Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.
Lokakuun ensimmäinen viikonloppu oli Saksassa tänä vuonna kolmipäiväinen, sillä maassa juhlittiin maanantaina (3. lokakuuta) Saksojen jälleenyhdistymisen 21. vuosipäivää. Pitkä viikonloppu oli oivallinen syksyisen arjen hetkelliseen katkaisemiseen ja olimmekin tehneet viikonlopulle pieniä suunnitelmia…
Perjantai oli kaunis ja helteisen lämmin päivä, ja lämpömittari kipusi peräti +27 asteen lukemiin. Suuntasimme töistä kello kuudeksi länsikeskustassa sijaitsevalle Sixtin autovuokraamolle. Kuten varattua, saimme siellä käsiimme uuden mustan BMW M3 Coupén avaimet. Kalliin erikoisauton vuoksi jouduimme normaalin vuokrasopimuksen lisäksi allekirjoittamaan paperin, jossa sitouduimme olemaan viemästä autoa Nürburgringin tai Hockenheimin kaltaisille kilparadoille. Lisäksi autolla ei saisi osallistua minkäänlaiseen ajo-opetukseen, eikä luistoneston päältä kytkeminen ollut sallittua missään olosuhteissa.
Legendaarinen BMW M3
BMW M3 Coupé on bemarin ylistetty perheauton ja urheiluauton yhdistelmä, joka maksaa Saksassa uutena alkaen 68 750 euroa (Suomessa 118 760 euroa). Vuokraamon malliin oli, yllättävää kyllä, asennettu lisävarusteita vielä tuhansien eurojen edestä. Autossa oli muun muassa M Driver’s Package, joka tuo jo vakiona vikkelään autoon entisestään lisää tehoa ja säätöjä. M3:sen yhdeksääntuhanteen kiertävä nelilitrainen V8-moottori tuottaa 420 hevosvoimaa, mikä tekee siitä yli kaksi kertaa tehokkaamman kuin mikään koskaan aiemmin ajamani. 0-100km/h onnistuu autolla vaivaisessa 4,6 sekunnissa ja siitä kiihtyminen jatkuu vielä erittäin pitkään (mistä myöhemmin).
Hetkessä sataanviiteenkymppiin
Lukemat mielessä olikin pienesti jännittävää ottaa auto alleen. Vuosimallin 2011 M3:nen oli ehtinyt 10 000 ajokilometrinsä aikana nähdä jo monenlaista, sillä vuokrapapereihin oli merkitty pieniä naarmuja siellä täällä autoa. Niitä oli tosin mustasta autosta erittäin vaikea nähdä, mutta renkaiden kulumista ei ollut vaikea havaita. Edestä 245/40 ja takaata 265/40 18-tuumaiset renkaat olivat jo näillä kilometreillä silminnähden kuluneet, sillä renkaiden sivupinnat olivat aivan karheat. Renkaat täyttivät kuitenkin vuokraamon raja-arvot, mutta kuluminen kertoi, että autolla on taidettu ajaa erittäin kovaa.
Asiaan toi lisävahvistuksen ajotietokoneen tieto siitä, että viimeisen sadan kilometrin aikainen keskikulutus oli peräti 18,7 litraa!! Käsittämätön kulutus tarkoittaa, että autolla on ajettu todella lujaa edellisen vuokraajan toimesta. Tehtaan M3:lle lupaamat lukemat kun ovat 15,9 litraa kaupungissa ja 8,5 litraa kaupungin ulkopuolella, keskikulutuksen ollessa 11,2 litran paikkeilla. Janoinen M3 on siis joka tapauksessa, vaikka omalla ajotyylilläni (joka kyllä otti autosta huvin irti!) kulutus putosikin koko viikonlopun ajan, päätyen lopulta 14,5 litran kohdille. Tätä vasten en voi käsittää miten aiempi vuokraaja on autoa käsitellyt.
2011 vuosimallin M3:nen
M3 sporttinen sisustus
Ulkoa M3 Coupé ei eroa valtavasti perus 3-sarjalaisesta. Lokasuojat ovat normaalia leveämmät leveiden renkaiden vuoksi ja konepellissä on kohouma suuren moottorin mahduttamiseksi konetilaan. On pieniä ilmanottoaukkoja sekä M-logoja kaikkialla ja tietenkin neljä pakoputkea takana. Sisältä vaikutelma on tyypillistä 3-sarjan bemaria, muutamilla lisänapeilla ja erittäin mukavilla vaaleanahkaisilla kuppipenkeillä täydennettynä. Ja kukapa ei rakastaisi autoa, jossa vaihdevivun vieressä on nappi jossa lukee yksinkertaisesti ”POWER”? Taidankin nyt ymmärtää, miksi Top Gearin Jeremy ”POWER!” Clarkson rakastaa M3:sta niin paljon.
Maaginen nappi
Start-nappia painettaessa auton V8-moottori hyrähtää käyntiin. Suuren moottorin ääni on nautinnollinen kuunnella kaikilla kierroslukualueilla. Liikkeellelähtö ja ajaminen ovat helppoa, sillä monen nykyaikaisen auton tapaan M3 Coupé on samaan aikaan sekä automaatti- että manuaalivaihteinen. Halukkaat voivat ajaa autoa ratista löytyvistä viiksistä, mutta mukavuushaluiset voivat tyytyä 7-portaisen automaatin työskentelyyn. Automaatti onkin työssään niin erinomainen, että itse ajoin viikonloppuna vain muutamaan otteeseen viiksivaihteita käyttäen.
Nelilitrainen V8
Heti liikkeelle lähdettyään huomaa, että autossa on tehoa ja paljon. Kaasua ei tarvitse kuin hipaista, jotta moottori murjaisee ja auto syöksyy sakkorajan yli. Kaupunkialueella M3:lla ajetaankin jatkuvasti nopeusrajoitusten rajoilla, sillä auto on niin helposti niin uskomattoman nopea. Ja niin hauska! Ajoimme länsikeskustassa asuvien tuttaviemme luokse, joidenka kanssa kävimme kruisimassa hämärtyvällä kaupungilla. Pakollinen ajettava oli esimerkiksi Tiergartenin alittava 2,4 kilometrin mittainen autotunneli, kahteen kertaan. Nimittäin vasta tunnelissa pääsee kunnolla kuulemaan minkälainen peto konepellin alla majailee. V8:in huuto onkin melkoinen, kun sitä revittää 8000 kierroksen tienoille. Kaunis ääni, joka ei jätä vieressä autoilevillekaan epäselväksi, että viereiselle ei kannata ryttyillä. 8) Kolmen vartin kruisailumme oli erittäin hauska ja Niinan noudettuani suuntasimme asunnollemme.
Sulosaundeja tunnelissa
Nukutun yön jälkeen lähdimme lauantaiaamuna viikonlopun odotetulle reissulle. Suuntasimme kotoa ensiksi Berliinin keskustaa kiertävälle A100-moottoritielle. Reippaasti etenevä liikennevirta veti M3:sta mukanaan ja eikös vain parin minuutin päästä takapeilissä vilkkuneet poliisiauton valot. Viitisen sekuntia tuuriani kirottuani huokaisin helpotuksesta, kun poliisi hurauttikin muissa kiireissään ohitsemme ja seuraavasta liittymästä ulos. Heillä olikin muita kiireitä kuin kiusailla M3-kuskeja. 8) Katutöiden täyttämän Berliinistä ulos vievän A115:sen jälkeen pääsimme vihdoin Berliinin A10-kehätielle suuntana länsi. Kunhan kuusikaistainen kehätie vaihtui kuusikaistaiseksi rajoittamattomaksi A2-moottoritieksi, oli aika vapauttaa M3:sen voimat.
Satasen nopeudessa kaasua painettaessa auto puristaa penkkiin ja neula kohoaa hetkessä kahteensataan. ”Kaksi markkaa” ei tunnu M3:sen ratissa miltään ja siinä nopeudessakin on kaasua painettaessa tunnettavissa auton kiihtyminen. Monissa autoissa huippunopeus on rajoitettu 250km/h kohdalle, mutta M3:semme ei pysähtynyt siihen. Vuokra-autoon järjettömän M Driver’s Packagen ansiosta huippunopeus oli nimittäin vielä kolmekymppiä korkeammalla. Tie oli viivasuora ja liikennetilanne antoi sen verran periksi, että saimme kokeiltua auton huiput – kahdesti. Kummallakin kerralla 276km/h oli korkein saavuttamamme lukema, joten sitä voi pitää auton huippunopeutena. Siinäkään vauhdissa auton tehot eivät tuntuneet loppuvan kesken, vaan sähköinen rajoitin selkeästi katkaisi vedon, minkä tunsi kaasupolkimessa. Kyseessä on kuitenkin sellainen vauhti, että jopa huippukuntoisella autobaanalla se aiheuttaa sydämen kohonnutta pamppailua. Vaikka ympäröivä liikennevirtakin ajaa noin 170km/h, saavuttaa sitä yli satasen nopeampaa ajamalla todella äkkiä. Niinpä huiput kokeiltuamme rauhoituimmekin autolle kepeeseen 180km/h vauhtiin, joka oli miellyttävää matkantekoa. Vaikka ohi sujahtelikin välillä mersua ja bemaria, tiesimme ainakin kuka tietä ”hallitsisi” niin halutessaan.
Nopeusmittarissa on menovaraa
250km/h heittämällä
Saksalaisella autobaanalla matka etenee nopeaan ja vain kaksi tuntia kotoamme lähdön jälkeen olimmekin jo määränpäässämme Wolfsburgissa. Luksusviikonlopustamme Wolfsburgissa voi lukea omassa kirjoituksessaan täällä.
Maanantai oli tosiaan vielä vapaapäivä Saksassa. Niinpä kävinkin vielä iltapäivästä nauttimassa M3:sen kyydistä erään suomalaisen kaverini kanssa Etelä-Berliinissä. Auto tarjosi edelleen valtavasti hupia, joka varmasti välittyy oheisten videoiden pikkupoikamaisista kommenteistamme. Kolmen tunnin ajelun jälkeen palautimme auton takaisin vuokraamolle. Olimme ajaneet viikonlopun aikana 786 kilometriä, mutta jostain syystä meitä ei laskutettu 36:stä yli ilmaisen rajan menneestä kilometristä. Noh, kerrankin näin päin, sillä kesällä vuokraamamme Z4:sen kanssa saimme vääntää jälkikäteen hieman kättä Sixtin kanssa väärästä bensalaskusta.
Luksusviikonloppumme oli erittäin onnistunut ja tarjosi hakemaamme pientä luksusta syksyisen arjen keskelle. Autostadt on itsessäänkin päivämatkan arvoinen kokemus ja Ritz-Carlton ja Aqua-ravintola olivat loistavat lisät sen oheen. Itse BMW M3 oli uskomattoman hauska ajopeli kokeilla ja jokainen kilometri kyseisen auton ratissa oli puhdasta parhautta. On kuitenkin on pakko sanoa, että kesälomareissullamme vuokraamamme BMW Z4 oli vielä M3:stakin hauskempi auto ajaa. Toki ajamamme Z4:n perusmalli oli aavistuksen tehoton, mutta kaksipaikkainen avo-roadster on silti jotain mitä kuitenkin hieman perheautomainen M3 ei vain pystynyt tavoittamaan. Olen myös melkoisen varma, että avomalli M3 Cabriolet jäisi ajamisen hauskuudessa tehokkaan Z4:sen jälkeen juuri tuon perheautomaisuuden takia. Kilparadalla vaaka voisi kuitenkin kääntyä.
M3 oli erittäin mielenkiintoinen kokeiltava, mutta ainoastaan Z4:sen voisin vuokrata uudelleen. Mutta silloin sen tosiaan toivoisi olevan perusmallia tehokkaammalla moottorilla. Niin tai näin, hauskaa oli luksusviikonloppunamme. Erittäin hauskaa!
Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.
