Viime viikot ovat tarjonneet meille runsaasti omakohtaista kokemusta kanadalaisesta julkisesta terveydenhuollosta. Toukokuun alussa juhlitun Victoria Dayn pitkänä viikonloppuna Niinalle nimittäin sattui Sunshine Coastilla pyöräilyonnettomuus, jonka seuraukset ovat aiheuttaneet paljon murhetta ja huolta, sekä vaatineet meiltä viisi sairaalareissua . 😕
Onnettomuus tapahtui lomamatkallamme Vancouverista noin 50 kilometriä länteen sijaitsevalla upealla Sunshine Coastin rannikolla. Olimme ajaneet myöhään torstai-iltana hotellillemme Egmontiin ja perjantaina aloimme tutkia ympäröivää seutua mukanamme olevilla polkupyörillämme. Aamupäivä meni mukavasti rauhallisesta luonnosta nauttien ja iltapäivästä päätimme pyöräillä aivan Egmontin lähistöllä sijaitseville Skookumchuck Narrowsille, joka ovat mielenkiintoinen luonnonilmiö.
Matka alkoi hyvin ja hiekkapolkua oli sangen helppo pyöräillä. Polun lopussa on kuitenkin alamäki, jossa Niina kaatui liiallisen vauhdin vuoksi mutkassa oikealle kyljelleen ja juuri polun vieressä ollutta tukkia vasten. Autoin Niinan ylös, mutta hän tiesi heti että jotain oli tapahtunut, sillä hänen ranteessaan oli kova särky. Teimme paidastani hänelle tilapäisen kantositeen ja lähdimme välittömästi takaisin autolle. Kävelymatkaa autolle oli kuitenkin noin tunnin verran, eikä alueella ollut edes matkapuhelinverkkoa. Autolle päästyämme ajoimme äkkiä hotellillemme, josta saimme mukaamme pussillissen jäitä kivun lievittämiseksi.
Hetki ennen onnettomuutta ja onnettomuuspaikka
Sunshine Coastin ainoa sairaala sijaitsee Secheltissä, noin 60 kilometriä Egmontista takaisin kohti Vancouveria. Ajomatka kesti tunnin, mutta perillä pääsimme nopeasti ensiapuun ja röntgenkuvat vahvistivat että pienempi ranteen kahdesta luusta oli todellakin napsahtanut kokonaan poikki. Todennäköisesti kaatuessa rannekello oli painanut luuta ja aiheuttanut luun täydellisen katkeamisen. 💡
Röntgenkuva ranteesta
Lääkäri laittoi Niinalle ranteen mittaisen kipsin ja kertoi että luut kyllä parantuisivat asentoonsa 4-6 viikossa. Tieto oli rauhoittava ja luulimme pahimman olevan jo takanamme. Onneksemme saimme ottaa röntgenkuvasta valokuvan, jonka Niina laittoi illalla Facebookiin. Siellä Suomessa asuva lääkärituttava kuitenkin totesi, että kyseisen luun parantuminen vaatisi hänen mielestään paljon pidemmän kipsin ja että Suomessa yleensä vielä ranneleikkauksen, jotta voitaisiin varmistua siitä että ranne tosiaan luutuu oikealla tavalla.
Ensimmäinen kipsi
Kommentti sai meidät miettimään toisen mielipiteen kysymistä ja niinpä maanantaina paluumatkallamme kotiin ajoimme North Vancouverin keskussairaalalle. Valitsimme sairaalan ihan vain helpomman pysäköinnin vuoksi sekä koska arvelimme heillä olevan paljon kokemusta North Shore Mountainseilla itsensä telovien vaeltajien paikkauksesta.
Urheana onnettomuuden jälkeisenä aamuna
Pitkän viikonlopun maanantai oli todella kiireinen ja sairaalalla valtavasti potilaita. Jouduimme odottamaan vuoroamme viisi tuntia, koska Niina luokiteltiin ihan aiheellisesti ei-kiireelliseksi potilaaksi. Meitä hoitanut lääkäri oli oikein mukava ja hauska, ja laittoi Niinan uusiin röntgenkuviin. Niiden perusteella käden ja olkapään muissa luissa ei ollut murtumia, joten diagnoosi oli vain vaihtaa kipsi pidempään koko käden muumioivaan versioon. Lääkäri myös lähetti kuvat ortopedin katsottavaksi, joka ilmoittaisi arvionsa muutaman päivän sisällä.
Pidempi muumiokipsi
Olimme jälleen tyytyväisiä saatuamme ranteen tueksi pidemmän kipsin, mutta keskiviikkona saimme huonoja uutisia. Ortopedin arvio oli että ranne täytyisi leikata ja tukea ihon alle asennettavalla metallilevyllä. Leikkaus tapahtuisi loppuviikosta ja lauantaiaamuna olimme takaisin sairaalalla.
Emme ole kumpikaan olleet leikkauksessa oikeastaan koskaan, joten kokemus oli meille ensimmäinen. Leikkaus toteutettiin potilaan nukutuksella, joten Niina nukkui koko operaation lävitse ja heräsi vasta kun häntä kuljetettiin toipumistilaan. Lauantai-ilta meni vahvoista nukutus- ja kipulääkkeistä toipuessa, mutta jo maanantaina Niina meni normaalisti töihin.
Muodikkaana odotushuoneessa
Tässä vaiheessa uskoimme pahimman olevan jo viimein takana ja kaksi viikkoa myöhemmin oli tarkoitus palata sairaalalle tarkastuskäynnille, joka oli viime viikon tiistaina. Kaikki vaikutti etenevän hyvin ja leikkaushaava olikin alkanut parantua erinomaisesti. Niinan ranne oli vielä jäykkä, minkä on kuitenkin normaalia ennen kuntoutuksen aloittamista. Olimme tyytyväisiä uutisista, mutta meitä ihmetytti päivystävän ortopedin arvio ettei röntgenkuvia tarvitsisi ottaa kuin vasta neljän viikon päästä lopullisen tarkastuksen aikaan. Pyysimme kuitenkin että röntgenkuvat otettaisiin mielenrauhamme vuoksi ja ne paljastivatkin että metallilevy oli päässyt irtoamaan (tai löystymään) ja ranne pitäisi leikata uudelleen! 🙁
Tämä oli tietenkin kaikkea muuta kuin olimme halunneet kuulla, mutta asiassa ei ollut vaihtoehtoja. Niinpä olimme heti seuraavana päivänä takaisin sairaalalla odottamassa toista leikkausta. Leikkauksen suoritti toinen ortopedi ja levy kiinnitettiin paremmin paikalleen. Leikkaus oli kuitenkin vaikeampi ja kesti kaksi tuntia (ensimmäinen kesti tunnin) ja Niinan tokeentuminen lääkkeistä sekä kovasta särystä kesti sekin neljä tuntia.
Leikkauksen jälkeen väsyttää
Tästä on nyt kulunut viikko ja lääkekuurit on syöty loppuun. Näin monen koettelemuksen jälkeen odotamme hermostuneina ensi viikolla olevaa uutta tarkastuskäyntiä, jossa pitäisi nyt viimein kuulua hyviä uutisia. Jo olisi sen aika! 😮
Miksi ensimmäinen leikkaus sitten epäonnistui? On todennäköistä että itse leikkaus ei epäonnistunut, mutta levyn kiinnitys luuhun oli sen verran heikko ettei se pitänyt luita täysin paikallaan. Nyt kiinnitys toivottavasti pitää, mutta valitettavasti levy pitää vielä joskus myöhemmin poistaa kolmannessa leikkauksessa, kunhan luu on ensiksi parantunut.
Vaikka kuukauden ajanjaksoon onkin mahtunut paljon valitettavia käänteitä, on kuitenkin pakko sanoa että olemme saaneet hyvää hoitoa. Kyseisen luun katkeaminen on kuulemma hieman poikkeuksellista ja sitä voidaan hoitaa monellakin tavalla. Täten ensimmäisen lääkärin arvio ei ollut täysin väärin, vaan erittäin optimistinen sen suhteen että luutuminen tapahtuisi ilman ongelmia. Siksi olikin onni että laitoimme kuvan Facebookiin ja saimme kimmokkeen toisen lääkärin mielipiteen kysymiseksi.
North Vancouverissa sijaitsevan Lions Gate Hospitalin palvelu sekä ensiavussa että leikkausten aikana on ollut mielestämme hyvää ja on enemmänkin huonoa tuuria ettei ensimmäinen kiinnitys pitänyt odotetulla tavalla. Oli jälleen onnekasta pyytää ensimmäisellä tarkastuskäynnillä röntgenkuvia, koska lääkärit eivät määrää niitä jos kokevat tilanteen muuten normaaliksi. Tässä tilanteessa se kuitenkin pelasti meidät pitkältä harmilta ja toivottavasti toinen leikkaus oli nyt täydellinen.
Mitä tämä kaikki on sitten maksanut meille? Ei mitään. Kaikki lääkärikäynnit sairaalassa sekä kaksi ranneleikkausta ovat olleet meille täysin ilmaisia, sillä ne on kattanut kokonaan provinssin oma julkinen terveydenhuoltojärjestelmä, joka tunnetaan nimellä Medical Services Plan (MSP). Sille operaatioista on kuitenkin kertynyt maksettavaa ainakin $10 000 dollaria, mutta meille niistä ei ole kertynyt minkäänlaisia kuluja.
Ainoa asia mistä olemme joutuneet maksamaan parikymppiä oli laadukkaampi kantoside sekä lasikuitukipsi. Nekin olisivat olleet ilmaiset jos olisimme tyytyneet halvimpaan vaihtoehtoon. Lääkkeidenkin hinnan saamme laskutettua lisävakuutuksemme vakuutuksen piikkiin, mutta MSP:n ansiosta lääkkeet maksavat vain muutaman kympin ilman vakuutustakin. 😮
Tässä valossa voikin sanoa että kokemuksemme kanalaisesta julkisesta terveydenhuollosta on ollut erittäin positiivinen. Amerikassa tällainen vahinko voisi nimittäin viedä vakuuttamattoman ihmisen syvään velkaan, mutta Kanadassa tällaisesta ei ole vaaraa ja siksi Kanada on mielestämme parempi paikka asua. Kanadassakin työssäkäyvillä on yleensä MSP:n lisäksi vielä työnantajan kustantama lisävakuutus erikoissairaanhoidon varalle, mutta tälle ei ollut tässä tapauksessa mitään tarvetta.
Mutta kuten aina, pienestä vahingosta on silti ollut merkittävä harmi ja vaiva, mutta ehkäpä viimeinkin alamme olla voiton puolella ja Niina palautuu normaaliin kuntoon heinäkuun aikana. Eikä vahinko pilannut täysin edes pitkää viikonloppuamme Sunshine Coastilla, vaan vietimme siellä olosuhteisiin nähden sangen rentouttavan loman kauniissa maisemissa. Niistä tunnelmista kuitenkin myöhemmin lisää!
