Jatkoa täältä. Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.
Noin 40 kilometriä Houstonista kaakkoon sijaitsee Yhdysvaltojen avaruushallinto NASA:n kuuluisa koulutus- ja komentokeskus Lyndon B. Johnson Space Center. Avaruuskeskus perustettiin vuonna 1961, presidentti John F. Kennedyn käynnistettyä vuosikymmenen loppuun huipentuvan avaruuskilpailun Neuvostoliiton kanssa ihmisen viemisestä Kuuhun ja takaisin kuuluisassa puheessaan kansalle.
Huolellisen valinnan jälkeen keskuksen sijainniksi valikoitui Houston kaupungissa sijaitsevan merkittävän teollisuus- ja koulutuskeskittymän ansiosta. Houston ei kuitenkaan ollut alkuperäinen ykkösvaihtoehto, vaan selvitysryhmän suosikki oli Tampassa sijaitseva sotilastukikohta. Päätös kääntyi kuitenkin Houstonin eduksi ilmavoimien luovuttua suunnitelmistaan luopua Tampan tukikohdasta.
Houstoniin rakentui 60-luvun aikana laaja avaruuskeskus, johon kuuluu tasan sata rakennusta. Keskuksen päätehtäväksi tuli amerikkalaisten astronauttien kouluttaminen, missä tehtävässä se palvelee yhä edelleen. Houstonissa työskentelee nykyisin 110 astronauttia, 3200 virkamiestä sekä 15 000 avaruussektorin konsulttia, jotka työskentelevät NASA:n alaisuudessa erilaisten avaruusprojektien parissa. Koulutustoimintaa varten Houstoniin on rakennettu laajat harjoitustilat, joihin kuuluvat astronauttien käyttämä mikropainovoimaa imitoiva valtava vesiallas sekä täydellinen kopio kansainvälisen avaruuskeskuksen moduuleista.
Houston Space Center
Keskuksen toinen merkittävä tehtävä on aktiivisten avaruustehtävien komentokeskuksena toimiminen, mikä käynnistyi vuonna 1965 Amerikan toisen miehitetyn avaruuslennon Gemini 4 aikana. Kuuluisa Houstonin komentokeskuksesta tuli Apollo-tehtävien aikana, jotka huipentuivat vuonna 1969 Apollo 11 miehistön laskeutumiseen Kuuhun ja turvalliseen paluumatkaan. Tämä tehtävä täytti Kennedyn kahdeksan vuotta aiemmin antaman lupauksen, joskaan salamurhattu presidentti ei koskaan nähnyt tätä hetkeä. Apollo-tehtävien jälkeen Houston toimi myös sukkulalentojen komentokeskuksena aina niiden laukkauttamiseen asti vuonna 2011. Nykyisin Houston toimii kansainvälisen avaruuskeskus ISS:n amerikkalaisena komentokeskuksena.
Historiallisia sekä nykyisiä avaruustehtäviä
Kylmän sodan aikana NASA:n tiloihin pääsy vaati korkean turvallisuusluokituksen, mutta nykyisin monet rakennukset ovat osin avoinna yleisölle ja niiden yhteyteen on rakennettu turismia palvelevia vierailukeskuksia. Space Center Houston vetää vuosittain yli 700 000 vierailijaa ja suuntasimme sinne veljeni kanssa heti aamusta. Keskukselle saavuttaessa on suositeltavaa mennä ensiksi pääsylippuun sisältyvälle NASA Tram Tourille, joka kuljettaa vierailukeskukselta alueen kolmelle merkittävälle kohteelle. Alue on valtava, joten rakennusten välillä liikkuminen mahdollista ainoastaan minijunalla, johon saattaa joutua jonottamaan myöhemmin iltapäivällä pitkiä aikoja.
Kiertoajelulle kannattaa osallistua
Kierroksen ensimmäinen kohde on pelkistetysti nimetty Building 9, jossa sijaitsee astronauttien harjoittelutiloja. Sinertävän lasin takaa nähdään iso halli, jossa on muun muassa kansainvälisen avaruusaseman malli, jonka tiloissa voidaan harjoitella eri järjestelmien käyttöä. Vierailumme aikaan hallissa oli nähtävillä myös erilaisia kulkuneuvoja sekä välineitä. Valitettavasti paikalla oli vain huoltohenkilökuntaa, joten emme nähneet aitoa astronauttia päivätyössään.
Astronauttien harjoittelutiloja
Seuraava vierailukohde on kiintoisa Building 30, jossa sijaitsee historiallinen Mission Operation Control Room 2, josta käsin Apollo-tehtävät sekä laskeutuminen Kuuhun johdettiin. Tila toimi johtokeskuksena aina vuoteen 1985 saakka, jolloin se museoitiin palauttamalla huone Apollo 11 aikaiseen ulkoasuunsa. Huone sijaitsee rakennuksen kolmannessa kerroksessa, jossa on pääsy komentokeskuksen takaosassa lasin takana sijaitsevaan lehdistötilaan, jossa media päivysti historiallisten avaruustehtävien aikana. Valvomon muhkeat teatteripenkit ovat ehkä mukavimmat joissa olen koskaan istunut ja niiltä käsin on kiintoisaa kuunnella selostusta Apollo 11:n aikaan huoneessa koetuista hetkistä.
Building 30 sisällä tehtiin maailmanhistoriaa
Komentokeskus on palautettu alkuperäiseen vuoden 1969 asuun
On huomionarvoista miten alkeellisilla ”tietokoneilla” NASA:n onnistui viedä ihminen Kuuhun ja takaisin, sillä ohjauspaneelit ovat nykypäivään verrattuna todella karut. Kaikki avaruustehtävän vaiheet jouduttiinkin suunnitelemaan etukäteen tarkoin, sillä niiden aikana Maasta käsin ei pystytty kuin tarkkailemaan avaruusmoduulista tulevaa dataa sekä ohjaamaan radioliikennettä. Rakettien ohjaus sekä laskeutuminen olivat kuulaskeutujan sekä astronauttien itsensä vastuulla.
Alkeellinenkin tekniikka riitti Kuuhun
On upeaa viettää pieni hetki tilassa, jossa tehtiin maailmanhistoriaa moneenkin otteeseen, huipentuen kuitenkin koko maailman seuraamaan kuulaskeutumiseen heinäkuun 20. päivä 1969. Historiallisen avaruuslennon paluukapseli on näytillä Washingtonissa sijaitsevassa loistavassa National Air and Space Musemissa.
Muistolaatta heinäkuun 20. päivälle 1969
Nykyinen moderni komentokeskus sijaitsee edelleen samassa rakennuksessa, mutta sinne ei ole pääsyä normaalilla turistikierroksella. Avaruuskeskuksella on kuitenkin mahdollista ottaa osaan ”kulissien takaiseen” privaatimpaan (ja kalliimpaan) kierrokseen, jonka aikana näkee käsittääkseni molemmat komentokeskukset sekä paljon muuta. Tuo kierros on ehdottomasti jotain, mitä haluan tehdä vielä jonain päivänä!
Kierroksen kolmas kohde on rakettipuisto, jossa on nähtävillä erilaisia avaruusraketteja. Ehdottomasti kiinnostavin on suuren hallin sisälle kunnostettu Saturn-V, joka toimi miehitettyjen Apollo-tehtävien kantorakettina. Saturn-V on kaikkien aikojen suurin ihmisen rakentama raketti ja niitä rakennettiin yhteensä 15 kappaletta, joista 13 lensi avaruustehtävien aikana. Kaksi jäljellä olevaa sijaitsevat Houstonissa sekä Floridan Kennedy Space Centerissä. Molemmat ovat kooltaan melkein täydellisiä, vaikkakin ne on koottu eri Saturn-V rakettien osista. Tämä on pakollistakin, sillä kolmivaiheisen raketin kaksi viimeisintä vaihetta jäävät kiertoradalle, ensimmäisen ja suurimman mötkähtäessä käyttönsä jälkeen Atlannin valtamereen.
Rakettipuistossa vierailu kannattaa
111 metriä pitkän ja halkaisijaltaan 10-metrisen raketin näkeminen on mieleenjäävä kokemus. Raketti painaa polttoaineella lastattuna huikeat 3000 tonnia, minkä voimalla se kiidättää avaruuteen saalla vain 120 tonnin painoisen kuorman huikealla 28 000 kilometrin tuntivauhdilla. Suurin osa raketin painosta on siis pelkkää polttoainetta, joka palaa laukaisun jälkeen vain muutaman minuutin aikana. 😯
Valtava Saturn-V kantoraketti
Koko raketista avaruuteen päätyy vain pieni osa
Käsittämättömien lukemien ymmärtäminen vaatii jättimäisen raketin näkemistä omin silmin ja on uskomatonta miten pieni onkaan itse astronauttien miehittämä komentomoduuli valtavan raketin kärjessä. Apollo-tehtävien aikana yhteensä vain 24 astronauttia matkasi Kuuhun, joista puolet myös laskeutui ja käveli Kuun kamaralla. Näiden kertoman mukaan kyyti laukaisualustalta kiertoradalle Saturn-V kyydissä on hurjin vuoristorata ikinä. Rajuudestaan huolimatta Saturn-V palveli kuitenkin uskollisesti, eikä rakettimalli kärsinyt yhtäkään onnettomuutta 13 lentonsa aikana.
Raketin koon ymmärtää vain näkemällä
Rakettipuistossa on usein viikonloppuisin paikalla NASA:n palveluksesta eläköityneitä, jotka saapuvat kertomaan aiempien vuosikymmenien operaatioista sekä monenlaista mielenkiintoisaa tietoa avaruuskeskuksen toiminnasta. En muista enää tarkkaan mitä kaikkea vanha herrasmies meille kertoi, mutta rakettipuistolla pysähtymistä ei kannata missata!
NASA:n henkilökuntaa tarinoimassa
NASA Tram Touriin kuluu helposti tunteja, minkä jälkeen on hyvä tutustua itse vierailukeskukseen. Kovan ja autentisen tietopaketin jälkeen itse vierailukeskus tuntui meistä kuitenkin hieman köyhältä ja liian viihdepainotteiselta. Mieleemme tuli huvipuisto, mikä ei liene yllätys, sillä keskuksen suunnitteluun on osallistunut Walt Disney Imagineering, joka vastaa Disneyn huvipuistojen suunnittelusta. On toki hyvä, että avaruuskeskuksesta pyritään tekemään kiintoisa myös lapsille, mutta kovan luokan faktoista kiinnostuneena olin hieman pettynyt esiteltyyn.
Vierailukeskus oli sekoitus faktaa ja viihdettä
Nähtävillä on jäljennöksiä sekä tietoa erilaisista avaruusluotaimista, eri astronauteista sekä elämästä kansainvälisellä avaruusasemalla. Keskuksella oli samaan aikaan menossa myös Leonardo DaVincin erikoisia ideoita ja keksintöjä juhlistava erikoisnäyttely, jossa monet myöhempinä aikoina toteutuneet visiot erilaisista laitteista oli muutettu konkreettiseen muotoon.
DaVincin hulluja ideoita
Upea päivä Houstonin avaruuskeskuksella
Kaiken kaikkiaan vierailumme Lyndon B. Johnson Space Centerillä oli todella kiinnostava päivä ja olimme molemmat erittäin tyytyväisiä päiväämme. Houstoniin palatessamme keskustelimmekin innostuneesti näkemästämme, missä näkee vierailukeskusten kyvyn herättää kiinnostuksen avaruutta kohtaan tulevaisuuden toivoissa ja ehkä astronauteissakin.
Paluumatkalla hotellille
Seuraavana aamuna matkamme jatkuisi Houstonista kohti pitkän Amerikan poikki johtavan automatkamme viimeiseistä kohdetta, Mississippi Riverin suuaukolla syvällä Lousianan puolella sijaitsevaa New Orleansia. Siitä vielä tämän matkakertomukseni viimeisessä osassa. 🙂
Seuraavaan osaan tästä. Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.