Toisinaan vastaan tulee niin suuresti mainostettu tapaus, että hypeen tulee lähteneeksi itsekin mukaan. Näin kävi joulukuussa 2014, kun tähtiohjaaja Christopher Nolanin tieteisdraama Interstellar vyöryi teattereihin suuren rummutuksen kera. Elokuvan sanottiin olevan eräänlainen merkkipaalu, sillä sen povattiin olevan viimeinen merkittävä Hollywood-elokuva, joka kuvataan suureksi osaksi 70 millimetrin analogisella filmillä, mitä pidetään elokuvatekniikan kuninkaana.
Tämä kirjoitus on julkaistu alun perin vuonna 2016 ja päivitetty heinäkuussa 2023. Aiheeseen liittyen lue myös: Interstellar 15/70mm IMAX sekä Oppenheimer 15/70mm IMAX.
Analogisen filmitekniikan kalleudesta ja kömpelyydestä johtuen monet elokuvaohjaajat ovat vaihtaneet viime vuosina halvempaan ja helpommin tuotettavaan digitaalitekniikkaan, minkä vuoksi elokuvan näkemisestä vanhassa formaatissa on muodostunut kilpajuoksu teattereiden katoamista vastaan.
Tekniikassa tapahtuu kuitenkin alati kehitystä ja laadustaan parjattu digitaalitekniikkakin on edennyt harppauksin. Vielä muutama vuosi sitten 4K-resoluutio oli uutta ja ihmeellistä, ja kävimmekin katsomassa Samsaran nimisen elokuvan. Sittemmin 4K-tekniikka on löytänyt tiensä myös Suomen ykkössaleihin ja nyt myös kotitelevisioihin. Vaikka 4K näyttääkin upealta kodin pikkuruudulta, ei se ole ollut koskaan riittävä tarkkuus suurella elokuvakankaalla nähtynä. Varsinkaan jos sitä vertaa 70mm analogiseen IMAX-filmiin, jonka laskennallinen tarkkuus on peräti 18K, mikä näyttää äärimmäisen hyvältä jättimäiselle IMAX-kankaalle heijastettuna.
Loppuvuoden suurimpiin elokuvatapauksiin kuului ehdottomasti joulukuun lopussa ensi-iltansa saanut Star Wars: The Force Awakens, joka on ensimmäinen jatko-osa alkuperäiselle trilogialle ja ensimmäinen osa uutta jatkotrilogiaa tässä rakastetussa universumissa. Jokaisen jatko-osan ohjaaja tulee olemaan eri henkilö ja ensimmäisen elokuvan kohdalla kunnia lankesi uusista Star Trek -elokuvista sekä tv-sarja Lostista tunnetulle, elokuvaa taidemuotona rakastavalle J.J. Abramsille.
Uusi Tähtien Sota on aina merkkitapaus ja uusinta elokuvaa onkin kehuttu hyväksi, joten kävimme katsomassa sen – kahdesti. Elokuvan yhteydessä aukesi myös mahdollisuus kokea uusinta elokuvatekniikkaa edustava laser-projektoreihin perustuva heijastustekniikka, joka on yleistymässä maailman parhaimmissa elokuvateattereissa. Tekniikan toi ensimmäisenä markkinoille kanadalainen IMAX, joka asensi ensimmäiset projektorit Torontossa sijaitsevaan teatteriin. Sen jälkeen tekniikka on levinnyt muutamiin muihinkin teattereihin ja meitä lähin on Seattlessa sijaitseva Pacific Science Center Boeing IMAX -teatteri, jossa näimme edellisvuonna jo mainitun Interstellarin.
Laser-projektorit ovat aivan uutta tekniikkaa
Teatteri on remontoitu Interstellarin jälkeen täysin, jolloin sinne asennettiin uusien projektorien lisäksi myös uusi valkokangas. Kankaan koko nyt hieman pienemmät 390 neliömetriä, mikä on edelleen yli kaksi kertaa Helsingin Tennispalatsi 1 sekä 80 neliötä suurempi kuin Itäkeskuksen IMAX-teatterin kangas. Samalla teatteriin asennettiin myös uusi 12-kanavainen äänijärjestelmä sekä uudet penkit, jotka ovat kaikki parasta mahdollista saatavilla olevaa tekniikkaa.
Uudistusten houkuttelemana ajoimmekin lauantaina Seattleen kokemaan uusi Star Wars maailman parhaalla tekniikalla: 70mm IMAX Laser 3D heijastuksena. Tässä muodossa elokuvaa esitetään vain 13 teatterissa koko maailmassa, joista yhtenä Berliinin Potsdamer Platzilla sijaitseva CineStar IMAX, joka palasi IMAX-teatteriksi lyhyen harharetken jälkeen.
Jono loppuunmyytyyn näytökseen
Olimme paikalla ensimmäisten joukossa ja saimme paikat keskeltä teatteria. Valkokankaan hienoista pienentymistä ei havaitse, sillä teatterisali on suunniteltu uudelleen. IMAX-kokemukselle tyypillisesti penkit sijaitsevat jyrkässä kulmassa, mikä avaa kaikilta paikoilta loistavat näkymät korkealle valkokankaalle, joka kattaa lähes koko näkökentän.
Uusi laser-projektoitu kuva on messevä ja Star Warsin legendaariset keltaiset alkutekstit tuntuvat tulevan tyhjästä, kadoten syvän mustaan avaruuteen. Korkea kontrasti sekä aidosti musta väri ovat jotain mitä laser-tekniikka lupaa ja täytyy sanoa, että lupauksilla on myös katetta. Mustaa on nimittäin melkein mahdotonta erottaa teatterin seinästä.
Valmiina kolmanteen ulottuvuuteen
Teatteri on remontoitu täysin sitten Interstellarin
Laser-projektion toinen hyvä puoli on sen heijastus kahdella projektorilla. Tämän etu on, että 3D-esityksissä kummallekin silmälle kuvan tuottaa oma projektorinsa, minkä vuoksi 3D-kuva ei ole yhtä ”värisevää” kuin normaaleissa 3D-elokuvissa. Minun täytyykin todeta, että Star Warsin 3D-kuva oli erittäin tarkka ja liike pehmeää, ja ainoastaan Hobbitin erikoisversio high frame rate (HFR) näytti muistikuvani mukaan vieläkin pehmeämmältä. HFR:ssä itseäni tosin ärsytti vaikutelma pikakelatusta elokuvasta, mitä ei esiinny kaksoislaserien kanssa.
Jos oli kuvapuoli kunnossa, niin oli sitä myös äänipuoli. Täysin uusi 12-kanavainen IMAX-ääni on kerrassaan mieletön ja järisyttävä ääni yhdistettynä jättimäiseen kuvaan saivat ihoni kananlihalle muutamaankin otteeseen. Muistankin ajatelleeni muutaman kohtauksen aikana, että kokemus tuntui elämääkin suuremmalta ja se sykähdytti. Erityisen upea on 70mm IMAX-kameralla kuvattu ”pako Jakkusta” niminen kohtaus, jossa kuva täyttää valkokankaan lattiasta kattoon. Kohtauksella on mittaa vain kuutisen minuuttia (vertailun vuoksi Interstellarissa on 75 minuuttia täyttä IMAX-kuvaa), mutta se saa silti pitämään kiinni penkistään.
IMAX on elämää suurempi
Vaikka uusi Star Wars onkin pyörinyt teattereissa jo lähes kuukauden, oli Seattlen esitys silti viimeistä paikkaa myöden loppuunmyyty. Meistä kokemus oli järisyttävä, mutta oliko se Seattlen päivämatkan arvoinen? Jäin miettimään asiaa ja päätinkin, ettei asiasta voi tehdä johtopäätöstä ilman rehellistä vertausta. Niinpä kävinkin heti maanantaina katsomassa elokuvan uudelleen täällä Vancouverissa.
Teatterina toimi kaupungin parasta edustava keskustan Cineplex Scotiabank, josta löytyy kaksi Ultra-AVX salia. Näissä saleissa on normaalia suurempi valkokangas (tarkkoja mittoja ei ole löydettävissä), 4K-digitaaliprojektori sekä uusi 12-kanavainen Dolby Atmos -äänijärjestelmä. Istuin jälleen keskellä teatteria ja pystyin välittömästi sanomaan kuvan olevan huomattavasti IMAX:ia pienempi, sillä se ei täyttänyt koko näkökenttääni. Alkutekstit paljastivat myös kirkkaan (pun intended) eron kontrastissa ja taustan avaruus näytti haalean todellisen mustan sijaan. Myös 3D oli läpi elokuvan paljon värisevämpää, kuin Seattlessa.
Verrokki Ultra-AVX ei pärjännyt laserille
Äänipuolella en pystynyt tekemään eroa kahden järjestelmän välillä, sillä myös Vancouverin teatterissa riitti potkua ja desibelejä aina kylmiä väreitä tuottavassa mittakaavassa. On kuitenkin pakko todeta, että elämys tuntui paljon IMAX:ia köyhemmältä, joskin elokuvan edetessä kiinnitin asiaan vähemmän huomiota, itse elokuvaan keskittyen.
Loppuarvioni onkin, että laser-projektio yhdistettynä IMAX-kuvaan on huomattavasti vaikuttavampi kokemus ja ero tavalliseen on selvä jos vain on tilaisuus verrata näitä kahta. Jos elokuvan näkee ainoastaan yhdellä tekniikalla, on todennäköistä että on tyytyväinen näkemäänsä, sillä molemmat ovat silti viihdyttäviä elämyksiä. Silti kokemukseni perusteella vain IMAX voi yltää elämää suurempaan vaikutelmaan huikean toimintakohtauksen aikana ja sitä fiilistä on kyllä vaikea voittaa.
Yodakin sen tietää
