Helteisen sään jatkuessa jo kolmatta kuukautta ei auta kuin nauttia kelistä. Viime viikon lauantain sää ei poikennut linjasta ja lähdimme Niinan sekä suomalaisen ystävämme kanssa geokätköily retkelle Deltan alueelle. Geocaching on maailmanlaajuinen harrastelijoiden piilottamien kätköjen etsintään GPS-laitteella perustuva harrastus ja tuttavamme on erittäin aktiivinen harrastaja. Me emme ole tähän harrastukseen niin hurahtaneet, mutta se tarjosi silti hyvän syyn viettää kaunis päivä ulkosalla.
Ajoimme ensimmäiseksi Tsawwasseniin, joka on 21 000 asukkaan taajama Deltan eteläosassa, aivan Point Robertsiin johtavan rajan pinnassa. Olemme Niinan kanssa käyneet Tsawwassenissa useasti aiemminkin, sillä se on mukava pieni taajama meren äärellä. Hieno näköala merelle sekä Vancouver Islandin suuntaan aukeaa pienestä Fred Gingell Parkista. Emme ole koskaan aiemmin kävelleet puistosta alas rantaa vievää polkua, joka vie veden äärelle. Maisema alhaalta oli kaunis ja sieltä löytyikin ensimmäinen kätkö. Paluu ylös vaatii jonkin verran puuskutusta ja jyrkkien portaiden kipuamista.
Fred Gingell Parkin näköala
Kaunis ranta alhaalla
Tsawwassenin pääkatu
Seuraavaksi suuntasimme Boundary Bayhin, joka on suuri puisto ja ranta-alue Tsawwassenin keskustan itäpuolella. Puisto on tunnettu siellä sijaitsevasta Centennial Beachin uimarannasta, joka oli kuumana kesäpäivänä tupaten täynnä ihmisiä. Ranta on kuitenkin suuri, joten paikasta auringossa ei tarvitse taistella, vaan kaikille on kyllä tilaa. Emme käyneet uimassa, mutta merivesi oli varmasti mukavan lämmintä. Centennial Beachin ranta nimittäin syvenee todella loivasti ja uimasyvyyteen pääsy vaatii satojen metrien päähän kahlaamista. Kaukana vastarannalla sijaitsee White Rock, taustallaan aina yhtä upea valkohuippuinen Mount Baker.
Centennial Beach
Matalarantainen uimaranta
Uimarannalta lähtee pitkä rantaraitti, jota pitkin kävelimme hieman matkaa pohjoiseen. Reitin varrella on kymmeniä geokätköjä, mutta koska olimme kävellen liikkeellä, keräsimme vain muutaman kätkön reitin alkupäästä ennen autolle paluuta.
Matkalla seuraavalle kätkölle
Pyöräilijöitä laskuveden paljastamalla rannalla
Iltapäivä alkoi jo olla pitkällä, mutta päätimme vielä koukata Pohjois-Deltassa sijaitsevan Deas Islandin kautta. Tämä Fraser Riverin leveän etelähaaran keskellä sijaitseva pieni saari on vehreä ulkoilualue ja lintujen pesintäpaikka. Varsinkin keväällä saari on lintubongareiden täyttämä samaan tapaan kuin hieman lännempänä sijaitsevat linnuille kokonaan rauhoitetut saaret.
Pieni Deas Island
Vehreä lintusaari
Saarella sijaitsee myös huonomaineisen George Massey Tunnelin eteläinen suuaukko, joka on jokapäiväinen autoliikenteen pullonkaula. Tunnelin korvaamisesta on puhuttu jo vuosia, sillä liian pienen kapasiteetin lisäksi tunneli on myös hengenvaarallinen suuren maanjäristyksen sattuessa. Paikalle onkin ehdotettu valtavaa 10-kaistaista siltaa, joka nytkähti eteenpäin tällä viikolla, kun kerrottiin että siltasuunnitelma on todellakin hyväksytty 10-kaistaisena. Yli miljardin maksavan uuden sillan rahoitus on kuitenkin edelleen auki, mutta provinssin hallitus on silti optimistinen rahoituksen järjestymiseksi ja sanoo rakennustöiden alkavan suunnitellusti kahden vuoden päästä.
Rutikuivaa maastoa tunnelin ympärillä
Havainnekuva uudesta jättisillasta
Deas Islandilta aukeaa kiintoisa maisema tunnelin suuaukolle ja on kiintoisa yrittää kuvitella miten valtava uusi noin 60 metrin korkeudelle kohoava siltakansi olisikaan. Silta on tarkoitus rakentaa tarkalleen tunnelin päälle ja purkaa tunneli sillan valmistuttua. Nykyinen tunneli valmistui vuonna 1959 ja sen avasi kuningatar Elisabet II tuolloisella vierailullaan Vancouverissa. Tapahtumalle on pystytetty puistoon muistomerkki tunnelin päälle.
Tunnelin linjaus ja muistomerkki avajaisille
Kävelimme porukassa Deas Islandin eteläkärkeen, jossa on pieniä kauniita ilta-auringon sävyttämiä rantoja joiden sopukoissa oli vielä muutamia kätköjä. Koko saari on kooltaan sangen pieni, mutta saa siellä silti kulmaan tunnin verran sen päästä päähän kävellessä. Saari on myös suosittu paikallisten piknikpaikka ja paikalla olikin suuria seuruteita, jotka näyttivät viettäneen siellä koko kesäpäivän.
Historiallinen rakennus ja vehreitä kävelyreittejä
Eteläkärjen pieniä rantoja
Kaunis kesälauantai oli meistä mitä mahtavin päivä viettää ulkona ja nauttia näistä upeista maisemista. Lämpimässä kelissä olisi tehnyt mieli uimaankin, mutta Niina ei vielä pysty uimaan katkenneen ranteensa kanssa, joten nauttimmekin kesäisestä päivästä geokätköjä etsiskellen.
olen yli seitsemänkymppinen äijänrahjus , seuraillut blogiasi aikaisemminkin. ihailen tarmoasi ja taitoasi tarinoiden ja kuvauksen kanssa. poikani on matti ja olen jatkanut setitystä poitsun aliaksella, vanhat koneet alkavat kypsyä niinkuin äijäkin. suurkiitos tarinoista ja kuvista olen välillä unohtanut osoitteen, onneksi löysin sen – on taas mitä kahlata. kiitokset vielä kerran
erkki.
Terve Erkki!
Kiva kuulla että laskeskelette edelleen Setiä. Itsellänikin tuo pyörii vielä tällä pöytäkoneella, tosin sangen hajanaisesti. Pitäisi vähän skarpata, mutta on niin paljon näitä muita projekteja sekä asioita mielessä nykyään.
Kiva että olet nauttinut tarinoistani ja niitähän täällä blogissa riittää tätä nykyä melkein 550 kappaletta! Eli lukemisen iloa ja hauskaa kesää sinne Suomeen! 😛