Syyskuun alussa vietettävä täkäläinen vappu eli Labor Day tarjosi jälleen oivan tilaisuuden pieneen viikonloppumatkaan. Elokuun pitkänä viikonloppuna tehty matka Kamloopsiin oli mukava matka ja päätimme suunnata nyt hieman eri suunnalla sijaitsevaan pieneen Princetonin kylään. Ajatus syntyi sattumalta, kun mietimme vain viikkoa ennen viikonloppua mistä voisimme vielä löytää lyhyellä varoitusajalla kohtuuhintaista majoitusta ja Princeton osui kartalta silmiimme.
Pieni kylä vuorten keskellä
Pieni 2724 asukkaan kylä ei ole juuri tunnettu muuna kuin pysähdyspaikkana matkalla eteläisen Okanagan Valleyn sekä Osoyoosin alueelle. Alue on kuitenkin luonnonkaunista ja yksi British Columbian aurinkoisimmista, sillä Princetonissa mitataan auringonpaistetta keskimäärin 323 päivänä vuodessa. Harmillisesti vapun aikaan taivaalta saatiin myöskin sadetta, mutta aurinkokin pilkahteli ajoittain.
Harvinainen pilvinen päivä Princetonissa
Ajoimme Princetoniin heti perjantaina töistä päästyämme, joskin valtavat ruuhkat Vancouverin päässä pidensivät matkaamme tunnilla. Matkaa Vancouverista kertyy 285 kilometriä ja olimme hotellillamme iltasella. Aamulla ajoimme aamupalalle kylän keskustaan, jossa sijaitsee mukavia pieniä ruokapaikkoja. Söimme aamiaisen suositulla Cowboy Coffeella, minkä jälkeen tutkimme aamusella vielä kovin hiljaista kylän pääkadun seutua. Princeton on perinteinen kanadalainen hieman nuhjuinen pikkukylä, mutta ilahduttavasti pääkadun aluetta on siistitty sekä lisätty erilaisia istutuksia. Linnut sirkuttelivat puissa ja pieni lauma kauriita kuikuili meitä erään talon pihalla.
Tyypillinen pikkukaupungin keskusta
Kauriit olivat liikkeellä aikaisin
Päivän ensimmäinen ohjelmamme oli käydä kävelemässä China Ridge Trailsin ylängöllä sijaitsevilla poluilla. 1200 metrin korkuinen harjanne sijaitsee aivan kylän vierellä ja sen huipulla on runsaasti talvella hiihtolatuina toimivia metsäteitä ja polkuja. Varsinaiseen vaeltamiseen alue on hieman tylsää, sillä metsän keskeltä ei juuri aukene maisemia, mutta reippailimme silti alueella tunnin verran.
China Ridge Trailisin metsäpolkuja
Maisema alas laaksoon
Kävelymme jälkeen päätimme ajaa pientä maantietä pitkin kolmisenkymmentä kilometriä Princetonista länteen sijaitsevaan pieneen Tulameenin kylään. Tulameen Riverin vartta mutkitteleva tie osoittautuikin kiintoisaksi ajoksi, sillä paikoin joki on kaivanut itsensä sangen syvään kanjoniin, jonka huipun reunaa tie kulkee.
Mukava pikkutie Tulameeniin
Itse Tulameen on pieni 250 vakituisen asukkaan taajama, joka herää kuitenkin kesäisin eloon. Paikalla olikin runsaasti nuorisoa, jotka olivat tulleet viettämään viikonloppua Otter Laken rannalla sijaitsevalle retkeilyalueelle. Kyläkaupasta hiukan hiukopalaa ostettuamme jatkoimme matkaamme järven reunaa kulkevaa hiekkatietä, joka johti meidän lopulta Highway 5A:lle. Sitä pitkin palasimme takaisin Princetoniin, päättäen 130 kilometrin mittaisen ajolenkin.
Maisemia ajomatkan varrelta
Takaisin Princetonissa päätimme ajaa vielä iltapäivän ratoksi katsomaan Copper Mountainia vuorta, joka sijaitsee kylästä noin kaksikymmentä kilometriä etelään. Nimensä mukaisesti vuori on täynnä kuparia sekä muita jalometalleja ja alueella onkin harjoitettu kaivostoimintaa jo melkein sadan vuoden ajan. Vuosien 1927 ja 1996 välillä kaivokselta louhittiin noin kuuden miljardin dollarin arvosta kuparia, kunnes toiminta lopetettiin arvioihin siitä, ettei kaivoksen kuparisuonen jatkohyödyntäminen ei olisi enää kannattavaa.
Paikalliset eivät kuitenkaan uskoneet tähän ja tekniikan kehittyminen teki mahdolliseksi avata täysin modernisoitu kaivos uudelleen vuonna 2010 yhteistyössä japanilaisen Mitsubishin kanssa. Uusi kaivos on kolmanneksi suurin kuparikaivos Kanadassa ja merkittävin uusi kaivoshanke British Columbiassa 15 vuoteen ja sen ennustetaan tuottavan ainakin seuraavien 17 vuoden ajan useiden miljardien dollareiden arvosta.
Nimensä mukainen Copper Mountain
Vuoren huipulle muodostunut avokaivos on valtava ja näkyy Vancouverista Princetoniin Highway 3 pitkin ajettaessa. Halusimme kuitenkin käydä katsomassa kaivosta lähempää, aavistaen kuitenkin että varsinaista kuoppaa ei olisi mahdollista päästä katsomaan. Onnistuimme kuitenkin näkemään kaivosta varten kahden vuoren väliin padotun jättimäisen liuotusaltaan, jonka maaseinämät kohoavat laakson pohjalta toistasataa metriä. Näky sai miettimään maapadon kestävyyttä voimakkaassa maanjäristyksessä, sillä padon pettäminen voisi huuhtoa mennessään alajuoksun suuntaan sijaitsevan Princetonin. 😕
Liuotusaltaan valtava maapato
Odotustemme mukaisesti itse kaivosalueelle ei ollut pääsyä ja jouduimme kääntymään kuopan reunustoille kasattujen valtavien maakasojen juurelta takaisin. On harmi ettei jättikaivokselle ole minkäänlaista pääsyä yleisöllä, sillä suuren kaivoshankkeen näkeminen olisi todella kiehtovaa ja voisi houkutella turisteja. Onneksi netistä löytyvä video selventää toimintaa hyvin ja esittelee myös kaivoksella käytettävää laitteistoa.
Copper Mountainin tarinaa
Kaivoksella on ehdottomasti positiivinen vaikutus pienen Princetonin elämään ja kylästä löytyykin esimerkiksi muutama hyvätasoinen ruokaravintola.
Sunnuntaina lähdimme pian aamupäivästä ajamaan takaisin kohti Vancouveria. Highway 3:sta ollaan paraikaa leventämässä kaivoksen lähistöllä ja mukava tie tarjoilee muutenkin matkan aikana hienoja vuorimaisemia.
Highway 3:n vaihtelevia maisemia
Teimme pienen pysähdyksen Manning Provincial Parkin luona, joka on suuri luonnonpuisto matkalla Vancouveriin. Olemme aiemmin vain ajaneet puiston lävitse, mutta nyt päätimme tutkia hieman alueella kulkevia pikkuteitä. Keli oli liian kolea sekä sateinen ulkoiluun, mutta ainakin saisimme hieman käsitystä mitä alueelle voisi joskus myöhemmin palata puuhailemaan.
Hurja pikkutie korkeuksiin
Yllätykseksemme löysimme pienen maantien, joka johti jo itsessään korkealla 1300 metrissä sijaitsevasta laaksosta ylös viereisen vuoren seinämää. Kapea ja mutkitteleva tie vain jatkui ja jatkui yhä ylemmäs ja maisemat kävivät hiuksia nostattavaksi.
Mannin Parkin korpierämaata
Tie päättyi lopulta sadepilvien sisään hieman yli kahden kilometrin korkeuteen, kauas viimeisimmästä tiemerkinnästä navigaattorissamme. Lämpötila ylhäällä oli vain kolme astetta plussan puolella, mutta siitä huolimatta parkkpaikalta lähti ryhmiä koleille vaelluspoluille. Polut näyttivät kyllä uskomattoman hienoilta, joten tänne pitää ehdottomasti palata toiste, lämpimämpien kelien aikaan kesällä! 🙂
Huipulla oli kylmää ja koleaa
Lyhyt viikonloppumatkamme ei siten sisältänyt mitään järin ihmeellistä, mutta oli silti mukavaa olla pari yötä kotiseudun ulkopuolella ja tutkia hieman tarkemmin yleensä vain ohiajettavaa pikkukaupunkia sekä sen ympärysseutuja. Tällaisia reissuja tuleekin varmasti tehtyä tulevina aikoina lisääkin, sillä ne tarjoavat mukavan irtioton arjesta. 😮
Loppumatkan maisemia lähellä Hopea
