Kuten tunnettua, kaikki on Amerikassa suurempaa. Lumihangetkin. Tämä pitää paikkansa ainakin kun puhutaan legendaarisesta Mount Bakerin uinuvasta tulivuoresta, joka sijaitsee 120 kilometriä Vancouverista kaakkoon, täpärästi Yhdysvaltojen puolella. 3285-metrinen Baker on Vancouverin ympäristön erottuvimpia vuoria ja sen paksu lumihuippu kimaltelee etäällä vuoden ympäri. Olemme vierailleet Bakerilla yhteensä kaksi kertaa, edellisen kerran edelliskesänä ja ylhäällä kesälläkin odottavat lumiröykkiöt ovat aina yhtä hämmästyttävä näky.
Mount Baker on kuuluisa vuoden 1998-99 talvesta, jolloin vuorella tehtiin edelleen voimassaoleva lumentulon maailmanennätys. Ennätystalven aikana vuorella sijaitsevalla hiihtokeskuksella satoi lunta käsittämättömät 29 metriä! 😯 Kymmenen viime vuoden keskimääräinen lumikertymä talven aikana on sekin hulppeat 17 metriä ja ainoastaan viime talvena lumikertymä jäi alle kymmenen metrin, ollen ”katastrofaaliset” 7,3 metriä. Mount Bakerillä tulee siis paljon lunta ja siksi se onkin kiehtonut mieliämme jo pitkään lähteä kokeilemaan vuoren rinteitä suksien kanssa.
Tuumasta ryhdyttiin toimeen viime lauantaina, jolloin sääennustus lupasi keliksi sinistä taivasta sekä muutaman asteen pakkasta. Lasketteluolosuhteiden vuorella piti siis olla hyvät, sillä lunta on satanut tänä talvena jo yhtä paljon kuin koko viime talvena ja lumensyvyys keskuksen ala-asemalla on hieman alle kolme metriä. Lähdimme matkaan aamukuudelta ja pimeässä ajoimme noin tunnissa Abbotsfordnissa sijaitsevalle Sumasin raja-asemalle (jossa muuten kuvataan ”Kanadan Rajalla” televisiosarjaa). Rajalla ei kulunut pitkään ja aamun kajastaessa pääsimme jatkamaan matkaamme kohti vuorta. Noin 60 kilometrin mittainen tie ylös on kaunis ajo ja lumi lisääntyi joka kilometriltä, kunnes lopulta ajoimme autoletkassa hangen keskelle jyrsityssä lumikourussa.
Aamunkajo matkalla Mount Bakerille
Loppumatkasta lunta olikin jo reilusti
Korkeasta ja tunnetusta vuorestaan huolimatta itse Mount Bakerin laskettelukeskus on pieni, sillä se sijaitsee hieman syrjässä. Suurimmat lähistöllä sijaitsevat kaupungit ovat 80 000 asukkaan Bellingham sekä rajan pohjoispuolella 133 000 asukkaan Abbotsford, joiden ympärillä on myös muita laskettelukeskuksia, kuten kaunis Hemlock Valley. Baker on kuitenkin kuuluisa juuri pehmeästä luonnonlumestaan, jota on tarjolla niin paljon ettei keskukselle ole tarvinnut rakentaa minkäänlaista lumetusjärjestelmää. Kahdelle vuorenhuipulle levittäytyvän keskuksen alin hissi lähtee 1066 metrin korkeudelta ja keskuksen korkein huippu sijaitsee 1551 metrissä. Se on sangen vähän verrattuna itse Mount Bakerin 3285 metrin korkeuteen, mutta eipä keskus edes sijaitse itse Bakerin rinteillä, vaan Mount Bakerin ja 2783-metrisen Mount Shuksanin välisellä harjanteella.
Mount Bakerin rinnekartta
Suuren ja mahtavan Mount Shuksanin varjossa
Olimme perillä ensimmäisten joukossa ja purkaannuimme nopeasti autosta hisseille. Tuolihissiin istuttaessa iski kuitenkin yllätys, sillä neljän hengen hississä ei ollut turvakaarta alkuunkaan. 😯 Emme ole törmänneet vastaavaan koskaan aiemmin, sillä pienimmissäkin keskuksissa on jokaisessa tuolihississä edes pieni kääntyvä kaide, mutta Mount Bakerilla ei niin mitään. Sama toistui järjestelmällisesti kuudessa Bakerin kaikkiaan kahdeksasta tuolihissistä ja täytyy sanoa, että se nostatti hiukset pystyyn! Vaikka itse tykkäänkin korkeilta paikoilta avautuvista maisemista, kärsin silti helposti lievästä korkeanpaikankammosta ja istuminen tuolihississä paikoin kymmenien metrien korkeudessa oli erittäin epämukavaa puuhaa.
Suorastaan pelottavat tuolihissit
Turvakaiteiden puuttuminen on käsittämätöntä, sillä vaikka hississä pysyykin siinä rauhallisesti istumalla, on siitä putoamisen riski silti erittäin todellinen. Riski on poikkeuksellisen suuri lapsiperheillä, sillä lapset eivät välttämättä malta istua kauniisti hitaasti kulkevassa hississä. Hissit kulkevat myös niin korkealla ja ylös niin jyrkkiä rinteitä, että hissistä putoaminen aiheuttaa vähintäänkin vakavan loukkaantumisen, ellei jopa hengen lähdön. Onkin käsittämätöntä, että tällainen riski sallitaan varsinkin Amerikassa, jossa korvausvaateet vahingoista voivat olla suuriakin. Tottakai paikanpäällä on useita isoja varoituskylttejä, joissa käyttäjiä varoitetaan monista eri asiosta. Mäkikartassakin todetaan ykskantaan että turvallisuutesi laskettelukeskuksessa EI ole taattu. Piste.
Hissi ala-asemalta
Alkujärkytyksen jälkeen pelkoon varmaankin turtui, sillä aivan fantastinen laskettelukeli käänsi suupielet hymyyn. Rinteiden lumi oli kuivaa pakkaslunta ja aivan erilaista kuin paikallisvuorilla sekä usein myös Whistlerissä, missä lumi on pääsääntöisesti kosteampaa. Bakerin rinteet eivät ole järin pitkiä, mutta ruuhkattomien hissien vuoksi ylös pääsee nopeasti ja päivän aikana ehtii laskemaan hyvän määrän mäki. Maisemat rinteistä ympäröiville vuorille ovat aivan uskomattomat, varsinkin lauantain kaltaisena kauniina poutapäivänä. Harmillisesti kuitenkin rinteet sijaitsevat vuoren pohjoisseinustalla ja ovat siten suuren osan päivästä korkean vuorenharjanteen varjossa.
Ei pulaa lumesta
Melkoisia rinnemaisemia
Aivan mieletön päivä mäessä!
Laskettelijoita Mount Bakerilla houkuttelee juurikin täydellinen lumi, joka on pehmeää ja syvää. Se soveltuu erityisen loistavasti off-piste lasketteluun, jonka harjoittajia näimmekin runsaasti. Hurjapäisimmät vaelsivat hisseiltä vieläkin ylemmäs korkealle harjanteelle, josta pystyi parin tunnin ❗ vaelluksen jälkeen laskemaan täysin koskematonta vuorenseinämää alas laaksoon asti. Ei heikkohermoisille!
Huipun upeat maisemat
Mount Bakerin rinteet eivät ole valaistuja, joten keskus menee kiinni puoli neljän aikaan – hyvissä ajoin ennen auringonlaskua. Jätimme rinteet kahden aikaan ja ajoimme kesäisin kauniille Picture Lakelle, joka oli nyt paksun hangen peitossa. Paikalla oli runsaasti pulkkailijoita, jotka laskivat pieniä rinteitä alas järven jäälle. Valtavia lumimääriä hetken ihmeteltyämme lähdimme palaamaan kohti kotia ja Kanadaa. Takaisin rajalla lumi oli jo jäänyt taaksemme ja maisema näytti ilta-auringossa melkein keväiseltä.
Jäätynyt Picture Lake
Lunta kerrakseen
Keväinen näkymä Kanadan puolelle
Kotona olimme vasta pimeän laskeuduttua, takanamme hieno päivä Mount Bakerilla. Mieleemme jäivät uskomaton lumi sekä pelottavat tuolihissit, mutta vaikutelmamme oli ehdottomasti positiivinen. Koska Baker kuitenkin sijaitsee sangen kaukana Vancouverista, ei sinne tule varmaan palattuaaivan hetkeen laskemaan, mutta jonain ennätystalvena on kyllä pakko palata toteamaan miltä jopa kolminkertainen määrä lunta mahtaakaan tuntua.
