Ympäri maailmaa, Saksaa ja eritoten Berliiniä on tänään juhlittu Berliinin muurin murtumisen 20-vuotispäivää. Tasan kaksikymmentä vuotta sitten Saksan sosialistisen yhtenäisyyspuolue DDR:n virkailija Günter Schabowski antoi suorassa televisiolähetyksessä vanhingossa kuuluisaksi tulleen väärin tulkitun lausuntonsa Saksojen välisten matkustusrajoitusten välittömästä poistamisesta. Tämä kömmähdys johti hämmentyneiden ihmismassojen kokoontumiseen Itä- ja Länsi-Berliinin välisille raja-asemille, missä hallitsemattoman ja äkillisen tilanteen paine johti lopulta ihmismassojen valumiseen rauhanomaisesti rajan yli ja historialliseen Berliinin muurin murtumiseen.
Tämä historiallinen marraskuun 9. päivän ilta vuonna 1989 johti prosessiin, joka päätyi Itä-Saksan ja koko itäblokin romahtamiseen ja vain vuotta myöhemmin Saksat yhdistyivät nykyiseksi Saksan liittotasavallaksi.
Tätä tapahtumaa on juhlittu täällä Berliinissä koko viikonloppu ja juhlallisuudet huipentuivat tänään maanantaina muurin murtumisen varsinaisena merkkipäivänä suureen kansanjuhlaan Berliinin keskustassa. Brandenburgin portilla järjestettävään juhlaan saapui satojatuhansia ihmisiä, joista vain pieni osa mahtui portin luona olevalle viralliselle juhla-alueelle. Paikanpäälle oli saapunut valtionpäämiehiä pitkin maailmaa, nimekkäimpinä Neuvostoliiton senaikainen johtaja Mikhail Gorbachev, Länsi-Saksan liittokansleri Helmut Kohl, nykyinen liittokansleri Angela Merkel sekä muun muassa Hillary Clinton, Nicolas Sarkozy ja Dmitry Medvedev.
Nicolas Sarkozy
Kaatosateen kylmäämä juhlailta
Harmillisesti juhlapäivän iltaa jouduttiin kuitenkin viettämään koleassa kaatosateessa. Se ei kuitenkaan lannistanut ihmismassoja saapumasta Brandenburgin portin tienoille todistamaan historiallista juhlaa. Mekin suuntasimme sateesta huolimatta paikalle, sillä halusimme nähdä omin silmin juhlaa varten pystytetyn 1,5 kilometriä pitkän ”Berliinin muurin” kaatumisen.
Symbolinen dominomuuri
Tuhannesta 20-kiloisesta dominopalikasta tehty muuri nimittäin kaadettaisiin juhlallisuuksien päätteeksi, mikä olisi nähtävä omin silmin. Näimmekin koululaisten maalaamat värikkäät dominot aivan läheltä. Palikoita valvottiin tarkkaan, jottei kukaan pääsisi aloittamaan dominoefektiä ennen varsinaista H-hetkeä. Valvonta pitikin loppuun saakka.
Dominomuuri tarkasti vartioituna
Koska varsinaiselle juhla-alueelle ei ollut pääsyä, suuntasimme Potsdamer Platzin alueelle, missä olikin paremmin tilaa nähdä dominopalikat. Talojen katoilla seisoi dramaattisessa kaatosateessa enkelihahmoja, symbolisoiden toistasataa muurilla kuollutta itäsaksalaista loikkaajaa. Idea oli loistava, mutta sää teki hommasta todella viluisan.
Enkeli katolla
Kaatosade koetteli katutasolla odottavia katsojiakin, sillä juhlapuhujien puheet kestivät ikuisuuden. Sade koetteli myös kameran ja linssin sääsuojausta, mutta mitään ongelmia ei ilmennyt. Lopulta loputtomalta tuntuvan odotuksen kylmyys kävi meistä niin sietämättömäksi, että päätimme lähteä kotiin ennen dominoiden kaatamista. Katsoimmekin juhlan päätöksen kotimme lämmöstä television kautta.
Juhlan huipennus: muurin kaataminen
Tästä huolimatta olimme tyytyväisiä, että ainakin kävimme näkemässä juhlapaikan koko komeudessaan, vaikka itse päätös jäikin näkemättä ”omin silmin”. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että television kautta nähtynä näki paljon enemmän kuin paikanpäällä sateessa seistessä.
Viisi vuotta myöhemmin muurin murtumista juhlittiin puolestaan hienolla valomuurilla.