Suomessa on viime viikkoina keskusteltu voimakkaasti moniin kaupunkeihin perustetuista katupartioista. Keskustelun perusteella näyttää siltä, että ainakin suomalaiset päättäjät vierastavat ajatusta kansalaisista valvomassa omien asuinalueidensa turvallisuutta. Järjestyksenpito onkin perinteisesti kuulunut Suomessa poliisin tärkeimpiin tehtäviin, mutta kyläpoliisien katoaminen sekä liikkuvan poliisin lakkauttaminen ovat tehneet poliisista harvinaisen näyn varsinkin pienemmillä ja syrjäisemmillä paikkakunnilla.
Täällä Pohjois-Amerikassa naapurustopartioinnilla on pitkät perinteet ja toiminta tunnetaan nimillä Neighbourhood Watch sekä Block Watch. Toisin kuin Suomen viranomaiset, paikalliset poliisijohtajat suorastaan kannustavat partioiden perustamiseen ja tukevat niiden toimintaa ohjeistamalla, tarjoamalla ajantasaista tietoa asuinalueilla tapahtuvista rikoksista sekä yhteyshenkilön jolle ilmoittaa epäilyttävistä havainnoista. Naapurustopartioilla ei ole lupaa kantaa aseita tai suorittaa pidätyksiä, mutta niillä on silti todettu olevan huomattava rikollisuutta ennaltaehkäisevä vaikutus. Tilastojen mukaan naapurustopartiointi vähentää alueella koettavaa rikollisuutta kuten asunto- ja automurtoja, ilkivaltaa sekä satunnaista väkivaltaa noin puolella, koska rikolliset välttävät toimintaa alueilla joissa partiointia aktiivisesti harjoitetaan. Vartioidut asuinalueet merkitään selvillä kylteillä, jotka kertovat alueella toimivasta partiosta.
Block Watch toiminta sai alkunsa Seattlessa vuonna 1974 ja sen toiminta on sittemmin levinnyt tuhansille asuinalueille ympäri maata. Toiminnan kantava ajatus on voimistaa asuinalueiden yhteisöllisyyttä (eng. community), joka on Pohjois-Amerikassa erittäin voimakkaasti vaalittu arvo. Yhteisöjen kesken järjestetään monenlaisia tapahtumia sekä harjoitetaan vapaaehtoistoimintaa, minkä jatke naapuristopartiointi on. Kyse ei ole naapureiden kyttäämisestä, vaan esimerkiksi tyhjänä olevien tilojen valvonnasta, poikkeavan toiminnan havainnoinnista sekä tarpeen tullen tiedon välittämisestä eteenpäin naapuruston sisällä sekä saattaa tieto viranomaisten tietoon. Suomessa yhteisöllisyys on monesti vähäisempää, sillä on melkeinpä hyve asua mahdollisimman kaukana naapuristaan. Puuttuminen toisten asioihin koetaan myös kiusalliseksi, minkä vuoksi ajatus naapureiden kanssa partioinnista voi tuntua suomalaisista hankalalta.
Esimerkkejä naapurustopartioinnista
Parhaastakin vartioinnista huolimatta rikoksia kuitenkin tapahtuu joskus. Suomessa rikosilmoituksen tekeminen vaatii yleensä henkilökohtaisen kanteen nostoa, mutta pienissä piireissä omalla nimellään esiintulo voi olla suuri kynnys tiettyjen rikosten ja henkilöiden raportoimiseksi. Tästä syystä monissa maissa toimii kansainväliseksi kasvanut Crime Stoppers -järjestö, joka tarjoaa ihmisille kanavan ilmoittaa rikoksista sekä antaa niihin liittyviä vihjeitä anonyymisti puhelimitse tai netin kautta.
Vuonna 1976 Yhdysvalloissa alkunsa saanut järjestö on johtanut sen omien tilastojen mukaan pelkästään Kanadassa 275 000 rikoksen selviämiseen ja vihjeistä on maksettu yli 15 miljoonaa dollaria palkkioita. Anonyymistä vihjeestä on nimittäin mahdollista saada maksimissaan 2000 dollarin palkkio, jos se johtaa rikoksen selviämiseen.
Järjestö ei toimi yksinään, vaan läheisessä yhteistyössä paikallisten viranomaisten sekä median kanssa. Tärkeä osa toimintaa onkin rikosten nopea ja totuudenmukainen raportoiminen mediassa. Toisinaan tämä sisältää myös selvittämättömien rikosten jälleennäyttelyn samaan tyyliin kuin Poliisi-TV:ssä aikanaan. Pohjois-Amerikassa poliisi ei myöskään jätä koskaan kertomatta epäillyn tunnistetietoja aina nimestä lähtien ja julkisuudessa esitetäänkin aina mahdollisimman tarkat valvontakameroiden kuvat ilman sumennuksia. Crime Stoppersin kantava ajatus on, että rikolliset eivät nauti identiteettisuojaa, mutta kansalaiset nauttivat.
Molemmat ohjelmat ovat toimineet useissa maissa jo vuosikymmenien ajan ja tulokset ovat olleet laajassa mittakaavassa positiivisia. Poliisin suhtautuminen ohjelmiin on positiivista, koska niiden rikollisuutta ehkäisevästä sekä niiden selvitystä helpottavasta vaikutuksesta on olemassa kiistattomia tilastoja pitkältä ajalta. Naapurustopartioiden määrä onkin ollut tasaisessa kasvussa, mikä kertoo kanadalaisten halukkuudesta työskennellä asuinalueensa yhteisön turvallisuuden eteen.
