Tänään tulee kuluneeksi viisi vuotta siitä kun pakkasimme kimpsumme ja kampsumme ja lähdimme kahden matkalaukun kanssa maailmalle. Huomenna alkaa siis jo kuudes vuosi Saksassa ja viides Berliinissä. Kertasin tunnelmia sekä edeltäviä vuosia hieman pidemmin vuosi sitten, mutta mitä on tapahtunut sittemmin? Voisi varmaan sanoa, että mennyt vuosi on ollut hyvin arkinen. Berliini on jo täysin tuttu asuinkaupunki, vaikka täältä toki edelleen löytääkin uusia alueita sekä uudenlaisia vierailukohteita. Esimerkiksi ravintoloita ja tapahtumia on niin runsaasti, että olemme vuosittaisistakin tapahtumista ehtineet kokea vasta niin muutaman. Jotain uutta löytyykin joka kuukausi.
Töitä on tietenkin painettu mennytkin vuosi kiivaaseen tahtiin, mutta matkojakin on keretty tehdä ja lomaa pidellä. Miellyttävä oli erityisesti kuukauden takainen 19 päivän mittainen lomamme Suomessa, joka oli ensimmäinen kotimaassa vietetty kesäloma sitten tänne muuttamisen. Siitä johtuu myös mieleeni, että viisi vuotta tekee Saksasta varmaankin pisimmän asuinpaikkamme sitten kotoa muutettuamme. Kah, niin se on aika vain kulunut.
Onko menneeseen vuoteen mahtunut sitten lisää saksalaistumista? Asianomaisena asiaa on hieman vaikea arvioida, mutta toki Saksan ja saksalaisuuden ymmärtäminen lisääntyy jatkuvasti täkäläistä arkea eläessä ja paikallisia uutisia seuratessa. Kielellisesti tarkastellen kehitys on ollut viimeiden vuoden hidasta, sillä täysin englanniksi sujuva työmme ei mahdollista keskustelua saksaksi. Itse asiassa normaalin arjen ulkopuoliset pidemmät saksankieliset keskustelut voi laskea viimeisen vuoden ajalta kahden käden sormilla, mikä on harmillisen vähän. Taitaapa olla ”naurava talonmiehemme” se tavallisin natiivi, kenen kanssa tulee keskusteltua paikallisella kielellä. Lohduttavaa kuitenkin on, että nuo vähäiset keskustelut ovat sujuneet hyvin eli osaamisen taso on jo arkeen täysin riittävä. Silti kielitaitoaan hioisi mieluusti edemmäs, mutta tätä nykyinen arkemme ei valitettavasti mahdollista.
Vuosi on kulunut niin huomaamatta, että sitä alkaa ajatella miten nopeasti viisi vuotta Saksassa muuttuu kymmeneksi tai kahdeksikymmeneksi. Viestimme kotiporukoillemme on kuitenkin edelleen sama, eli elämme pari kuukautta kerrallaan ja pitkän ajan suunnitelmista ei koskaan tiedä. Kuitenkin tällä hetkellä meille on edelleen parasta täällä. Loppujen lopuksi viisi vuotta on kuitenkin vielä niin lyhyt aika, ettei siinä ajassa ole tullut yhtään tutummaksi ajatus elää aina ulkomailla, vaan ajatus on edelleen vieras. Niinpä jatkamme asian tarkastelua kuukausi kerrallaan ja palannenkin asiaan seuraavan merkkipäivän yhteydessä.
