Elokuvissa käyminen on vähentynyt viime vuosina. Osin tämä johtuu kiireisestä arjesta, mutta myös huimasti kohonneista lipunhinnoista. Kun elokuvasta saa nykyisin pulittaa ”pakollisten” popcornien kanssa jopa 25 dollaria hengeltä, ei teatteriin tule lähdettyä katsomaan normileffoja. Teatterissa tuleekin nykyisin nähtyä vain ja ainoastaan kaikkein suurimmat spektaakkelit, jotka eivät näyttäisi samalta kotona telkkarista nähtynä tai Netflixistä striimattuna.
Tämä kirjoitus on julkaistu alunperin vuonna 2014 ja päivitetty heinäkuussa 2023. Aiheeseen liittyen lue myös: Oppenheimer 15/70mm IMAX.
Tällaisia erikoistapauksia ovat olleet viime vuosina esimerkiksi 48 kuvaa sekunnissa nopeudella kuvattu The Hobbit: An Unexpected Journey sekä hulppeaa kuvamateriaalia tarjoava Samsara. Samaan kategoriaan sijoittuu itselläni myös kulttiohjaaja Christopher Nolanin uusin elokuva, tieteisdraama Interstellar, joka valloitti elokuvateatterit marraskuun alussa. Nolanin ohjaama uusi Batman trilogia sekä Leonardo DiCaprion tähdittämä Inception ovat olleet kaikki suuria tapauksia ja kun Interstellarin sanottiin olevan Stanley Kubrikin legendaarisen 2001: Space Odysseyhin verrattava eeppinen avaruusseikkailu, oli kaltaiseni avaruudesta kiinnostunut henkilö täysin myyty.
Interstellar käsittelee kiintoisia aiheita
Interstellarin tapahtumat sijoittuvat lähitulevaisuuteen, jossa hallitsemattomaksi yltynyt ilmastonmuutos on ehdyttämässä ruoantuotannon edellytykset maapallolla. Ratkaisuna ongelmaan NASA aloittaakin uuden elinkelpoisen planeetan etsinnän läheisistä aurinkokunnista ja naapurigalakseista, joihin tarjoutuu mahdollisuus matkustaa vastikään Saturnuksen lähistöltä löytyneen mystisen madonreiän kautta. Juoni sisältää valtavasti ”suunnilleen oikein” olevaa teoreettista fysiikkaa mustista aukoista, painovoimasta sekä galaksien etäisyyksistä. Painotus on sanalla teoreettista, sillä kyseisiä ilmiöitä ei ymmärretä vielä täysin.
Kokonaisuus on silti viihdyttävä melkein kolmituntinen avaruuseepos. Elokuvalla on mittaa, mutta kovin montaa tylsää kohtausta siihen ei mahdu, vaan ruudulla tapahtuu jatkuvasti ja juoni etenee hyvää vauhtia, pitäen katsojan hereillä.
Poikkeuksellisen tapauksen Interstellarista tekee sen esitystekniikka. Christopher Nolan on suuri IMAX-tekniikan ystävä ja hän on kuvannut monien aiempien elokuviensa toimintakohtaukset IMAX-kameralla. IMAX on filmitekniikka, joka tunnetaan valtavilla valkokankailla varustetuista elokuvateattereista sekä niille heijastettavasta erittäin tarkasta kuvasta.
Vaikka melkein kaikkia uusia elokuvia mainostetaankin esitettävän IMAX-versioina, tarkoittaa tämä yleensä vain muutaman minuutin mittaisia IMAX-kohtauksia, jotka nekin on yleensä kuvattu digitaalikameralla aidon filmikameran sijaan.
IMAX ei myöskään ole mikään uusi juttu, vaan tekniikka on ollut olemassa aina 70-luvulta lähtien. IMAX-filmille kuvattaessa ongelmana on kuitenkin ollut ja on edelleen kameran suuri koko ja paino, sillä yhdellä filmiruudulla on leveyttä 65 millimetriä (normaali filmi 35mm), minkä vuoksi filmikelalle kertyykin kokoa. IMAX-kameroita onkin vaikea käsitellä niiden suuren koon vuoksi, minkä lisäksi ne ovat niin äänekkäitä, että dialogi joudutaan usein äänittämään jälkikäteen studiossa. 65 millimetrin filminauha on myöskin kallista, minkä vuoksi elokuvien IMAX-kohtaukset ovat normaalisti vain muutaman minuutin mittaisia. Loppu elokuva on yleensä kuvattu perinteiselle 35mm filmille tai digitaaliformaatissa.
65 millimetrin IMAX-filmillä on kuitenkin merkittävä etu 35mm filmiin ja digitaaliin verrattuna. Etu on paljon suurempi resoluutio eli kuvantarkkuus. Kun perinteiset kuvaustekniikat yltävät vain 2K tai 4K (kuvan poikkiresoluutio pikseleinä) tarkkuuteen, yltää 65mm filmi laskennallisesti peräti 18K:n tarkkuuteen. Eli kuvassa on ”pikseleitä” jopa yhdeksän kertaa enemmän. Vertailu ei ole kuitenkaan täysin yksi yhteen, sillä analoginen filmi on analogisena ”elävä” kuva toisin, kuin digitaalisesti tallennettu ja jälkikäsitelty kuva. Valtavalle ruudulle heijastettaessa suurempi resoluutio takaa silti aina mahdollisimman tarkan kuvanlaadun ja 65mm IMAX onkin maailman paras elokuvatekniikka, ainakin ennen uusien laser-projektoreiden tuloa.
Eri esitystekniikkojen erot
IMAX-elokuva kuvataan siis 65 millimetrin filmille, johon liitetään jälkikäsittelyssä 5 millimetrin kokoinen analoginen kuusikanavaääni, minkä vuoksi filmiä kutsutaan yleisesti 70 millimetrin filmiksi. IMAX-filmiin kuuluu myös käsite 15perf/70mm, missä lukema 15 tarkoittaa filmin pystysuuntaista kokoa, filmin pyörittämiseen käytettävien pienten reikien määrässä laskettuna. Eli filmin pystykoko on 15 perforaatiota kertaa 70 millimetriä, mikä tekee 15/70mm IMAX -filmistä maailman suurimman filminegatiivin.
IMAX-teatterin projektiohuone
Kaiken tämän pitäisi tarkoittaa, että 15/70mm IMAX:ina kuvattu ja esitetty elokuva on kuvaltaan äärimmäisen tarkka. Tässä formaatissa kuvatut elokuvat ja niitä analogisena esittävät teatterit ovat kuitenkin nykyään harvassa, joten sellaisen näkeminen on harvinainen tapaus.
15/70mm IMAX -filmin esityskuntoon laitto
Interstellariakaan ei sitäkään ole kuvattu kokonaan tässä formaatissa, mutta yli tunnin mittaiset 15/70mm IMAX-kohtaukset ovat silti poikkeuksellisen suuri määrä. Merkittävää on myös, että elokuvaa on myös printattu tässä samaisessa formaatissa ja toimitettu muutamiin valittuihin teattereihin. Esimerkiksi Samsara kyllä kuvattiiin 65mm filmille (ei kuitenkaan IMAX-formaatissa), mutta siitä ei koskaan laskettu liikkeelle 70 millimetrin filmiversiota, vaan ainoastaan halvempi ja laadultaan vaatimattomampi 4K digitaalipainos.
Interstellarista on jaossa peräti kuusi eri versioita, jotka ovat huonoimmasta parhaimpaan: 2K Digital, 4K Digital, IMAX Digital, 35mm filmi, 70mm filmi ja kaikkein parhaimpana 15/70mm IMAX filmi. Näistä viimeistä versiota esittää koko maailmassa ainoastaan 42 elokuvateatteria, joten kun kuulin lähimmän tällaisen teatterin sijaitsevan Seattlessa, tiesin että sen vuoksi kannattaisi matkustaa Amerikan puolelle.
Interstellarin kuusi eri versiota
Aivan Seattlen ikonisen Space Needlen vierellä sijaitseva Boeing IMAX Theater on todellinen vanhan ajan IMAX-teatteri. Nykyisin nimittäin edes IMAX ei vielä takaa, että kyseessä olisi ”todellisesta” IMAX-kokemuksesta, sillä viime vuosina yhtiö on lisensoinut kymmeniä aivan normaaleja elokuvasaleja IMAX-lisenssillä ilman, että niissä olisi erityisen suurta valkokangasta. Moni näistä uusista teattereista onkin puhtaita digitaaliteattereita ilman todellista kykyä analogisen IMAX-filmin esittämiseen (tällainen oli esimerkiksi IMAX-teatteri Omahassa, jossa kävin katsomassa Edge of Tomorrow).
Seattlen teatteri on kuitenkin todellinen IMAX-teatteri. Kooltaan teatteri on keskikokoinen IMAX 405 istuimellaan ja 442 neliömetrin valkokankaallaan (ensi vuoden remontin jälkeen 390 neliömetriä ja 373 istuinta). Vertailun vuoksi Suomen suurin (vuoden 2014 tilanne) valkokangas Helsingin Tennispalatsissa on 185 neliömetriä. Euroopan suurin valkokangas on puolestaan Berliinin CineStar IMAX 588 neliön kankaalla (nykyisin 495,5 neliötä) ja maailman suurin LG IMAX Australian suurimmassa kaupungissa Sydneyssä, kooltaan peräti 1060 neliötä. Kaikki kolme on tullut koettua itse.
Vuoden 2023 päivitys: Helsingin Itäkeskuksen vuonna 2018 avautuneen Suomen ensimmäisen IMAX-teatterin valkokankaan koko on 310 neliömetriä. Euroopan ja samalla koko maailman suurin IMAX-kangas löytyy Saksasta läheltä Stuttgartia. Kankaan koko on 814,8 neliömetriä. Sydneyn jättiteatteri purettiin vuonna 2016 ja sitä ollaan rakentamassa uudelleen, joskin valkokankaan kokoa ei ole vielä vahvistettu.
Boeing IMAX Theater
Vanhan ajan aito elokuvateatteri
Olimme suunnitelleet reissua Seattleen jo edellisenä viikonloppuna, mutta suunnitelmamme muuttui, kun Interstellarin päivänäytös olikin loppuunmyyty. Niinpä matkasimme Niinan ja luonamme olleen suomalaisen vieraan kanssa viikonlopuksi Seattleen. Myös tuon lauantain näytös oli loppuunmyyty, joten teatterille oli syytä saapua etukäteen. Hölmösti kaikissa IMAX-teattereissa ei ole aina paikkalippujärjestelmää, joten hyville paikoille päästäkseen pitää teatterille saapua jonottamaan hyvissä ajoissa.
Jonotusta leffaan
Olimme paikalla heti ovien auetessa ja pääsimmekin aivan keskellä sijaitseville paikoille. Todelliset IMAX-teatterit on kuitenkin suunniteltu tarkoin ja on pakko sanoa, ettei huonoja paikkoja tuntunut olevan edes aivan äärimmäisissä nurkkauksissa tai aivan lähellä jättimäistä lattiasta kattoon yltävää valkokangasta.
Teatterin sisällä
Tunnelma teatterissa oli leffan alkaessa korkealla ja se imaisikin nopeasti mukaansa. Elokuvan alkupuoliskossa todellisia IMAX-kohtauksia oli vain satunnaisesti ja sellaisen huomasi siitä, että 35mm filmillä kuvattujen kohtausten mustat palkit kuvan ala- ja yläreunassa hävisivät ja kuva täytti koko valtavan kankaan. Vaikka kuvasuhde vaihteleekin kohtausten välillä 1.43:1 ja 2.40:1 välillä, ei asia häirinnyt itseäni yhtään.
Ainoa häiritsevä tekijä oli 35mm kuvan suttuisuus upeaan 70mm kuvaan verrattuna, eron kun huomasi selvästi. 15/70mm IMAX -kohtaukset näyttivät jättimäisellä ruudulla todella hyvältä, mutta näkemättä elokuvaa muussa formaatissa, ero 18K tarkkuuden ja esimerkiksi 4K:n välillä on vaikea mieltää. Kuva oli kyllä todella tarkka, mutta kuinka suuri ero on ja tietääkö siitä mitään ilman varsinaista vertailua? Ei välttämättä, sillä 4K-kuva heijastetaan yleensä pienemmälle ruudulle, jolloin alhaisempi resoluutio ei näy niin selvästi.
Elokuvan julisteita
Itse elokuvakin oli mielestämme viihdyttävä kokemus ja sen konseptit aukenivat sangen hyvin. Itse pidin elokuvaa jopa hyvänä, mutta se ei kuitenkaan muuttanut maailmaani tai räjäyttänyt tajuntaani. 8/10 on oma arvioni ja ehkä mielenkiintoisin seikka olikin nähdä maailman paras elokuvatekniikka omin silmin.
Sellaiseen ei nimittäin tarjoudu mahdollisuutta kovin usein, sillä 70 millimetrin tekniikalla varustetut teatterit ovat käymässä vähiin halvemman digitaalin vallatessa markkinoita. Lisäksi todellista 70 millimetrin materiaalia on tarjolla erittäin vähän, minkä vuoksi minua ei kadutakaan, että ajoimme 440 kilometriä pelkän elokuvan takia. Ja olihan meillä siinä samalla myös hauska neljäs reissu Seattleen hyvän ruoan ja seuran parissa.
