Laskettelupäiviä kertyy tänä vuonna liukuhihnalta ja viime lauantaina suuntasimme jo kolmannen kerran Whistleriin. Kuten alkukaudesta kerroin, ostimme alun pitäen kolme laskettelupäivää Whistleriin, joista viimeinen tuli nyt käytettyä. Lisäpäiviä joutuukin varmaan ostamaan, sillä tämä kausi vaikuttaa olevan paras vuosiin. 🙂
Olosuhteet Whistlerissä olivat jälleen erinomaiset. Alppialueella oli saatu uutta lunta edeltävinä päivinä, joten rinteiden lumi oli taivaallisen pehmeetä. Edellispäivänä kuulemma kovana puhaltanut tuuli oli poissa, mutta se oli tasannut lumen kauttaaltaan niin, että rinteiden ulkopuoleinen hanki oli täysin koskematonta ja kauttaaltaan sitä kuuluisaa pehmeetä puuteria. 😮
Vielä rauhallinen aamu
Suuntasimmekin siis heti yhdeksän jälkeen Harmony Chairin tuolihissille, joka yleensä aloittaa liikennöinnin niihin aikoihin. Kinostunut lumi kuitenkin aiheutti useilla vuorilla lumivyöryvaaran, minkä vuoksi henkilökunta räjäytteli panoksia jyrkkien rinteiden luona. Paukuttelulle ei meinannut tulla loppua, eikä hissille välittynyt minkäänlaista väliaikatietoa työn etenemisestä. Innokkaiden laskijoiden jono vain kasvoi kasvamistaan, ollen pahimmillaan yli sata henkilöä. Jonosta oli paha lähteä poiskaan, koska hissi saattoi avautua milloin tahansa ja ensimmäiset mäet olisivat ne kaikkein parhaimmat.
Vielä täysin koskematon Symphony Bowl
Odotimme lopulta tasan tunnin verran ennen kuin hissi alkoi lopulta pyöriä ja aamukymmeneltä olimme ylhäällä. Ensimmäinen lasku alas hauskaa Harmony Ridgen rinnettä oli sanalla sanoen täydellistä, lumen ollessa pehmeintä kuviteltavissa olevaa. Vuoden paras lasku. Piste. Meillä oli niin hauskaa, ettemme malttaneet pysähtyä rinteeseen ja jalkoja hapottikin alhaalla aivan kamalasti. Äkkiä uudelleen ylös! 😮
Hississä ylös saimme todistaa miten kymmenet laskijat kiljahtelivat innoissaan laskiessaan täysin koskemattomia rinteitä ja pehmeää lunta vain riitti ja riitti. Ensimmäisellä nousulla vielä täysin koskematon laaja laakso oli jo toisen nousun aikaan tupaten täynnä laskijoita, jotka olivat aivan into piukeina paksusta lumesta. Emme ole koskaan nähneet vastaavaa ja tunnelma oli erittäin iloinen. Moni laski ensimmäistä kertaa rinteiden ulkopuolella ja näimmekin monia syvässä lumessa kaatuneita, jotka etsivät kinoksiin hautautuneita suksiaan. 😆
Pehmeää lunta kaikkialla
Valitettavasti varpaita alkoi paleltaa neljän mäen jälkeen siinä määrin, että lähdimme lounaalle. Lounaan jälkeen otimme suunnaksi kaikkein taaimmaisen Symphony Bowlin laakson, mutta ihmismassat olivat jo vallanneet sen täysin. Pehmeä lumi oli paakkuuntunut ja hissijono alhaalla aivan käsittämätön. Jonotimme satojen ihmisten kanssa puoli tuntia hissiin päästäksemme ja päätimme, ettemme enää palaa tuolle hissille. Valitettavasti ruuhkaista oli kaikkialla muuallakin, sillä ihmisiä oli saapunut Vancouverista valtavat määrät.
Oli siellä muutama muukin
Kuten aina tuppaa käymään, päätimme päivämme todella paakkuisella ja jyrkällä mäellä, mikä ei ollut mukavaa, mutta takanamme oli silti aivan uskomaton kolmas Whistlerin päivä. Harmi vain että jouduimme aamusta odottamaan hissin aukeamista niin kauan ja että hisseillä oli niin ruuhkaista, mutta jo pelkästään ne muutama aamupäivän laskua tekivät päivästä onnistuneen – mahdollisesti jopa kauden parhaan. Lisää odotellessa! 🙂
Ei niin mukava paluu alas
