassa korkeahkolla mäellä vanha Hohensyburgin linnan raunio. Alueella sijaitsee myös isohko ja puku-pakon vaativa kasino (joka ei kuitenkaan ollut retken kohde, vaan vain mainittiin ohi mennen). Tämäkin retki oli ihan mielenkiintoinen, sillä bussi kulki pois kaupungin vilinästä vehreän mäkisille pikkuteille. Maisemat olivat hienot ja kovin erilaiset vain 15 kilometriä kaupungista.
Hagen alapuolella
Hohensyburgin linnoitus
Muistomerkki linnakkeella
Linnoituksen torni
Perjantaina käytiin vähän kaupoilla, missä tuli samalla lounastettua ekaa kertaa Subway-ravintolassa. Ihan hyvän makuinenhan tällainen subi oli. Eipä ole tullutkaan kokeiltua ketjua Suomessa koskaan, mutta nyt tämäkin elämys on koettu. Katselimme myös jälleen kannettavaa tietokonetta eri kaupoista, mutta sopivaa mallia ei vieläkään löytynyt.
Viikonloppuna suuntasimme sitten vaihtariretkelle Kölniin ja siitä kerron lähipäivinä omassa viestissä.
